Opiskelen ekaa vuotta amk:ssa ja tuntuu siltä,että mun "opiskelijaelämä" on aika nuupahtanutta. Tai elämä ylipäätään tässä uudessa kaupungissa. Tarkoitukseni oli aloittaa niin sanotusti elämä alusta kunhan pääsen vaihtamaan maisemia. Kaverisuhteeni kuihtuivat parin viime vuoden aikana aika hyvin; syy on minun hyvinkin pitkälti,mitäs lankesin siihen yleiseen ansaan,johon nuoret tytöt niin helposti repsahtaa: mieheen. Uuden jätkäkaverin takia laiminlöin ystävyyssuhteeni;aloin viettämään vloppuja yhä useammin mieheni paikkakunnalla,jolloin kavereille jäi vähemmän aikaa. Aluksi ja no, pitkän aikaa olin masennuksissa asian takia,sillä ystäväni olivat olleet minulle rakkaita. En vain näköjään osaa jakaa aikaani kunnolla.
Kun sain tiedon opiskelupaikasta olin onnellinen..monesta syystä. Yksi syy oli se,että toivoin saavani solmittua uusia ystävyyssuhteita. Olenkin saanut ihan hyviä kavereita,mutta juttelumme on jäänyt silti aika pintapuoliseksi. Pidän heistä todella,mutta en usko voivani olla täysin oma itseni heidän seurassa. Tapasin olla vauhdikas,kokeilunhaluinen ja noh..villi,mutta nyt tunnen oloni jotenkin tukahdetuksi. Vanhojen ystävieni kanssa pystyin olemaan oma itseni,hulluttelimme usein, eikä koskaan tarvinnut miettiä voinko sanoa/tehdä jotain..Tunsin olevani elossa. Tunnen itseni hirveän tylsäksi ja jopa tätimäiseksi! ei kiva homma,kun vasta kahdenkympin korvilla olen!
Viikot jumitan kämpilläni enkä juurikaan näe opiskelukavereita. Baareissa ollaan tavattu käydä sillon tällön,mutta siihen se onkin jäänyt. Toisaalta en edes jaksaisi lähteä asunnoltani,haluaisin ollakkin yksin, rauhassa.. mutta toisaalta kaipaan elämisen tunnetta ympärilleni! Seurustelen yhä saman miehen kanssa, ja suhteemme on ihana:uskon löytäneeni elämäni miehen(voi kuulosta naiivilta,mutta ihan sama). Kaipaan silti elämääni ystäviä,en välttämättä enää kotikuntani kavereita,joiden kanssa välit viileni, mutta yleisesti. Tiedän,että pallo on minulla ja että voin vaikuttaa paljon asioihin itse,en vain jotenkin saa äntiin. aattelette varmaan,että mitä mä täällä sitte jauhan tätä asiaa,mutta tuli vain yhtäkkinen tarve purkaa sydäntä. Olis vaan niin kiva saada jutella taas tyttöjen juttuja ja hullutella. Ei mies kuitenkaan ihan kaikkeen pysty;) Jos jollakin samankaltasia kokemuksia,niin kirjottele tänne vaan..Muutkin toki saa kommentoida,jos ny jakso lukea tän ees loppuun;)
Kun sain tiedon opiskelupaikasta olin onnellinen..monesta syystä. Yksi syy oli se,että toivoin saavani solmittua uusia ystävyyssuhteita. Olenkin saanut ihan hyviä kavereita,mutta juttelumme on jäänyt silti aika pintapuoliseksi. Pidän heistä todella,mutta en usko voivani olla täysin oma itseni heidän seurassa. Tapasin olla vauhdikas,kokeilunhaluinen ja noh..villi,mutta nyt tunnen oloni jotenkin tukahdetuksi. Vanhojen ystävieni kanssa pystyin olemaan oma itseni,hulluttelimme usein, eikä koskaan tarvinnut miettiä voinko sanoa/tehdä jotain..Tunsin olevani elossa. Tunnen itseni hirveän tylsäksi ja jopa tätimäiseksi! ei kiva homma,kun vasta kahdenkympin korvilla olen!
