RK62-tähtäin

varusmiehet enää näinä päivinä keskustele keskenään ja jos on epäselvyyksiä,eikö kehdata kysyä asiasta?

Ei se ole häpeä jos kysyy tähtäimistä.Se on häpeä jos paukuttaa ympäri taulua sen takia.

VOIPAS AUTOFOCUS

varrella ehtii näkemään mielenkiintoisia ampumasuorituksia rynnäkkökiväärillä.Jokohan olet tajunnut asian.
Minun ei ole tarvinnut noilla kursseilla käydä,taakse jäi 8 vuotta.

mutta 4 kertaa olen mpkry kursseilla sen jälkeen ampunut testit ja kaikki kiitettäviä (osumat lasketaan)

säätäruuvia kääntäessä, niin takatähtäimessä ei oo. Vain etutähtäimessä.
Säätäminen on turhaa.
Alkuperäisessä venäläisessä AK:ssa etutähtäin siirtyy vasaralla ja n 40 cm iskemä tähtäyspisteen viereen 150 metriltä ei anna vielä tarvetta säätämiseen.

naksahtavaa ääntä kirjoitti:

säätäruuvia kääntäessä, niin takatähtäimessä ei oo. Vain etutähtäimessä.
Säätäminen on turhaa.
Alkuperäisessä venäläisessä AK:ssa etutähtäin siirtyy vasaralla ja n 40 cm iskemä tähtäyspisteen viereen 150 metriltä ei anna vielä tarvetta säätämiseen.

Lue lisää

Takatähtäimessä on korkeussäätö, mutta sivusäätöhän tapahtuu portaittain "napsauttelemalla" etutähtäimen ruuvista.
RK62:ssa, mistä taisi puhe olla se säätäminen ei ole turhaa.

Adonis kirjoitti:

Takatähtäimessä on korkeussäätö, mutta sivusäätöhän tapahtuu portaittain "napsauttelemalla" etutähtäimen ruuvista.
RK62:ssa, mistä taisi puhe olla se säätäminen ei ole turhaa.

Lue lisää

Hölmöä että Suomalainen rk, joka tehtiin periaatteessa puhtaalta pöydältä tehtiin niin huonosti, kuten kevyt kk:kin.
Yleensä kopio pyritään tekemään ainakin jossain määrin paremmaksi, eikä huonommaksi.
Jyrsitty runko ja tauluammunta tähtäimet ovat yliarvostettuja työkalussa.
Näillä kertausharjoitus määrillä ei säädöt tule tutuiksi, eikä todellisessa tilanteessa säädellä.

Venäläisten versio on:
-Kevyempi
-Tähtäimet pysyy paikallaan, eivät ole kannessa heilumassa
-Etutähtäimen suojus on ylhäältä avoin, jota ratkaisua pidetään parempana
-Kaasumännän suojusputki on "uritettu" siten ettei lika tai vastaava haittaa toimivuutta
-Kaasumännän suojusputkella on suojus yläpuolella, ollut ihan alusta asti
-Puuperä on ammunnan kannalta huomattavasti mukavampi
-akms versiossa on sarjatulen hidastin mekanismi
-Suujarru on simppeli, mutta toimii, ei ole pelkkä liekinsammutin

Kevyestä kk:sta vielä:
-Painava
-Ei pikavaihdettavaa piippua
-Rakenne on alhaalta avoin, voi syödä sormet -tai taistelukentän paskaa
-Tähtäimet on krouvit.
Hyviä esimerkkejä oli tehty jo kymmeniä vuosia esim mg-42, sekä pikavaihdettavien piippujen edut oli tulleet selväksi jo ennen sotia.
Nythän sitten on PV:llä suht laajassa käytössä venäläinen kk kaliberissa 54R, hehehe.

kertasäätö riittää. kirjoitti:

Hölmöä että Suomalainen rk, joka tehtiin periaatteessa puhtaalta pöydältä tehtiin niin huonosti, kuten kevyt kk:kin.
Yleensä kopio pyritään tekemään ainakin jossain määrin paremmaksi, eikä huonommaksi.
Jyrsitty runko ja tauluammunta tähtäimet ovat yliarvostettuja työkalussa.
Näillä kertausharjoitus määrillä ei säädöt tule tutuiksi, eikä todellisessa tilanteessa säädellä.

