Olen viime päivinä miettinyt että missä oikei se uskottomuuden raja kulkee ja onko pettäminen samaa kuin uskottomuus? Voiko jokin muu kun se että menet sänkyyn vieraan kanssa olla se ainoa syy eroon vai onko sekin jo tarpeeksi että menet yksin tanssiravintolaan viettämään iltaa sen kummemmin hakematta itsellesi seuraa.Ja kuinka kauan mielestänne pettäjän olisi nöyränä pyydettävä tekosiaan anteeksi?Onpaha tässä keskustelun aihetta tarpeeksi.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kuin aviopuolison suutelu ja seksi tämän kanssa. Minä ainakin käyn tasan ja ainoastaan baarissa kuuntelemassa musiikkia, jos yksin liikenteeseen lähden.
koska se on kerrasta poikki. Helppoa.
Siinä se.
Pettämistä on niin monenlaista.
Minun mielestäni pitäisi pyrkiä olemaan ensisijaisesti rehellinen itselleen.
Mitä minä haluan?
Riittääkö tuo toinen ihminen minulle juuri
tuollaisena kuin hän on.
Kaipaanko jotakin muuta?
Tuntisin itseni petetyksi jos puolisoni ei
kertoisi minulle toiveistaan ja odotuksistaan
vaan kertoisi niistä jollekkin toiselle.
Odottaisi että joku toinen tyydyttäisi ne
tarpeet joista minä en ehkä edes tietäisi???
Napakymppi kirjoitus, noin juuri !
Mun mielestä jokainen pariskunta sopii keskenänsä rajat, mikä on sallittua ja mikä sitten kiellettyä. Me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Se, mikä yhdellä pariskunnalla on sallittua vielä, niin toisella pariskunnalla sellainen ei tule kysymykseenkään. Vain te keskenänne tiedätte vastauksen siihen, mitä olette sopineet. Jos ette ole, niin tässä olisi aihe, mikä kannattaisi käsitellä väärinkäsitysten välttämiseksi. Näin molemmat tietää, mitä asioita toinen hyväksyy ja mitä ei.
Esim. meillä oli alkuaikoina hyvin jyrkät rajat. Jopa halaaminen oli täysin kiellettyä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ajan kanssa mieheni hyväksyi, että saa halata. Nykyisin meillä ei ole enää näin tiukat rajat.
Mietin juuri myös sitä, että onko pettäminen ja uskottomuus samaa. Osittain on ja osittain ei. Riippuu asiasta ja henkilöstä. Uskottomuus-sana kuuluu mielestäni parisuhteeseen. En minä ainakaan käytä uskoton-sanaa, jos esim. kaverini/ystäväni on pettänyt minut (rikkomalla lupauksen tms.)
Anteeksipyyntö taas pitää olla aitoa. Jos aidosti katuu jotakin, niin anteeksi pyydetään. Mielestäni myös loputtomiin ei voi pyytää samaa asiaa uudestaan ja uudestaan anteeksi. Jossakin kulkee raja.
Onkohan tämä nyt sitä että kun ollaan kauhean rakastuneita niin ei suvaita kenenkään muun jakavan kumppanin hellyydenosoitukset,mutta suhteen vanhetessa syttyy ajatus että jos minä annan luvan niin silloin saan itsekin ensin halata ja myöhemmin ehkä jotain muuta?Vaatii tarkkaavaisuutta.Hmmmm!
Mikään uskottomuus ei ole kilttiä. Se satuttaa aina. Jos ei satuttaisi, niin varmasti jotakin on vialla.
Jos minä ajattelisin tuolla tavalla, niinkuin kysyit, niin mielestäni olisin itsekäs ja ajattelisin omaa napaani, että minä saan jne. Silloin ei olisi puhtaat jauhot pussissa ja lähinnä mieleen tulee, että olisiko silloin rakkaus aitoa, jos jo valmiiksi ajattelee, mitä saa tehdä muiden kanssa. Ajatuskin inhottaa sellaisesta ja en koskaan halua kokea tuollaista tilannetta.
on se, jos teet jotain mitä et soisi kumppanisi tietävän tai näkevän.
Nyt rupes Lyyti laulamaan.Mielestäsi kumppanillasi saa olla vaikka kuinka monta suhdetta tai vaikka vain sänkykaveria jos hän on niin taitava kusettamaan sinua että olet onnellisesti siinä luulossa että olet se yksi ja ainoa.Sillä lailla.
Pettäminen on sitä, mitä itse et suvaitsisi kumppanisi tekevän.
samaa mieltä, sitä se just on.
Jos sallii kumppanille enemmän kuin kykenee hyväksymään itselleen.
Mielestäni jos sallit jotain yksipuolisesti niin eiköhän siinä jommankumman rakkaus ole pettänyt?
Eikös tuolloin ole asiat hyvällä mallilla?
Pettäminen on sitä, mikä saa SINUN omatuntosi kolkuttamaan näissä parisuhde asioissa. Omatuntosi kertoo missä raja meneen ja mihin kohtaan tuon rajasi laitat oli pettäjä kumpi tahansa osapuolista.
Jollei sinun omatuntosi kolkuta koskaan, niin silloin voisi pohtia onko sinulla ja puolisollasi ARVOMAAILMAT lähellä toisiaan. Jos on lähellä niin silloin tuskin tulee kamalia ongelmia. Jos on etäällä niin aivan varmasti toinen teistä joutuu aina pettäjän rooliin ja toinen petetyn.
T: N
Tarkoitatko, että jos arvomaailmat ovat lähellä toisiaan ei pettämistä tapahdu vai että se toinen ymmärtää pettämisen?
Luulen, että tarkoitat tuota ensimmäistä, mutta kysynpä kuitenkin.
Hmmmmm....oikeastaan tarkoitan molempia asioita.
