Minun anoppini on ihan mukava muuten, mutta joka kerta hänen on pakko ainakin kerran piilovittuilla sekä avomieheni että minun paksukokoisuudestani. Hän on jopa ihan suoraan sanonut, että minun pitäisi kuntoilla säännöllisesti jotta pääsen läskeistäni eroon. Sitten hän ostaa jostain kummasta syystä M-koon paitoja minulle, vaikka tietää etten niihin mahdu. Aivan käsittämätöntä.
piilovittuilua
titityy
244774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minulla on samanlainen tilanne, vaikka kysymys ei ole mistään ylipainosta, mutta vittuilunaihetta kyllä keksii kuka tahansa ja mistä aiheesta vaan saa riidan aikaiseksi.
Vielä tulee sekin päivä, kun pääsen kusemaan anopin haudalle.fi
syntymä järjästyksessä.
Noo et ole paikalla toteamassa erehdystä, jos niin käy?
Ylimielisyys käy lankeamuksen edellä.
sitä,että sinun täytyy laihduttaa sopiaksesi siihen m-kokoon.Mutta minkä ihmeen takia et huolehdi ulkonäöstäsi.Olet nuori ja mikset halua hyvää kroppaa.Lihavuudella on vielä omat terveydelliset riskinsä.
on yleensä laiskuutta. Mitä lihavampi ihminen sitä saamattomampi hän yleensäkin on. Oma miniäni on myös reilusti ylipainoinen, harrastukset rajoittuvat sohvalla makoiluun ja mässäämiseen. Nuori ihminen, taatusti 30vuotiaana kaikki mahdolliset ja mohdottomat sairaudet.
Minä toimisin samalla tapaa, mutta varmaan suoremmin.
Ostaisin S-koon paitoja. osatisin kuntokrotin salille.
Sanon nyt suoraan:
Yritä läskeistä eroon. Ne rumentavat ja vanhettavat ja aiheuttavat sairauksia.
Aivan käsittämätöntä, että kuvittelet, että sinulla olisi läskeissäsi jotain puolusteltavaa!
Ed. kirjoitusvirhe.
Pitää olla: "ostaisin kuntokortin salille".
Lisäys, ostaisin myös sukset, monot ja lenkkarit ja kaikkea kuntoiluun liittyvää.
Laittaisin keräyksen suvulle, hankkisimme porukalla polkupyörän.
Joka kerran naputtaisin sinulle syömisistä ja muistuttaisin, että voisit hakeutua painonvartijoihin.
Onko sinussa vikoja tai puutteita tai heikkouksia?
Luultavasti, sillä minä ainakaan en ole tavannut virheetöntä ihmistä.
No entäpä, jos anoppisi, miniäsi tai kuka vaan (vaikka minä jos tunnettaisiin) katsoisi asiakseen joka kerta tuoda tämän vian keskusteluun. Mestarointia tulisi ja neuvoja satelisi, miten sinun tulee toimia, että heikkoutesi hellittäisi. Ja välineitä kannettaisiin, että koita tätä ja tätä.
Miltä tuntuisi? Ja luuletko että toimisi?
On minussa vikoja ja niistä on sanottu.
Onko ihmistä, jolle ei olisi virheistä huomautettu?
Tuskin.
Yritän korjata virheet, joille jotain voin, loput jää korjaamatta.
Riippuu omasta asenteesta, kuinka neuvot otetaan vastaan.
Ylpeä asenne on pahin. Ylpeys estää kehittymästä.
Ylpeys ei siedä, että toinen tietää paremmin.
Minulla on ystävätär, jolla painoa 135 kg.
Hänellä on verenpaine rutkasti kohonnut, sydämen verisuonet kalkkeutuneet, on diabetes, selkä ja polvet reistaavat, unettomuutta, väsymystä, masennusta, huimausta, kipuja siellä ja täällä, joita sitten valittaa.
Lääkäri on kehoittanut vakavasti ystävätärtäni alentamaan painoaan mahdollisen tulevan sydäntiltin tai aivohalvauksen vuoksi.
Hänelle on kerrottu lihavuuden seurauksista.
