Suhtautuminen urheiluriippuvaisuuteen

No se on riippuvuus siinä missä muutkin (kahvi, tupakka, alkoholi, suklaa yms). Eli että eikun terapiaan!

2-5 tuntia on kyllä aika paljon.. Toivottavasti se viis tuntia olis sit lähinnä viikonloppusin. Jos arkipäivänä vetää vielä 5 tuntia treeniä, ni vois kai siinä oman olon tuntea pitkällä aikavälillä hiukan yksinäiseks. Ellei sit vois osaa tuosta ajasta harrastaa yhdessä..

Urheiluhan on sinänsä hyvä "riippuvuus", mutta toisaalta mikä tahansa riippuvuus saattaa mennä överiks ja jos urheilu on pakkomielteenomasta, niin hullukshan siinä tulis sivustaseuraajanakin.

Hmm.. lisää ajatuksia.. No siis, kai tuossa on sekä positiivista, että negatiivista. Periaatteessa on kuitenkin hiukkasen liioittelua treenata noin paljon. Terveenä pysymiseen riittää kohtuullisempikin määrä, joten kyllähän siinä saattais jotain konfliktia tulla, jos työn ja urheilun sekaan pitäisi mahduttaa toimiva ja tasapainoinen ihmissuhdekin.

Niin ja oletan muuten, että mies maksaa hintavan harrastamisensa omasta pussistaan, joten siitä ei sitten tarvi riidellä. Ja sikälimikäli tulee tarvetta, niin pystyy joustamaan. Eli jonain päivänä voi jättää treenaamatta kun lähdetään kylään anoppilaan tai siskolleni tjtn :) Niin ja jos pitää saada ostettua vaippoja, niin ei osteta koko rahalla urheiluvälineitä.

Niin ja sellainen huomautus pitää laittaa myös, että se ei ole tasapuolisuutta, jos mies maksaa harrastamisensa ja nainen kaiken kotitalouteen liittyvään (ruoka yms). Ainakaan minä en harrasta huushollausta vaan se on se välttämätön paha, joka liittyy elämiseen :)

Onko sinulla itselläsi hyvä olo?
Jos on ja jaksat sitten myös huomioida naistasi hyvillä mielin niin ok.
Perheellisen vaimolta tosin vaatii todella "suurta luonnetta" antaa toiselle tuo vapaus harrastaa. Tietenkin jos vapaus on molemminpuolinen niin mikäs siinä.
Henkilökohtaisesti kannatan tasapuolisuutta.

mun rakkaalla kullallani on tuollainen riippuvuus. Itselläni samantyyppinen(treenaan 6xvko 1-2h kerta) minä tykkään paljon enemmän kuin baarissa notkumisessa.. Ja onhan se ihana esitellä hyväkroppaista miestä kavereillekin.;)

Kamalaa. Itse en pidä liikunnasta yhtään. Olen sohvaperuna. En kestäisi jotain urheiluhullua. No mutta näin minä. Hymyillään kun tavataan.

Aktiiviaikana urheilin suurinpiirtein näin:
klo 4.15 ylös, 10 km lenkki, sieltä punttisalille 1,5 tunniksi. Päivä sujui töissä niin että juoksin ruokatunnin ajan puolen tunnin lenkin. Töistä ajaessani ajoin suoraan pururadalle juoksemaan noin 6 km. Sieltä kotiin ja suoraan krav maga-treeneihin. Treenien jälkeen teki mieli raikasta ilmaa joten hölkkäsin päälle vielä pari kilsaa.
Yöllä heräsin tekemään 500 vatsaa ynnä punnerrukset jotka ei todellakaan ollut mitään tyttöjen punnerruksia.
Tämä kaikki 6 krt viikossa, yksi lepopäivä johon kuului luonnollisesti kuitenkin vatsarutistukset, kävelylenkki ym. Ja huom. juoksulenkit tein aina 2,5 kilon puntit jaloissa ja kilon puntit käsissä.

Mies kyllä joskus kyseli että mitäs järkeä tuossa on, mutta lopettaakaan en kyennyt. Koskaan hän ei suoranaisesti kieltänyt treenaamasta, koetti kyllä hienovaraisesti vihjailla että tämä ei taida hyvin päättyä.
Paino putosi 32 kiloon ja olen sentään 170cm pitkä... Kaverit sentään sanoivat suoraan että olet seonnut :) Endorfiinikoukku voi olla vähintään yhtä kova kuin esim. morfiinikoukku.

6 vuotta jaksoin kunnes eräänä päivänä löysin itseni Meilahdesta, letkuista.

Tuon perusteella mitä miehesi harrastaa, en kantaisi vielä suurta huolta. Mutta nälkä kasvaa syödessä joten kannattaa tarkkailla tilannetta.

Ihan hienoa jos joku jaksaa ja haluaa urheilla noinkin paljon, rantsulla niitä on kiva kattella, mutta eipä semmoisella miehellä muuten oikein mitään teen (mun mielipide).
Lasketaas nyt, kahdeksan tuntia töitä, tunti vaikka matkoihin, seittämän nukkumiseen, hmm.. viisi tuntia urheilua niin siinähän se päivä on jo melkein täynnä puuhaa. Lisäksi urheilun vaatima ruokailu ja niiden seuraaminen vievät varmaan suurimman osan tästäkin muutamasta tunnista.
Ei kai sitä heti tuon takia voi ketään jättää laskuista pois jos on muuten mukava kaveri, mutta kyllä se kieltämättä laittaa hieman ajattelemaan.