Kyselin äskettäin pysäkillä eräältä mukavan näköiseltä nuorelta naiselta bussipysäkillä josko se olisi vapaa. Olin tosi hermostunut kun kyselin ja ääneni takelteli. Ei kuitenkaan ruvennut nauramaan niin kuin olin kuvitellut vaan oli asiallinen. Tosiasia vain on se ettei juuri kenelläkään ole pokkaa mennä suoraan puhumaan tuntemattomille ihmisille. Valitettavasti oli kuitenkin varattu, mutta sitten pitää ehkä kokeilla uudestaan jatkossa jotakin toista (jos enää kehtaa). Kännissä baariin en kuitenkaan aio koskaan mennä, se on vieläkin vaikeampaa sillä olen absolutisti.
Nyt hävettää
Mies vaan
252837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kerron vielä että ennakkoon sisään luetuista lauseista ei ole mitään hyötyä tällaisessa tilanteessa. Vaikka osaisinkin kaikenlaisia hienoja fraaseja ulkoa en kuitenkaan pystyisi käyttämään niitä jos ääni takeltelee kuin olisi ramppikuumeessa.
Uskalsit sitten!
Mitä jos jotain juttua olisi syntynyt, niin olisitko ennen bussin tuloa ehdottanut treffejä, vai mitä...? Eihän siinä ole kuin minuutti, pari aikaa tutustua, lähteekö naiset muka tollai mukaan?
Voisin veikata, että vaikka tuo kyseinen nainen olikin varattu, niin luultavasti piristit hänen päiväänsä kiinnostuksen osoituksellasi.
Ja vaikka tuollainen suorahko lähestyminen vaatiikin rohkeutta, niin älä jätä tähän yhteen kertaan. Jos kiinnostavan oloisia ihmisiä kohtaa, niin eihän siinä voi kuitenkaan hävitä mitään. Kunhan siis ei anna mahdollisen kieltävän vastauksen masentaa, niin huonoimmassa tapauksessa oma tilanne ei muutu, hyvässä lykyssä tutustuu uuteen ihmiseen :)
Tuommoinen ei mua masenna. Enemmänkin masentaa jos ei uskalla tehdä mitään. Ei haittaa vaikka olikin varattu, ehkä siitä sai nyt rohkeutta seuraavaa kertaa varten.
Niin eihän sitä voi päälle päin nähdä, onko varattu. :)
Mutta itse naisena menisin varmaan ihan paniikkiin, jos joku mies tulisi tuolla tavalla puhumaan bussipysäkillä. Olen niin ujo. Ihme että olen naimisissa. Jos mieheni ei olisi silloin aikanaan tiennyt mitä haluaa, siis minut, en varmaan vieläkään olisi naimisissa. Sen verran ujostelin ensi alkuun tutustelua. Mutta sitten kun alettiin tuntea toinen toisemme paremmin, kaikki alkoi olla niin ihanaa, ja on vieläkin. Onneksi mies oli reipas ja rohkea ja sai vähän helpotetuksi ujouttani. Tuollaisessa bussipysäkkitilanteessa olisin juossut karkuun.Me ei sillä tavalla tavattu.
niin kuitenkin siis teidänki tilanteessa mise oli päättäväinen. Tuskin tuo alkuperäinen kirjoittajakaan meni suoraan pamauttamaan, että oletko varattu.
Mietis, jos huomaisit, että joku katselee sinua hieman ujon oloisena. Kun huomaa, että huomasit, hymyilee pikkuisen ja tulee sitten juttelemaan.
Oli erittäin rohkeaa mennä juttelemaan, se ettei onnistanut on sivuseikka. Keskity tähän tekijään! Ja varmasti se helpottuu ajan kanssa. Huomenna ei enää edes hävetä, elämä jatkuu. Olet rohkea mieheksi, varmasti sinua onnistaa. Ennemmin tai myöhemmin mutta onnistaa kuitenkin =)
Hienoa, miten rohkeasti tehty!!! Yleensä on vielä niin, että omassa päässä tuntuu oma puhe takeltelevan enemmän, tuskin toinen edes huomaakaan! Jännitys tekee sen.
tulisipa joku mulle juttelemaan samoin, mä en kulje bussilla, mutta vaikka bensa-asemalla tankatesa joku tulis kyselemään...
