Enpä jaksanut enää pitää sisälläni kauan vaivannutta, seikkaa joka vallitsee työpaikallamme.
Kaikki alkio reilu vuosi sitten, työyhteisössänne jaettiin työntekijöitä eri työnjohtajien alaisuuteen (ennen 2 nyt 5 johtajaa), mutta kuitenkin siten että vastaavamestari meillä kaikilla sama henkilö.
Kuulumme vaimoni ja minä edelleenkin samaan organisatioon kuin ennenkin. Muutos ilmapiirissä tuli julki, kun oltiin järjestämässä pikkujoulua, osa porukasta olisi halunnut kaikki mukaan kuten ennenkin, mutta henkilö jolla lista oli ilmoitti tylysti, että olette eri mestarin alaisuudessa, vaikka teettekin samaa työtä kuten ennenkin. ETTE kuulu joukoomme siis pysykää poissa. Liekö syynä ulkopuolelta saatu bonsoriapu jota kanssamme ei haluttu jakaa.
Viimeinen pisara oli erään tj:n läksiäiset, hän kutsui meidät myös mukaan, menimme koska olimme hyviä ystäviä tj:n kanssa. Meidätkin hyväksyttiin läksiäislahjan ostoa varten tehtyyn keräykseen, olihan kyse rahasta ja me maksajina.
Kuinka ollakkaan tämä samainen henkilö oli vastaamassa juhlissa juomapuolesta, kun saavuimme juhlapaikalle meille käännettiin tylysti selkä, kaikille jälkeemme tulleille tarjottiin boolia ym. juomia, sitä jopa tuotiin pöytään jossa mekin istuimme, mutta meille sitä ei tarjottu. TJ oli maksanut ruuat ja kahvit jotka saimme nauttia pitkien katseiden kera.
Illan edetessä ja porukan humaltuessa rohkeimmat tulivat vaihtamaan kanssamme muutaman sanan ja samalla vain ihmettelivät kuinka me tulemme vaimoni kanssa niin hyvin toimeen keskenämme vaikka olemme käytännössä 24 tuntia yhdessä, töissä ja vapaalla. Pari "kaveria" yritti puristella ohimennen vaimoani, mutta onneksi hän on senverran tempperamenttinen, että se jäi yritykseksi. Tilaisuudessakin eräskin sanoi että kun täällä on noita ulkopuolisia voitais muuten......, tarkoittaen meitä.
Päätimme lähteä tilaisuudesta vähin äänin, kun olimme päässeet ovesta ulos vaimolleni alettiin huudella kaikenlaisia sopimattomia ehdotuksia.
Keskustelin työnantajan edustajan kanssa tilanteestamme työpaikalla,sekä em. tapauksista, ihme kyllä sain positiivista palautetta häneltä, totesipa että tämähän on selvää syrjintää.
Tiedän että meitä katsotaan tästedes vielä paheksuvammin työporukassa, mutta mittamme tuli täyteen. Onko muualla vastaa ns. sisäänlämmennyttä porukkaa.
Kaikki alkio reilu vuosi sitten, työyhteisössänne jaettiin työntekijöitä eri työnjohtajien alaisuuteen (ennen 2 nyt 5 johtajaa), mutta kuitenkin siten että vastaavamestari meillä kaikilla sama henkilö.
Kuulumme vaimoni ja minä edelleenkin samaan organisatioon kuin ennenkin. Muutos ilmapiirissä tuli julki, kun oltiin järjestämässä pikkujoulua, osa porukasta olisi halunnut kaikki mukaan kuten ennenkin, mutta henkilö jolla lista oli ilmoitti tylysti, että olette eri mestarin alaisuudessa, vaikka teettekin samaa työtä kuten ennenkin. ETTE kuulu joukoomme siis pysykää poissa. Liekö syynä ulkopuolelta saatu bonsoriapu jota kanssamme ei haluttu jakaa.
Viimeinen pisara oli erään tj:n läksiäiset, hän kutsui meidät myös mukaan, menimme koska olimme hyviä ystäviä tj:n kanssa. Meidätkin hyväksyttiin läksiäislahjan ostoa varten tehtyyn keräykseen, olihan kyse rahasta ja me maksajina.
Kuinka ollakkaan tämä samainen henkilö oli vastaamassa juhlissa juomapuolesta, kun saavuimme juhlapaikalle meille käännettiin tylysti selkä, kaikille jälkeemme tulleille tarjottiin boolia ym. juomia, sitä jopa tuotiin pöytään jossa mekin istuimme, mutta meille sitä ei tarjottu. TJ oli maksanut ruuat ja kahvit jotka saimme nauttia pitkien katseiden kera.
Illan edetessä ja porukan humaltuessa rohkeimmat tulivat vaihtamaan kanssamme muutaman sanan ja samalla vain ihmettelivät kuinka me tulemme vaimoni kanssa niin hyvin toimeen keskenämme vaikka olemme käytännössä 24 tuntia yhdessä, töissä ja vapaalla. Pari "kaveria" yritti puristella ohimennen vaimoani, mutta onneksi hän on senverran tempperamenttinen, että se jäi yritykseksi. Tilaisuudessakin eräskin sanoi että kun täällä on noita ulkopuolisia voitais muuten......, tarkoittaen meitä.
Päätimme lähteä tilaisuudesta vähin äänin, kun olimme päässeet ovesta ulos vaimolleni alettiin huudella kaikenlaisia sopimattomia ehdotuksia.
Keskustelin työnantajan edustajan kanssa tilanteestamme työpaikalla,sekä em. tapauksista, ihme kyllä sain positiivista palautetta häneltä, totesipa että tämähän on selvää syrjintää.