Mutta mitäs tämä ystävätär?
Hän oli ERITTÄIN tuohtunut ja loukkaantunut, kun ei hänen HEIKKOUTTAAN metwursteihin, makkaroihin, juustoon, jäätelöön, sipseihin ja suklaaseen ja liikkumattomuuteen ymmärretty.
Ylpeänä hän kekotti niskojaan ja tiuski, että itsepä läskini kannan. Älkää tulko neuvomaan!
Hän tulee olemaan kallis yhteiskunnalle, kun ei kohta kykene huolehtimaan itsestään.
Miltä veronmaksajista sitten tuntuu? Sopii kysyä?
Tämä tarina on taatusti totta, eikä varmasti ole ainut tapaus.
Tilanne ko naisella on kehno ja jotakin tarttis tehdä.
Mutta kun huomauttelu- ystävällinen tai kipakka tai peräti loukkaava- ei vaan toimi.
Yleensä ylipainoinen kyllä tietää. Hän tietää, että painoa on liikaa. Hän tietää vaivat ja riskit. Hän tietää, miten kiloista saattaisi päästä eroon. Hän luultavasti on yrittänyt ja taistellut. Se vaan on vaikeata. Luonteen heikkoutta sanoisi joku ja sanokoon. Voi olla sitäkin. Mutta kun senkään sanominen ei auta, päinvastoin.
Jos sitten on niin "heikko luonne", että ei pääse ylikiloista eroon, niin eikö ole kuitenkin terveellisempää olla pullukka iloisesti kuin masentuneena.
Ja masennus kyllä hiipii jos esim. anoppi aina sopivasti lohkaisee millainen läski ällöminiä on.
Mitä anoppi sitten voisi tehdä? Jos häneltä pyydetään neuvoja tai tukea, niin hän antaa niitä. Hän ei kanna herkkutuliaisia, vaan jotakin kevyttä vaikka hedelmiä. Tekemättä siitä kuitenkaan mitään numeroa.
Ja jos anopilla ollaan kylässä, niin tarjottavat ovat asiallisia. Ja jos miniä laihduttaa, niin sitä tuetaan. Nätisti ja kohkaamatta.
Ps olen miniä, en vielä anoppi. Ylipainohistoria takana ja toivottavasti siellä pysyykin. Anopistani voisin kertoa monenlaista, mutta ylipainostani hän kyllä ei ole huomautellut. Mutta jos olisi, niin se olisi tuntunut pahalta ja ennenkaikkea ei olisi auttanut yhtään.
Enpä tiedä, kuinka kipakasti lääkäri naisystävälleni huomautti ylipainosta. Kyseistä naista "juoksutetaan" yhteiskunnan piikkiin ravintoterapeuteilla saamassa tietoja. Ja terapeuttikin huomauttelee!
Ja eikös mitä, terapeutti-istunnon jälkeen ko. pallukka pyörähtää markettiin ja ostaa metwurstipötkylän kuin näyttääkseen maailmalle, millainen jästipää hän on.
Ei tämä nainen pysty olemaan iloinen pulleroinen, koska kipuja on selässä, polvissa ja niskoissa.
Ylpeyttään hän ei ole sisäistänyt ylipaino-ongelmaansa.
Hänen mielestään muut vain niuhottavat, eivätkä "hyväksy" häntä sellaisena kuin hän on.
Sanoinkin hänelle, että totta! Minäkään en muiden tavoin hyväksy häntä lihavana.
Sanoin, sillä en hyväksy hänen ulkonäköään, häntä on paha katsoa, koska tiedän mihin piittaamattomat elämäntavat johtavat.
Siitäkö hän oli minulle viikon puhumatta!
Olen pyytänyt häntä mukaani kävelylenkeille.
Mutta ei, kun ei. Kun ei jaksa.
Eikä se ole heikkoa luonnetta, se on viitsimättömyyttä.
anoppi pukkaa mukaamme jatkuvasti ruokaa. Esim. hän pyytää tuomaan mukanamme jäätelöä kahvilla tarjottavaksi. Kun emme jaksa/halua ahmia kaikkea samalla istumalla, anoppi pakkaa loput aina mukaamme vastalauseista huolimatta. Samaa tapahtuu hänen luonamme ruokaillessa - jopa jämä-ranskalaiset pakataan mukaan. Käytännössä kannan ruoan suoraan kompostiin, joskus ihan hyvääkin tavaraa, mutta kun emme mahdottomia pysty syömään.