Kaikki riippuu vaan missä se pettämisen raja menee.
"jos arvomaailmat ovat lähellä toisiaan ei pettämistä tapahdu"
Pitää paikkansa, sillä toimiva omatunto ei herkästi päästä tekemään sellaista, minkä puoliso ja itse tulkitsee pettämiseksi.
"vai että se toinen ymmärtää pettämisen? "
Jos molempien arvomaailma määrittelee pettämiseen löyhästi niin veikkaan, että suhde sietää syrjähypyt paremmin.
Voihan se olla, että jollain parilla on luvallisia sivusuhteita, joita saa olla, muttei kuitenkaan tuoda kotiin.
Pettäminen on sama kuin uskottomuus. Raamatussa sanotaan että jo toisen puolison himoitseminen on rikos, siis jos vain kuvitelmissasikin rakastelet hänen kanssaan...
Yksin tanssiravintolaan meno ei ole mikään rikos tai pettämistä, miten niin olisi?
Anteeksi pitäisi kai pyytää niin kauan että SAA anteeksi, vai kuinka?
En menisi tuomitsemaan yksin tanssiravintolassa kävijöitä. Ihminen on melko paljon yksin vaikka olisikin parisuhteessa.
Työmatkoilla väkisinkin joutuu tanssiravintolaan vaikka ei tekisikään mieli. Mitä eristäytyminen hotellihuoneeseen auttaa.
Musiikkia voi kuunnella muuallakin kuin ravintolassa. Mieluiten kuuntelen sitä kotona radiosta. Olen oikea musiikin suurkuluttaja.
Sitten on pidettävä taukoja, kun päässä soi jatkuvasti joku biisi.
Laulamisesta olen onneksi jo päässyt eroon. Ennen lauloin jatkuvasti. Kun tämä kirjoittaminenkin vielä joskus loppuisi, niin olisin tosi helpottunut.
Luin Ellien palstalta, että toimittajaksi voi ryhtyä kuka vain. Ei siihen välttämättä mitään koulutusta tarvita.
En ole asiasta samaa mieltä, mutta en jaksanut kommentoida tuohon viestiketjuun.
Raamatun tulkinnasta kirjoitti tänä aamuna pappi Jaakko Heinimäki "Moraalisesti arveluttavaa tekstiä".
Jos eläisin tiukasti Raamatun ohjeiden mukaan, niin tämäkin kirjoittelu netissä olisi varmasti syntiä. Tämäkin on varmasti kiihkouskovaisten mielestä uskottomuutta.
Elämme pääsiäisviikkoa. Aikaisempina vuosina otin tämän hiljaisen viikon melko perusteellisesti. Kävelin jopa avioliittoaikoina Via Dolorosan läpi Hartolassa. Pappi esitti Pontius Piltatusta. Tuntui oudolta katsoa tuolissa istuvaa Pontiusta päin naamaa. Hän tuskaili ääneen vaikeaa päätöstään.
Ei suhteissa pidä hautautua kammioihin ja elää virheetöntä elämää. Minä tein niin ja sain täydellisen naisen häpeäleiman otsaani.
Ei kukaan ihminen halua olla täydellinen. Ei edes tarvitse. Vajavaisia me kaikki olemme.
Musiikkia saa kuunnella mitä ja missä vain. Pidän Lordista vaikka en ole kuullut enkä nähnyt tuota esitystä. Loordi laulaa, että Saatana on luuseri.
Isä Miska ja moni muu hurskas pappi tuomitsee tuon bändin kadotukseen. Pappeja on monenlaisia ja Raamatuntulkintaa yhtä monta versiota.
Pääsiäinen on ilon ja valon juhla. Nautitaan suklaamunista, mämmistä kuka mistäkin tykkää.
Hakeutukaa ihmisten pariin ja olkaa iloisella mielellä. Musiikki on ihana asia. Minä melkein kadotin musiikin avioeron takia. Nykyään se soi korvissani entistäkin kauniimpana.
Kuinka mielelläni laulaisin tässä teidän kanssa jotain mukavaa biisiä. Ellien 50 palstalla lauloimmekin ja se asia keljutti joitakin toisia lukijoita niin maan perusteellisesti.
"Anteeksi pitäisi kai pyytää niin kauan että SAA anteeksi, vai kuinka?"
Niitä ainoita asioita mitä Raamatusta kunnolla muistan on... tämä anteeksianto. Anteeksi pitää antaa AINA. Anteeksi voi antaa ilman pyytämistäkin. En käsitä miksi anteeksipyyntöä pitäisi ruikuttaa kovin montaa kertaa.
Anteeksi voi aina antaa, mutta unohtaa ei voi koskaan.
Voiko suhde jatkua pettämisen jälkeen jos toinen osapuoli antaa anteeksi. Mielestäni ei voi koska se toinen ei voi unohtaa sitä pettämistä. Se on aina mielessä.
Voi antaa anteeksi. se vie aikaa 6 vuotta.
Nykysin voin nauraa jutulle. ja elellä onnellisena mieheni kanssa.
Kuinka monta kertaa miehesi sai kuulla kunniansa kuuden vuoden aikana ennenkuin sinulta irtosi nauru?
Voitko käsi sydämmellä sanoa ettei asia sinua enää vaivaa,vai pulpahtaako se vielä esiin synkkinä muistoina,jos ei niin onneksi olkoon.
...siispä enää kolme vuotta kun voin antaa anteeksi...
Minulla on mielessäni nyt kaksi tapaa, joilla uskottomuus/ pettäminen voidaan määritellä.
1. Puolisot sopivat keskenään, missä heidän suhteessaan menee raja.
2. Pettämistä/ uskottomuutta on kaikki se, mitä ei voi tehdä oman puolison nähden.