Rondossa on ollut kirjoittelua musikaalisuudesta. Toiset väittävät, että musikaalisuus on synnynnäistä ja ei kaikille kuuluva ominaisuus, toiset taas, että kaikki ovat musikaalisia.
Itse kyllä kallistun perimän puoleen. Toki epämusikaalisempikin tapaus voi kompensoida puutteitaan kovalla harjoittelulla.
Mitäs mieltä te muut?
Itse kyllä kallistun perimän puoleen. Toki epämusikaalisempikin tapaus voi kompensoida puutteitaan kovalla harjoittelulla.
Mitäs mieltä te muut?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vaikka monet ovatkin musikaalisia, he eivät käytä lahjaansa ja saattavat siksi jopa kuvitella olevansa epämusikaalisia.
Aika vähän tuo harjoittelu auttaa, jos ei oikeasti ole musikaalinen. Ainakin soittamisessa on yleensä kysymys siitä, että saa sormet tottelemaan ajatusta.
jokainen ihminen on musikaalinen.toiset niin sanotut virtuoosit oppivat ja niin sanotusti sisäistävät kappaleen soiton ja tekniikan nopeammin kun toiset.
osa ihmisistä on jollain tavalla musikaalinen. Jokainen varmasti kuuntelee omaa mielimusiikkiaan, jo se on musikaalisuutta.
Toinen asia on sitten musiikkia tekevät ihmiset. Varmasti lahjoista on paljon apua, mutta ilman harjoitusta tai opiskelua niistä ei juuri ole iloa. Yhtä lailla kun joku on hyvä piirtämään, joku hyvä laskemaan ja joku muistaa kaiken kerran lukemansa, on myös musiikillisesti lahjakkaita.
Joku voi olla hyvä laulamaan, jollain taas on hyvä rytmitaju (vaikka rumpali). Jonkun mielimusiikki on klassinen toísen taas tekno, ja kumpikin on musikaalinen. Ihan selvää on se, että se musiikin tyylilaji josta on kiinnostunut ja josta on oma osaaminen; siihen painottuu myös oma musikaalisuus.
Musikaalisuutta on myös se että tuntee musiikin myös silloin, kun se suoritus ei ole täydellinen. Täydellistä suoritusta on helppo kuunnella ja se ei juuri jaa mielipidettä. Epätäydellisessä suorituksen kuunteleminen vaatii paljon enemmän musikaalisuutta (se että siitä voi nauttia) ja se että, siinä voi nähdä ne mahdollisuudet. Ne mahdollisuudet, miten siitä epätäydellisestä musiikista päivä päivältä voi tulla täydellisempää.
että jos on epämusikaalinen, niin ei yleensä edes kiinnostu musiikista. Musiikista kiinnostuvat ne, jotka tuntevat siihen vetoa, joita se kiehtoo - he ovat musikaalisia. Mutta myös kodin ilmapiiri vaikuttaa paljon siihen, tottuuko esimerkiksi kuuntelemaan musiikkia. No musiikin kuunteleminen ei kuitenkaan edellytä musikaalisuutta siinä määrin kuin soittaminen tai laulaminen.
Isovejeni ei ole mitenkään musikillisesti lahjakas,mutta on aina kuunnellut musikkia siihen malliin että sitä on hänellä kotona muutama hylly metri ja aina heillä soi kuin heillä poikkean.
Minun mielestä kaikki ovat musikaalisia toiset enemmän ja toiset vähemmän.Ollaanhan me kaikki kuunneltu äidin sydämen jumputusta kohdussa noin 40 viikkoa,epäilen että sieltä se jo lähtee.
Musikaalisuutta on monenlaista ja -asteista. Eräs tapa ilmentää sitä on ottaa esimerkiksi kaksi kitaransoittajaa A ja B. Molemmat soitaneet kitaraa vuosikausia, suurinpiirtein samoissa piireissä, joksenkin samaa ohjelmistoa, iskelmää, tanssimusiikkia... Laitetaan heidät bändiin lavalle soittamaan extempore jotain tavallista iskelmäkappaletta jota kumpikaan ei kuitenkaan ole aiemmin kuullut.
Kitaristi A kysyy sävellajin, lähtee komppaamaan, soittaa tarvittaessa soolon eikä kukaan huomaa että hän soittaa kappaletta ensimmäistä kertaa eläessään. Kitaristi B haluaa kappaleeseen nuotit ja mielellään vähän vielä harjoitella tai ainakin etukäteen vähän katsoa kappaletta, muuten ei tule mitään.
Mielestäni kitaristi A on musikaalisempi, tietynlainen musiikki on hänen sisällään ja tulee sieltä helposti kitaran kautta ulos. Kitaristi B ei siihen pysty, ei vaikka treenaisi kuinka paljon. Tietystihän treenaaminen jotain auttaa mutta kyllä perusta lähtee sisältä.
Tässä yksi näkemys musikaalisuuteen. (Arvatkaa muuten kumpi kitaristi minä olen? #¤*^kele)
kitaristi A.tekstistä on helppo päätellä. soolon soittaminen on helppo juttu kun tietää sävellajin. käyttää esim. pentatoonista ja kirkkosävellajeja. täytyy tietää vaan mitä kaavoja käyttää sävelajin päälle.se on helppoa kun tietää mitä tekee eikö vain. pää ei ole pelkkä koriste.t.bab.
sen tosiaan ajatella, että musikaalisuuden siemen on kaikissa mutta että jotkut ovat musikaalisempia. Ehkä se on hyvä kompromissi eikä jätä ketään pahoille mielin!