Anopin ruuat ovat muutenkin pelkkää rasvalöllyä ja karseinta ovat VALMIIKSI VOIDELLUT LEIVÄT, joita tarjotaan joka välissä. Kerran erehdyin sellaisen ottamaan ja välissä oli ainakin sentti voita (yök!). ja muutenkin: valmiiksi voideltuja leipiä aikaihmisille. Anoppi myös laittaa sellaisia ruokamääriä, ettei kukaan normaali ihminen kykene niitä aterialla kaikkea syömään.
Vaatteita ja muutakin tavaraa anoppi ostaa viikoittain halpa-halpa-halleista ja työntää niitäkin mukaan. En ole mikään desing-ihminen, mutta jotkut halpis-koristeet tai -astiat eivät vain sovi meidän huusholliin. Vastaansanomiset ei auta, tavaraa tulee silti. No, kiertokulku on sitten se, että ensin ne kulkeutuvat varastoon ja kevätsiivouksien yhteydessä kaatopaikalle (kun ei kehtaa edes ystävilleen antaa).
Että anoppeja on joka lähtöön...
http://www.tohtori.fi/?page=3596304&id=7131096
Sydän- ja verisuonitaudit
• sepelvaltimotauti
• aivohalvaus
• kohonnut verenpaine
• sydämen vajaatoiminta
Aineenvaihduntasairaudet
• aikuistyypin diabetes
• metabolinen oireyhtymä
• rasva-aineenvaihdunnan häiriöt
• kihti
Keuhkosairaudet
• hypoventilaatio-oireyhtymä (ilman virtaaminen keuhkoissa on vähentynyt)
• keuhkoverenpainetauti
• keuhkosydänsairaus
Uniapneaoireyhtymä
Maha-suolikanavan sairaudet
• sappikivitauti
• maksan rasvoittuminen
• ruokatorventulehdus
Nivelsairaudet
• nivelrikko
• kihti
Syöpätaudit, naiset
• kohdunrungon syöpä
• kohdunkaulan syöpä
• rintasyöpä
• munasarjasyöpä
• sappirakon ja sappitiehyiden syöpä
• munuaissyöpä
Syöpätaudit, miehet
• paksusuolen syöpä
• peräsuolen syöpä
• eturauhasen syöpä
• munuaissyöpä
Muut
• hirsutismi (tavallista runsaampi ihokarvoitus)
• kuukautishäiriöt, munasarjojen rakkulatauti (polykystiset munasarjat)
• hypogonadismi (sukupuolihormonien vajaatoiminnasta aiheutuva tila)
• virtsan karkailu
• nefroottinen oireyhtymä (munuaistauteihin liittyvä oireyhtymä)
• ihomuutokset
mikä oli tarkoituksesi, kun tuon listan lähetit. Minua se kuitenkin "nauratti". En ikinä sanoisi yhtään pahaa sanaa miniäni pyöreydestä, koska itse tappelen saman ongelman kanssa ja tiedän, että jo melkein ruoan hajukin tuo kiloja lisää. Se, mikä minua tuossa listassa huvitti on, että itselläni on seuraavat viat: kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, metabolinen oireyhtymä, hypoventilaatio-oireyhtymä, uniapneaoireyhtymä (CPAP-laite), nivelrikko, leikattu rintasyöpä, munasarjat ym. leikattu, ihomuutokset (psoriasis), astma, selkä niin sökönä, ettei pysty kunnolla kävelemään ulkona. Varmaan vielä jotakin löytyisi, jos tarkkaan tutkittaisiin. En minä silti mikään petipotilas ole ja lastenlapsiakin olen hoidellut niin paljon kuin apua on tarvittu. Oikeastaan vointini on aika hyvä. Se vaan toisinaan huvittaa ja toisinaan harmittaa, kun aina ikäisteni ystävien kanssa tavatessamme jauhamme lähes koko ajan näitä iänkuisia kremppojamme. Kun vielä puolisoillammekin on omat sairautensa, niin näissähän sitä juttua piisaa. Onneksi pystyn olemaan näistä asioista hiljaa nuorempien ihmisten kanssa. Minäkin olin nuorena ja myöhemminkin tosi hoikka, eikä mistään sairauksista ollut hajuakaan. Sitten ne vaan pikkuhiljaa ovat ilmestyneet kuvioihin. Kenenkään toisen lihavuuteen en puutu, koska tiedän, että yleensä ihmiset yrittävät pitää sen kurissa, vaikka eivät aina onnistukaan. Asiaa ei kuitenkaan auta tippaakaan minun loukkaavat huomautukseni.
