Minulla oli aivan kamala lapsuus eikä nykyäänkään mene sen paremmin..
Kerronpa huoleni nyt supistetussa mudossa..
Vanhempani erosivat kun olin 7.. Syynä eroon oli alkoholisoitunut isä. Sitä luulisi, että tilanne olisi rauhoittunut sen jälkeen.. mutta ei.. Isä muutti naapuriin ja kävi joka ilta uhittelemassa. Pari kertaa jopa löikin minua.
Noh.. myöhemmin äitini löysi uuden miehen ja muutimme hänen luokseen asumaan.. Voisin jopa sanoa, että se oli onnellisin päivä elämässäni..
Mutta ei menneitä voi noin vain pyyhkäistä tieltä. Nykyäänkin isästä on paljastunut hirveitä asioita..
Hän on yrittänyt tappaa itsensä useita kertoja ja syyttää siitä minua, hän on ainaisessa velkakierteessä, hän on vakavasti sairas jne..
koko ajan saan kuulla jotain uutta ja pahempaa!
Kaikkea tätä kuormittaa se että paras ystäväni on ollut useita vuosia masentunut.. hänkin on yrittänyt itsemurhaa useita kertoja.. Onneksi vielä ei ole sattunut sitä mitä pahiten pelkään.. mutta mitä jos hänen kohdallaan käykin joskus niin ettei kukaan ole häntä pelastamassa?
.........
Minua niin kovasti masentaa. En saanut koskaan elää onnellista lapsuutta ja leikkiä samoin kuin muut ikäiseni.. kun sain joltain sukulaiseltani syntymäpäivälahjan oli isä sitä seuraavana päivänä innoissaan kauppaamassa... Läheiseni satuttavat itseään ja minua surettaa...
Olisi vain niin paljon helpompaa olla olematta...
Kerronpa huoleni nyt supistetussa mudossa..
Vanhempani erosivat kun olin 7.. Syynä eroon oli alkoholisoitunut isä. Sitä luulisi, että tilanne olisi rauhoittunut sen jälkeen.. mutta ei.. Isä muutti naapuriin ja kävi joka ilta uhittelemassa. Pari kertaa jopa löikin minua.
Noh.. myöhemmin äitini löysi uuden miehen ja muutimme hänen luokseen asumaan.. Voisin jopa sanoa, että se oli onnellisin päivä elämässäni..
Mutta ei menneitä voi noin vain pyyhkäistä tieltä. Nykyäänkin isästä on paljastunut hirveitä asioita..
Hän on yrittänyt tappaa itsensä useita kertoja ja syyttää siitä minua, hän on ainaisessa velkakierteessä, hän on vakavasti sairas jne..
koko ajan saan kuulla jotain uutta ja pahempaa!
Kaikkea tätä kuormittaa se että paras ystäväni on ollut useita vuosia masentunut.. hänkin on yrittänyt itsemurhaa useita kertoja.. Onneksi vielä ei ole sattunut sitä mitä pahiten pelkään.. mutta mitä jos hänen kohdallaan käykin joskus niin ettei kukaan ole häntä pelastamassa?
.........
Minua niin kovasti masentaa. En saanut koskaan elää onnellista lapsuutta ja leikkiä samoin kuin muut ikäiseni.. kun sain joltain sukulaiseltani syntymäpäivälahjan oli isä sitä seuraavana päivänä innoissaan kauppaamassa... Läheiseni satuttavat itseään ja minua surettaa...
Olisi vain niin paljon helpompaa olla olematta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä enään koskaan sano enään tai lyön sua nenään.
Se on vittu vie enää!! ilman N-kirjainta lopussa!
ahdistuksestasi. Älä rankaise itseäsi sillä, että lakkasit ns. olemasta sillä sinä et ole syyllinen mihinkään. Lapsuuden ikävät kokemukset tekevät kyllä elinikäisiä traumoja mielenterveydelle. Sisulla ja sitkeydellä niistä voi päästä eroon tai pitkällä ammattiauttajan terapialla.
eilen oli eilen...et ole vastuussa isäsätsi. Ajattele vaikka näin; olen isäsätni ihan yhtäpaljon vastuussa kuin hän otti minusta vastuuta eli miinus viissataa astetta. Heittä mokoma juoppu jokeen elämääsi saastuttamasta. Sano adjöö koko ukolle ja elä omaa elämääsi tästä päivästä lähtoien. Sinulla täytyy lla paljon patoutunutta vihaa ukkoa kohtaan joten mene mehtään ja huuda ja riehu niin kauaan että olet saanut sen kaiken pellolle ja sen jälkeen älä ajattele koko ukkoa enää. Jos yrittää hiipiä ajats hänestä mieleesi niin huuda ääneen vaikka että "painu vittuun" tms. Minulla on tapan huutaa f::ck you..tulee jotenkin helpommin ulkomaalainen rumasana kuin kotimainen.
Minusta on hienoa että olet jakanut tukea ystävääsi tämän vaikein aaikoina mutta muista että pitää myös elää sitä omaa elämää ja ajatella itseään välillä. Muuten et jaksa olla tukenakaan kenellekään. Ja sinun pitäisi myös löytää itsellesikin se tukija...
Läheisesi käyttävät sinua hyväkseen emotionaalisesti. Olet kuin saavi, johon he kaatavat pahan olonsa, olet aina heitä varten mutta sinua varten ei ole ketään. Sinun täytyy muuttaa tämä tilanne ja pelastaa itsesi! Sinulla ei ole velvollisuutta uhrata elämääsi muiden takia (no, omien lasten ehkä mutta muut olkoon omillaan). Jos vain mahdollista niin muuta pitkän matkan päähän heti kun voit ja katkaise kaikki yhteydenotot HETI kun puhe alkaa kääntyä sinun syyttelyksesi. Jos alkaa tulla uhkauksia niin soita heti poliisille tai jos ne ovat pahoja niin mene turvakotiin. Jos äitisi on heikohko luonteeltaan niin älä kuuntele häntä vaan keskity omien asioidesi hoitamiseen. Aikuiset vastatkoon kukin itsestään!
Tulet huomaamaan, että tämä on ainoa toimiva tapa. Kokemusta on.