Viriilinä heteromiehenä kaipaisin rinnalleni tasapainoisen, viehkeän ja fiksun naisen mutta tämä tuntuu kaukaiselta haaveelta, jonka vuoksi ikävä sinkkuilu tuntuu jatkuvan joko omasta tai luojan tahdosta. Miskikö siis näin?
1. Naisten epäjohdonmukaisuus ja tilanneavaruuden hahmottaminen osaa ottaa joskus päähän aivan suunnattomasti ja se latistaa haluani suhteeseen. Eli tilanne, jossa nainen sanoo jotain mutta tekeekin toisin. Tai yhtenä hetkenä tahtoo jotain mutta kun saa sen, niin ei enää tahdokaan ja kiukuttelee.
2. Joidenkin naisten tahallinen avuttomaksi tai tietämättömäksi heittäytyminen jos he huomaavat mokanneensa tai eivät tiedä jostain asiasta tarkemmin. Esimerkki työpaikalta; "...siis mä en kyl osaa laittaa autoon bensaa mut ei se mitään, ku mä vähän räpsytän silmiäni, niin setä tulee ja auttaa, eikä edes maksa mitään...". Eli yleinen avuttomuus jos tilanne näyttää siltä, että tulee sanomista. Tämä tarkoittanee kyvyttömyyttä kantaa vastuuta tai yleensä ottaa sitä. Miksiköhän naisia ei liiemmin ole liike-elämän huippupaikoilla?
3. Käsittämättömät riidanaiheet. Jos minä pohdin, että miten fiksuiten hoitaisi puolenmiljoonan asuntovelkoja ja kehittelen keinoja siihen, niin nainen voi samanaikaisesti nostaa hirveän haloon katkenneesta kynnestä. Katkennut kynsi saa etusijan kaikkien muiden huolien edeltä. Sen vuoksi on hälytettävä pelastuslaitos, poliisi ja kansalliskaarti. Puolenmillin velat eivät ole enää mitään tämän rinnalla.
Kaikessa lyhykäisyydessään, naisten kanssa on vaikea olla jos hiemankin tahtoo pitää omaa päätään. Jos edes osittain toiveideni mukainen nainen sattuisi kohdalle, pitelisin siitä kiinni viimeiseen asti, näkisin suhteen eteen suunnattomasti vaivaa, nainen olisi kultaakin arvokkaampi kuningatar, hän olisi kaikkien tekemieni tekojen syy ja ihanne.
Tämä kaikki tosin on vain toivotoman oloinen haave...
Huom. Tässä oli vain kolme syytä mutta minusta nekin tuntuvat riittäviltä. Miten lie teidän laita?
1. Naisten epäjohdonmukaisuus ja tilanneavaruuden hahmottaminen osaa ottaa joskus päähän aivan suunnattomasti ja se latistaa haluani suhteeseen. Eli tilanne, jossa nainen sanoo jotain mutta tekeekin toisin. Tai yhtenä hetkenä tahtoo jotain mutta kun saa sen, niin ei enää tahdokaan ja kiukuttelee.
2. Joidenkin naisten tahallinen avuttomaksi tai tietämättömäksi heittäytyminen jos he huomaavat mokanneensa tai eivät tiedä jostain asiasta tarkemmin. Esimerkki työpaikalta; "...siis mä en kyl osaa laittaa autoon bensaa mut ei se mitään, ku mä vähän räpsytän silmiäni, niin setä tulee ja auttaa, eikä edes maksa mitään...". Eli yleinen avuttomuus jos tilanne näyttää siltä, että tulee sanomista. Tämä tarkoittanee kyvyttömyyttä kantaa vastuuta tai yleensä ottaa sitä. Miksiköhän naisia ei liiemmin ole liike-elämän huippupaikoilla?
3. Käsittämättömät riidanaiheet. Jos minä pohdin, että miten fiksuiten hoitaisi puolenmiljoonan asuntovelkoja ja kehittelen keinoja siihen, niin nainen voi samanaikaisesti nostaa hirveän haloon katkenneesta kynnestä. Katkennut kynsi saa etusijan kaikkien muiden huolien edeltä. Sen vuoksi on hälytettävä pelastuslaitos, poliisi ja kansalliskaarti. Puolenmillin velat eivät ole enää mitään tämän rinnalla.
Kaikessa lyhykäisyydessään, naisten kanssa on vaikea olla jos hiemankin tahtoo pitää omaa päätään. Jos edes osittain toiveideni mukainen nainen sattuisi kohdalle, pitelisin siitä kiinni viimeiseen asti, näkisin suhteen eteen suunnattomasti vaivaa, nainen olisi kultaakin arvokkaampi kuningatar, hän olisi kaikkien tekemieni tekojen syy ja ihanne.
Tämä kaikki tosin on vain toivotoman oloinen haave...
Huom. Tässä oli vain kolme syytä mutta minusta nekin tuntuvat riittäviltä. Miten lie teidän laita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kai tollasia naisia ole olemassa?
Muhun pätee tasapainoinen, viehkeä ja fiksu.
Kaikki muu mitä kirjoitit, on kuin jostain leffasta.
...yleensä naiset vain luulevat olevansa jotain...harvoin luulo on tietoa...
Saanko tiedustella ikääsi?
Ehkä olet vielä niin nuori, ettet ole tavannut riittävästi erilaisia naisia.