Venäläisten versio on:
-Kevyempi
-Tähtäimet pysyy paikallaan, eivät ole kannessa heilumassa
-Etutähtäimen suojus on ylhäältä avoin, jota ratkaisua pidetään parempana
-Kaasumännän suojusputki on "uritettu" siten ettei lika tai vastaava haittaa toimivuutta
-Kaasumännän suojusputkella on suojus yläpuolella, ollut ihan alusta asti
-Puuperä on ammunnan kannalta huomattavasti mukavampi
-akms versiossa on sarjatulen hidastin mekanismi
-Suujarru on simppeli, mutta toimii, ei ole pelkkä liekinsammutin

Kevyestä kk:sta vielä:
-Painava
-Ei pikavaihdettavaa piippua
-Rakenne on alhaalta avoin, voi syödä sormet -tai taistelukentän paskaa
-Tähtäimet on krouvit.
Hyviä esimerkkejä oli tehty jo kymmeniä vuosia esim mg-42, sekä pikavaihdettavien piippujen edut oli tulleet selväksi jo ennen sotia.
Nythän sitten on PV:llä suht laajassa käytössä venäläinen kk kaliberissa 54R, hehehe.

Lue lisää

tarkotatko rk62 vai rk95

kertasäätö riittää. kirjoitti:

Hölmöä että Suomalainen rk, joka tehtiin periaatteessa puhtaalta pöydältä tehtiin niin huonosti, kuten kevyt kk:kin.
Yleensä kopio pyritään tekemään ainakin jossain määrin paremmaksi, eikä huonommaksi.
Jyrsitty runko ja tauluammunta tähtäimet ovat yliarvostettuja työkalussa.
Näillä kertausharjoitus määrillä ei säädöt tule tutuiksi, eikä todellisessa tilanteessa säädellä.

Venäläisten versio on:
-Kevyempi
-Tähtäimet pysyy paikallaan, eivät ole kannessa heilumassa
-Etutähtäimen suojus on ylhäältä avoin, jota ratkaisua pidetään parempana
-Kaasumännän suojusputki on "uritettu" siten ettei lika tai vastaava haittaa toimivuutta
-Kaasumännän suojusputkella on suojus yläpuolella, ollut ihan alusta asti
-Puuperä on ammunnan kannalta huomattavasti mukavampi
-akms versiossa on sarjatulen hidastin mekanismi
-Suujarru on simppeli, mutta toimii, ei ole pelkkä liekinsammutin

Kevyestä kk:sta vielä:
-Painava
-Ei pikavaihdettavaa piippua
-Rakenne on alhaalta avoin, voi syödä sormet -tai taistelukentän paskaa
-Tähtäimet on krouvit.
Hyviä esimerkkejä oli tehty jo kymmeniä vuosia esim mg-42, sekä pikavaihdettavien piippujen edut oli tulleet selväksi jo ennen sotia.
Nythän sitten on PV:llä suht laajassa käytössä venäläinen kk kaliberissa 54R, hehehe.

Lue lisää

Puhut siitä mistä olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo 60-luvulla. Rk:n tauluammunta tähtäimet ovat huonointa mitä tämän tyyppisissä aseissa on vastaan tullut. Taistelussa kyseinen tähtäin on kelvoton. Suomalaisella rk:lla ei voi ampua nopeasti, ei liikkuvaan maaliin, ei hämärässä ja lumi tukkii tähtäimet heti.
Kehnoa päivätähtäintä on yritetty sitten korjata yhtä kehnolla yötähtäimellä.

