Perusasiat musiikinteoriasta minulla on jotenkin muistissa, (pitäisi kerrata vähän niitä asioita)nyt tekisi mieli tietää lisää, mutta en tiedä mistä aloittaisin.
Käsien tekniikka ja nopeus ovat kunnossa ja kehittyvät kokoajan, mutta nyt on iskenyt pieni jumi. Treenatessakin tekisi mieli soitella muuta kun vanhoja treenibiisejä ja sormiharjoituksia. Eräs kaverini sanoi että teorian opiskelu tappoi parilta hänen kaveriltansa innon soittaa, eikä hänkään asiaan ole paljoa vihkiytynyt, mutta eihän asia näin mene, itse haluan tietää teoriasta enemmän ja sisäistää asiat.
Mutta siis, niin, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle?
Käsien tekniikka ja nopeus ovat kunnossa ja kehittyvät kokoajan, mutta nyt on iskenyt pieni jumi. Treenatessakin tekisi mieli soitella muuta kun vanhoja treenibiisejä ja sormiharjoituksia. Eräs kaverini sanoi että teorian opiskelu tappoi parilta hänen kaveriltansa innon soittaa, eikä hänkään asiaan ole paljoa vihkiytynyt, mutta eihän asia näin mene, itse haluan tietää teoriasta enemmän ja sisäistää asiat.
Mutta siis, niin, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On paska puhetta että teorian opiskelu tappaisi soitto halut. Olisi todella kiva kuulla jotain perusteluita tähän? Teoriasta ei ole kuin hyötyä, helpottaa improvisointia ja biisien tekemistä, harmonioiden tekemistä ja on paljon helpompaa selittää muille ideoitaan. Eli ei asia tosiaan mene niin. Oletko miten paljon siis lukenut teoriaa? Osaatko nuotit miten hyvin? Hallitset kirkkosävellajit? Erilaisten sointujen muodostuksen ja suhteen skaalaan? Harmoniaoppia? Suosittelen 1/3 2/3 ja 3/3 suorittamista vaikkapa kesäyossa, tosin ykkösenhän voit skipata jos perusteet osaat ja ehkäpä kakkosenkin. Tosin niissä solfataan ja tehdään diktaatteja joita ei koskaan voi tehdä liikaa joten jos aikaa on niin sinne kertailemaan vaan. Lahdessa on myös kesällä kaikenlaisia musakursseja aika korkea tasoisia vieläpä. Työväenopistoissa opetetaan myös perusteoriaa.
...veikkaanpa että ne tyypit eivät tienneet soittoa aloittaessaan että se ei ole pelkkää rämpytystä...
Aiempaan teoriaopiskeluuni kuuluu Pohjois-Karjalan Musiikkiopistossa (jossa soitan vieläkin) käydyt 1/3, 2/3 ja 3/3 kurssit. Kirkkosävellajeja pikaisesti opettajan kanssa käytiin, mutta en enää niistä paljoa muista kuin ne oudot nimet, enkä noista sointujen ja skaalojen suhteista tiedä tuon taivaallista...
Niillä kursseilla käsiteltiin teoriaa yleismusiikillisesti, nyttemmin ajatellen olisi ollut paljon tehostavampaa jos sitä olisi käynyt oman soittimen kanssa, että olisi voinut havainnollistaa asioita muullakin kuin pianolla...
Sormiharjoituksethan ne vasta viekin sen innon. Oletko aivan varma että teorian opiskelu oli se syy ? Jos jaksaa vähän nähdä vaivaa opetella jotain uutta niin sitä hauskempaa soittaminen on kun on enemmän kikkoja käytettävissä.
Sormijumppa on tylsää toki mutta jeesaa kyllä paljon. Ja siinä on palkitsevinta kun huomaa edistyksen.
Itse soittelen sointuja skaalasta, heittelen väliin yksittäisiä nuotteja ja bendejä yms kikkoja ja jatkan seuraavaan sointuun, alkuun meni monesti päin persettä, mut sit se alko sujumaan, eli voin soittaa ilman että soittaisin kenenkään biisiä. Mielestäni paras tapa kehittää itseään on nimenomaan tämä. Jos biisejä opiskelee niin koittaa etsiä erilaisia biisejä klassisesta heviin ja bossanovaa bluesia, reggeetä yms tyylejä.
No teoriapuolelta osaan joitakin skaaloja ulkoa ja niiden soinnutukset. C D E A G on ne mitkä on ainakin hallussa. Olen yrittänyt harmonista molliskaalaa opetella eri sävellajien kylkiäisenä ja muitakin skaaloja siinä sivussa.
Mulla on se kun aloitin on tullut tiluteltua enemmän ja vähemmän opiskeltua muuten soittoa. No sit kun hommasin akustisen kitaran niin tajusin että enhän mä osaa muuta kun tiluttaa. Siitä sit alko oikeestaan kiinnittää huomiota sointuihin yms. Kun ei tule efekteillä kikkailtua.