Ei hitto, että osaakin olla tyhmä olo! Oikeesti miesten sanaan ei voi luottaa; ei ne soita vaikka lupaavat, ei ne tarkoita kauniita sanojaan eivätkä ne halua muuta kuin yhden sulan lisää hattuun.. Myönnän, että oon varmaan aika naiivi, kun luulen että ne on oikeesti kiinnostuneita, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. Kertokaa mulle koska mä opin oleen luottamatta kakslahkeisiin ja niiden katteettomiin lupauksiin?
Tyhmä olo
MäEnOpiKoskaan
6939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että vaikka joku mies olisikin alussa ihan oikeasti kiinnostunut sinusta, niin ajan kanssa hän voi huomata ettet sinä olekkaan juuri sitä, mitä hän etsii. Jos hän tästä syystä jättää sinut unholaan, niin eikös se kuitenkin ole hyvä asia? Sun ei ainakaan tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeasti halua olla sun kanssasi.
Eli nythän sinä jo tuomitset nekin miehet, jotka eivät tutustu sinuun pahat mielessä, vaan ihan sen takia, että sinä vaikutat juuri sellaiselta, mitä he ovat etsineet. Jotkut jopa koko ikänsä.
Mutta myös mainitsemiasi intiaaneiksi haluavia mahtuu joukkoon sankkaan :)
PS. Jos menetät luottamuksesi kokonaan meitä kohtaan, niin sitten on asiat aika heikoissa kantimissa. Mahdollinen seurustelu voi ainakin mennä hiukka hankalaksi siinä vaiheessa.
Mutta ei liika sinisilmäisyyskään ole suositeltavaa.
Vastasinkohan mä nyt vähän asian vierestä... :)
sormeen..Mut se on pitkä ja vaikee prosessi..
tulee kolhuja autoonki,ko sitä kokematon pariisis ajaa,ainaski riemukaaren kohdalla
ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Suhteen alussa ei hirveästi kannata juhlia, että nytpä löysin Hänet... Kannattaa katsella ja antaa asioiden kehittyä omaa vauhtiaan. Kannattaa kanssa luottaa enemmän tekoihin kuin sanoihin: käyttäytyykö kunnioittavasti, onko ajoissa, pitää pienetkin lupaukset jne.
Kuulosti ihan kuin mun kynästä kirjoitetulta. Aina mut jätetään vaikka ensin kehutaan ja rakastetaan ja ollaan onnellisia.
Sitten ajattelen, että ei enää koskaan! Kumminkin joutuu taas pettymään.
Ja kumminkin taas joku mies vie sitten jalat alta, mutta se mikä noista huonoista suhteista on jäänyt, on että luottamus miehiin on kyllä mennyt aika totaalisesti, enkä kohta enää uskalla tosissani välittää kenestäkään.
Olis kiva kun löytäs jo sen jonkun kenen kanssa mennä naimisiin ja hankkia lapsia ja elää loppuelämä yhdessä.
Näin 25- vuotiaana, vakavampia seurusteluyrityksiä on ollut 7, ja mielestäni se on liikaa.
Yhdenillan juttuja en harrasta.
juttu. Ensin olen mukava ja ihana. Sitten kun tulee jotain pieniä ylämäkiä matkaa, nainen häippäsee. En voi ymmärtää mitä heidän päässään on liikkunut. Kai minun pitäs olla enemmän sellanen ei-nyt-jaksa-kiinnostaa-edetään-hitaasti-en-pidä-paljon-yhteyttä-vaikean-oloinen-tyyppi. Se kai olis naisten mieleen...