Olisi kiva tietää, kenen päätöksellä tällainen susi päästettiin syntymään. Kai aseesta on tehty alkuun useitakin prototyyppejä joita on sitten testattu, myös taistelua silmällä pitäen?

Mielestäni rk:n tähtäimet olisivat saaneet olla melko leveällä jyvällä ja avoimella hahlolla varustetut avotähtäimet. Piippuun mittaa lisää vajaa 10cm ja puusta perä, siinä se. Vaan olisiko se silloin ollut, jonkun mielestä, liikaa Ak:n näköinen?

Jos Suomen hirvet pitäsi ampua rk:n diopterin läpi, niin sinne ne jäisivät metsään. Ei niitä kukaan näkisi ampua, saatikka ehtisi.

Jenkit käyttävät myös rengasta takatähtäimessä, mutta se on reijältään iso ja renkaaltaan kapea. Sen läpi kykenee näkemään ja löytämään maalin aivan eri lailla.

Tavallisista tähtäimistä toimisivat avotähtäimet jv-miehellä varmasti parhaiten.

naksahtavaa ääntä kirjoitti:

säätäruuvia kääntäessä, niin takatähtäimessä ei oo. Vain etutähtäimessä.
Säätäminen on turhaa.
Alkuperäisessä venäläisessä AK:ssa etutähtäin siirtyy vasaralla ja n 40 cm iskemä tähtäyspisteen viereen 150 metriltä ei anna vielä tarvetta säätämiseen.

Lue lisää

AK:n etutähtäintä ei muuten murjota millään vasaralla! Vaan etutähtäintä siirretään ihan omalla työkalullaan.

GRIZZLY kirjoitti:

AK:n etutähtäintä ei muuten murjota millään vasaralla! Vaan etutähtäintä siirretään ihan omalla työkalullaan.

että sivusäätöön täytyy olla jokin ruuvipuristimen näköinen työkalu.
Hankin joku vuosi sitten alkuperäisen venäläisen manuaalin, ja siinä Igorista näkyi käsi tähtäimen siirto puuhassa, ja siinä kädessä oli vasara.
Korkeussäätö etutähtäimestä hoituukin omalla avaimella joka on intergroitu muiden puhdistusvälineiden kanssa samaan kimppaan.

Itä-Saksalaisilla kyllä oli AK:n sivusäätöön jo avainkin, se sellainen pienen ruuvipuristimen näköinen. Niitä on myyty netissä kohtuuhintaan.
Voihan toki sellaisen itsekin tehdä; sopiva adapteri vaan tavallisen puristimen ja ak:n tähtäimen väliin. Olen itsekin säätänyt parista tällä metodilla, toisesta sai pikkuvoimalla siirtymään, toiseen tartti metrin jatkovarren.

puhut! kirjoitti:

Puhut siitä mistä olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo 60-luvulla. Rk:n tauluammunta tähtäimet ovat huonointa mitä tämän tyyppisissä aseissa on vastaan tullut. Taistelussa kyseinen tähtäin on kelvoton. Suomalaisella rk:lla ei voi ampua nopeasti, ei liikkuvaan maaliin, ei hämärässä ja lumi tukkii tähtäimet heti.
Kehnoa päivätähtäintä on yritetty sitten korjata yhtä kehnolla yötähtäimellä.

Olisi kiva tietää, kenen päätöksellä tällainen susi päästettiin syntymään. Kai aseesta on tehty alkuun useitakin prototyyppejä joita on sitten testattu, myös taistelua silmällä pitäen?

Mielestäni rk:n tähtäimet olisivat saaneet olla melko leveällä jyvällä ja avoimella hahlolla varustetut avotähtäimet. Piippuun mittaa lisää vajaa 10cm ja puusta perä, siinä se. Vaan olisiko se silloin ollut, jonkun mielestä, liikaa Ak:n näköinen?

