Haluaisin tietää, onko kellekkään tullut hirveä koti-ikävä jo alkumetreillä. Eli eka viikko menny kivasti, kaikki uutta jne.
Ja jos jollekin on niin käynyt, niin millä vois keksii siihen helpotusta? Ei haluttais lähtee kotiin heti maitojunalla. Perheeni ja kavereitteni kanssa mesetän päivittäin.
Ja jos jollekin on niin käynyt, niin millä vois keksii siihen helpotusta? Ei haluttais lähtee kotiin heti maitojunalla. Perheeni ja kavereitteni kanssa mesetän päivittäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulle koti-ikävä iski parin viikon jälkeen,kun huomasin ettei kyseessä ollutkaan tavanomainen muutaman viikon lomamatka vaan kyse elämän rakentamisesta toiseen maahan.
Mä annoin itselleni aikaa kolme kuukautta jos asiat eivät ois siihen mennessä alkaneet mennä hyvin niin oisin voinut palata kotiin.
No kuukauden jälkeen aloin sopeutumaan asiaan ja silloin kolmen kuukauden päästä mua ei ois saanut lähtemään kirveelläkään uhaten.
Kävelin ja tutustuin ympäristöön, kun oli vapaa-aikaa. Aloin käymään puntilla aina samoihin aikoihin ni sieltä alkoi pikku hiljaa löytymään kavereita. Tein kärpäsestä härkäsen jotta pystyin juttelee sen minkä paikallista asiaa osasin. Ja hankin toisenkin harrastuksen jolloin sain joukkueellisen kavereita.
Mä ainakin tein itselleni selväksi,että se ikävä lähtee aikanaan ja annoin itselleni luvan itkeä ja olla surkea. Mutta toisaalta taas tärkeää on pitää itsensä virkeänä ja etsiä elämän lähteitä uudesta ympäristöstä.
Ja muistutin itseäni aina,että miksi sinne au pairiksi halusin.
Ikävään tottuu jos vaan antaa itselleen aikaa eikä anna sen ikävän viedä voittoa.
Tsemppiä!
İttelleni kavi niin etta kun lahdin silloin aikoinani Suomesta aupairiksi niin ennen lahtoa olin aivan varma etta tulee aivan alyton ikava kotiin. Mutta ma taisin potea sen koti-ikavan jo kotona, ja aupparina ei mitaan onkelmia tullut.
Voisin antaa vinkin etta lopeta se jokapaiva mesettaminen.. se helposti tekee koti-ikavan tunteen. Ala tuhlaa aikaasi koneella istumiseen ja miettimiseen etta mita kotona just tala sekunnilla tekevat. Mene ulos ja koe ja nae kaikkea mahdollista :)
Kaikki potevat jonkinlaista ikävää asuessaan pidepään ulkomailla, aivan normaali tunne! :)
Joten ota selvää onko kaupungissa muita suomityttöjä, jos on järkkää tapaaminen. Muuten lähde kaupungille katselemaan ja etsimään tekemistä ja kavereita. Jos meilaa vaan kotomaan ihmisten kanssa ikävä lisääntyy. Oon ite kokenu koti-ikävää, mutta uuteen kulttuuriin tutustuminen ja siihen sisään pääseminen helpottaa ikävää. Voit alkaa viihtyä maassa ja tuntea ikävää Suomeen palatessasi.
mulle tuli koti-ikävä heti ensimmäisenä iltana, kun iski ensimmäisen kerran kunnolla päälle ajatus kuinka pitkä aika VUOSI tosiaan onkaan.
mutta koti-ikävään yleensä auttaa se, ettei ajattelekaan että jäljellä on vielä vuosi, vaan odottaa esimerkiksi seuraavaa lomaa, jos suomeen on menossa tai kavereiden näkemistä tms. eli tavallaan lyhentää sitä aikaa pätkiksi. nopeasti siihen sitten sopeutuu ja tottuu, pian huomaatkin että aupair-aika on jo mennyt ja ikävöitkin sinne takaisin!
No iskihän se ikävä itsellekkin heti ensimmäisellä viikolla, tuli sellanen olo et mitä helkattia mä täällä teen?????????!!!! Mut sit kun se arki siitä alkaa sujumaan niin olo helpottuu!
Mulla yks äärettömän hyvä keino on ollut juuri joku tuleva loma tai vaikka vain parturi jota oon odottanut! :D Siinä se aika onkin mennyt kuin siivillä ja mun vuodesta ei oo jäljellä kuin kymmenisen viikkoa!! :/
Hieno kokemus on ollut vaikka alussa luulinkin etten ikinä tule pystymään tähän! Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin!
Sen verran neuvon et; ÄLÄ luovuta het ensi metreillä, katso ihan rauhassa vaikka kaks kuukautta niin oot sitten jo paljon viisaampi!!!! Jos olo ei oo helpottanut niin sit saat luvan harkita kotiin paluuta! ;) Mut kyllä se kummasti vaan se vuos katoo!!! USKO vaan! :)
Halauksia ja jaksamista!