Naimisissa ollaan oltu kohta 30 vuotta. Elämä ollut välillä myrskyisää ja välillä tasaista arkea, lapset kasvatettu aikuiseksi ja talous on kunnossa. Aina ollaan oltu vähän sellanen taistelupari. etteivät ajatuksemme aina käy yksiin ja riitoja on saatu aikaiseksi, tai siis minä riitelen ja mies on tasasen rauhallinen ja on ottanut sellasen asenteen, että menenpä tästä nukkumaan, kyllä se eukko aamulla jo on leppynyt ja niinhän yleensä käykin, kun mulla tuota tempperamenttia piisaa. Nyt asiat on ajautunut siihen, että elämme talossamme ihan erillään, mies omassa telkkarihuoneessaan tuijottaa leffojaan kaiket illat, minä olkkarissa. Emme juttele oikein mistään tärkeästä, käymme kauppareissut sun muut asiat hoidetaan vanhalla rutiinilla, mutta ei meillä mitään suhdetta ole. En edes tiedä välittääkö hän enää minusta, jos kysyn, en saa vastausta. Mies on hiljaa ja minä haluaisin hyppiä seinille, repiä hänestä jotain vastauksia ulos. En jaksa tällaista, mutta elämä ilman häntä tuntuu kauhealta. Umpikuja on täydellinen ja minun unelmani yhteisestä vanhuudesta murtuu käsiin.
Kirjoitin tämän lähinnä itseni takia, pakko purkaa jonnekin näitä tuntoja, mutta jos jollain on neuvoja tai vastaava tilanne, niin vastatkaa ihmeessä.
Kirjoitin tämän lähinnä itseni takia, pakko purkaa jonnekin näitä tuntoja, mutta jos jollain on neuvoja tai vastaava tilanne, niin vastatkaa ihmeessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensin ollaan yhdessä, siiten lapset tulevat väliin ja lasten lähtiessä puolisoiden väliin jää ammottava aukko. (Ukillani oli hieno seinätaulu asiasta.)
Minusta sinun asenteesi ei ole kovin rakentava. Turhautuneena esität asiat riitaisasti ja miehesi vetäytyy koko tilanteesta. Niin minäkin tekisin.
Mitäs jos yrittäisit aivan toisenlaista lähestymistapaa. Lempeästi ja kysellen miehesi tuntoja. Ei syytellen tai riidellen.
kun luin tekstisi. Olet niin oikeassa. Minä en osaa puhua, minä poltan päreeni aina, nykyisin vaan itkeä pillitän. Miksi se kauniisti puhuminen on niin vaikeaa?
Puhuminen ja sen aloittaminen on vaikeaa, varsinkin jos on jo vähän aikaa "mennyt huonommin". Minä olen ollut samanlainen kuin Sinä ja tajusin tuon ratikkakuskin taktiikan onneksi ajoissa. En minäkään puhua heti osannut, mutta tein lämpimän voileivän ja vein se ukolleni telkkarin ääreen. Sipaisin hiuksia tai olkapäätä lähtiessäni huoneesta. Ei tarvi sanoa mitään.
Älä ajattele, että ukon leffaillat ovat Sinulta pois, vaan lähde vaikka ulkoilemaan ja tee itse jotain mukavaa äläkä vaan mökötä olkkarissa. Lämmitä sauna ja helli itseäsi. Uskon, että osaat tämänkin kääntää voitoksi, kun suuntaat ajatuksesi ja energiasi itseesi. Kyllä se ukkokin sieltä telkkarihuoneesta kömpii pois, kun huomaa, kuinka iloinen ja ihana vaimo hänellä edelleen onkaan.
Näin meillä kävi.
Mietin vielä sitäkin, että ei sitä 30 vuoden jälkeen kannata enää paljoa äksyillä. Minusta ainakin tuntuu hyvältä, kun saan tehdä niitä asioita, joista pidän ilman, että joku siitä murjottaa. Ukolleni annan saman vapauden. Meillä menee nykyään mukavasti ja yhteistä aikaakin on.
miten nämä neuvot joita teiltä saan tuntuu niin jotenkin helpoilta toteuttaa, varmaan omassa mielessänikin olen sen tajunnut, mutta vaan käpertynyt omaan surkeuteeni ja koko ajan syyttänyt miestäni kaikesta. Minäpä kokeilen tuota voileipäjuttua heti tänään ja olen iloinen ja mukava hänelle. Mahtaa siinä ukon naama venähtää. Minulle varmaan sopii neuvomasi sipaisu ja pienet hellät eleet, kun olen vähän tuppisuu ja äksy muija lepertelemään. Kiitos kaunis Sinulle.
Olen ajatellut Sinua tämän päivän ja toivon, että teillä kaikki luonnistuu luontevasti. Yksi voileipä ei ihmeitä tee, mutta se on helvetin hyvä alku.
Tässä Sinulle vielä Eeva Kilven runo, joka on kantanut minua pitkälle, pitkälle elämässä.
Nukkumaan käydessä ajattelen :
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun : Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun
(Runoja 1972-1976)
etenit lyhyessä ajassa jo pitkälle. Sen voileipäjutun jälkeen voisitkin lämmittää sen saunan ja pyytää ukkosi mukaan ja hellin käsin vaikka pestä selän.
Jos ukkosi näihin toimiin suhtautuisi jotenkin myönteisesti, voisit ottaa puheeksi asiat, jotka sinua risoo, lempeällä tavalla, sitä äksyilyä välttäen. Kertoisit, että hänestä tykkäät mutta haluaisit, että hän olisi vähän enempi sinulle juttuseurana ym.