olen normaali suomalainen 28 vuotias mies. en ole mielestäni pahannäköinen, salilla on tullu käytyä, jote mm. pyykkilautakin löytyy... olen kiltti ja hellä, ja huumorintajuinen, mikä minussa on siis vikana?
olen seurustellut naiseni kanssa 9kk ja nyt on alkanut vaivaamaan muutama asia suhteessamme.
minä olen hyvin tunteellinen kaveri, eli pidän suukottelusta ja toisen hellimisestä. tykkään myös sanoa toiselle mitä tunnen, ja näyttää sen miten vain osaan. naiseni ei. hän ei näytä minulle tunteitaan, saati sitten puhu niistä. häneltä ei spontaania suukkoa saa irti kirveelläkään, saati sitten muuta hellyyttä. minä pidän mielestäni naisestani hyvää huolta. teen ruoat, pyykkään, siivoan, ja palvelen häntä kaikin mahdollisin tavoin , ja teen sen ihan puhtaasta halusta tehdä toinen onnelliseksi... naiseni vain katsoo työpäivän jälkeen telkkaria tai liitää viikonloppuisin kaupungilla kavereidensa kanssa, eikä juurikaan näytä arvostavan mitään mitä hänen vuokseen teen...
toinen asia on seksi, minä pidän siitä, ja myös naiseni, aluksi. alkuaikoina sitä tulikin harrasteltua, mutta se muuttui muutaman kuukaden jälkeen. enää seksiä ei irtoa kuin kerran pari kuussa. yritän houkutella aina välillä naistani seksiin, hellimällä, suukottelemalla ja kaikella mahdollisella, mutta ei auta... varsinkaan kun naiseni ei juurikaan edes välitä tunteideni osoituksista juurikaan. hän ei ymmärrä miksi suukotella, tai helliä toista. oudoksi asian tekee se että hänellä on menneisyydessään kymmeniä miehiä, joten hän on seksistä ainakin joskus pitänyt...
yksi asia on vielä kans tuo viikonloppu juhlinta. minä olen mies joka tykkäisi välillä viettää viikonlopun ihan kotonakin, hyvän ruoan, elokuvan yms parissa, mutta naiseni mieluummin viettää pe ja la illat kavereidensa kanssa bilettäen. minä olen juuri muuttanut kaupunkiin, enkä ole ehtinyt kasata itselleni vielä isoa kaveri piiriä, joten minun osakseni jää usein joko jäädä kotiin, tai keksiä muuta tekemistä. naiseni kun ei minua juurikaan mukaan ota, koska reissut on aina 'tyttöjeniltoja'. hän on minulle sanonutkin suoraan että kaverit tulee aina ensin ja sitten vasta minä... minä olen aikoinani juossut tarpeeksi ulkona, ja luulin että niin olisi naisenikin, joten rauhallinen yhteinen viikonloppu joskus olisi minun mieleeni.
Naiseni sanoo että hänellä pitää olla myös oma elämä, enkä minä saa yrittää edes rajoittaa hänen tulemisia tai menemisiä. se on ihan ymmärrettävää, täytyy olla aikaa myös itselle, mutta haluaisin vain vähän enemmän yhteisiä viikonloppujakin.
se kerran kun hänestä sen irti saan, hän väittää rakastavansa, ja minä tiedän että rakastan häntä, ja haluan tehdä hänet onnelliseksi... minulle hän on tosi tärkeä asia mun elämässäni, en tiedä ollenkaan olenko hänelle tärkeä ollenkaan...
olenko jotenkin epänormaali ongelmineni??
- Vilpertti -
olen seurustellut naiseni kanssa 9kk ja nyt on alkanut vaivaamaan muutama asia suhteessamme.
minä olen hyvin tunteellinen kaveri, eli pidän suukottelusta ja toisen hellimisestä. tykkään myös sanoa toiselle mitä tunnen, ja näyttää sen miten vain osaan. naiseni ei. hän ei näytä minulle tunteitaan, saati sitten puhu niistä. häneltä ei spontaania suukkoa saa irti kirveelläkään, saati sitten muuta hellyyttä. minä pidän mielestäni naisestani hyvää huolta. teen ruoat, pyykkään, siivoan, ja palvelen häntä kaikin mahdollisin tavoin , ja teen sen ihan puhtaasta halusta tehdä toinen onnelliseksi... naiseni vain katsoo työpäivän jälkeen telkkaria tai liitää viikonloppuisin kaupungilla kavereidensa kanssa, eikä juurikaan näytä arvostavan mitään mitä hänen vuokseen teen...
