Nyt kun alkaa hiukan olla kokemusta työttömyydestä, voi pikkuhiljaa alkaa ihmettelemään asioita, mitä siihen liittyy.
Esimerkiksi työttömien vieroksuminen työnantajien toimesta. Kun on työtön, täytyy olla jotain vikaa, eikä saa työtä. Vähitellen siis työttömyysjakso pitenee, kun ei anneta töitä.
Siis ihmisen ollessa tarpeeksi suoraselkäinen, että ei jää kuuntelemaan itserakasta ja omahyväistä pomoaan, vaan yrittää tehdä työn kunnolla, tapahtuu ylikäveleminen ja valitaan pomon esittämä, suoralta kädeltä heikompitasoinen ratkaisu. Tästä seuraa tietysti luottamuspula ja saa pakata kamansa seuraavan irtisanomistilaisuuden tullen.
Sen sijaan, jos ihminen vaihtaakin luihusti työpaikkaansa salassa pomoltaan ja tavallaan puukottaa tätä selkään, on se kiittävää toimintaa (ei ajattele firman parasta)!
Sitten on nämä firmat, joissa haastattelijana on "nuori kaveri". Ei tiedä asioista mitään, takeltelee lyhenteiden parissa ja käyttää firman rahoja suruttomasti passittamalla hakijan työpaikkaa varten palikkatesteihin. Ei siinä mitään, mutta näyttää siltä, että tämä on yksi varmimmista tavoista olla tulemasta palkatuksi. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että kieltäytymällä testauksesta ei tule ainakaan yhtään sen negatiivisempaa leimaa otsaan. Entä testien tulokset sitten? Ne lauseet, mitä itse kirjoitit itsestäsi toistettuna, pari lausetta jotka aiheuttaa hiukan kihelmöintiä ja muutama, joka saa sapen kiehahtamaan.. Totuuden kanssa niillä on yhtä paljon tekemistä, kuin arvaamisella. Vai kuinka monesta alasta kuvittelet psykologin olevan niin perillä, että pystyy määrittämään tarvitut luonteen piirteet? Ainakaan se "uusi poju" ei ole tarpeeksi pätevä (omaa psykologian tutkintoa), että osaisi kuvata haluamansa tyypin luotettavasti.
Ekat puoli vuotta ehkä menee hyvin, mutta sen jälkeen tarvitsee työttömän tuskin nukkua. Tilanne todennäköisesti olisi parempi, jos olisi varaa harrastaa jotakin. Töissä ollessa kun ei ollut aikaa, nyt ei ole harrastuksia.
Lehtien luku on myöskin mielenkiintoista. Kun ei ole muutakaan tekemistä, löytyy lehtien artikkeleista vähitellen yhteyksiä ja lopulta on lehtien luku pakko jättää pois, koska syyt ja seurakset alkavat painostaa tai kunnassa tehdään idiootteja päätöksiä, joiden seuraukset eivät ole tainneet aueta ihan näille leipäheitoille. Poliitikoistakin alkaa näkemään, ketkä ovat sätkynukkeja, takaa ohjattuja, ketkä esittävät omia mielipiteitään. ;)
Hyviä puoliakin on joitakin. Periaatteessa on sosiaalinen hyväksyntä esiintyä humalassa ja ottaa lääkettä viikollakin, mutta arvatkaapa onko siihen varaa? Nykyään sitä onkin sitten lähes täysin raitis, lauantaisin vielä tulee yksi saunakalja juotua, sekin halvimmasta paikasta ostettuna. Paino on tästä syystä pudonnut, eikä aivot ole enää "pöhnässä", niinkuin töissä ollessa. Puhelinlaskukin on nykyään paljon pienempi (n. 3-4 euroo kuussa) kun ei kukaan halua enää pitää yhteyttä, kun ei ole varaa lähteä baariin.
Mitäkö mieltä sitten olen työttömyydestä? No, kokeilkaa ite, jollette usko (tuotteella ei ole palautusoikeutta)!
Esimerkiksi työttömien vieroksuminen työnantajien toimesta. Kun on työtön, täytyy olla jotain vikaa, eikä saa työtä. Vähitellen siis työttömyysjakso pitenee, kun ei anneta töitä.
Siis ihmisen ollessa tarpeeksi suoraselkäinen, että ei jää kuuntelemaan itserakasta ja omahyväistä pomoaan, vaan yrittää tehdä työn kunnolla, tapahtuu ylikäveleminen ja valitaan pomon esittämä, suoralta kädeltä heikompitasoinen ratkaisu. Tästä seuraa tietysti luottamuspula ja saa pakata kamansa seuraavan irtisanomistilaisuuden tullen.
