... siis minulla. Aivan ihania ihmisiä muuten, mutta yhdessä asiassa vähän ihmetyttää.
Olen siis sinkku, kun taas jokainen ystäväni seurustelee vakavasti tai ovat naimisissa onnellisesti. Jos löydän jonkun mielestäni mukavan miehen, niin joku ystävistäni sanoo muka leikillään ettei se kuitenkaan kestä, tai ei ole mies yhtään minun tyyppinen ym ym...
Toinen ystävä voi sanoa, että se mies on ihan hirvee ja yks ystävä alkaa väkisinkin kaivamaan huonoja puolia siitä.
Seurustelin vajaan vuoden tossa viimevuoden puolella ja olin onnellinen tämän miehen kanssa. Ainoastaan yksi ystäväni oli onnellinen puolestani.
Muilta sain kuulla tyyliin, että harmi että seurustelet kun sua ei näykkään enää missään, tai että onko sun pakko tuoda sitä miestä joka paikkaan mukaan.
No enhän mä sitä joka paikkaan mukaan edes ottanu. Tyttöjen menot on tyttöjen menoja. Otin miehen mukaan silloin kun tiesin että ystävänikin ottaa puolisonsa mukaan.
No meille tuli sitten ero viime vuoden lopussa ja olin tosi rikki.
Ystäväni suorastaan tukki mun sähköpostin ja kännykän viesteillä joissa luki että tosi hyvä teidän ero, löydät kyllä paremman... Omasta mielestä mulla oli jo se paras..
No nyt olen taas alkanut tapailemaan yhtä miestä, mutta en uskalla kertoa siitä enää ystävilleni.
Tapailen häntä vähän niin kuin salaa. Naurettavaa, tiedän, mutta en kuitenkaan haluaisi kuulla enää ystäviltäni sitä mollaamista.
Ystävät on kuitenkin ollut mulle jo läheisiä liki yli 20 vuotta. Ei se ennen tällaista ole ollut. Itseasiassa vasta tällä vuosituhannella alkanut.
En ole monessa suhteessa ollut 6 vuoden aikana ja niitä huonoja suhteita on siihen mahtunutkin, mutta miksi tuollainen ennakkoasenne? Miks mä en sais olla parisuhteessa vaikka he itse ovat?
Olen siis sinkku, kun taas jokainen ystäväni seurustelee vakavasti tai ovat naimisissa onnellisesti. Jos löydän jonkun mielestäni mukavan miehen, niin joku ystävistäni sanoo muka leikillään ettei se kuitenkaan kestä, tai ei ole mies yhtään minun tyyppinen ym ym...
Toinen ystävä voi sanoa, että se mies on ihan hirvee ja yks ystävä alkaa väkisinkin kaivamaan huonoja puolia siitä.
Seurustelin vajaan vuoden tossa viimevuoden puolella ja olin onnellinen tämän miehen kanssa. Ainoastaan yksi ystäväni oli onnellinen puolestani.
Muilta sain kuulla tyyliin, että harmi että seurustelet kun sua ei näykkään enää missään, tai että onko sun pakko tuoda sitä miestä joka paikkaan mukaan.
No enhän mä sitä joka paikkaan mukaan edes ottanu. Tyttöjen menot on tyttöjen menoja. Otin miehen mukaan silloin kun tiesin että ystävänikin ottaa puolisonsa mukaan.
No meille tuli sitten ero viime vuoden lopussa ja olin tosi rikki.
Ystäväni suorastaan tukki mun sähköpostin ja kännykän viesteillä joissa luki että tosi hyvä teidän ero, löydät kyllä paremman... Omasta mielestä mulla oli jo se paras..
No nyt olen taas alkanut tapailemaan yhtä miestä, mutta en uskalla kertoa siitä enää ystävilleni.
Tapailen häntä vähän niin kuin salaa. Naurettavaa, tiedän, mutta en kuitenkaan haluaisi kuulla enää ystäviltäni sitä mollaamista.
Ystävät on kuitenkin ollut mulle jo läheisiä liki yli 20 vuotta. Ei se ennen tällaista ole ollut. Itseasiassa vasta tällä vuosituhannella alkanut.
En ole monessa suhteessa ollut 6 vuoden aikana ja niitä huonoja suhteita on siihen mahtunutkin, mutta miksi tuollainen ennakkoasenne? Miks mä en sais olla parisuhteessa vaikka he itse ovat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ammattiauttajaa.
Kuulostaa samalta kun itselläni oli teininä ja vähän sen jälkeenkin. Isosiskoni (2vuotta vanhempi) vahti kaikkia lähelleni mopoineen, polkupyörineen tulevia pojanjolppeja ja mollasi niitä minulle. Suojeluako???? Ei vaan mustasukkaisuutta!!! Kateellisuutta!!! Jotain....????
Itse hän kyllä keräsi ympärilleen haaremia. Mitä lie todistellut ja kenelle.
Oletko sinä ystäviesi holhouksessa? Miksi?
En voi muuta kuin palata muistoissani dominoivan sisareni käytökseen.
ollanpa tuota samaa pohdittu muutaman sinkku-ystävän kanssa. aivan kuin ystäväpiirissä vallitsisi niin tiukka roolijako, ettei mikään saa muuttua. kun joku on aina se sinkku, niin ainahan sen myös pitää sinkkuna pysymän. joillakin sitten kuitenkin on joku yksinoikeus pariutua.. Kyllä taustalla taitaa kuitenkin olla pelko. pelko ystäväpiirin hajoamisesta, ja ystävien katoamisesta pariutumisen myötä. halutaan pitää sinkkuystävät sinkkuina, ettei niillä vain olisi liikaa omaa elämää, että ne aina pysyisivät hollilla..
Ehkä ne on huomannu ettei parisuhde olekaan niin ihanaa ja sä edustat vapaata ja mukavaa elämää ja ne haluaa elää sun kautta sun elämää edes ajatuksissaan.
minäkin kallistusin sille kannalle, että kaverisi ovat vaan kateellisia, kun ovat huomanneet ettei se parisuhde yhtä autuutta olekaan.
Itsekin olen kaveripiirini ainoa sinkku ja pientä katkeruutta on jo havaittavissa. Tosin se kohdistuu uraani.
Mustasukkaisuus ja kateus ovat karmeita ilmiöitä. Ystäviä nyt voisi lähinnä nimittään niin sanotuiksi ystäviksi.
Ymmärrän ystävien arvostelun, jos olisi tullut kaltoin kohdelluksi kumppanisi taholta tms. Mutta tässä tapauksessa on ilmeisesti ystäviesi kohdalla kyse vain mitä lapsellisimmasta omistamishalusta. Miten voit pitää sellaista ystävänä, joka nimittää sinulle rakasta ihmistä esimerkiksi juuri "hirveäksi"?