Helvetillisen viikonlopun jälkeen täytyy kysellä mielipiteitänne. Mieheni jäi kiinni pettämisestä muutama viikko sitten. Selvisi että hän oli jo pidemmän aikaa tapaillut entistä tyttöystäväänsä. Heti kun asia valkeni, minulle oli selvää että ero tulee.
Käytännön pakosta joudumme kuitenkin jonkun aikaa asumaan saman katon alla. Nyt mies ei jätä minua hetkeksikään rauhaan kotona ollessani, vaan kulkee perässäni syyttelemässä. Mies jauhaa että ajoin hänet toisen syliin ja jos en olisi lähtenyt silloin ja silloin kavereideni kanssa reissuun, niin tätä ei olisi tapahtunut jne. Variaatioita tästä monologista on useita, mutta jokaisen juoni on se että MINÄ olen jotenkin pakottanut hänet pettämään.
Mitä ihmettä miehen päässä oikein liikkuu? Miksei voi vain antaa asian olla? Miten hän voi ajatella että olisin jotenkin syypää tapahtuneeseen, vaikken ole edes ollut tietoinen tapahtumista? Okei, jälkikäteen osaan sanoa että merkit olivat selvät.. Mutta ei sellaista halua uskoa omasta miehestään.
Lopuksi täytyy vielä kiittää hauskasta palstesta. Ainoat kerrat viimeviikkoina kun olen nauranut ovat tapahtuneet tätä palstaa lukiessa. On helpottanut oloani hetkeksi!
Käytännön pakosta joudumme kuitenkin jonkun aikaa asumaan saman katon alla. Nyt mies ei jätä minua hetkeksikään rauhaan kotona ollessani, vaan kulkee perässäni syyttelemässä. Mies jauhaa että ajoin hänet toisen syliin ja jos en olisi lähtenyt silloin ja silloin kavereideni kanssa reissuun, niin tätä ei olisi tapahtunut jne. Variaatioita tästä monologista on useita, mutta jokaisen juoni on se että MINÄ olen jotenkin pakottanut hänet pettämään.
Mitä ihmettä miehen päässä oikein liikkuu? Miksei voi vain antaa asian olla? Miten hän voi ajatella että olisin jotenkin syypää tapahtuneeseen, vaikken ole edes ollut tietoinen tapahtumista? Okei, jälkikäteen osaan sanoa että merkit olivat selvät.. Mutta ei sellaista halua uskoa omasta miehestään.
Lopuksi täytyy vielä kiittää hauskasta palstesta. Ainoat kerrat viimeviikkoina kun olen nauranut ovat tapahtuneet tätä palstaa lukiessa. On helpottanut oloani hetkeksi!
Vastaukset 15
Vanhimmat
et tainnut tietää?
toki tiedän. Asiahan ei ole vakava kuin minulle.. Anteeksi kamala itsekkyyteni, että unohdin Afrikan nälkää näkevät lapset, mutta tällä hetkellä en pysty kuin märehtimään omia surujani. Varmasti muistan muutaman kuukauden päästä että omat ongelmani ovat aika pieniä, näin globaalissa mittakaavassa.
Menneet on menneitä, niistä voi aina oppia jotain, mutta turha jäädä jossittelemaan.
Mies tuntee syyllisyyttä, muttei voi sitä myöntää, vaan puolustautuu syyttelemällä.
Vaan entä sitten, antaa olla, jos kerran kuitenkin eroatte.
niinkuin minä tein.
Hommaat kaverit kasaan nopeasti ja siirrät tavarasi johonkin vaik jonkun frendin luo.
Kyllä ystävät majoittavat joksikin aikaa aina tarvittaessa. Ystävä hädässä tunnetaan.
Sinä et ole häntä pakottanut pettämään. Anna noiden idioottimaisten kommentien mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.
