mä olen lopussa, ja nyt olen siinä viimeisessä vaiheessa. tosin veljeni kanssa, me ollaan lähdössä kaksin pois täältä elämästä. me molemmat ollaan masentuneita, me molemmat ollaan lopussa.. enää ei oo vaihtoehtoja, puhuminen ei auta. on aika lähteä ja ajattelin hyvästellä teidät. tää tulee olemaan viimeinen viikko kun minä täällä sättäilen. en kirjautunut nimimerkilläni koska liian moni tuntisi/tietäisit mut. mutta halusin vaan ilmoittaa että ette ihmettele jos yksi ihminen puuttuu keskuudestanne. voimia kaikille, taistelkaa te me ei enää jakseta..
nuorina kuolleet
2death_
72147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä,oliko tuo todellista. Mutta toivon,ettei..
Koettakaa jaksaa elää,vaikka elämä välillä tuntuukin musertavan.
Ellette itsenne,niin muiden takia.
Itse olen samassa tilanteessa, vaan olen ajatellut, on kai täällä joku tarkoitus jokaisella meistä. Hylättynä, jätettynä, hyväksikäytettynä, vailla ystäviä, yritän selviytyä. Paljon on tapahtunut sellaista, miksi en katso oloani oikeutetuksi täällä, mutta kuitenkin... yritän jaksaa, päivä kerrallaan. Yksikään elämä täällä ei ole turha. Silloin olisi liian väärin edes syntyä tänne...
Jos koululaisia ootte niin sieltä haette apua: psykologilta,kuraattorilta tai opettajalta. Oletan ainakin, että ongelmienne syyt löytyvät kotoa ettekä siellä pysty olemaan.
mikäli olette tosissanne. Kerron tässä omasta kokemuksestani, sillä minä olen joutunut kokemaan mitä on surra omaisiaan. Ette varmaan osaakaan arvella, miten tärkeitä olette läheisillenne ja kuinka paljon aiheutatte surua heille sekä ystävillenne, jos toteutatte aikeenne.
Itse olen menettänyt äitini 5-vuotiaana, yhden veljen 6-vuotiaana ja toisen veljen (todella rakkaan ja läheisen) 10-vuotiaana. Siitä on jo kauan, mutta minulla kesti 20-vuotta, että pääsin suuresta surustani. Vieläkin aika-ajoin suren heitä, KOSKAAN en unohda, mutta elämä jatkuu.
Masennuksesta on mahdollista parantua. Itsekin olen ollut masentunut, mutta koskaan en ole lääkehoitoa siihen tarvinnut. Menetykseni ovat vahvistaneet minua. Suosittelen kirjaa, joka on minua auttanut: John Gray: "Miten saat mitä haluat ja haluat sitä mitä sinulla on".
Voimia ja rohkeutta avun etsimisessä!
Yksi hyvä kirja auttoi kun mä olin vähän masentunut, se oli jonkun tohtorin tekemä ja sen nimi oli "Be Happy No MAtter What", jo alkoi kulkea, vaikka en ihan kaikkea haluamaani sitten saanutkaan mutta kasvoin hurjasti ihmisenä (muutaman kilon). Tämä ei ole vitsi tai provo.
Te teette sen jos niin olette päättäneet.Tuossa vaiheessa ei taida puheet enää auttaa...yritettty on!Kamalinta tulee olemaan vanhempienne ja muiden läheistenne loppuelämä.Heitä en osaa lohduttaa,voimia vain toivottaa.Olen itsemurhan tehneen nuoren äiti,joka.....
usko sua!...