Jos tulee jätetyksi, miltä se oikeesti tuntuu?
Miten siitä selviytyy? Mikä avuksi, jos on tullut petetyksi ja syrjään heitetyksi?
Katkeruudella ja vihalla ei saa mitään aikaiseksi. Tyhjyyden tunteelle ei voi mitään.
Mitä pelastus-selviytymiskeinoja on, jos rakas jättää? Selviääkö siitä tunteesta koskaan?
(*.*)
,cuccuu,
Miten siitä selviytyy? Mikä avuksi, jos on tullut petetyksi ja syrjään heitetyksi?
Katkeruudella ja vihalla ei saa mitään aikaiseksi. Tyhjyyden tunteelle ei voi mitään.
Mitä pelastus-selviytymiskeinoja on, jos rakas jättää? Selviääkö siitä tunteesta koskaan?
(*.*)
,cuccuu,
Vastaukset 21
Vanhimmat
en osaa muuta sanoa, kuin että aika.. Pikkuhiljaa sitä huomaa että on pieniä hetkiä jolloin ei ajattelekkaan sitä entistä rakastaan ja ajan kuluessa ne hetket lisääntyy ja kasvaa ja jonain päivänä sitä huomaa että on kulunut jo pitkä aika kun viimeks ajatteli sitä entistä ja maailma on paljon kirkkaampi kuin silloin joskus. Mutta se tarkottaa myös sitä et maailmalle on annettava mahdollisuus.. Vaikka olo olis kuinka paha niin on yritettävä pitää silmänsä auki kaikille vastaan tuleville positiivisille asioille, sillä jos ei pidä niin se onnikin voi kävellä suoraan ohi.. :)
koskaan,
aina,
vai silloin kun ei ole muuta puuhasteltawaa...
(*.*)
,cuccuu,
pahalta. Sitä ottaa kaikki syyt ja muut omille niskoilleen ja koittaa pelastaa tilanteen kaikilla keinoilla. Eron jälkeen tulee riippuvuus ja takaisin pyytely. Sitten tulee viha, eli koitat saada henkisen yliotteen. Lopuksi ymmärrät, että hän ei ollut sinusta kovin kiinnostunut enää ja parempi lopettaa. Näiden tunteiden aikana haluat hänet takaisin, välillä unohdat, välillä itket. Lopuksi kai se helpottaa...toivottavasti, koska itsellä menossa eroprosessin selvittely omassa päässä, koska toinen ei halua olla missään yhteyksissä. Nyt janottaa wanha suola, mutta voisinko luottaa häneen enää??? Saisi tyttö tehdä tosi muutoksen toimintaansa, että huolisin. Silti kaipaan.
vihaan, katkeruuteen, masennukseen,
jNe. jnE.
niinpä.. tuntuu liian pahalta. kaikki syyt omalle kontolle. ja viel (niinku mun tapaukses) alkaa uskoakkin että vika on vaan itessä. kaikki ajatukset pyörii entisen ympäril ja tuntuu ettei koskaan voi päästää irti.
kaipaus on liian kova. varsinkin kun toista on rakastanut niin paljon. ja pahemmaksi asian tekee kun tietää että toinen on rakastanut sinua. ja silti. aina vaan pelkkä rakkaus ei riitä....
En voi ymmärtää,ikinä en ole ketään miestä kohtaan tuntenu niin paljon,ku exää,rakastuin,hän itse halus alkaa seurustelee kanssani,mä halusin myös.Kaverin bileis alettii tutustua,juteltii,halus et pidetää yhteyttä,viestiteltii,meil oli nii ihanaa,sano rakastavansa mua,sit yx maanantai,halus jutel,tuumas,ei ookkaa valmis seurustelee,mä menin aivan lukkoon,ny kuitenki ettii naista itellee,pyytää jopa mun ettii,kehtaa viä kysyä mu kaverilta,et mikä hänes o vikana,ku ei "tärppää",mikä mä sit olin sille?Koko ajan ny ettii akkaa,oollaa kuitenki ystäviä,en mitää pahaa sille tehny ja näi mul kävi,miksi,olen ymmälläni!!!!Kaverilleni sano et pitää musta,mut kikä v...u mättää!?Koko ajan syytän itteeni!
Kamalalta tuntuu.
Tuntuu, että maailma loppuu siihen paikkaan. Että kuolee.
Tarvitaanko AmmattiApua?
(*.*)
Se varmaan riippuu vähän siitä että kuinka kauan on seurustellut ja minkälainen suhde on takana..
Itselläni meni juuri poikki kahden kuukauden suhde..
Kyllähän se pahalta tuntuu mutta ei sitä paranna muu kuin aika ja ystävät..
Luulen että ei kukaan muu kuin sinä itse voi sitä parantaa.
Pitää vaan oppia taas elämään yksin.. Onneksi on perhesuhteet kunnossa niin sinne voi aina mennä "paranemaan" Mutta olen sitä mieltä että aika, ystävät ja positiiviset ajatukset ovat paras apu sydänsuruihin..