toinen asia on seksi, minä pidän siitä, ja myös naiseni, aluksi. alkuaikoina sitä tulikin harrasteltua, mutta se muuttui muutaman kuukaden jälkeen. enää seksiä ei irtoa kuin kerran pari kuussa. yritän houkutella aina välillä naistani seksiin, hellimällä, suukottelemalla ja kaikella mahdollisella, mutta ei auta... varsinkaan kun naiseni ei juurikaan edes välitä tunteideni osoituksista juurikaan. hän ei ymmärrä miksi suukotella, tai helliä toista. oudoksi asian tekee se että hänellä on menneisyydessään kymmeniä miehiä, joten hän on seksistä ainakin joskus pitänyt...
yksi asia on vielä kans tuo viikonloppu juhlinta. minä olen mies joka tykkäisi välillä viettää viikonlopun ihan kotonakin, hyvän ruoan, elokuvan yms parissa, mutta naiseni mieluummin viettää pe ja la illat kavereidensa kanssa bilettäen. minä olen juuri muuttanut kaupunkiin, enkä ole ehtinyt kasata itselleni vielä isoa kaveri piiriä, joten minun osakseni jää usein joko jäädä kotiin, tai keksiä muuta tekemistä. naiseni kun ei minua juurikaan mukaan ota, koska reissut on aina 'tyttöjeniltoja'. hän on minulle sanonutkin suoraan että kaverit tulee aina ensin ja sitten vasta minä... minä olen aikoinani juossut tarpeeksi ulkona, ja luulin että niin olisi naisenikin, joten rauhallinen yhteinen viikonloppu joskus olisi minun mieleeni.
Naiseni sanoo että hänellä pitää olla myös oma elämä, enkä minä saa yrittää edes rajoittaa hänen tulemisia tai menemisiä. se on ihan ymmärrettävää, täytyy olla aikaa myös itselle, mutta haluaisin vain vähän enemmän yhteisiä viikonloppujakin.
se kerran kun hänestä sen irti saan, hän väittää rakastavansa, ja minä tiedän että rakastan häntä, ja haluan tehdä hänet onnelliseksi... minulle hän on tosi tärkeä asia mun elämässäni, en tiedä ollenkaan olenko hänelle tärkeä ollenkaan...
olenko jotenkin epänormaali ongelmineni??
- Vilpertti -
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet ainakin kirjoituksesta päätellen ihannemies, et suinkaan epänormaali.
Voisit kyllä näpäyttää vähäsen tyttöystävääs, hän nimittäin näyttää pitävän sua itsestäänselvyytenä.
Lähdeppä joku ilta baariin ja jätä ruuat tekemättä, koti siivoamatta ja pyykit pyykkäämättä, äläkä myöskään tuttuun tapaasi suukottele muutamaan päivään, on ihme jos ei tyttöystäväs ihmettele.
minäkin kehotan tekemään.
Olen todellakin samaa mieltä että teeppä koe, mitä tapahtuu kun kaikki kotityöt ym. on kerrankin tekemättä!! Tuntuu tosiaan siltä että hän käyttää sinua hyväkseen, olet ilmainen piika. Kaipa hän tyydyttää seksuaaliset ym. halunsa niiden sinua tärkeämpien ystäviensä kanssa. Sinulla on oltava sen verran itsekunnioitusta ettet alistu tuollaiseen. Tuli mieleen olisitko jonkin verrankin läheisriippuvainen?? Lueppa netistä, sieltä löytyy läheisriippuvuuden tuntomerkit. Älä anna tämän jatkua.
"minä pidän mielestäni naisestani hyvää huolta. teen ruoat, pyykkään, siivoan, ja palvelen häntä kaikin mahdollisin tavoin , ja teen sen ihan puhtaasta halusta tehdä toinen onnelliseksi... "
Jos minua noin hyvin palveltaisiin en varmasti lähtisi sinun luolta pois vaikka kiinnostusta ei enää minun puolelta olisi.
Eli naisellasi on ilmainen piika, miksi luopua siitä? Viikonloput saa viilettää sinkun tapaan kavereitten kanssa ja sinä odottelet ruoka lämpimänä kotosalla...mistä tiedät ketä käy höyläämässä ja koska, pitää sinut vain sen vuoksi että olet hyvä piika.