Tiedän että meitä katsotaan tästedes vielä paheksuvammin työporukassa, mutta mittamme tuli täyteen. Onko muualla vastaa ns. sisäänlämmennyttä porukkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun puhut näistä ponsori hommista. Jos työnantaja on antannut rahaa näihin tilaisuuksiin, muista että monesti työnantaja on butjetoinnut jonkun summan per lärvi. On myös sellaisia ponsoreita, mitkä ovat ulkopuolisia, joko teidän osaston tai tehtaan kanssa tekemisissä. Itse olen sellaisessa työssä, että minulla on aina melkein viikonloppu työtä, milloin juhlat aina pidetään. Toiset juovat sitten rahat pois. Monesti onkin näin parasta, koska yleensä nämä tilaisuudet ovat ahdistavia. Minulla on tuntunnut monesti sellaista oloa suurtenkin herrojen kanssa, etten kuulu porukkaan. Esimerkiksi ensikuussa pitäisi istua liiton valtuustossa. Sitten ilta. Yleensä olen yksinäni, koska en tunne olevani oikeassa paikassa. Vielä sinulle sen verran, että monesti illanvietoissa muodostuu kuppikuntija. Se on erittäin ahdistavaa. Jossain vaiheessa joku yleensä alkaa haastaa riitaa, tai puhuu toisesta porukasta liian kovaa. Hyvin tuttua hommaa.
Haluaisin valottaa itseni kannalta, miltä tuntui, kun aviopari työskenteli samassa työpaikassa. Nainen oli läheinen työtoverini, ja hänen miehensä oli töissä kauempana samassa talossa. Pari oli lapseton, ja siksi kai heillä oli aikaa ja halua hoitaa tunteitaan, toisiaan ja asioitaan työtoverien näkyvillä työpaikalla.
Kun mies oli kotona sairaana, hän saattoi soitella ja kysyä vaimoaan monia kertoja päivässä, ja minä sain hakea vaimoa milloin mistäkin. Tein sen kyllä ihan kiltisti, koska pidin heistä molemmista, vaikka vähän soitteleminen ärsytti.
Miehen kysymykset liittyivät yleensä avuttomuuteen kotiaskareissa: mitä hän ottaa ulos pakasteesta, ja että koska vaimo tulee kotiin. Välillä pusittiin ja välillä huudettiin puhelimessakin. Mustasukkaisuutta oli myös silloin tällöin.
Minun aikanani heillä oli yksi suuri kriisi, ja sellaiset täytyy tuntua kaksi kertaa vaikemmalta samassa työpaikassa työskentelevälle avio/avoparille, koska heillä oli ikään kuin "koti" myös työpaikalla.
Mitä jos jommalle kummalle olisi terveellistä vaihtaa työpaikkaa? Työpaikan vaihdos tuntuisi kuin avioerolta. Ei pystykään jättämään puolisoaan sinne muitten saalistettavaksi.
En haluaisi itse puolisoani samalle työpaikalle, enkä suosittele sitä muillekaan. Rakastumisiakin tietysti joskus sattuu, että löytää jonkun työpaikaltaan, ja sitä on mukava olla samassa työpaikassa vastarakastuneena, mutta hankalaa sitten kun arki tulee vastaan.
Plussapuoli on se, että työmatkat tulevat halvemmaksi.
Miellä ei kyllä tuolla asteella asiat ole, kumpikin hoidamme asiamme tahollamme niin hyvin kuin pystymme,eikä kummallakaan tähän mennessä ole ollut sanomista. Myös minä (mies) teen kotitöitä jos vaimo on jostain syystä töissä, siivoan, pyykkään, teen ruoat, ym kotiin liittyvät jutut. Emmekä vie "kotia töihin" tai normaalista töitä kotiin vain tämä juttu aiheutti keskustelua. Siis meillä keskinäinen luottamus on hyvä ellei jopa täydellinen, jota epäilemme erääksi syyksi tähän nuivaan työpaikkakohteluun.
Ja sekin vielä, meillä todella ns. työpaikkaromannssi kestäntyt reilut 15 vuotta, emmekä valitettavasti ja muiden harmiksi ole kertaakaan kunnolla edes riidelleet.
Tuohon työpaikan vaihtoon vielä kommentti, olemme muutaman kerran asiasta keskusteleet, emmekä pidä sitä kummempana juttuna kuin että toinen jäisi kotia hoitamaan.
Ei kaiken edellytys ole että näkisimme toisemme kokoajan, jos toista kunnioittaa ja rakastaa.
Minullekin kiusaajani 'näytti kaapinpaikkaa' firmaamme kuuluvan seuran juhlissa. Muut hän sihteerin ominaisuudessa toivotti tervetulleeksi pj:n kanssa oikein kädestä pitäen tervehtien, mutta minun kohdallani käsi huitasi vain, kohti pöytiä ja sanoi : mene tonne jonnekin!! Puheenjohtaja nolona kyllä kätteli ja pomo tuli heti perässäni, katsoen ihmetellen moista käytöstä, muttei sanonut mitään.
Sitten kun täytin 50v ei tämä sihteeri 'muistanut' minua seuramme adressilla, kaikki muut vuosia täyttäneet hän kyllä oli musitanut. Puheenjohtaja kysyi myöhemmin minulta, että toimittiko sihteeri adressin, ja arvasi kyllä ettei toimittanut, mutta eipähän hänkään saanut sitä aikaiseksi. No mitä yhdestä kartongista, mutta ajatus... Enhän aina saanut jäsenpostiakaan. Onneksi hyvä ystäväni aian näytti minulle kaikki saamansa viestit, että pysyin ajantasalla, hänkun tiesi tilanteen.