Viikot jumitan kämpilläni enkä juurikaan näe opiskelukavereita. Baareissa ollaan tavattu käydä sillon tällön,mutta siihen se onkin jäänyt. Toisaalta en edes jaksaisi lähteä asunnoltani,haluaisin ollakkin yksin, rauhassa.. mutta toisaalta kaipaan elämisen tunnetta ympärilleni! Seurustelen yhä saman miehen kanssa, ja suhteemme on ihana:uskon löytäneeni elämäni miehen(voi kuulosta naiivilta,mutta ihan sama). Kaipaan silti elämääni ystäviä,en välttämättä enää kotikuntani kavereita,joiden kanssa välit viileni, mutta yleisesti. Tiedän,että pallo on minulla ja että voin vaikuttaa paljon asioihin itse,en vain jotenkin saa äntiin. aattelette varmaan,että mitä mä täällä sitte jauhan tätä asiaa,mutta tuli vain yhtäkkinen tarve purkaa sydäntä. Olis vaan niin kiva saada jutella taas tyttöjen juttuja ja hullutella. Ei mies kuitenkaan ihan kaikkeen pysty;) Jos jollakin samankaltasia kokemuksia,niin kirjottele tänne vaan..Muutkin toki saa kommentoida,jos ny jakso lukea tän ees loppuun;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kaipaat vanhoja ystäviäsi, ota heihin yhteyttä. Siis jos olivat todella ystäviäsi. Heistäkin voisi olla kiva kuulla sinusta pitkän ajan jälkeen ja uudistaa ystävyytenne.
niin..syksyllä yritin vielä pitää heihin yhteyttä. mutta se oli niin yksipuolista;tunsin itseni naurettavaksi,sillä MINÄ olin aina aloitteentekijä,he eivät itse IKINä ottaneet yhteyttä..joten annoin olla. meni pitkä aika,etten edes ajatellut heitä..jotenkin se viimeviikkoina on taas vahvistunut..ikävä.. mutta en tiedä,kaipaanko heitä vai yleisesti ystävyyden tunnetta. aika kurjaa elää maailmassa,jossa ei ole yhtään ystävää..vaikkakin muutama "kaveri". onneksi edes mies minulla. en tiedä muuten miten asiat nyt ois,jos en ois alkanu seurustelemaan hänen kanssa. en siis todellakaan syyllistä miestäni,itse olen soppani keittänyt!
Moikka!Mä jaksoin kyllä lukee ton sun jutun, koska mulle itselle on käynyt samalla tavalla kavereiden suhteen, nykyään olen jo alkanut miettiin onko se vika kuitenkin vaan mussa itessä, eikä siinä ettei sillon aikoinaan aika riittäny kavereille seurustelun takia....Itsetuntokin on alkanut kadota kuten varmaan huomaa.Olen ollu ilman oikeita kavereita jo pari vuotta ja nyt alkaa jo tuntuun aivan kamalalta.Ja uusia ei jostaki syystä olen "siunaantunut",ku ehkä yks,mut seki asuu muualla. Mähän oon 20 v. nuori nainen! Nythän mulla pitäs mennä lujaa. Mä NIIN kovasti haluaisin käydä bilettämässä, shoppailemassa ja vain oleskella muidenki kuin mun kullan kans!Nuoruushan menee hukkaan tällä tavalla vain miehen kans kotona löhöttäessä!Oon alkanut miettiin, että voisko juuri maiseman vaihtaminen auttaa asiaan, mut eipä se sullakaan noin vaan onnistunut...Asun nimittäin tälläsessa pienessä tuppukylässä....Miestä en varmaankaan sais mukaan ja sehän tästä niin vaikeeta tekeekin… Mä kaipaan tasan noita samoja asioita ku säkin!Olis kiva jos haluaisit vaihtaa ajatuksia vähän tarkemmin.Antasin s-posti osoitteen mutta pitää ensin hankkia sellainen jonka voi laittaa tännekin=)Olisi oikeesti kiva jutella!Mä todellakin odotan sun vastausta!
kiitti ku vastasit! ois kyllä mukava vaihtaa ajatuksia,mutta munkin pitäs ekaks hankkia uus sposti,jonka tänne tohtis laittaa.. oon aika kiireinen seuraavat pari viikkoa(kouluhommia ym niin paljon),mutta ilmottelen ittestäni vielä! ja voimia sulle..
Sun kirjoittama juttu voisi melkein olla minun kirjoittamani. Olen opiskelujeni takia muuttanut kauas kotikonnuiltani ja ystävät ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Uusia todellisia ystävyyssuhteita ei ole kauheasti syntynyt. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia sellaisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Ilmoittele vaikka sähköpostiosoitteesi niin otan yhteyttä.