Koska joku saattaa vastata, että olen saanut ansioitteni mukaan, kun en ole huolehtinut painostani, vastaan, että niin varmasti olenkin. On kuitenkin otettava huomioon, että olen sota-ajan lapsia, jolloin ruokavalio kaupungeissa varsinkin, oli esim. luuston kehittymisen kannalta mahdollisimman huono. Maitomäärä oli olematon ja me esim. kävimme junalla maitokannuilla hakemassa joppia parinkmmenen kilometrin päästä, että saatiin joskus velliä. Miehelläni ei ole minkäänlaisia nivel-tai luustovikoja, mutta hänet onkin kasvatettu maalla kutunmaidolla. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei kenenkään takapuolen alla ollut autoa. Polkupyörällä ja kävellen olen liikkunut suurimman osan elämääni. Vielä muutama vuosi sitten meilä oli kaksi koiraa n. parikymmentä vuotta, joten lenkkejä tuli tehtyä pari, kolme kertaa päivässä. Uniapnea ja verenpainetauti ovat suvussani perinnöllisiä ja ruokkivat toinen toistaan. Myös perheenjäsenten vakavat sairaudet ovat lisänneet verenpainetautia ja psykosomaattisia sairauksia minun kohdallani, joten ei ainakaan kaikkia sairauksiani voida katsoa itseaiheutetuiksi. En minä nyt kuitenkaan niin kamalan paljon ylipainoinen ole, mutta myös muitten ylipainosten kohdalla ei kannattaisi olla niin kovin kriittinen, koska taustalla voi olla asioita, joista ei tiedä mitään.
Minuakin nauratti viestisi, kun pitkän sairauslistan jälkeen kerrot vointisi olevan hyvä.
Ja selkäsikin niin sökönä, ettet pysyt kävelemään ulkona... ja eikun olo senkuin paranee.
Naurattaa tosissaan!
Osaat puijata itseäsi hyvin.
Et muista enää, miltä tuntuu, kun olo on hyvä.
Puijaat, että muka ruoan haju tuo sinulle kiloja lisää.
Se nyt on tieteellisesti todistamatonta puppua!
Aineenvaihduntasi on hidastunut kremppojesi myötä. Joten laihtuminen on kovemman työn takana.
Miten pystyt hoitamaan lapsenlapsia, jos et kykene ulkona kävelemään.
Jos olisin miniäsi, en toisi lapsiani sinulle.
Etenkin kun elämäsi keskittyy miehesi ja ystäväsi kanssa kremppojen valitteluun!
Haloo!
Ja lasten pitää sitä kuunnella?
Olet ilmeisesti mestari valehtelemaan itsellesi, et kestä totuutta.
Yksinkertaisesti olet liian ylpeä myöntämään, ettet todellisuudessa HALUA laihtua.
Lihavuutesi palvelee jotain persoonallisuuteesi liittyvää pelkoa ja häiriötä.
Sinä et kertomasi mukaan huomauttele kenellekään ylipainosta.
Voin kertoa, että minä taas olen huomauttanut. Miniäni eivät uskalla lihoa, koska tietävät, että tulisin heille siitä sanomaan, ja koska olen öllö, sanoisin tosi napakasti.
Puolusteluja, selittelyjä.
Ota nyt selvää. Sinulla on ollut koiriakin.