Hän yrittänee vain saada itselleen paremman olon tuolla typerällä syyttelyllä.
nuori pari niin asia olisi ehkä hieman helpompi.. En kehtaa edes parhaimmalta ystävältäni kysyä voisimmeko olla hänen luonaan (minä, 2lasta ja 2 koiraa), mutta muuten kiitos neuvosta.
kannattaa silti hakeutua pikimmiten, jos ero kerran on selvä.
Itse jouduin asumaan samassa osoitteessa pidemmän aikaa... Se oli kyllä helvetillisintä aikaa mitä elämässäni on ollut...
tällaiset ongelmat ovat tyypillisiä siviilisuhteissa. Ilmeisesti mies on jo "budjetoinut" tämän rasitteen? Helpompaa olisi maksaa rahalla, mutta kaikilla sitä ei ole.
Nyt en tajunnu. Mistä sä horiset? Kenen pitäis maksaa ja mitä?
Onko tuo ainoa asia mikä miehessäsi on vikana? Jos muutenkin liitto pielessä, niin tämä varmaan oli viimeinen pisara.
Mutta jos tuo oli ainoa asia, niin kannattaisiko koittaa keskustella? Tosin tunnekuohun täytyy ensin antaa laskeutua, ennenkuin siitä tulee mitään.
Tuntuisi, että miehesi katuu kovasti ja pelkää reaktiotasi (syystäkin) mutta ei primitiivisillä pikku aivoillaan nyt pysty sitä muotoilemaan sanoiksi asti. Eli hänen syyttelynsä on yritys saada sinut armahtamaan hänet kun huomaisitkin olevasi muka itse syyllinen hänen pettämiseensä ja siten hänellä ei olisi itsellään vastuuta omista teoistaan.
Älä tee nyt heti mitää lopullista, anna tilanteen tasaantua hetki ja sitten mieti uudelleen. Joskus tarvitaan tälläinen rankka herätys, että pariskunta alkaa puhua oikeasti asioista mitä suhteessa on ollut pielessä. Joillakin se johtaa jopa aiempaa parempaan suhteeseen.
Mutta on pettäminen kyllä iso loukkaus!
aloittajalle
Ehkä voisinkin koittaa edes keskustella, jos mieheni keskustelun taso olisi jotain muuta.. En oikein ole keksinyt mitään vastattavaa tähän syyteryöppyyn. Varmasti olisin nauranut miehelle, jos en olisi niin surullinen.
Suhteessa ei mielestäni ennen tätä ollut mitään isoja asiota pielessä, tosin mieheni on tainnut olla asiasta eri mieltä.. Tosin nytkin nämä syytökset ovat tasoa "alakoulu", eli aivan naurettavia. Mistään oikeista virheistäni ei mies ole pettämistään syyttänyt.
En kuitenkaan ainakaan nyt usko että voisin miehelle antaa anteeksi. Pettämiseen liittyy kuitenkin niin paljon valehtelua. Vaikea uskoa että luottamusta voisi enää rakentaa uudelleen, vaikka voisimme asiosta keskustellakkin.
Mitä jos vaikka menisit pariksi yöski muualle, että saatte kumpikin hetken rauhoittua.
Voisihan mieheltä tosiaan kysyä, miksi hän ei sanonut niitä asioita aikanaan, mistä syyttää, mutta en usko, että se tällä hetkellä auttaa. Hän on varmaan niin pois tolaltaan, ettei pysty nyt muuhun kuin syyttelyyn.
Jos sinulla itsellä ei olisi niin sydän karrella, voisit oikein istahtaa alas ja kuunnella kertaalleen mitä hän haluaa sanoa(siis niin, että hän todella kokee tulleena kuulluksi, et keskeyttäisi, vaan ehkä tarkentaisit lisäkysymyksillä) ja kun hän saisi sen ryöpyn purettua niin ehkä hän sitten olisi valmiimpi keskustelemaan tilanteesta oikeasti.
Mutta ehkä sinun täytyy saada nyt ensin jutella rauhassa ystäviesi kanssa.
Mutta ei mielestäni elämässä tarvitse niin ehdoton olla kuin tuo mieskirjoittaja on. Kyllä virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia, niin, ettei toista samaa virhettä.