Entä jos ei ole mitään "ystäviä".. ei kaikilla niitä ole. Kyllä ne aikuisuuden myötä jää nuo ystävät. Yksinäistähän se tietty on, mutta elämähän on turhaa ja tympeää noin niinkuin muutenkin, joten sitähän se. Turha kai valittaa jos ei uskallusta löydy lopettamaankaan päiviään.
Se tuntuu kamalalta, eikä sitä tuskaa voi edes kuvitella ennenkön sen itse joutuu kokemaan...
jätetty; onko Sinut ?
(*.*)
MyötäEläen
EllenAina
Ah se tuntuu niin taivaallisen ihanalta. Mä haluun sitä aina vaan lisää...
Ah niitä tapojakin vielä on niin monia, ettei ole edes ykstoikkosta, että voisi kyllästyä jätetyksi tulemiseen.
Mä niin nautin jätetyksi tulemisesta. Se täyttää mun sisustan ja antaa elämälleni tarkoituksen...
Nytkin mut on jätetty ja mä nautin tästä. Olen jo katellut seuraavan jättäjänkin valmiiksi. Mä olen niin kyltymätön jätettävä... Suosittelen lämpimästi.;)
...gallupia sä luulet tekeväs????Toivottavasti osuu omalle kohdalles pian niin ei tarvii täällä palstalla tiedustella,että "miltäs nyt tuntuu"!!!
Kuule suosittelen sulle että hankit elämän itelles niin ei tarvii tänne kirjotella idiootteja juttuja.
olet kyllä. jätetyksi tuleminen tuntuu siltä kun ilma loppuisi muttei voi kuolla vaikka kuinka yrittäis. se on kumma kun tuntuu ettei viinakaan auta. humalassa vaan ajatus terävöity ja meinas loppu tulla. miten lie siitä selvinny, liekkö joku vieny pois, en tiedä.
Jätetyksi tuleminen ei ole ihanaa. Se sattuu ja kovaa. Jotkut se tappaa, toiset se vammauttaa, harvat selviää rallatellen.
Suunnitteletko "jätetyksi tulemista"?
Älä maalaa piruja seinälle.......
No jätetyksi tuleminen tuntuu kuin erittäin läheinen ihminen ois kuollut. Samallai menettää rakkaan ja tärkeän ihmisen. Paitsi vois olla helpompaa kun tää jättäjä oiskin kuollut, ei tarvis miettiä että miten saisin takasin sen.
tulin jätetyksi 2viikkoa sitten ja ehdimme seurustella tyttöystäväni kans vähän yli 5vuotta. rankkaa on ollu mutta koville ottaa tytölläkin.olin kuulemma ihana mies ja minussa ei ollu mitään vikaa mutta sillä vain rupesi ahistamaan,se ei halunnu enää selittää omia tekemisiään kenellekkään.halusi tuntea vapauden ja riippumattomuuden.se ei ole kokenut itsenäistymistä kun alettiin niin nuorena.hän sanoi että saattaa tehdä tässä elämänsä pahimman virheen mutta halusi ottaa sen riskin.en voi ymmärtää miksi ihminen tekee tällaista toiselle...koitan pikaisesti unohtaa hänet.juoksen uin käyn salilla reissaan ja oon kavereitten kans...jospa se tästä...
Pahalta se tuntuu.. Ja kauan.. Tuntuu ku elämä loppuis.. Mut aika parantaa.. Mut ei todellakaa hetkessä.. Siihen menee aikaa, paljon aikaa. Mutki on jätetty, uuseesti mut pahin oli tää: Mulla oli poikakaveri, tosi ihana sellanen.. Kävi ilmi et se viihtys erittäin hyvin mun hyvin rakkaan bestikseni kans.. Joka oli muuten myös varattu.. No näitten.. *puuhailut* syventy.. Poikakaverini alkoi käyttäytyy oudosti.. tiesin et joku oli vinossa. HUOM! Mä en tienny näitten kahen puuhista mitään, bestikseniki vaikeni täysin asiast. Yks päivä se mun bestikseni sitten soitti ja kerto et mun poikakaveri haluu jättää mut. Aika raukkamainen tapa.. Ei ollu pokkaa ees itte kertoo. No ne luuli et mä en tietäis niitten puuhist mitää. Parin viikon pääst ne meni yhteen.. =O =/ Sillon kyl tuntu tosi pahalta. Multa ei ees koskaan pyydetty anteeks. Että silleen.. maailma on raaka..
Hyvin huonolta , siltä kuin taivas putoaisi niskaan ja kaikki olisi minun vikani .. En tiedä miten tästä selviän ... Onneks on hyvät ystävät jotka ymmärstävät ja auttavat
" Onneks on hyvät ystävät jotka ymmärstävät ja auttavat