Väärä vastaus. Minä olen se B joka olen aina kadehtien ihaillut A:n luontaista lahjakkuutta. Ihmetellyt sitä miten ihminen osaa soittaa soinnut kappaleeseen jota ei ole koskaan kuullut. Erehtymättä. Tai jos eka säkeistössä on hapuilua niin toinen menee jo niinkuin pitääkin. Vaikka kyseessä olisi jotain aivan muuta kuin joku kolmen soinnut kappale tai tyypillinen viiden soinnun kierto.
Eikä soolot ole mitään skaalajuoksutuksia vaan täynnä omaperäisiä, yllättäviäkin käänteitä mutta koko ajan hyvällä maulla ja loistavalla tyylitajulla toteutettuja.
Olenkin tuntenut itseni koko ajan Amadeus-elokuvan Salieriksi ja tuskaillut että miksei Luoja ole antanut tuota lahjaa minulle joka sitä haluaisin käyttää vaan tuolle toiselle joka ei itse pidä itseään kummoisenakaan soittajana eikä ole järin kiinnostunut sitä tekemään, hän rakentaa mielummin taloja parin kaverinsa kanssa ja soittaa vain harrastuksekseen.
On tämä niin VÄÄRIN!
Jaa, vielä lisäisin kun unohtui tuo sävellajihomma. Ei A:lta mene kuin muutama tahti soittamalla selvittää sävellaji vaikkei hän sitä aloittaessa tietäisikään. Miten joku osaakin.
se usein menee, että toisilla on lahjoja tuhlattavaksi asti. Omien kokemusteni mukaan todella musikaalisen ihmisen erottaa juuri tuosta, että hän hyvin nopeasti pääsee musiikkiin sisään, ymmärtää mistä on kyse, reagoi nopeasti. Se on vaistomaista ja intuitiivistä ja vaikka musiikille voi herkistyä myös työtä tekemällä, tuota intuitiota ei voi saada kuin lahjaksi.
kyllä ihmetyttää sanontasi skaalan soitto.soittakaas h-mollin päälle esim g-pentatoonista vaikka kuinka omaperäisellä tyylillä niin pieleen menee.soolon soitto on mielestäni tunnetta.ajatuksia.mutta kyllä musiikissa on tärkeää miltä se kuulostaa.musiikki on pitkälti matematiikkaja tunteiden ulos antia.musiikin perus asiat täytyy opetella. inprovisoida niin sanotusti oikein.ei kannata soittaa niin sanotusti epävireisesti.en usko että olet se mitä kirjoitit sinulta vaan puuttu tiedot musiikin.säveltämisen niinsanoitusta salaisuuksista.voisin joskus kirjoittaa muutaman erittäin hyvän neuvon.mutta siihen menisi aikaa koko päivä. itse olen neuvonut yli neljääkymmentä soittajaa. on ensin tärkeää tietäämitä tekee sen jälkeen treenataan sitten tulkitaan.ehkä tiodon puute en tidä kun en tunne teitä joka tapauksessa hyvää matkaa musiikin suureen maailmaan.t.bab.
Aloitan tuosta mielenkiintoisesta kommentista ettet usko että olen se mitä kirjoitin. Mitä kohtaa siitä et usko?
Skaalan soitolla tarkoitin sitä että kaveri josta kerron ei tiedä sen kummemmin skaaloista, hän soittaa puhtaasti korvakuulolta. Eikä mene pieleen. Ilmeisesti hän ei soita h-mollin päälle g-pentatoonista mutta pointti on se että hän ei tiedä että hän ei soita. Hän soittaa vain niitä ääniä jotka kuulostavat hyviltä, aivan riippumatta siitä mihin skaalaan ne sattuvat siinä tapauksessa kuulumaan.
Tässä ketjussa on ymmärtääkseni tarkoitus keskustella musikaalisuudesta ja yksi näkökulma olkoon vaikka tämä skaalajuttu. Tumpelompi soittaja soittaa hyviä sooloja jos tuntee skaalat mutta toinen soittaa vähintään yhtä hyviä vaikkei niitä tunnekaan, ne ovat hänen sisällään luonnostaan ja hän osaa noudattaa niiden lainalaisuuksia spontaanisti. Se on musikaalisuutta. Tokihan musiikinteorian tuntemuksesta on hyötyä ja se on välttämätöntä jos aikoo tosissaan musiikkia tehdä mutta ei harrastelijan tarvitse sitä osata kuin sen verran mitä mielenkiintoa on. Eikä silti ole mikään synti jos hän osaa soittaa hyvin.
tarkoitin musikaalisuutta.jokainen on musikaalinen.ei ole syntiä soittaa oikein eikä väärin.miten synti ja musiikki kuuluvat yhteen.mikä on synti onko se jokin uusi soitin.tyyli.aika vai skaala.
Musikaalisuudessa on lukuisia aspekteja. Toisella voi olla parempi rytmitaju, toisella sävelpuhtaus jne.
Jostakin luin, että myös se, miten sietää "epävalmista" musiikkia, esimerkiksi alussa olevan opiskelijan soitto- tai lauluyrityksiä, on yksi musikaalisuuden mittari. Siinä mielessä, että opettaja uskoo oppilaansa kehittyvän ja kuulee tässä orastavan taituruuden.
Tämä on mielestäni aika merkillinen ajatus. Itse en valitettavasti voi sietää esimerkiksi epäpuhdasta laulamista, vaikka tiedän, että se jouhtuu puutteellisesta tekniikasta. Toisaalta en ole opettaja, eikä minulla ole tuollaista tulevaisuumittaria päässäni.