onko järkeä jatkaa suhdetta ihmiseen jota rakastaa ja jota ilman ei tunnu nyt jaksavan jatkaa
onko järkeä suhteessa
jossa näkee toisen kerran kk ja suhteella ei tulevaisuutta ilman sitä jommankumman hyppyä eli muuttoa toiselle paikkakunnalle
onko parempi vaan unohtaa hänet
ja uskoa että suhde on tuhontuomittu
vaikka kumpikin saa paljon jo tästäkin että näkee toisen harvoin
onko järkeä suhteessa
jossa näkee toisen kerran kk ja suhteella ei tulevaisuutta ilman sitä jommankumman hyppyä eli muuttoa toiselle paikkakunnalle
onko parempi vaan unohtaa hänet
ja uskoa että suhde on tuhontuomittu
vaikka kumpikin saa paljon jo tästäkin että näkee toisen harvoin
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei todella kannata lopettaa suhdetta jos ainoa syy on välimatka. Ex asui keskieuroopassa monta vuotta suhteemme aikana. Tapasimme n 4kertaa vuodessa. Totta on, että kaukorakkaus ei sovi kaikille, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä jos niin on tarkoitettu. Anna ajan kulua, äläkä hätiköi! Ihana tapaaminen kantaa monta viikkoa...
Minulla samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla mutta ajatuskin siitä että unohtaisin hänet tekee minut hulluksi.. en voi unohtaa häntä mistään hinnasta.
...voi unohtaa omaa kultaani. Olen kuitenkin iloinen ja onnellinen, koska hän on kanssani! Poikaystäväni on parasta mitä minulle on tapahtunut ja mitä paremmin häntä alan tuntea, sitä rakastuneempi vain olen. =)Olemme siis kaukosuhteessa ja hyvin menee! Jännittävää nähä toinen pitkän ajan kuluttua ja yhteinen aika on ollut aina todella ihanaa, antoisaa ja arvokasta. En vois kuvitella elämääni ilman häntä.
niinpä
vaikka tuntuu vaikealta ja mahdottomalta että onnistuuko suhde niin silti ei uskalla luovuttaa
jos kaikki kuitenkin kääntyy parhaimmin päin
kun antaisi suhteelle aikaa ja katsoisi mitä elämä tuo tullessaan
vaikka nyt tuntuu että suhteella ei välttämättä ole tulevaisuutta
mutta mitä sitten jos kumminkin hetken kuluttua sillä on
kun ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan
Itse seurustelin kuutisen vuotta kaukosuhteessa ja kyllä oli rankkaa. Ainainen matkustaminen ja malttamaton odotus, joka tietysti palkittiin puolin ja toisin. Mutta kyllä se jossain vaiheessa alkoi todella nävertää, koska mitään kehitystä suhteelle ei näy. Kummallakin oma työnsä ja tutut ympäristöt, ei ole niin helppoa hypähtää toisen maailmaan.
Toki toivon onnea, joillakin voi onnistaa. Itse en enää lähde mukaan etäsuhteeseen.
kunhan teillä nuoremmillakin elämänkokemus kasvaa ,ymmärrätte varmaan vahempienne sekoilut.
mikä on esteenä ettei jompikumpi voi muuttaa?
ei muutaku reppu selkään ja menox, tääl ollaan vaan kerran ja jos teidän juttu ei onnistu niin oottepahan yhtä kokemusta rikkaampia.
Tsemiä!!!
Tosiaankaan. Itsellä sama tilanne,tosin naisena vain.Ja minä olisin valmis muuttamaan 600km päähän samaan kaupunkiin,mutta mitä sitten tapahtuisi? Hmm...siinäpä pulma,Emmekä me ole samalla tasolla kuin te,olen vain hyvin ihastunut. Mutta siellä missä ihmisen sydän on,siellä on se koti :) Tsemppiä!
Eihän tossa ole yhtään mitään järkeä! Mutta millonkas järki ja tunteet on kävelly käsikädessä? Takana on puolentoista vuoden suhde italialaiseen, vuoden suhde kalifornialaiseen ja puolentoistavuoden suhde toisessa kaupungissa asuvaan. Järkiero tuli sen suomalaisen kanssa yli vuos sitte, ku oltiin samassa tilanteessa. Erottiin, mutta vieläki nähään..
Mutta siis, ei tuu olee tulevaisuutta, jos ei oo ajatustakaan siitä, että muutatte samalle paikkakunnalle joku kaunis päivä. Jos se on edes hitusen verran mahollinen ajatus, niin jatkakaa toki!
Suhteessa on niin kauan järkeä, kun kumpikin rakastaa ja luottaa toisen tunteeseen. Kyllä ne asunto- ja työasiat ym. selviävät ajallaan, jos molemmilta löytyy tahtoa ja halua tehdä kompromisseja. Hyvät yhteiset hetket, vaikka lyhyemmätkin, antavat voimia. Nauttikaa toisistanne!