Sinulla ja teillä on siinä kuitenkin niin paljon pelissä, kun tämä koskee myös teidän lastenne elämää.
Totta turiset, tämä on tosi hauska palsta, eikä yleensä kovin vakavasti otettava.
En tiedä miehestäsi, tulee mieleen eräs lähisukulaiseni. On nimittäin olemassa sellainen ihmistyyppi, joka ei ole koskaan syyllinen mihinkään. Ei siihen, että pettää eikä siihen, että juo. Avioeroihinsa he ovat yhtä syyttömiä kuin omaan itsemurhaansa. Sen sijaan he osaavat aina mutkattomasti osoittaa, kenessä vika oikeasti piilee. Kirkkain, sinisin silmin.
Onneksi vaikutat hyväitsetuntoiselta etkä vaikuta hötkyilevän sen suhteen, olisiko vika sinussa kun toinen on tehnyt vastuuntuntoisen valinnan pettää sinua. Tyypillistä, että hän keksi keskustella sinun virheistäsi vasta nyt eikä silloin, kun asiat häntä haittasivat(?).
Ehkä miehesi ei ole tottunut olemaan näytelmän KONNA tai ainakaan kykene kantamaan vastuutaan OMISTA valinnoistaan tarvittaessa! Nyt hän yrittää saada itselleenkin ajettua sen kuvan, että sinähän tässä ennen kaikkea olet eroon syyllinen. Kohta kerrottekin erostanne kahta erilaista tarinaa.
Oletteko muuten koskaan kuulleet kenenkään selittävän entisiä erojaan tyyliin "no sitten mä petin ja olin epäluotettava, niin eihän siitä mitään tullut" tai "no sitten mä vaan läträsin ja läträsin viinaa ja otin kulutusluottoja, niin eihän se tietenkään sitä jaksanut katsella..." tai "en mä viittiny pitää minkäänlaista keskusteluyhteyttä, en puhunu enkä pussannu niin tietysti läheisyydenkaipuinen puolisoni lopulta ihastui työkaveriinsa yritettyään minua ensin turhaan viisi vuotta..." En minäkään. ;)
Nuo usein puheissa esiintyvät ihmiset tuntuvat kätkeytyvän poikkeuksellisen hyvin ihmiskuntaan.
Kuvaus sopii uskomattoman hyvin mieheeni. Muissakin asioissa miehelläni on tapana syyttää jotakuta muuta, jos asiat menevät pieleen.
Toki nämä puheet minun syyllisyydestäni pettämiseen ovat satuttaneet, mutta osaan järjellä ajatella että JOKAISESTA ihmisestä voi löytää syyn pettämiseen niin halutessaa. Kuitenkaan minä en ole sitä tehnyt, vaikka ihan samassa suhteessa olen mieheni kanssa elänyt. Ts. samat syyt voisin keksiä itselleni puolustukseksi.
Mun ensimmäinen avioliitto päättyi siihen, kun ex-vaimo jäi kiinni vuoden kestäneestä suhteestaan esimiehensä kanssa. Olin juottanut, saunottanut, syöttänyt tätä jätkää monet kerrat enkä, mies kun olen, nähnyt mitään. Kiinni jäätyään nainen tajusi tilanteen ja kysyi että mitäs nyt sitten. Mä sanoin vi*un lujalla äänellä että saat 20 minuuttia aikaa pakata välttämättömät kamat, sen jälkeen mun auto starttaa pihasta ja mä vien sut sen jätkän luo. Niin tapahtui. Ero tuli, ja tapasin tuon jälkeen exäni yhden ainoan kerran, pankissa kun piti tehdä myyntipaperit yhteisomistuksessa olleesta talosta. Tästä on nyt 7 vuotta.
Kova kovaa vastaan. Jos pettää, saa myös maksaa. Mä en ole koskaan pettänyt enkä petä. Sen tietää myös nykyinen vaimoni.