Aina kun joku osoittaa kiinnostustaan, alan ahdistua heti, vaikka siitä ensin haaveilisikin. Tunnen, että olen nurkkaan ajettu jänis ja toinen tulee henkisesti jotenkin liika lähelle iholle, jos ihastuu. Sitten tuntuu, että koko identiteetti häviää johonkin tai uhkaa hävitä jonnekin toisen vyöryvän ihastumisen alle, ja oma elämä on ihan loppu ja pitää päästä pakoon. Sen jälkeen on kuin kontrollissa ja arvosteltavana koko ajan, vaikka ei olisikaan mitään syytä. Tuntuu kuin pitäisi olla sitä ja tätä, ei osaa olla enää luonnollisesti oma itsensä yhtään. Vaikka ihan positiivisesti muuten olisi, mutta ihastuminen tuntuu, kuin joku sitoisi köyden sinuun kiinni, tulisi perässä tai vetäisi. Siitä pitää päästä pois ettei tukehdu tai huku johonkin toisen tunteiden alle. Siksi itse ihastunkin monesti aina sellaiseen, johon oikeasti ei olisi koskaan mitään mahdollisuuksia. Siitä seuraa vain pettymyksiä myös.
Ne ovat vain tuntemuksia, mutta niin voimakkaita, että pitävät minut sinkkuna aina. Siihen saakka kaikki on hyvin, kunnes joku ihastuu. Siitä eteenpäin painajaista. Ei sitä haluaisi, mutta tunteitaan vastaan on vaikea teeskennelläkään. Kertoisiko muutkin, mikä teidät pitää sinkkuna?
Ne ovat vain tuntemuksia, mutta niin voimakkaita, että pitävät minut sinkkuna aina. Siihen saakka kaikki on hyvin, kunnes joku ihastuu. Siitä eteenpäin painajaista. Ei sitä haluaisi, mutta tunteitaan vastaan on vaikea teeskennelläkään. Kertoisiko muutkin, mikä teidät pitää sinkkuna?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko se tavallista ja pääseekö siitä jotenkin siedätyshoidolla ja väkisin irti, vaikka se tuntuisikin luonnottomalta?
on ollut minullakin. Loppujen lopuksi tajusin, että tuntemukseni eivät ole tunne-elämältään kypsän ihmisen tunteita. sinulla on sisälläsi joku ristiriita, mikä estää sinua nauttimasta toisen ihmisen läheisyydestä ja ihastumisesta.
Pitkällä aikavälillä asia mutkistuu entisestään. Itse hakeuduin terapiaan, joku toinen löytää ehkä ratkaisun muualta.
a) en ole missään naisten kanssa tekemisissä, en tunne juuri ketään eikä kukaan tunne minua
b) luulen että kaikki harvat näkemäni ovat jo varattuja, ylivoimaisesti suurin osa onkin
c) en kehtaa mennä juttelemaan tuntemattomalle, tekisin vain itsestäni pellen kun iskemisaikeeni näkyisivät läpi
d) elämänmittainen epäoikeudenmukaiseksi kokemani sinkkuuskierre vääristää ajatuksiani ja heikentää itsetuntoani
e) Pidän itseäni tasokkaana (pelkkää ulkonäköä lukuunottamatta), eikä netistä tai baarista tunnu samanlaista löytyvän
Myönnän, että olen katkera ja ylimielinen. Pääsinpähän kuitenkin avautumaan :)
No jaa. Samassa veneessä ollaan. Joskus tuntuu, että kaiken lisäksi ilman airoja :( Kohdista a-d olen samaa mieltä, mutta kohdan e tasokkuusajatteluun en ota kantaa. Saman arvoisia täällä ollaan, ja ne pienet erot ns. "kauneudessa" on loppujen lopuksi katoavaista.
Niin, ja edellä mainittua ei oikein voi pukea ylimielisyyden kaapuun. Pikemminkin kyse on siitä, että suojelee sisintään avautumatta liian nopeasti.