Yksin kuljen yksinäisiä katuja. On aivan hiljaista vaikka sydän huutaa. Kyyneleet valuvat pitkin kasvoja. Ajatukset laukkaavat menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Missä aina teen väärin, eikö kukaan ole se oikea minulle?
Rakastunko liian helposti jo pelkästä kohteliaisuudesta... Ne kaikki illat ja sanat, eivätkö ne merkitse mitään! Miksi rakkaudenosoituksia kun kaikki onkin vain näytelmää. Näytelmää, jossa on vain hävijiä.
Mietin missä tein väärin vai onko vielä toivoa... Onko vielä mahdollisuuksia? En ole tarpeeksi rohkea kertoakseni sinulle tunteistani, sillä pelkään menettäväni sinut ikuisesti.
Sanot aina miten tärkeä olen sinulle, mutta tarkoitat ainoastaan ystävänä. Mutta minä Rakastan sinua...
Jälleen itken itseni uneen...
Rakastunko liian helposti jo pelkästä kohteliaisuudesta... Ne kaikki illat ja sanat, eivätkö ne merkitse mitään! Miksi rakkaudenosoituksia kun kaikki onkin vain näytelmää. Näytelmää, jossa on vain hävijiä.
Mietin missä tein väärin vai onko vielä toivoa... Onko vielä mahdollisuuksia? En ole tarpeeksi rohkea kertoakseni sinulle tunteistani, sillä pelkään menettäväni sinut ikuisesti.
Sanot aina miten tärkeä olen sinulle, mutta tarkoitat ainoastaan ystävänä. Mutta minä Rakastan sinua...
Jälleen itken itseni uneen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mietin missä tein väärin vai onko vielä toivoa... Onko vielä mahdollisuuksia? En ole tarpeeksi rohkea kertoakseni sinulle tunteistani, sillä pelkään menettäväni sinut ikuisesti"
Voi, voi. :( Kyllä olisi parasta kertoa niistä tunteistasi, muuten jäät paikallesi kärsimään. Eikä silloin toivoa ole näkyvissä.
Jos kerran olet saanut rakkaudentunnustuksia iltaisin, niin tuskin kyseessä on ystävyyshakuinen mielenkiinto? Pieni ristiriita, huomaatko?
Taas siinä yksi potentiaalinen rakkaustarina menee hukkaan. Ärsyttää.
Tiedan milta Sinusta tuntuu.Itken myos itseni uneen usein.Kerro kuitenkin rakkaallesi tunteistasi.Eiko ole parempi etta sanot mita tunnet ja saat tietaa totuuden......oli se mika tahansa.Kuinka kukaan voi leikkia toisen tunteilla? Muista etta rakastamisessa ei ole mitaan pahaa.Halaan Sinua - juuri nyt.
Kiitos halauksesta. Eihän sitä ihminen kaipaa kun hellyyttä ja terveyttä, muu on toisarvoista.
...ihminen kärsii,yksinäisyydestä,elämäntuskaa
ja vihaa.Ei vain ne ihmiset,joilla asiat ovat silminnähden huonosti,vaan ihan tavalliset suomalaiset,joilla päällisin puolin kaikki on kunnossa.
Meidän aikamme ongelma?Invidualistisessa yhteiskunnassa monilla ihmisillä ei ole ketään kehen luottaa.Sitä,että osoittaa tarvitsevansa toista pidetään jopa outona?
Olen pikkuhiljaa laskeutunut sieltä ihailun ja ylpeyden lasikaapista,jossa pelkään pahoin istuneeni.Toisten paha olo satuttaa.
Kerro tunteistasi,älä anna rakkautesi mennä hukkaan!
Tilanteeni on vähän erilainen, oikeastaan lähes päinvastainen... kun kerrankin löytyi ihminen, jonka kanssa kaikki tuntui sujuvan hyvin, halusinkin yhtäkkiä ottaa etäisyyttä. Pyrin osoittamaan etten ole minkään arvoinen ja minua parempia miehiä kyllä löytyy.
Tosiaankin... itkin ja kirjoitin loukkaavia sanoja vaikka sisimmässäni olin varma etten halua tehdä sitä mutta en myöskään halunnut että minulta odotettaisiin liian paljon, mieluummin kärsin itse kuin annan katteettomia lupauksia. Sellainen ajatus että pitäisi yhtäkkiä hylätä kaikki mitä olen elämäni aikana saanut aikaan tuntuu täysin järjettömältä - nojoo... tottakai tiedän ettei suhteen aloittaminen tarkoita täydellistä elämänmuutosta mutta sitä kai pelkään eniten...
Miksi halusin lopettaa? Olisinhan toki voinut sanoa suoraan mitä ajattelin, että en ole valmis vakavampaan suhteeseen ja tarvin aikaa. Lopputulos tietenki olisi saattanut olla sama kuin nytkin mutta todennäköisesti suhteemme olisi kuitenkin tasolla edelleenkin olemassa.
Olen toivoton tunari ja on aivan oikein minulle että joudun olemaan loppuelämäni yksin.