Kerää nyt hieman itsekunnioitusta, ole mies ja pistä nainen selkä seinää vasten, valinta on tehtävä. Ei ole oikein käyttää sinua hyväksi, tai no jos tykkäät tämän hetkisestä asemastasi niin mikäs siinä sitten...
Olen yrittänyt moninkin eri tavoin saada naistani tajuamaan tilanteen... ja aina saadaan riita aikaiseksi jos yritän sanoa että 'et menisi taas'.
Olen yrittänyt nätisti, ja vähemmän nätisti, yrittänyt pistää selkä seinää vasten, mutta aina käy vain niin että minä olen se 'paska' joka yrittää hänen omaa elämäänsä rajoittaa...
- Vilpertti -
...sun kysästä siltä arvon neidiltä et miksi se haluaa olla sun kanssa, parempi olisi ettet pitäisi siihen mitään yhteyttä vähään aikaan, toivottavasti ette asu yhdessä ja jos asuttekin niin toivottavasti kämppä on sun.
Olet liian kiltti ja hyvä mies naisellesi. Suhteenne ei tule koskaan toimimaan, koska olette erilaisia. Tunnettu tosiseikka on, että usein naisten kiinnostus lopahtaa alkuhuuman jälkeen kilttien miesten kanssa. Monet naiset kaipaavat särmää ja jännitystä suhteeseen.
Vaihda nyt tuo naisesi sellaiseen, joka osaa arvostaa hienoa luonnettasi. Niitäkin löytyy.
Teillä on mennyt sukupuoliroolit sekaisin. Nainen on suhteenne Wagner ja sinä olet Viivi. Sinun pitäisi kiltteyden lisäksi olla jämäkkä, että naisesi voisi kunnioittaa ja haluata sinua.
Se on tosin noista lähtökohdista vaikeaa. Kun on jo kuoppaan pudonnut, sieltä ylös pyrkiminen voi kuulostaa enemmän pikkupojan kiukuttelulta kuin aikuisen miehen jämäkkyydeltä.
Ei tuossa nyt syyllisiä/syyttömiä ole, eikä pidä alkaa etsimäänkään...suosittelisin kirjaa "Liian hyvä mieheksi".
Kokemusta löytyy tämän naisen puolelta. Vaikea päästää menemään sellaista jota rakastaa, vaikka sitä "miehistä jämäkkyyttä" hänessä kaipaakin. Itsellä täysin tyranni-olo aina tasaisin väliajoin, joka purkautuu mieheen---joka taas on entistä kiltimpi ja kas, noidankehä on valmis. Silloin on hyvä itse päästä "tuulettumaan", ettei sanan säilällä loukkaisi toista lisää.
Kummassakin vikaa siis, jos sitä hakemalla aletaan hakea.
olen yrittänyt olla jämäkkä, ja pistää 'kaapin paikalleen' mutta siitä vain aiheutuu että tapellaan, ja hän on pistämässä suhdetta poikki... vaikka kuinka yritän pitää pintani, en pidä pitkäaikaisesta vihoittelusta, joten se kuivuu kasaan aina...
Kerran pidin pintani eräässä asiassa loppuun asti, (ainut kerta kun olen pistänyt valitsemaan kavereiden tai minun välillä. kyseessä on 10pv:n reissu ens kesänä, jonne mun piti mennä mukaan, mutta hän veti mun nimen pois osallistujalistalta syynä: "ei osaa pitää kunnolla hauskaa jos poikaystävä on mukana") ja se päättyi siihen että hän pakkasi jo tavaransa jotka oli mun kämpillä ja oli valmis lähtemään. (kaverit ennen minua...) päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden näyttää että olisko siitä kuitenkin johonkin, mutta...
Bilettämisessä kyse ei ole siitä että haluaisin vain möllöttää kotona hempeilemässä, vaan jos voitais käydä yhdessä ulkona tai tehdä jotain muuta, yhdessä... ei erikseen. kyllä minäkin tykkään baarissa käydä ja juhlia, mutta en tietty koko ajan...
Hei nyt Vilpertti katsot pitkään peiliin ja mietit, että mitä siellä oikein näet.. Näiden juttujesi perusteella minä näen edessäni miellyttämisenhaluisen, mukavan, vähän epävarman ja rakastavan miehen, joka on saanut nyt kunnon noidan itselleen. Siis oikeasti, vähän itsekunnioitusta hyvä miekkonen.