Baarissa voi käydä selvinpäinkin. Minä ainakin ottaisin tuollaisen pysäkillä häiriköimään tulemisen aika ahdistavana, jos omalle kohdalleni ajattelen.
Ensimmäinen ajatus olis, että mikähän sekopää tuokin on.
Baarissa voi myös juoda sivistyneesti, ei aina tarvi olla nakit silmillä tai edes kännissä.
Ei toisiin tutustumisen juuri baarissa tarvitse tapahtua. Minä en ajattelisi että toinen on sekopää vaikka pysäkillä minulle juttelisikin. Aika outo käsitys sinulla on häiriköinnistä jos puhuminen on sitä. Tyypillistä suomalaista mentaliteettia...
Meinasin lähinnä sitä että jos joku tulee heti kyselemään että ootko varattu jne...kyllä tommonen ahistais.
Oottelet rauhassa bussia pysäkillä niin heti joku tulee kyselemään yksityisiä asioitasi.
99 prosentin todennäköisyydellä kukaan ei tule sinulta semmoista kysymään joten älä turhaan huolehdi!!
Aika hieno temppu. Mutta bussipysäkki on todella vähän hassu valinta. Siitä kun toinen voi lähteä nopsaan pois.
Miten olis kahvila, jos menisit samaan pöytään. Tuskin kukaan pahastuu juttu seurasta. Tietysti olis kiva jos sattuis olemaan joku kiinnostava henkilö myös siellä.
Onhan sitä tullut yllytettyä niihin pullopanttilappuihinkin jo sinkkuja vaan ei tullut tavattua ketään silläkään konstilla ;)
Siinäpä lieneekin se yksi suuri ongelma meillä sinkuilla kun emme tunnista toisiamme vaikka kuinka paljon tapaisimme ihmisiä niin ei kaikille tohdi esittää moisia kysymyksiä. Joku tuntee kysymyksen ahdisteluna toinen kohteliaisuutena, täytyy olla varovainen sanoissaan.
Mutta yritystä pitää olla ja parempaa onnea ensikerralla.
Mua on joskus kysytty treffeille hyvin samantapaisessa tilanteessa. Jouduin kieltäytymään, koska seurustelin. Mun mielestä se oli todella imartelevaa ja kysyjän rohkeus teki vaikutuksen. Ei sulla ole mitään syytä hävetä, vaikka harmi tietysti ettei vastaus ollut toivottu.
*hihii* Kivaa! Meidän miehet tarvii enempi tollasta uskallusta. :) Turha häpeillä, kysy vaan uudestaan. Jos joku sulle sanoo "ei kiitti" niin sittenhän se nainen ei edes ole sua varten, joten miksi murehtia?
Itse asuin vähän aikaa tuolla euroopammassa ns. ja kerran sitten olin bussilla ruokakaupassa kun auto oli rikki. Vettä sato ja niitä kasseja oli varmaan miljoona ja naamastanikin näky että mua todella sapetti odotella jotain bussia! Yksi sellanen reipas mies alko tallustelemaan siitä mun edestä ja tuli lopulta sanomaan näin suomennettuna että "Näytät hyvältä ja erilaiselta! Lähetkö mun kanssa kahville?" Se oli jotenkin niin höhlön kuulosta koska se oli luultavasti mun epämiellyttävin päivä ikinä, että mikäs siinä sitten... :) Häkellyin kyllä aluksi ihan täysin ja meinasin pinkasta pakoon, mutta mihinkäs minä kasseineni? En ainakaan omissa piireissä täällä suomessa ole tollaseen lähestymistapaan tottunut niin olihan se outoa. ;)
Aion kyllä yrittää uudelleen vaikka se vähän tuntuukin nololta. Eniten hävettää oma epävarmuus kun ei saa sanoja suusta kun yrittää puhua. Pakit ei mua pelota, enemmän pelottaa se että häpäisenkö itseni kokonaan jos en pysty näyttämään itsevarmalta. Lipevää pelimiestä minusta ei kuitenkaan tule. Kyllä se omaa päivää vähän piristikin vaikka se ei muuten onnistunutkaan.
kyllä luontevasti sanomista. kun muutaman kerran kyselet...
Itse en ole koskaan ollut mikään keskustelun aloittaja, mutta opin eräältä nuorelta työkaveriltani yksinkertaisen asian... voin kysyä 'mitä kuuluu?'. Monen mielestä tylsä kysymys, mutta siitä on hyvä aloittaa, jos ei muuta tule heti mieleen!