Eivät ne liity tällä hetkellä ylipainoosi.
Ja paljonko sinulla elopainoa on?
Saanenko kysyä?
Kylläkai minä nyt sen tiedän, ettei vointini ole terveen veroinen. En ole sanonut, että oloni senkun paranee. Olen kuitenkin kiitollinen, että se on näinkin hyvä. Kyllä pystyn kävelemään ulkona, mutta en pitkiä matkoja leväämättä. En puijaa itseäni millään tavalla, mutta minulla on ikää ilm. aika paljon enemmän kuin sinulla, joten en kuvittelekaan olevani nuoruuden voimissa. Kyllä, myönnän myös, että jos yht´äkkiä sellaisissa voimissa olisin, se olisi pieni shokki. Luuletko tosiaan minua niin älyttömäksi, että todella kuvittelisin ruoanhajun tuovan minulle kiloja lisää? En tajunnut ketään niin tyhmäksi, että ottaisi sen tosissaan. Sehän on yleinen sanantapa. Tiedän myös aivan varmasti, että aineenvaihduntani on hidastunut sekä kremppojeni, että iän myötä. En tarvitse siihen, enkä muuhunkaan, tuollaisen ylimielisen, kaikkitietävän ihmisen neuvoja. Voin sanoa, että nyt kun selkäni on tullut huonommaksi, lapset ovat jo tarhassa ja esikoulussa ja olivat jo aikaisemminkin puistossa ja kerhossa, joten kyllä heidät hyvin hoidettiin, varsinkin kun mieheni oli mukana hoitamassa. En tajunnut, että minun olisi pitänyt selvittää lastenhoito sinulle ysityiskohtaisesti. Mielestäni sanoin, että en puhu krempoistani edes nuoremmille aikuisille, saati sitten lapsille. Älä keksi asioita, vaan lue mitä on kirjoitettu ja yritä senkin jälkeen tajuta mitä todella on tarkoitettu. Mitä ihmettä kuvittelet minun itselleni valehtelevan ja mitä totuutta en kestä? Sinä ilm. luulet olevasi joku psykologi. Kirjoitat niin paksua puppua noissa pykologisissa höpinöissäsi, etten voi ottaa sinua täydestä. Olisi kyllä mukava tietää mitä persoonallisuuteni liittyvää pelkoa ja häiriötä nämä minun 6 - 7 ylimääräistä kiloani palvelevat. Viisi kiloa olen saanut tässä karistettua, mutta mitään pelkoa tai häiriötä en ole huomannut tulevan tilalle. Vaikka olisit kuinka laiha, niin hellitä hiukan. Katsos, voi vaikka verisuoni katketa päästä, kun oikein raivoaa kaikille lihaville ihmisille.
Painoni tällä hetkellä 70 kg
Oikein hyvä tuo viimeinen lause. Hitto kun harmittaa etten itse keksinyt sitä.
Olen siitä kiva anoppi, että annan miniöilleni neuvoja kysymättä...jos havaitsen, että poikieni vaimoille suklaanmussutus on kasvattanut vyötäröläskejä.
Jaan reilusti neuvoja muillekin. Siihen en tarvitse kysyä sisäministeriöstä lupaa.
En iske salaa inhottavia sanapiikkejä niin kuin jotkut tekevät lihonneille lähimmäisilleen.
Noo, asiasta kukkaruukkuun, mistäs sinä taasen arvelet, että olisit minua vanhempi?
Lapsenlapsia on minulle siunaantunut neljä kappaletta, ikähaarukka on 0-12.
Siitä voit päätellä ikäni.
Vaan eipä tuo ylipaino sinulla niin muhkea ollut kuin kuvittelin! Se harmittaa.
Olisin veistänyt sinulle lisää ohjeistuksia.
Kuuden kilon ylipaino ei tee sinusta vielä LIHAVAA. Valitettasti.
Olet ilmeisesti vain tanakka ihminen.
Kaksikymmentäkuusi kiloa olisi ollut herkullinen psykologoinnin aihe. Tuosta kuudesta vaivaisesta en nyt repäise yhtäkään paljastavaa analyysiä.
Sorry!
