Oli juttua ystävien kanssa ulkonäön merkityksestä parisuhteessa. Pari miestä oli sitä mieltä, että on puppua, etteikö hyvästä ulkomuodosta olisi hyötyä vielä seurusteluvaiheessakin.
Eli jos nainen on todella hyvännäköinen, mies ensinnäkin tsemppaa enemmän, koska tietää, että miehiä olisi tulossa hänen paikalleen jonossa. Ja toisaalta kauniille naiselle antaa anteeksi pikku "virheitä" helpommin.
Olen aina ajatellut ettei ulkonäöllä ole niin merkitystä sen "iskuvaiheen" jälkeen...
Mitä mieltä te olette?
Eli jos nainen on todella hyvännäköinen, mies ensinnäkin tsemppaa enemmän, koska tietää, että miehiä olisi tulossa hänen paikalleen jonossa. Ja toisaalta kauniille naiselle antaa anteeksi pikku "virheitä" helpommin.
Olen aina ajatellut ettei ulkonäöllä ole niin merkitystä sen "iskuvaiheen" jälkeen...
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 21
Vanhimmat
hyvän ulkomuodon omaava on jo sinänsä onnellinen itsestään..lisätään siihen vielä elämä..iloineen/murheineen, kas siinäpä paketti!!
Näyttää sitkeästi naisten keskuudessa elävän tämä myytti, että kahleiden vaihdon jälkeen voi antaa itsensä levitä. Ei pidä paikkaansa.
ennen ja jälkeen miehen..sekä miehen aikana..
pitää huolta itsestään, vaan että on niin epistä, jos kauniilla ihmisillä on seurustelukin helpompaa :D Eli voidaan katsoa sormien läpi joitain juttuja, joista hieman tavallisemman näköiselle huomautettaisiin yms...
Nätti peppu saa kenkää siinä missä rumakin, jos niikseen tulee.
Elämä ei kato ole aina reilua. On selvää että jos nainen miellyttää silmää niin sille on valmis antamaan anteeksi helpommin.
Tämä on sitten vaan mun miehinen mielipide..
Tietysti siinä tapauksessa jos nainen on kertakaikkiaan sellanen ettei katse viivy pidempään, on ensinäkemän jälkeenkin merkitystä.
Mutta..se suuri mutta..sitten jos vaikka nainen on ihan ok, sellainen neutraali tai ehkä sellainen ettei ole ruma mutta ei ole sitä omaa nainenmunmakuun-tyyppiäkään niin kun tutustuu toiseen ja huomaa miten ihana se nainen on sisältä niin alkaa se ulkokuorikin muuttua kauniiksi. Tietysti ainahan se on parempi jos se ulkokuori miellyttää jo heti kättelyssä.
Ehkä seurustelun aikana ulkonäöllä voi olla merkitystä, mutta kun siirrytään syvempiin asioihin kuten perheen perustamiseen, avioliittoon jne., niin minä olen sitä mieltä, että ulkonäön merkitys vähenee. Kun näkee oman rakkaan raskaana, on hän kaikkein kaunein maailmassa, vaikka olisi 20 kiloa tullut lisää. Tai väsyneenä verkkareissa hoitamassa pientä nyyttiä, ei ulkonäöllä ole tällöin mitään merkitystä.
Joillekinhan se pinta voi olla aina tärkeämpää kuin sisäinen olemus. Jotkut eivät koskaan kasva aikuiseksi tässä asiassa, vaan jäävät sinne teinihelvettiin, jossa tärkeintä on se, minkä näköinen kumppani on ja miten omaa itsetuntoa peilataan sen kautta.
vaan helvetin hieno lahja sille ken sen on onnekseen sattunut saamaan..(kaiken muun kun saa, muttei kauneutta)
tiesitkö sen?
Tää on niin totta. Minullakin oli ennen ajatus, että vain kauniit ja hyvännäköiset ansaitsevat seurustella, muttei se ihan niin ollutkaan. Paljon enemmän on merkitystä sillä, mitä kuoren alla asustaa.
Joojoo, tottakai ensivaikutelma täytyy olla siedettävä, että yleensä mies tai nainen kiinnostuu ja haluaa tehdä enemmän tuttavuutta.. mutta kun menee muutama kuukausi, puolikin vuotta puhumattakaan enemmästä ei sillä kyllä ole enää niin iso merkitys. Moni kakku on todellakin päältä kaunis. Olen tähän törmännyt ihan tosielämässä.
Jos toisen sisäinen maailma ärsyttää riittävästi, toinen on loukkaava tai huonokäytöksinen, ei siinä kyllä ulkoäkö auta pelastamaan suhdetta! ...ja taas jos menee hyvin, se ulkoinen on korkeintaan "kiva" lisä. Kauneus tulee sisältä. Klisee tai ei.
Toinen kun tulee niin tutuksi ja läheiseksi, ei sitä ulkonäköä enää katso samoin, kuin tuntemattomilla. Oma rakas tuntuu ihanimmalta.
Toisen olemus ja rakastaminen ovat asioita, jotka ovat loppupeleissä tärkeimpiä, sanoi kuka mitä tahansa. Muutoin ajattelu on pinnallista kypsymättömyyttä.
Ulkonäkö ei tosiaan ole se suhteen syvällinen merkitys tai kulmakivi. Ehei.
Eivät kauniit naiset saa virheitään anteeksi sen helpommin kuin muutkaan. Jos nainen töppää, hän töppää, oli ulkomuoto mikä hyvänsä.
Mutta tietysti ulkonäöllä on merkitystä seurusteluvaiheessakin. Kaunista ja tyylikästä kumppania on totta kai mukavampi esitellä kavereille ja sukulaisille kuin homssuista sotanorsua. Oma itsetuntoni kohoaa, kun nainen on edustava ja saa osakseen muiden ihailua.
maskotti.
Eiköhän naisenkin mielestä ole mukavampaa esitellä sukulaisille ja ystäville miestä, joka osaa käyttäytyä ja on ulkoiselta olemukseltaan siisti, kuin jotain metsäläismäisesti käyttäytyvää ruokkoamatonta turjaketta?
En tarkoittanut, että naisen pääasiallinen tehtävä olisi olla edustava, mutta onhan edustavuus kuitenkin pelkkää plussaa.
on.
VARSINKAAN ei saa anteeksi töppäilyjään. Ei miehiltä eikä naisilta.
Itse arvostan ulkonäön todella korkealle, enkä voisi kuvitella alkavani edes seurustella tytön kanssa jossa ei ole sitä jotain.
Klassinen kauneusihanne ei tosin ole itselleni ykköskriteeri vaan tietty persoonallisuus.
Asiaa on vaikeaa perustella, se joko vaan on tai ei.
...asia jolla on minulle merkitystä!
Ulkonäöllä on merkitystä vain sikäli, että seksi vastenmielisen näköisen ihmisen kanssa ei kiinnosta.
Sama pätee luonteeseen. Jos nainen heittäytyy ilkeäksi, niin seksiä ei tipu. Luonteella on jopa suurempi merkitys.
Eiköhän nämä asiat ulkonäköasiat suhteessa ole toisensa poissulkevia. Eli jos nainen on hyvännäköinen niin todennäköisesti myös mies on sitä.
Pakko vastata omasta puolesta. Kyllä olen saanut anteeksi valtavan isojakin virheitä ja myös lähes kaikilta pojilta/miehiltä, joiden kanssa olen seurustellut.
Vaikka minkälaisia mokia olenkin tehnyt ja samoille tyypeille useaan kertaan, olen myös itse ollut aina jättäjä. Ei ole miehille tullut edes mitta täyteen.