Hei!
Olen nyt kolme kuukautta seurustellut mitä ihanimman pojun kanssa. Välimatkaa meillä on ruhtinaalliset 50 km. Se ei ole paljon, mutta ei sitä työpäivän jälkeen mieluusti tahkois edes takas... tai lähtis aamuruuhkassa tunteja ennen puuskuttamaan töihin.. no, anyway, huoli on siis tämä: tuntuu niin väärältä etten voi olla haluaamaani aikaa rakkaani kanssa. Viikonloput vietetään tiiviisti yhdessä, mutta viikolla nähdään korkeintaan kerran. Mua vaivaa viikkoisin kauhea ikävä ja ketutus kun en saa olla kultani kanssa.. ja sattuneesta syystä tiuskin hänelle ja muutenkin olen liian poissaoleva puhelinkeskustelujemme aikana. Mulla päättyi vähän aikaa sitten monia vuosia kestänyt suhde..jotenkin sitä kai tottui siihen että toinen oli aina lähellä kun sitä tarvitsi. Tuntuu vaan niin julmalta että seurustelen mutta en saa olla kultani kanssa. Olis varmaan helpompaa olla sinkku kuin elää kaukosuhteessa...
Kohtalotovereita?
Olen nyt kolme kuukautta seurustellut mitä ihanimman pojun kanssa. Välimatkaa meillä on ruhtinaalliset 50 km. Se ei ole paljon, mutta ei sitä työpäivän jälkeen mieluusti tahkois edes takas... tai lähtis aamuruuhkassa tunteja ennen puuskuttamaan töihin.. no, anyway, huoli on siis tämä: tuntuu niin väärältä etten voi olla haluaamaani aikaa rakkaani kanssa. Viikonloput vietetään tiiviisti yhdessä, mutta viikolla nähdään korkeintaan kerran. Mua vaivaa viikkoisin kauhea ikävä ja ketutus kun en saa olla kultani kanssa.. ja sattuneesta syystä tiuskin hänelle ja muutenkin olen liian poissaoleva puhelinkeskustelujemme aikana. Mulla päättyi vähän aikaa sitten monia vuosia kestänyt suhde..jotenkin sitä kai tottui siihen että toinen oli aina lähellä kun sitä tarvitsi. Tuntuu vaan niin julmalta että seurustelen mutta en saa olla kultani kanssa. Olis varmaan helpompaa olla sinkku kuin elää kaukosuhteessa...
Kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä poikaystäväni kanssa kaukosuhdetta kesti 3 vuotta. Välimatkaa oli suunnilleen 80 km. Kolmen vuoden jälkeen muutimme vihdoinkin yhteen!
Eli... älä anna periksi. Mekin kestimme kolme vuotta, ja sitten pääsimme muuttamaan yhteen kun opiskelut olivat ohi. Kyllä tuo aika oli välillä tosiaan kamalaa, kun toista oli ikävä. Näimme lähinnä vain viikonloppuisin, ja lomat vietimme yhdessä. Välillä tuli riideltyä ihan turhasta, syynä oli juuri tämä välimatkan aiheuttama ikävä. Ja jatkuvasti olin masentunut, kun olisin halunnut olla kultani kanssa.
Ajan myötä siihen sitten tottui. Tiesi, että kyllä se viikonloppu sieltä taas tulee ja pääsee taas toisen kainaloon. Ja opimmehan samalla hieman itsenäisiksi, eli toisen kyljessä ei tarvitse nyhjätä kokoajan, vaan suhteessa voi elää myös omaa elämäänsä.
Yritä jaksaa...
Väli matkaa löytyy mun ja mun kullan välillä 150 km... ja ollaan kohta oltu vuosi yhdessä ja hyvin menee... vielä...
Mä nyt olen luultavasti paljon sinua nuorempi, mut joka tapauksessa mulla ja mun kullalla on välimatkaa 30km. Nähdään vain perjantaisin, ja silloinkin vain muutaman tunnin :( Kun se asuu ihan korvessa niin sinne menee harvoin bussejakaan, ja tässä iässä kun ollaan niin näkemiset on paljon porukoitten kyytien varassa..se on kyllä totta et ikävä on koko ajan liian suuri:( Mut me nähdään poikkeuksellisesti huomenna, kun viime perjantaina ei nähty.. :)
Välimatkaa lienee ehkä joku 40 - 50 km, ja olemme vain viikonloput yhdessä. Köyhällä ei ole varaa ajella jatkuvasti väliä, ja yhteiskunta pitää huolen ettei köyhällä ole myöskään varaa asua yhdessä. Työtön ei automaattisesti elä pelkällä pyhällä hengellä sen jälkeen kun korvaukset otetaan pois kumppanin palkan takia (ja siitä palkasta ylösmitataan vanhoja velkoja). Myöskään kumppanin kotikunta ei kiehdo pätkän vertaa, joten emme asu sitten edes samassa kunnassa. Kumpikin on miettynyt päänsä puhki mitä voisi tehdä, mutta mitään ei ole keksitty. Vuosikausia jo ollut tätä samaa, välillä tympii t-o-d-e-l-l-a.
Toisaalta taas viihdyn hyvin yksinkin aina tiettyyn pisteeseen, enkä halua toista koko ajan reviirilleni.
Alussa varsinkin oli riitoja sen takia että eletään pätkittäin yhdessä, ja menee se hermo välillä nytkin. Toisaalta ei ole päässyt pahasti kyllästymään toiseen!