Se vain, miten laihdutusneuvot voivat olla tosikkomaisia? - Siksi että ne ovat totista totta.
koet kun noita sairastat et vain ymmärrä kirjallisena? puhuttuna?
Tutki sitä linkkiä.
että tarkoituksesi oli tuoda esille, mitä liikalihavuudesta voi seurata. Minulla ei todellakaan ole vaikeuksia sen paremmin puhutun, kuin kirjallisenkaan viestinnän, ymmärtämisessä. Sitä vaan en oikein tajunnut, että pidät nykyajan nuoria ihmisiä, miniöistähän oli puhe, niin yksinkertaisina, etteivät he tietäisi tällaisia asioita. Niistähän puhutaan jatkuvasti ja Internetistä saa tietoa tuutin täydeltä. Eivät nuoret, eivätkä enää vanhemmatkaan naiset, ole mitään pussissa kasvaneita. Minä esim. olen esittämäsi linkin ja lukemattomia muita, tutkinut kerta kerran perään. Katsos, kun nämä minun sairauteni ovat meidän perheessämme niitä pienimpiä. En oikeastaan edes jaksaisi niistä kertoa ja ehkä saan taas haukkumaryöpyn niskaani mutta, kuten aikaisemmin sanoin, asioista ei kannata niin kauhean paljon uhota, kun ei tiedä mitä voi olla taustalla. Kerroin myös, että minulla on ollut monta kertaa erilaisia psykosomaattisia sairauksia. Luultavasi tiedät mitä ne tarkoittavat. Esim. minun astmani on alkanut sellaisesta ja pahenee vieläkin stressistä. Ehkä se on itse aiheutettu, mutta minä olen läpikäynyt sellaisen mankelin, että minun voimani eivät ole riittäneet. Anopiltani leikattiin aivosyöpä ja hän kuoli siihen.Samana vuonna leikattin myös äitini ja tyttäreni. Äitini kaatui kadulla ja hänelle tuli aivoverenvuoto. Se joudutiin leikkaamaan kahdesti. Hän oli leski ja eli sen jälkeen n. 10 vuotta, mutta minä olin oman työni ja lastenhoidon lisäksi, ainoana lapsena häneen sidottu ja vastuussa yli 7 vuotta, kunnes hän pääsi hoitolaitokseen. Tyttärelleni on tehty aivoleikkaus 5 kertaa ja ainakin kerran on todettu lisäksi aivoverenvuoto ym.ym. Miehelleni on laitettu sydämeen tekoläppä, mikä on aiheuttanut sydämen vajaatoimintaa. Syöpädiagnoosi on tällä hetkellä epäselvä, joten voit uskoa, että monenlaiset Internetin linkit ovat tulleet minulle tutuiksi. Tätä keskustelua ei mielestäni ole syytä enää jatkaa.
"Tätä keskustelua ei mielestäni ole syytä enää jatkaa."
"Hän on jopa ihan suoraan sanonut, että minun pitäisi kuntoilla säännöllisesti jotta pääsen läskeistäni eroon." sanoo titityy
Jutun otsikko oli harhaan johtava: "piilovittuilua" titityy ei ymmärrä puhetta, eikä tekoja.
"Sitten hän ostaa jostain kummasta syystä M-koon paitoja minulle, vaikka tietää etten niihin mahdu. Aivan käsittämätöntä." sanoo titityy
Antakaa Hänelle myötä tuntoa ja lupa mässäillä ja maata. Ei anopin kokelas todellakaan saa määräillä laihtumaan kuntoilemaan eikä muute huolehtiman itsestään.
Toivottavasti ei titityy hanki lapsia, tai edes saa niitä (lihavuus joskus esteenä) jäävät pian orvoiksi ja anopin ryökäle joutuu vielä ne hoitamaan.
koko ketjua, vaan ainoastaan minun ja öllöanopin sanailua. Huomasin vasta jälkeenpäin, että siitä voi saada väärän käsityksen. Ajattelin vaan, että tämä on turhaa, eikä kiinnosta ketään, joten sen voisi lopettaa, mutta ei tarkoitukseni ollut ketään määräillä.