Sellanen on se mies. Valehteli edelliselle vaimolleen, ja nyt valehtelee mulle. Mikä tässä hämmästyttää, on se että ensin luonnollisesti raivostuin mutta nyt ei enää tunnu miltään. Kuka tahansa raivostuu jos rakkautta ja luottamusta on käytetty väärin, ja ilman perusteita. Mutta minun kohdallani se raivo meni ohi noin viidessä minuutissa. Hetken itkin verta sydämestä, ja kun pahin puuska hellitti, itku loppui kokonaan ja nyt ei tunnu miltään. En tunne edes tarvetta asioiden selvittämiseen. Koska mitään en ole tehnyt 'ansaitakseni' tämän. Asioista ollaan puhuttu ja suoriin kyselyihin en ole koskaan saanut mitään vastausta siitä että minussa jokin asia häiritsisi tai jurppisi miestä. Minun puolestani, tämä avioliitto loppukoon. Turha tuhlata yhtään elämää sellaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa ja jonka kanssa elämästä puuttuu nautinnot. Nautintoja en osaa täsmällisemmin selittää, mutta kun suhde on poikki, siitä ei enää mitään nautintoa saa. Fyysisiä helpotuksiakaan. Mielummin nain jonkun yhden illan löydön kanssa, kuin miehen joka halveksuu valehtelemalla. Pettänyt ei ole, sen tiedän, mutta elää 'toista elämää' josta minulla ei ole mitään tietoa ellen ymmärrä kysyä, ja aina en saa rehellisiä vastauksia. On jäänyt jo niin monta kertaa valehtelusta kiinni, mutta tämä oli kaiken huippu. Etsiköön jonkun toisen kusetettavan. Minua ei kiinnosta.
Kerran valehtelee
aina valehtelee
3893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitin Ellien palstalla viestiketjuun, jossa joku nainen tuskaili miehen roikkujaexästä.
Väitin, että mies toistaa uudessakin liitossa aina samaa kaavaa. Näköjään teoriani pitää paikkansa ainakin sinun kohdalla.
Minä en muutu toiseksi ihmiseksi vaikka mitä tekisin. Olen se mikä olen.
Mistä ihmeen valehtelusta on kysymys? Melko moni mies valehtelee. Pääsee kai helpommalla elämässään.
Valkoinen valhe ei satuta ketään. Yritäpä rauhoittua. Ehkä teet nyt vain kärpäsestä härkäsen.
Mukavaa Pääsiäisen seutua sinulle ja monelle muullekin palstalaiselle.
Ostin eilen paljon suklaamunia ja lapset söivät niistä suurimman osan. Sitten yöllä näin unta, että oikeasta korvastani löytyi vaaleanpunainen pieni karkkimuna. Mitähän tuo uni mahtaa kertoa.
Olen pelkkänä korvana, jos joku osaa selittää.
Kaivelin tosin illalla korviani ja sanoin, että ne pitäisi putsata. Olisihan se ihme, jos Tops-pumpulipuikkon perään tipahtaisi pääsiäismuna.
Käännä ap. ajatukset mukaviin asioihin. Piilota suklaamuna miehesi housuntaskuun. Keksi hauskoja etsimisleikkejä. Valehteluleikki, jossa saa valehdella niin paljon kuin jaksaa. Sitä enemmän munia mitä enemmän jaksaa päästellä palturia.
Jos miehen valehtelun motiivi (miehen sanojen mukaan) on: ettet hermostu ja suutu jos saisit tietää totuuden.
.. niin miksi ihmeessä mies tekee jotain sellaista jonka tietää loukkaavan toista (ja loukkaisi ketä tahansa naista jonka elämänkumppani mies on olevinaan). Valkoisia valheita, ei sentään, hyvinkin tietoisia tekoja ja tarkoituksellista salaamista.
Eikö mies voisi joko
- todeta, ettei voi elää suhteessa jossa joutuisi elämään hieman toisin, ja luopumaan sellaisista asioista, jotka loukkaavat parisuhdetta,
- tai lopettaa sellaisten asioiden tekeminen joiden tietää loukkaavan elämänkumppaniaan.
Kun nuo asiat on käsitelty jo suhteen alkuvaiheessa, ja mies tuonut selvästi esiin, että ymmärtää parisuhteen edellyttävän myös häneltä luopumista joistain asioista (aivan kuten minäkin olen luopunut asioista jotka loukkaisivat suhdettamme tai häntä), niin... tai, mitä tätä ihmettelemään. Mies ei tähän pysty, enkä myöskään minä. Virheitä voi tehdä. Ne voi antaa anteeksi. Jatkuvat ja puheista huolimatta toistuvat "virheet" ei enää vetele. Kuin pikkulasta opettaisi... ei ole mun hommaani.
En usko että kaikki miehet ovat tällaisia. Edellinen mieheni ei ollut. Hän oli kunnollinnen, enkä usko hänen toistavan uudessa liitossaan niitä virheitä joita teki meidän suhteessamme. Olemme molemmat ottaneet opiksemme, kasvaneet aikuisemmiksi jne. Mutta, tämä kohdalleni osunut mies nyt on tällainen. Minkä sille voi, arvioin hänet aikanaan väärin. Ei se ole hänen syynsä. Siksi en jaksa olla edes vihainen ;)
Eikä minun tarvitse "tyytyä vähempään" kuin rehellinen ja luotettava mies. Jos sellaista ei ole, sitten ei ole. SYdämessäni uskon että kuitenkin on. Jossain. Vielä en tiedä missä mutta tunnen sen.
Minun mieheni on myös kova valehtelemaan eikä edes tajua valehtelevansa. Suoraan päin naamaa, ilman mitään vaikeuksia hän pystyy sanomaan jonkun asian totena vaikka itse tiedän ettei se pidä paikkaansa. Eikä valehtelu liity pettämiseen vaan ihan tavallisiin asioihin: onko laskut maksettu, olitko tänään töissä, tuleeko palkka normaalisti yms. Suunnittele sellaisen kanssa sitten tulevaisuutta! Huomasin sen mahdottomaksi...tai siis kovasti hän osallistuu suunnitteluun mutta ei kuitenkaan ole mukana toteuttamassa.