Nyt tekisi mieli kokeilla ihan sitä oikeata elämäntapamuutosta ikuisten dieettien sijaan. Pikkuhiljaa ja iloisella mielellä!
Kuka lähtee toukokuun alusta 2-3 viikoksi opettelemaan vehnätöntä ja sokeritonta elämää?
Jätettäis pullat, paahtikset, ranskanleivät ja makeiset pois ja koitettais löytää jotain muuta tilalle - kuten täysjyväleivät, pikkuporkkanat jne. Eikös makuaistin pitäisi tottua tuossa ajassa.
Sen jälkeen voitaisiin lisätä joukkoon rasvat ja opetella pois niistä.
Vai pitäisikö aloittaa ensin se vehnätön ja sitten sokeriton ja sitten rasvaton? Löytyykö kenelläkään mielenkiintoa?
Kuka lähtee toukokuun alusta 2-3 viikoksi opettelemaan vehnätöntä ja sokeritonta elämää?
Jätettäis pullat, paahtikset, ranskanleivät ja makeiset pois ja koitettais löytää jotain muuta tilalle - kuten täysjyväleivät, pikkuporkkanat jne. Eikös makuaistin pitäisi tottua tuossa ajassa.
Sen jälkeen voitaisiin lisätä joukkoon rasvat ja opetella pois niistä.
Vai pitäisikö aloittaa ensin se vehnätön ja sitten sokeriton ja sitten rasvaton? Löytyykö kenelläkään mielenkiintoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajatus on hyvä, mutta mikään totaalikieltäytyminen ei pidemmän päälle ole minusta järkevää. Itse elelen nyt niin että pidän yhden herkuttelupäivän viikossa ja muuten koitan syödä mahdollisimman paljon täysjyvätuotteita, kasviksia ja kaikinpuolin mahdollisimman terveellisesti. Rasva on elimistölle tärkeää joten kokonaan siitä ei pidä luopua, katsoo vaan mistä se rasva tulee ja millaista rasvaa se on. Helposti jos kaikki tuotteet syö vähärasvaisina tai rasvattomina ei saakaan riittävästi tarpeellisia rasvoja. Tsemppiä koitokseen!
Totta on, että ihminen tarvitsee vähän rasvaakin mutta kevennetyllä vähärasvaisella ruokavaliolla saa sitä aivan tarpeeksi.
Mitä taas tulee sokeriin ja valkoisiin jauhoihin niin niitä ihminen ei tarvitse.
Ymmärtääkseni Vehnästä on jauhettaessa poistettu kaikki terveellinen kuoriosa ja jäljellä on siis ravitsemuksen kannalta epäterveellinen "mättöjauho"
Olet oikeassa, eikä totaalikieltäytyminen näissä tuotteissa varmaan ole tarpeenkaan. Toki herkuttelupäivästä voi olle jollekin hyötyä. Itse ajattelen asiaa kuitenkin poisoppimisen näkökulmasta ja jos sitten kieltäydyn odotellen herkkupäivää, on muu aika vähän niinkuin kärvistelyä ja tylsää. Tahtoisin löytyy pysyvät vaihtoehdot näille tuotteille ja olla iloisin mielin niitä ilman - niin etten loppujen lopuksi tuntisi koko ajan luopuvani jostain, vaan päinvastoin hyötyväni.
Totaalikieltäytyminen alussa saattaa olla hyvä juttu. Kun pistää itsensä koville pariksi viikoksi, niin sinä aikana suurin osa himoista häviää. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa miettimään sitä herkkupäivää.
tuohon tyyliin minäkin ajattelen. Olen sitten vielä siinä uskossa, että välttämättä niitä herkkupäiviä ei ehkä sitten todellisuudessa enää teekään mieli, kun makuaisti on tottunut muihin makuihin.
Pohtimisen arvoinen juttu, kiva kun otatte kantaa.