Rakastuin vuosi sitten erääseen itseäni reilut kymmenen vuotta vanhempaan mieheen. Välillämme ei ollut fyysistä suhdetta, mutta ihastus, huuma ja sama aaltopituus... Se oli jotakin ihmeellistä. Olemme naimisissa tahoillamme, ja miehellä on pari lastakin.
Suhteeni aviopuolisooni on parempi kuin koskaan (saimme selvitettyä ihastumiskuvion) ja odotamme yhteistä lasta. Suunnittelemme kesälomaa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Luulin päässeeni yli vuoden takaisista tapahtumista, enkä ollut kuullut miehestä mitään pitkään aikaan. Kunnes... Viime viikolla sain häneltä lyhyen sähköpostin, jossa hän kyseli kuulumisiani ja lähetti terveisiä.
Minusta tuntuu, että koko kuvio alkoi taas alusta. En ole vielä vastannut sähköpostiin, enkä haluakaan. En nimittäin haluaisi kertoa lapsesta yhtään mitään. Taas pitkän ajan jälkeen ajattelen tätä miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Olen henkisesti uskoton.
Haluaisin unohtaa. Haluaisin keskittyä mieheeni ja vauvaani. Olen kuitenkin aivan pihalla ja euforioissa. Voi elämän kevät, mitä teen.
Suhteeni aviopuolisooni on parempi kuin koskaan (saimme selvitettyä ihastumiskuvion) ja odotamme yhteistä lasta. Suunnittelemme kesälomaa ja kaiken pitäisi olla hyvin. Luulin päässeeni yli vuoden takaisista tapahtumista, enkä ollut kuullut miehestä mitään pitkään aikaan. Kunnes... Viime viikolla sain häneltä lyhyen sähköpostin, jossa hän kyseli kuulumisiani ja lähetti terveisiä.
Minusta tuntuu, että koko kuvio alkoi taas alusta. En ole vielä vastannut sähköpostiin, enkä haluakaan. En nimittäin haluaisi kertoa lapsesta yhtään mitään. Taas pitkän ajan jälkeen ajattelen tätä miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Olen henkisesti uskoton.
Haluaisin unohtaa. Haluaisin keskittyä mieheeni ja vauvaani. Olen kuitenkin aivan pihalla ja euforioissa. Voi elämän kevät, mitä teen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... on ollut myös. Ja ihastus on ollut molemminpuolista. Aina kun näen ihastukseni, alan taas miettiä, josko elämäni voisikin olla toisenlaista.
Itse ajattelen, että näitä tulee ja menee, eikä avioliitto ole aina ruusuilla tanssimista. Liittoon kuuluu siis myös arki ja sen harmaus. Mutta sekaiset tunteet ovat maailman luonnollisin juttu ja niitä on varmasti myös kumppanillakin.
Mieti siis tarkkaan mitä teet. Sinulla on paljon menetettävää. Veikkaan, että ihastuksesi kanssakin arki joskus koittaisi.
Mielestäni voisit reilusti kertoa mikä on tilanteesi, että odotat vauvaa jne. Se nimittäin kuitenkin tulee jossain vaiheessa hänelle ilmi. Lapsi ei katoa jonnekkin myöhemmin vaan tulee olemaan elämässäsi loppuelämäsi. Onhan ihastuksellasikin lapsia. Tilannetta pitää jatkaa siitä mikä se on nyt tällä hetkellä. Jos hän unohtaa sinut sen takia niin asiallehan ei voi yhtikäs mitään.
Eli missään tapauksessa en tule jättämään perhettäni enkä halua pettää miestäni. Lapsi on minulle tärkein asia elämässä, enkä halua sössiä asioitani tunteiden takia. Olen lähinnä huolestunut tunteistani.
Yleensä, jos myönnät tunteesi, ne menevät ohitse. Siis, että elät vain ne tunteet läpi, sen kummemmin elämääsi muuttamatta. Tiedäthän, se mikä on kiellettyä, alkaa houkuttamaan myös, ehkäpä tässä on käynyt niin, että se mitä ei voi saada kiihottaa vain sen takia, että se on niin lähellä, mutta niin kaukana...
Jos alat kantamaan huonoa omaatuntoa jostain, mitä et ole tehnyt, niin se ei mene ikinä pois.
Voit ajatella, että olet ihastunut johonkin mieheen -> mitä sitten, olet naimisissa onnellisesti, rakastat aviomiestäsi, joka on paljon tärkeämpää kuin joku pieni ihastus. Pyri suuntaamaan ihastuksesi mieheesi, etsi hänessä niitä ihania piirteitä, teille on tulossa yhteinen lapsi, tuskinpa häntäkään alulle on laitettu heppoisin perustein.
Mieti miksi tämä mies sinua kiinnostaa, mikä hänessä on niin ihanaa, että miehesikin jää taka-alalle... Voiko olla niin, että se tunne ei johdukaan siitä miehestä tosiasiassa, vaan, että ehkäpä kaipaat parisuhteeseesi enemmän tunnetta ja huumaa.
Minun mielestäni on aivan mahdollista ihastua palavasti vanhaan kumppaniin, kunhan antaa sille amhdollisuuden ja keksii oikeat keinot sen saavuttamiseksi.
Koska sehän on tosiasia, että ne tunteet sitä toista miestä kohtaan tulevat ajan myötä laimenemaan, ja ehkäpä sama ongelma on edessä silloinkin. Ja sitten ainakin pitää keksiä ne keinot lyötää uudelleen se hekuma...
mutta ilman lapsia. Niin. Kaksi vaihtoehtoa: Kiertää ja vältellä, kunnes (toivon mukaan) unohtuu. Itselläni tämä vaihe kesti 2 vuotta, kunnes päätin kokeilla toista vaihtoehtoa: Kissa pöydälle, tunnustin ihastukseni omalle miehelleni ja itselleni. En siksi, että halusin siirtää vastuun hänelle, vaan että hän tietää minun puoleni ja tietää mitä vastassa on.
Helpoin tie olisi se ehkä tunnustaa ihastukselleni, mutta tuntui liian itsekkäältä.
Mutta kriisihän siitä tuli. Tilanne sai avaamaan silmäni, sen mitä oikeasti haluan: mieheni. En silti sano etteikö tämä ihastus olisi mielestä häipynyt. Pelottavinta tässä on se, että jos hän olisi tehnyt jotain, ottanut kädestä tai suudellut, en rehellisesti sanottuna olisi pystynyt itseäni pidättelemään. Ei sitä tiedä mikä on loppujen lopuksi oikein tai väärin...ei tästä nyt kyllä varmaan apua sinulle tainnut ollakaan, kun itsekin menin taas ihan sekaisin..
Tuttu juttu, keskity mieheesi, kestää noin 2-3 kk kun alkaa helpottaa taas. kunnes sitten..
on tää kevät on metkaa aikaa,mahla virtaa.
unohtaa, joten unohda! Rakastuminen ei ole tahdosta kiinni, mutta rakastaminen on. Petät henkisesti itseäsi, jos vastaat tuohon sp-viestiin: Halutessaan unohtaa, mutta ottamalla/pitämällä yhteyttä ei unohda.