Sun nainenhan kiristää sua sitten viikottain, käyttää henkistä väkivaltaa ja sitä kuristuslenkkiä, jonka tietää sulla toimivan eli erolla uhkailua.. Mieti, haluatko viettää elämäsi naisen kanssa, joka antaa sun tehdä kaiken arkeen liittyvän ja itse ei anna sulle vastalahjaksi mitään..? Haluaisitko että tuollainen suhde etenee tasolle, jossa hän olis kenties sun vaimos ja lastesi äiti? Haluatko sitoa itsesi ihmiseen, joka noinkin selvästi osoittaa sulle päivittäin, miten olet arvoton hänen silmissään ja miten hänen mielipiteensä ja tekonsa ovat tärkeämpiä kuin sinun juttusi..
Ikinä ei ole tullut mieleenkään, että sit kun seurustelee, olis aina viikonloput baanalla tai että antaisin vaan toisen tehdä kaikki askareet ja itse katsoisin vierestä. Eiköhän tuokin kerro jo tosi paljon, kun hän ei kerran halua antaa hellyyttä sulle ja kaverit menee sinun edelle. Ei toi ole rakkautta. Olen tosi pahoillani sun puolesta, mut elät nyt sellaisen hyväksikäyttäjän kanssa, jolla on luultavasti henkisiä ongelmia enemmänkin, että suosittelisin pitkän tauon ottamista.. Mieti mitä haluat elämältä ja toivottavasti löydät naisen joka osaa arvostaa ominaisuuksiasi, itse olisin onneni kukkuloilla jos äijä joskus vaikka makkarakastikkeenkin vääntäisi ;) Tsemppiä äläkä jää tuohon suhteeseen!
pariksi kuukaudeksi muualle
Voi ei!!
Olen nainen mutta kestänyt aivan samaa omissa suhteissani! Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja kaikki mitä olet tänne kirjoittanut on kuin omasta suustani. Tosin itse lähdin suhteesta pois vasta ikään, joten olen nyt sinkku ja odottelen onneani taas :)
Ihannemieheni on juuri tuollainen kuin sinä olet. Toivon että käsität sen että sinunlaisia halutaan paljon, et varmasti jää yksin jos eroatte.
Ja jos eroatte niin ilmoita siitä täällä, niin tulen ja nappaan sinut mukaani :)
Rupesi oikein huvittamaan :) Ei siis kirjoituksesi, vaan se kuinka se olisi voinut olla minun kirjoittamani. Täysin samanlainen tilanne, mutta meillä päinvastoin.(varmaan muutenkin yleisempää että joku nainen olisi kirjoittanut vastaavan viestin)
En voi muuta sanoa kuin, että sinulle kyllä ottajia riittäisi! Mieti nyt pitkään ja tarkaan, kuinka paljon naistasi rakastat ja oletko valmis jatkamaan suhdetta samanlaisin asetelmin? Naisesi tuskin on valmis muuttamaan tapojansa, ja luopumaan jostain vuoksesi. Tai ehkä voit ottaa siitä selvää?
En halua kannustaa suin päin jättämään tyttöystävääsi, koska tiedän itsekkin kuinka vaikeaa se voi olla kun rakastaa toista paljon. Mutta kyllä tilanteesi kuullostaa aika inhottavalta sinun kannaltasi... varsinkin kun tuollaiset miehet ovat TODELLA harvassa, ja moni nainen tekisi mitä vain saadakseen samanlaista kohtelua. (allekirjoittanut mukaan lukien)
Toivon että saatte asianne järjestettyä, ja ennen kaikkea teidän tulisi puhua kunnolla tilanteesta, ja sinun tehdä selväksi mitä mieltä suhteestanne olet. Ehkä se saa hänet heräämään? Toivottavasti, koska uskallanpa sanoa ettei hän tule koskaan löytämään yhtä kunnioittavaa ja rakastavaa miestä rinnalleen, kuin sinä. (mutta ehkä hän on niitä naisia, joka ei edes halua hellää ja kilttiä miestä?)
Kaikesta huolimatta, toivon teille kaikkea hyvää ja että saisitte asianne kuntoon. Selvästi kuitenkin rakastat tyttöystävääsi paljon, etkä haluaisi menettää häntä. Toivon ettei niin käy :)
jen