Tai ehkä olet Pertti Perusinssi, jolla on huimat kuvitelmat hienosta naisesta korkokengissä(joojoo, ei kaikilla insseillä oo samaa luuloa..)
Tai ehkä olet törmännyt vain vääräntyyppisiin naisiin.
On hienoja naisia, jotka ovat tyylikkäitä aina--mutta kanoja ja "räpsyttelijöitä".
On myös hienoja naisia jotka riuskasti tarttuvat asioihin ja joilla on älyä
On myöskin vähemmän tyylikkäitä, tavallisen näköisiä, mutta todella hauskoja naisia.
Kaikkein pisimmälle parisuhteessa kuitenkin pääsee, kun arvomaailmat kolahtavat ja toisen kunnoitus on kohdallaan.
Ulkonäköön ei suhteen edetessä enää niin kauheasti edes kiinnitä huomiota, vaan aina siihen sisimpään ihmisessä, ihmisenä.
Mutta täytyyhän niitten kemioiden kolahtaa, että voi suhteen edes aloittaa...se jokin, mikä hänessä on!
Meitä on niin erilaisia tyyppejä maailma pullollaan!
Tsemppiä oikean löytymiseen
Ja vois tuon edellisen mielipiteeseen yhtyä ja korostaa myös sitä, että minkä ihme tyyppisten naisten kans oikein olet tekemisissä? Omassa tuttuvapiirissäni ei tollasia tyyppejä näy. Vaikuttaa ihan epätodelliselta.
"Tai ehkä olet Pertti Perusinssi, jolla on huimat kuvitelmat hienosta naisesta korkokengissä."
Tuon voisi lukea jo loukkaukseksi...
Miksi minä tuollaisesta haaveksisin ?
Tuollainen kun tulisi pihaan, niin ensimmäiseksi kaivaisi jonkun sortin ilmanraikastinta, ettei naapurin isännän, pelloillensa levittämät luonnontuotteet pääsisi arvon neidin nenäonteloita kutkuttamaan...
Siinä vaiheessa kun pitäisi puukori kädessä lähteä hakemaan lämpöä illaksi, tai peräti luonnollisille asioille luonnollisesti tuuletettuun, alkuperäistyyliseen ekosellaiseen, niin löytyisi korkokengilläkin vauhtia yhden Vireenin verran ;-)
Olihan sitä itselläkin joskus parikymmentä vuotta sitten kauhea hätä, maailmanloppuhan siitä tulee, ellei sitä oikeaa löytyisi ennenkuin _kauhistus_ 30 vuotta tulee täyteen...
Sittemmin ovat erinäiset tapahtumat opettaneet ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se on tullakseen, kenties se kumppanikin joskus löytyy tuohon portaille, kanssani kuuntelemaan öistä hiljaisuutta, sanattomia viestejä vaihtamaan...
Ja kylmaar se niin on et 30 ikävuoden jälkeen alkaa elämä vaan paranee, tosin vauhti vaan kiihtyy, ettei huomaakaan,että onkin jo 40 ja hui alkaa rypyt näkyy...
Mutta eihän elämätöntä elämää voi olla ilman elämän uurteita ja jälkiä, että niin kauan kuin kauneus on pääasiana sekä muut ulkoiset seikat miehen tai naisen valinnassa, niin melko metsikköön menee...
On vaan minun mielipide, kertoilkaa muut omianne!
En ihmettele sinkkuuttasi, sillä et vaikuta kovinkaan avarakatseiselta ja ennakkoluulottomalta ihmiseltä. Miksi yksikään fiksu nainen ottaisi sinut vakavasti, jos omaat tuollaisen asenteen naisia kohtaan? Tuskinpa katsot naispuolista ihmistä kovinkaan syvälle sieluun todellisella tutustumismielellä, kun olet noin kyvytön näkemään ihmisten hyviä puolia ja ainutlaatuisuutta.
Olet kovin täynnä omaa erinomaisuuttasi. Oletko varma, että olet itse kaikin puolin miehenä ja puolisona moitteeton? Voitko käsi sydämellä vannoa, ettet koskaan käyttäydy miehisen stereotypian lailla? Ehkä sinun kannattaisi harjoittaa pientä itsekritiikkiä ja kohdata ihmiset (naiset) avoimin mielin.
Niinhän sitä sanotaan, että tässä maailmassa meille jokaiselle on joku toinen... jossakin. Miksi ihmeessä kiukuttelet siitä, ettei joka ikinen nainen ole sinulle sopiva... Kaikki eivät ole yhtä yksinkertaisia ajatuksenjuoksultaan - ajatteleppa niin, että sinä olet kyvytön tulkitsemaan tai huomioimaan naisen tunteita. Toiset vaan ovat suoraviivaisempia kuin toiset ja joillekin täytyy vääntää rautalangasta. On miehiä, jotka oikeasti nauttivat tai kokevat itsensä miehekkäämmäksi naisen avuttomuuden edessä (kyllä niitä pullistelijoita ja avuntyrkyttäjiä on!!). Jostakusta naisesta voi olla järkevämpää nostaa haloo kynnestä ja hoitaa laina järkevästi ilman haloota. Mietippä näitä..
Ärsyttäviä piirteitä on meissä kaikissa, varmasti sinussakin.