Mä en oo onnellinen.
Tää ei toimi niin kuin mä haluisin. Ei siinä ettenkö tykkäsi susta tms, mutta riittääkö pelkkä tykkääminen?
Nyt kun miettii lähtökohdatkin tälle jutulle oli ihan väärät. Mä en ymmärrä miks mä pitkitän tätä enkä uskalla lopettaa, nyt ku se vielä ois paljon kivuttomampaa.
Mutta ehkä se itestäki tuntuu paremmalta et on joku. Vaikka mä oon surullinen ja onneton, mut on se joku siinä. Miks en ite osaa päästää irti?
Miksen mä muista kuinka paljon paremmin mun asiat oli ennen sua?ja kun mä tien miten tää juttu päättyy. Tää päättyy siihen, etä sä jätät mut. Ja sit mun sydän särkyy. Ja sillä hetkellä mä en muista sitä et sitähän mä juuti halusin; tän jutun päättymistä.
Sit mä mietin miks jätit mut, miksi en kelvannut, enkö ollut tarpeeksi hyvä..
Miksen mä sillä hetkellä muista sitä miltä musta tuntui nukahtaa sun viereen iltaisin; tuntea olo torjutuks, ei-halutuks, sun kaveriks ja sitä miten paha mun oli olla.
Mulla on oikeesti tosi paha mieli, muhun sattuu, mua loukkaa ja mua vaan itkettää.
Välillä mä ajattelen niitä kivoja hetkiä, hetkiä jolloin sä sait mut nauramaan ja kuinka ihana oli käpertyä sun kainaloon ja kuinka kivaa meillä joskus oli.
Sit mut valtaa taas se tunne; mitättömyyden tunne. Se kuinka mä haluaisin sun nyt koskettavan, halivan tai pussaavan mua. Ja kuinka muhun sattu.
Mun pitää muistaa kuinka muhun sattu ja miltä musta tuntu.
_______________________
tän mä kirjotin itelleni 2 päivää ennen kuin mun nykyinen ex ilmoitti haluavansa olla mun kanssa vain kaveri.
Ja kaiken sen surun keskellä otin tän ja luin ja muistin, että mä kirjotin tän itelleni juuri sen takia että olo helpottuisi surun keskellä :) ja tää autto
Tää ei toimi niin kuin mä haluisin. Ei siinä ettenkö tykkäsi susta tms, mutta riittääkö pelkkä tykkääminen?
Nyt kun miettii lähtökohdatkin tälle jutulle oli ihan väärät. Mä en ymmärrä miks mä pitkitän tätä enkä uskalla lopettaa, nyt ku se vielä ois paljon kivuttomampaa.
Mutta ehkä se itestäki tuntuu paremmalta et on joku. Vaikka mä oon surullinen ja onneton, mut on se joku siinä. Miks en ite osaa päästää irti?
Miksen mä muista kuinka paljon paremmin mun asiat oli ennen sua?ja kun mä tien miten tää juttu päättyy. Tää päättyy siihen, etä sä jätät mut. Ja sit mun sydän särkyy. Ja sillä hetkellä mä en muista sitä et sitähän mä juuti halusin; tän jutun päättymistä.
Sit mä mietin miks jätit mut, miksi en kelvannut, enkö ollut tarpeeksi hyvä..
Miksen mä sillä hetkellä muista sitä miltä musta tuntui nukahtaa sun viereen iltaisin; tuntea olo torjutuks, ei-halutuks, sun kaveriks ja sitä miten paha mun oli olla.
Mulla on oikeesti tosi paha mieli, muhun sattuu, mua loukkaa ja mua vaan itkettää.
Välillä mä ajattelen niitä kivoja hetkiä, hetkiä jolloin sä sait mut nauramaan ja kuinka ihana oli käpertyä sun kainaloon ja kuinka kivaa meillä joskus oli.
Sit mut valtaa taas se tunne; mitättömyyden tunne. Se kuinka mä haluaisin sun nyt koskettavan, halivan tai pussaavan mua. Ja kuinka muhun sattu.
Mun pitää muistaa kuinka muhun sattu ja miltä musta tuntu.
_______________________
tän mä kirjotin itelleni 2 päivää ennen kuin mun nykyinen ex ilmoitti haluavansa olla mun kanssa vain kaveri.
Ja kaiken sen surun keskellä otin tän ja luin ja muistin, että mä kirjotin tän itelleni juuri sen takia että olo helpottuisi surun keskellä :) ja tää autto
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin tunsin pitkään just noin. Mutta minä olin onneton koska tiesin että sinä jätät minut kohta, ja niin sinä sitten teitkin. Olisin pitänyt siirtyä eteenpäin elämässä jo aikaisemmin mutta en voinut. Ero tuli kuitenkin yllätyksenä. Enkä ollut ollenkaan valmis kokemaani suruun. Suruni yllätti minut täysin. Pääseekö tästä koskaan eteenpäin?Ainoa lohdutukseni on että on ollut niitäkin kertoja elämässäni kun olen juossut pois, taistelematta. Nyt taistelin, hävisin kyllä, mutta taistelin kuitenkin sinusta. Siitä olen ylpeä. Toivottavasti sinä tiesit mitä teit ja toivottavasti tulet aina olemaan yhtä varma ratkaisustasi. Jään aina kaipaamaan sinua, vaikkapa elämä menee eteenpäin. Vai meneekö?
mulla on ihan just samat fiilikset. viikko jo takana yksinäisyyttä.
mä YMMÄRRÄN kyllä miltä susta tuntuu...mutta aika haavat parantaa...niin ainkin mulla on käyny...vaikkakin hitaasti...sä oot ilm. vielä nuori ihminen ja sulla on ystäviä ympärillä...joten et voi YMMÄRTÄÄ mitä on kun jää TODELLA YXIN...kun ite oon...YXIN...voit vastata jos huvittaa...mutta en odota minkäänlaista vastausta...kun oon eka kertaa näillä sivuilla...ja eka kertaa myös kirjotan tänne...eikun hyvät jatkot...hih..
ja todellakin nyt tajusin kuinka paljon mulla on ihmisiä ympärilläni, jotka oiekasti välittävät..ja kuinka kiitollinen saan heistä olla!!!
ihmettelen suuresti niitä, jotka unohtavat/hylkäävät ystävänsä rakastuttuaan..onneksi itse en niin ikinä tehnyt niin he ovat edelleen vieressäni.
ja kyllähän tää suru helpottaa, oikea ratkaisuhan se ero oli..mutta silti se aina kirpaisee vaan niin syvältä kun toinen poistuu elämästä. Vaikka se olisi se ainoa ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Olen juuri jätettynä samassa tilanteessa ollut..
Luulen että se voi osiksi johtua juuri siitä että murehdit vain koko ajan sitä että toinen jättää ja silloin toinen tulkitsee väärin tunteesi ja luulee ettet välitä hänestä enää samalla tavalla kuin suhteenne alussa..
Tämäkin on vain yksi minun pohdiskelmista mutta ajattelin kertoa sen tänne ehkä osiksi parantaakseni omaa oloani..
Ei suruun auta muun kuin aika ja ystävät..