Eli siis jos teillä on viikonloput vapaat ja haluatte vaikka käydä baarissa tms, menettekö aina kotiin yöksi vai oletteko joskus kaverin/poikaystävän luona ja onko se ok?
Viikonloppuisin yötä muualla?
elokuussa norjaan
91663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sä olisit vissiin toivonut au pairien vastauksia, mutta sen verran kummiskin, että me perheenä oltaisiin oltu tosi tyytyväisiä jos au pair joskus edes olisi ollut poissa kotoa.
Kyllä sopii ihan perheenkin vastaukset :) Ja sehän on toki kovin ymmärrettävää että haluaa ihan oman perheen kanssa aikaa.Itselläni tällä hetkellä tulevassa maassa kavereita ja poikaystävä niin luulisin että välillä olis mukava sekä perheen että minun kannalta saada vähän "omaa aikaa".Mutta tämäkin asia on varmasti puhuttavissa.
mulla oli ainakin au pair aikana poikakaveri, jonka luona olin yota joka lauantai (perjantaisin babysittasin kun perheen vanhemmat olivat ulkona). ja joskus viikollakin saatoin olla poikakaverin luona yota, eika mun perheessa se ainakaan ollut ongelma, niin kauan kun ilmoitin missa olen ja millon tulen takaisin.
en usko etta siita tulee ongelmaa sunkaan perheen kanssa.
Olen ollut viikonloppuja aina perjantaista myöhäiseen sunnuntai-iltaan pois, ja se on ollut ihan ok. Kunhan ilmoitan jos olen yötä poissa.
Ihana perhe, mutta silti kiva päästä välillä vähän pois kotiympyröistä, ja varmasti perheestäkin on ihan mukavaa välillä olla vaan keskenään.
Luulisin kyllä että useimmille perheille sopii, kunhan tosiaan muistaa ilmoittaa, ettei tarvitse huolestua.
poissa myös pe-su ja joskus viikollakin enkä ilmoitellut perheelle siitä mitään. en edes tiedä huomasivatko koska asuin perheen mummon luona viereisessä talossa ja heillä oli koko alakerta varattuna minulle (kuulostaa huimalta mutta siis oma huone, kylppäri ja keittiö jotka oli eristettynä muusta talosta öisin hälytysten takia) joten välttämättä kukaan ei koskaan huomannut olinko poissa tai monenko aikaan tulin takaisin kotiin. sopi mulle varsin mainiosti koska olin jo ennen tuota lastenvahtiaikaa asunut yksin yli 5v enkä siis ollut tilitellyt ennenkään kenellekään menojani ja tulojani.
lähden kesällä taas maailmalle ja perheen kanssa on jo sovittukin aikatauluista... ehdottivat jopa itse että voisin asua perheen toisessa asunnossa viikonloppuisin niin olisi kätevämpi tutkailla kaupunkia kuin "maalta" jossa olen siis viikot lastenhoitajana n. 2h matkan päässä ko. kaupungista.
joo on tullut oltua öitä pois viikonloppuna ja olen ilmoittanut sen etukäteen jos olen tiennyt.Joskus baariillan jälkeen on päätynyt ties minne ja silloin olen laittanut heille viestin etten ole kotona,jos muistan.Enpä kyllä muista koska viimeks oon ollu koko viikonlopun kotona..
mulla sattu oleen aika inhottava perheen äiti, se huusi lapsilleen ihan koko ajan ja tosi kovaa. olin sit siskon perheen luona aina viikonloput. oman perheen äiti ei tietenkään tykännyt, mutta ei sanonut mitään vasta ennen kuin lähdin pois!
Mä en aikoinaan aapeena ollessa ollut ikinä perheen luona yötä vapailla ollessani..Mieluummin esim. juna-asemilla tai kavereiden luona. En myöskään ilmoittanut olinpiakastani vaan sanoin perjantaina lähtiessäni että tulen sunnuntai-iltana viimeistään kotiin. Hyvin toimi...
Ensimmäisessä perheessä olin aina viikonloput poissa, ei kyselty minne menen tai kenen kanssa tms. Kunhan hommani hoidin, niin työajan jälkeen menot oli mun omia.
Toisessa perheessä olin myös aikapaljon viikot yötä muualla -kunhan tulin vähän vaille kahdeksan töihin ja hoidin hommani :)
Viimeisessä perheessä oli viikolla "kotiintuloaika", piti olla viimeistään puolilta öin takas. Piti myös aina ilmottaa minne menen ja mistä aion ajaa jne. Viikonloppuisin, kun lähdin, piti aina soittaa, kun olin saapunut perille sinne, minne ikinä meninkään. Myös kaikkien kavereiden puhelinnumerot piti olla tiedossa. Toisaalta ymmärrettävää, asuttiin suurkaupungissa jenkeissä ja välimatkan kavereille saatto siltikin olla tunnin pitusia... Joskus se vähän ärsytti ja rasitti, mutta kaikkeen tottuu. Ja toisaalta omaks parhaaksihan se vaan oli. Ja toisaalta, kun en tehnyt mitään "pahojani", niin miksi en olisi voinut kaverien numeroita antaa? Vaikka joo, kyllä se melkeen 25-vuotiaalle oli aika lapsellista... :)