Sen sijaan, jos ihminen vaihtaakin luihusti työpaikkaansa salassa pomoltaan ja tavallaan puukottaa tätä selkään, on se kiittävää toimintaa (ei ajattele firman parasta)!
Sitten on nämä firmat, joissa haastattelijana on "nuori kaveri". Ei tiedä asioista mitään, takeltelee lyhenteiden parissa ja käyttää firman rahoja suruttomasti passittamalla hakijan työpaikkaa varten palikkatesteihin. Ei siinä mitään, mutta näyttää siltä, että tämä on yksi varmimmista tavoista olla tulemasta palkatuksi. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että kieltäytymällä testauksesta ei tule ainakaan yhtään sen negatiivisempaa leimaa otsaan. Entä testien tulokset sitten? Ne lauseet, mitä itse kirjoitit itsestäsi toistettuna, pari lausetta jotka aiheuttaa hiukan kihelmöintiä ja muutama, joka saa sapen kiehahtamaan.. Totuuden kanssa niillä on yhtä paljon tekemistä, kuin arvaamisella. Vai kuinka monesta alasta kuvittelet psykologin olevan niin perillä, että pystyy määrittämään tarvitut luonteen piirteet? Ainakaan se "uusi poju" ei ole tarpeeksi pätevä (omaa psykologian tutkintoa), että osaisi kuvata haluamansa tyypin luotettavasti.
Ekat puoli vuotta ehkä menee hyvin, mutta sen jälkeen tarvitsee työttömän tuskin nukkua. Tilanne todennäköisesti olisi parempi, jos olisi varaa harrastaa jotakin. Töissä ollessa kun ei ollut aikaa, nyt ei ole harrastuksia.
Lehtien luku on myöskin mielenkiintoista. Kun ei ole muutakaan tekemistä, löytyy lehtien artikkeleista vähitellen yhteyksiä ja lopulta on lehtien luku pakko jättää pois, koska syyt ja seurakset alkavat painostaa tai kunnassa tehdään idiootteja päätöksiä, joiden seuraukset eivät ole tainneet aueta ihan näille leipäheitoille. Poliitikoistakin alkaa näkemään, ketkä ovat sätkynukkeja, takaa ohjattuja, ketkä esittävät omia mielipiteitään. ;)
Hyviä puoliakin on joitakin. Periaatteessa on sosiaalinen hyväksyntä esiintyä humalassa ja ottaa lääkettä viikollakin, mutta arvatkaapa onko siihen varaa? Nykyään sitä onkin sitten lähes täysin raitis, lauantaisin vielä tulee yksi saunakalja juotua, sekin halvimmasta paikasta ostettuna. Paino on tästä syystä pudonnut, eikä aivot ole enää "pöhnässä", niinkuin töissä ollessa. Puhelinlaskukin on nykyään paljon pienempi (n. 3-4 euroo kuussa) kun ei kukaan halua enää pitää yhteyttä, kun ei ole varaa lähteä baariin.
Mitäkö mieltä sitten olen työttömyydestä? No, kokeilkaa ite, jollette usko (tuotteella ei ole palautusoikeutta)!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomella ei ole tulevaisuutta tällä raiteella. Tai on, mutta kovin valoisasta sellaisesta ei voida puhua.
Ihmiset on saatu järjettömään kilpailukierteeseen, jossa tarvittaessa syrjitään ja väheksytään jopa kaveria vain hänen työttömyyden vuoksi. Elämä on mennyt monella näin pinnaliseksi. Asiaa ei juuri paranna fakta, että tämä kaikki tehdään vain selvitymisen nimissä, eletään mukaonnellista elämää suomalaisessa orjaoravanpyörässä. 40 tuntia viikossa, keskimäärin 40% veroja, palveluja joudutaan kuitenkin jatkuvasti leikkaamaan, päättäjillä ja yläkerralla on silti aiempaa suuremmat palkkatilit. Työttömien tukia meinataan vain leikata. Millä pitäisi elää ja pitääkö terveestä elämänlaadusta tinkiä järjestelmän vuoksi?
Olen nykyään vain numero tilastoissa ja pian pysyvästi Suomen ulkopuolella. Ensin opiskelemassa ja myöhemmin elämässä omaa elämää. Tajusin tehdä oman siirtoni ajoissa, joka palvelee minua ja sitä kautta myös muita. Elämä on kuitenkin sinun, joten eletään sitä sen mukaan. Vapaampi tunne ja helpompi antaa myös muille hyvää tässä tilanteessa.
En osaa kyllä selittää järkeenkäypiä teorioita mistä nämä ongelmat juurtuvat.