Minulla ei olisi rohkeutta sinun temppuusi, vaikka olenkin tuttua miestä pyytänyt kahville ja saanut muuten pakit...
Hyvä, että menit juttelee. Mieti miten asia oiskaan jäänyt vaivaamaan jos et olisi kysynyt. Miettisit ehkä mitä jos?? Tossa ei oo mitään noloa!
Sinähän olet tosi hyvä tyyppi ja kuulisin (kuulisimme) mielellään sinusta lisää.
Sovitaanko, että pidät meidät ajantasalla ja alat raportoimaan jatkokokemuksistasi tällä Suomi24 -> Keskustelu -> Suhteet & tunteet -> Sinkut osastolla?
Kokemuksesi voisivat rohkaista meitä kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Laadippa jokin rekisteröity nimimerkki itsellesi.
Kirjoittelen kyllä jollakin nimimerkillä sitten kun asiassa on taas edistytty. En kuitenkaan viitsi rekisteröidä nimeä, mutta muuten kirjoitan kyllä kokemuksiani tänne.
...enää ei kylläkään hävetä yhtään. Ehkäpä se oikea löytyy nyt helpommin kun ei se kysyminen niin vaikeata loppujen lopuksi ollut.
Moi!
Kuten huomaat, moni naisista ja myös miehistä kehui sua rohkeudestasi!! Et usko, miten sitä naisena (n40v) toivoisi, että suomalaiset olisivat rohkeampia. Sitä saa pitkiä katseita milloin missäkin osakseen. Joltakin lähistöllä asuvaltakin joka kerta lenkillä vastaantullessa... Sen miehen tiedän olevan sinkku... Mutten itse uskalla mitään tehdä...
Ja AINOA kerta viime vuosina, jolloin joku on selvinpäin arjen keskellä tullut aloitetta tekemään, oli (arvatenkin!?) ulkomaalainen mies. Erittäin fiksunnäköinen mies tuli vaateliikkeessä kertomaan, että "etsii uusia ystäviä...Mikä on tilanteeni? Olenko vapaa?". Olin tyttäreni kanssa liikkeellä vieläpä! Tapaus sai itseni todella iloiseksi ja jos kyseessä olisi ollut suomalainen, olisin ehkäpä lähtenyt kahvillekin.
LISÄÄ TUOLLAISIA ALOITTEELLISIA, rohkeita Miehiä!!
Tosi on, että enempi tälläistä lähestymistä. Itselleni nainen 40v) on sattunut joitakin samantyyppisiä lähestymisiä. Siinä häkeltyy kohde aikalailla, on sen verran yllättävä tapaus. Kovin hyvä idea ei ole mennä heti suoraan asiaan tyyliin seurusteletko/ lähdetkö kahville, siinä helposti luistaa tilanteesta enempää miettimättä.
Parempi on antaa lähestyttävälle vähän aikaa luoda käsitys lähestyjästä ja onko mahdollisesti kiinnostunut, juttelemalla niitä näitä ja sitten vasta kysyä onko vapaa ja pyytää kahville tms.
Todella hienoa, että joku rohkenee kysellä tuolla tavalla bussipysäkillä ja mitäs sitten jos toinen kieltäytyykin. Eihän pakit tarkoita sitä, että olisi huono ihminen tms.
Muistin juuri, että minua lähestyttiin hieman yllättäin kerran talvella juoksulenkillä. Pysähdyin liikennevaloihin ja eräs koiran ulkoiluttajamies pysähtyi myös samoihin valoihin odottamaan. Minä tapani mukaan koira-ja eläinhulluna katselin koiraa. Noh mies huomasi tämän ja tuumasi, että tässä olis sulle hyvä lenkkikaveri. Mies ei ollut ihan minun tyyppiäni, joten tuumasin vaan iloisesti että niinpä olis. :) Minun päiväni ainakin piristyi tästä lähestymisestä. Olen aika rohkea ja utelias, joten saattaisin vielä kahveilla käydäkin vieraan miehen kanssa, jos hän olisi ollut enemmän minun tyyppiäni.
Eikö se niin kuitenkin ole, että mitä enemmän kontakteja sitä enemmän mahdollisuuksia. :) Tsemppiä!