Ongelma on se, että parisuhteemme on muuttumassa vain yhdessäoloksi eli siis arkipäiväistymässä.
Lapsia on yksi 8-vuotias.
Seksielämä on kuihtunutta ja mies ei enää jaksa kiinnostaa minua.
Tämä johtunee siitä, että hän ei koskaan sano rakastavansa minua.
Jos pyydän, että joskus hän pitäisi minua hyvänä, niin ei jaksa; kuulemma.
itse kyllä hyväilen häntä ja kerron rakastavani.
Näytän tunteeni, mutta en saa vastakaikua.
Vieraissa hän ei ole käynyt, sen tiedän. Koska hän ei muutenkaan käy vapaa-ajallaan missään.
Yhteisiä lenkkejä, kaupassa käyntiä kyllä harrastetaan.
Mutta parisuhteen tärkeä osa puuttuu ja se stressaa.
olen yrittänyt herättää kiinnostusta seksikkäillä vaatteilla ja romattisilla kahden keskisillä illallisilla.
Mutta ei mikään tunnu tepsivän.
olen myös kertonut miehelleni tunteistani ja toiveistani, mutta on sama kuin puhuisi seinälle.
Mikään ei tunnu auttavan. Rakastan miestäni, mutta kaipaan myös hellyyttä.
Pitäisikö vain antaa periksi ja erota.
Vai vieläkö meillä olisi toivoa?
Lapsia on yksi 8-vuotias.
Seksielämä on kuihtunutta ja mies ei enää jaksa kiinnostaa minua.
Tämä johtunee siitä, että hän ei koskaan sano rakastavansa minua.
Jos pyydän, että joskus hän pitäisi minua hyvänä, niin ei jaksa; kuulemma.
itse kyllä hyväilen häntä ja kerron rakastavani.
Näytän tunteeni, mutta en saa vastakaikua.
Vieraissa hän ei ole käynyt, sen tiedän. Koska hän ei muutenkaan käy vapaa-ajallaan missään.
Yhteisiä lenkkejä, kaupassa käyntiä kyllä harrastetaan.
Mutta parisuhteen tärkeä osa puuttuu ja se stressaa.
olen yrittänyt herättää kiinnostusta seksikkäillä vaatteilla ja romattisilla kahden keskisillä illallisilla.
Mutta ei mikään tunnu tepsivän.
olen myös kertonut miehelleni tunteistani ja toiveistani, mutta on sama kuin puhuisi seinälle.
Mikään ei tunnu auttavan. Rakastan miestäni, mutta kaipaan myös hellyyttä.
Pitäisikö vain antaa periksi ja erota.
Vai vieläkö meillä olisi toivoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tarpeet eivät kohtaa, se on paha juttu. Minulla oli vastaava homma edellisessä suhteessani. Asialle ei voi mitään, se ei muutu vaikka mitä tekisi. Valitan.
Jotkut ihmiset tarvitsee hellyyttä ja avointa kommunikointia, toiset taas ei. Tälläistä tarvetta ei voi toiselle IKINÄ LUODA!
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Jatkat parisuhdetta ja tyydyt elämään kylmän ihmisen kanssa lopun elämäsi. Vanhana luultavasti kadut ettet uskaltanut tehdä toisenlaista päätöstä, koska tajuat että on vain yksi elämä ja se on mennyt.
2. Otat eron ja se sattuu helvetisti ja kauan. Ehkä löydät itsellesi sopivan rakkauden, ehkä et. Saatat jopa tulla katumapäälle.
Minä valitsit vaihtoehdon 2, enkä ole sitä katunut. Parempi yksin ja toiveikas kuin elämäänsä kyllästynyt aviomies.
Hei!
Oma avioliitto on nyt ohi, mutta jotain voin kertoa, mikä kenties valaisee...
Kannattaa tohon suhtautua aika vakavasti. Ei kukaan jaksa rakkaudetonta liittoa (itse jätin vaimoni). En tosin tiedä, saatko mitään mieheltäsi.
Saatteko järjestettyä sellaisen tilanteen, että olette vain kahden? Itse huomasin aikoinaan, että kesäaikaan tehdyt telttaretket olivat uskomaton piristysruiske seksielämälle. No, nyt on jo hiukan liian kylmä, mutta ymmärrät varmaan kuvion.
Mustasukkaisuuden toisessa herättäminen saattaa joillakin tepsiä. Se vain helposti kääntyy tarkoitusta vastaan.
Omalla kohdalla seksielämä sai uskomatonta puhtia fantasioista, aloimme kertoa fantasioista, joita kummallakin oli.
Katsotko, että eroottiset elokuvat tai porno olisi poissuljettavia (täytyy olla molempien tahto)?
Onko miehelläsi huolia? Onko hän apaattinen ylipäätään?
Jos vain jaksat ja olet vakuuttunut, että miehesi sua rakastaa, näe vaivaa. Eroaminen on niin lopullista...
Hei! Olen mies, mutta tilanteeni on täsmälleen sama kuin sulla: puoliso on kylmentynyt täysin kaikille tunteille ja erotiikalle. Sanoja kyllä riittää, mutta rakkaudenosoitukset puuttuvat täysin. Jo pieni kosketukseni saa hänet hyppimään seinillä ja hän keksiikin aina jokin tekosyyn vältää kosketukseni.
Tilanne on jatkunut jo pari vuotta, enkä tosiaankaan enää jaksa kauaa. Olen yrittänyt kaikki mieleeni tulevat keinot, mutta mikään ei auta.
Tietäiskö joku, kuinka kauan tällaisessa suhteessa "kannattaa" roikkua. Rakastan vaimoani suunnattomasti, mutta sekään ei näköjään riitä.
Ihan vaan tohon kestoon liittyen, itse olin samassa jamassa kuusi pitkää ja uuvuttavaa vuotta. Jaksatko sinä odottaa? Jos jaksat ja onnistut niin olet tosi onnekas kaveri. Minä en jaksanut enää odottaa vaan otin eron, enkä ole sitä katunut hetkeäkään. Radalla on naisia jotka ei ole niin kylmäkiskoisia seksin suhteen kuin oma exäni :))
Asiani poikkeaa nyt hieman keskustelusta mutta onko kenellekään koskaan tullut mieleen, että aina ei ole kyse ihmisen kylmyydestä tai suhteen rakkaudettomuudesta.
Omassa suhteessa olin juuri tällainen kylmäkiskoinen ja mieheni ei kiinnostanut minua pätkän vertaa. Asiat menivät muutenkin sitten persiilleen ja tajusin olevani masentunut, mikään ei kiinnostanut ja mikään ei tuntunut missään. Miehenikin ajoin melkein vieraan naisen syliin.
Hain sitten apua ja itsekseni selvittelin omia tunteitani.
Nyt kun masennus on ohi, olen aivan toisellainen. En voi muuta kuin nostaa hattua miehelleni, joka jaksoi melkein kolme vuotta katsoa minua, en todellakaan ollut mitenkään rakastettava.