Hei!
Kysyisin teidän mielipidettänne seuraavaan asiaan. Olen jo muutaman kuukauden ajan halunnut koiraa ja olen päättänytkin sen jo ottaa tämän vuoden puolella jos tämä innostus ei nyt tästä hälvene...
Minulla on rotukin jo valmiina katsottuna, mutta mieheni ei taas halua missään nimessä kyseistä rotua. Emme pääse tästä asiasta yhteisymmärrykseen.
Emme asu yhdessä ja olemme hengailleet kimpassa noin 2,5 vuotta. Olemme noin kolmikymppisiä.
Minulla on ennekin ollut kyseisestä rodusta koira ja haluaisin edelleen saman rotuisen; mieheni on myös koiraihminen, mutta hänelle ei tosiaan taas minun mieltymykseni käy.
Elikäs, otanko haluamani koiran; miehestä viis?
En kuitenkaan halua mihinkään kompromissiin, koska olen kaksi edellistä koiraani juuri ottanut kompromissin vuoksi eikä minulla aikaisemmin siis ole ollut edes koirakuumetta.
Pohdn tässä vain, että ensi syksynä minulla on haaveideni koira, mutta ei miestä, tai sitten on mies mutta ei koiraa...
Hitto että on VAIKEETA!!!!!
Kysyisin teidän mielipidettänne seuraavaan asiaan. Olen jo muutaman kuukauden ajan halunnut koiraa ja olen päättänytkin sen jo ottaa tämän vuoden puolella jos tämä innostus ei nyt tästä hälvene...
Minulla on rotukin jo valmiina katsottuna, mutta mieheni ei taas halua missään nimessä kyseistä rotua. Emme pääse tästä asiasta yhteisymmärrykseen.
Emme asu yhdessä ja olemme hengailleet kimpassa noin 2,5 vuotta. Olemme noin kolmikymppisiä.
Minulla on ennekin ollut kyseisestä rodusta koira ja haluaisin edelleen saman rotuisen; mieheni on myös koiraihminen, mutta hänelle ei tosiaan taas minun mieltymykseni käy.
Elikäs, otanko haluamani koiran; miehestä viis?
En kuitenkaan halua mihinkään kompromissiin, koska olen kaksi edellistä koiraani juuri ottanut kompromissin vuoksi eikä minulla aikaisemmin siis ole ollut edes koirakuumetta.
Pohdn tässä vain, että ensi syksynä minulla on haaveideni koira, mutta ei miestä, tai sitten on mies mutta ei koiraa...
Hitto että on VAIKEETA!!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis mitä... elätkö sä elämääsi miestäsi vai itseäsi varten? Tottakai jos te joskus olette yhteen muuttamassa niin olishan se hyvä, et se mieskin siitä koirasta tykkää ja uskon et jos hän todella koira ihminen on niin kyllä se siihen hauvaan tottuu.
Eli sanoisin et hanki pois jos sä sen todella haluat. Itselläni on kaksi koiraa, viisi kissaa, akvaario ja kaksi kilpikonnaa. Asun yksin tällä hetkellä ja jos/kun poikaystävän kanssa yhteen muutetaan niin hänen on vaan paras tottua eläimiin ympärillään, koska jos täytyisi valita lemmikit vai hän niin se olisi mies joka saisi lähteä.
Jos paketti on jo valmis, mies tietää mitä saa. Eri asia, jos mies on jo kuvioissa, mutta koira ei.
Vaikka itselläni onkin koira, on paljon koirarotuja, joita en oppisi sietämään.
Ei elämää eletä miestä varten, mutta ei myöskään lemmikkejä.
Koirarotuja on niin paljon toisistaan poikkeavia, että "koiraihmiselläkin" on aina joitakin inhokkirotuja, joita ei tulisi mieleenkään hankkia itselleen.
Vaikeeta on, mutta vastasithan jo itse tuohon. Jos haluat koiran,jota mies ei voi sietää, oma valintasi.
Joo, kyllä mä taidan sen riskin ottaa, siis siinä mielessä että koiran hankinta on niin iso asia etten tyydy nyt mihinkään kompromissiin. Ja muutenkaan, koska emme asu samassa taloudessa jne, niin mitä turhaa kuuntelen miestäni...?
Jos hän minua todella rakastaa, hyväksyy hän sen koirankin, tai sietää ihan miten vaan.
Minullahan on kaksi kissaa, ja mieheni ei voi sietää kissoja, ja vaikka hän aina vitsaileekin että nirri niiltä pois, silti hän niitä silittelee ym. ja kissat pitävät hänestä...joten....Kyllä hän niitäkin on oppinut sietämään.
Ehkä tässä on myös kysymys vähän vallan käytöstä, kumman sanan mukaan mitäkin tehdään. Mieheni kun on kova kontrolloimaan KAIKKEA ja kaikki pitäisi tehdä hänen mielensä mukaan, ja minähän en siihen suostu. Sitäpaitsi hän pystyy olemaan ihan hyvin ilmankin koiraa, minulla tämä innostus on ollut nyt jo monta kuukautta!!!
Eli; mun juttu.
Kyseessähän olikin siis poikaystävä, eikä mies.
Kutsuit häntä mieheksesi, vaikkette edes asu yhdessä.
Itsellesihän koiran otat, mies ottaa sinut, jos hyväksyy myös koirasi.
Terv. Koiramies...........
on niin luontevaa JO TÄSSÄ IÄSSÄ sanoa että MIEHENI vaikka hän todellisuudessa on poikaystäväni, miesystäväni...tai joku muu vieraileva tähti; rakkaalla lapsella on monta nimeä
niin että se siitä :-)
Voisin tässä vielä pari aa nelosta kirjoittaa suhteeni kommervinkeistä, mutta en lähde siihen vaikka aihetta olisikin.
tuo koira- asia nyt vain pohdituttaa ja kuumekin on niin kova etten meinaa pysyä nahoissani...
tuosta kissoilta nirri pois- jutustasi tuli mieleeni sellainen ärsyttävä piirre omasta ukosta kun alettiin seurustelemaan, että se ei nähnyt mun kaneja muuta kuin ruokana... Ei siinä mitään, mutta kaikki sen kaveritkin, aina kun kävivät meillä kun asuttiin jo yhessäkin, niin aina kanit oli vain isoja paisteja... Se on tavallaan tosi loukkaavaa, että toisen lemmikkejä ei arvosteta. Meilläkin se mies oli se joka tuli meidän huusholliin, ja monta kertaa meinasi ulos lentää sen takia, että ei arvostanut lemmikkejäni. Nyt kun kaneja ei enää ole, niin on sääli ajatella, että näin hyvä suhde olisi voinut moiseen kaatua, mutta ei se hyvältä tuntunut silloin. Eli toisaalta ajatellen, sekin, että miehesi joutuu elämään sellaisten eläinten kanssa joista ei pidä, voi kiristää välejänne.
Epämieluisaa lemmikkiä voisi verrata hyvinkin johonkin muuhun ärsyttävään piirteeseen; esimerkiksi musiikkityyliin, jota toinen ei voi sietää ja toiselle se on elämän tärkein sisältö.
Ei näytä miehesi sinua paljon kiinnostavan. Anteeksi vieraileva tähti.
Kyllä tossa pitää tarkasti miettiä haluatko tosiaan koiran miehen kustannuksella. Koirarotuja on maailma täynnä joten on ihme jos ette löydä sellaista joka molemmille käy. Jos mies ei ole sinulle yhtä tärkeä kuin se tietty rotu niin sitten vaan hankkimaan sellainen.