Jos Suomen hirvet pitäsi ampua rk:n diopterin läpi, niin sinne ne jäisivät metsään. Ei niitä kukaan näkisi ampua, saatikka ehtisi.

Jenkit käyttävät myös rengasta takatähtäimessä, mutta se on reijältään iso ja renkaaltaan kapea. Sen läpi kykenee näkemään ja löytämään maalin aivan eri lailla.

Tavallisista tähtäimistä toimisivat avotähtäimet jv-miehellä varmasti parhaiten.

Lue lisää

Moi! Tulipa kerrankin asiaa kuin minun kirjoittamanani.Olen täsmälleen samaa mieltä, että susi mikä susi tähtäimiltään. Olen vuosia ihmetellyt, että miten taitavat suomalaiset suunnittelijat ovat onnistuneet huonontamaan jo olemasssa olevaa konstruktioa, eli AK-47:ää, kun aina parantaa pitäisi edellistä versiota. Myös tuo jenkkien takareikätähtäin on aivan eri maailmasta kuin pieni pyöreä viritys; sillä ampuu moneen kertaan RK:lla osoittelevan.

puhut! kirjoitti:

Puhut siitä mistä olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo 60-luvulla. Rk:n tauluammunta tähtäimet ovat huonointa mitä tämän tyyppisissä aseissa on vastaan tullut. Taistelussa kyseinen tähtäin on kelvoton. Suomalaisella rk:lla ei voi ampua nopeasti, ei liikkuvaan maaliin, ei hämärässä ja lumi tukkii tähtäimet heti.
Kehnoa päivätähtäintä on yritetty sitten korjata yhtä kehnolla yötähtäimellä.

Olisi kiva tietää, kenen päätöksellä tällainen susi päästettiin syntymään. Kai aseesta on tehty alkuun useitakin prototyyppejä joita on sitten testattu, myös taistelua silmällä pitäen?

Mielestäni rk:n tähtäimet olisivat saaneet olla melko leveällä jyvällä ja avoimella hahlolla varustetut avotähtäimet. Piippuun mittaa lisää vajaa 10cm ja puusta perä, siinä se. Vaan olisiko se silloin ollut, jonkun mielestä, liikaa Ak:n näköinen?

Jos Suomen hirvet pitäsi ampua rk:n diopterin läpi, niin sinne ne jäisivät metsään. Ei niitä kukaan näkisi ampua, saatikka ehtisi.

Jenkit käyttävät myös rengasta takatähtäimessä, mutta se on reijältään iso ja renkaaltaan kapea. Sen läpi kykenee näkemään ja löytämään maalin aivan eri lailla.

Tavallisista tähtäimistä toimisivat avotähtäimet jv-miehellä varmasti parhaiten.

Lue lisää

Olet vain paska ampuja jotkut parhaimmista kilpa ampujista käyttävät puli diopteria.

kertasäätö riittää. kirjoitti:

Hölmöä että Suomalainen rk, joka tehtiin periaatteessa puhtaalta pöydältä tehtiin niin huonosti, kuten kevyt kk:kin.
Yleensä kopio pyritään tekemään ainakin jossain määrin paremmaksi, eikä huonommaksi.
Jyrsitty runko ja tauluammunta tähtäimet ovat yliarvostettuja työkalussa.
Näillä kertausharjoitus määrillä ei säädöt tule tutuiksi, eikä todellisessa tilanteessa säädellä.

Venäläisten versio on:
-Kevyempi
-Tähtäimet pysyy paikallaan, eivät ole kannessa heilumassa
-Etutähtäimen suojus on ylhäältä avoin, jota ratkaisua pidetään parempana
-Kaasumännän suojusputki on "uritettu" siten ettei lika tai vastaava haittaa toimivuutta
-Kaasumännän suojusputkella on suojus yläpuolella, ollut ihan alusta asti
-Puuperä on ammunnan kannalta huomattavasti mukavampi
-akms versiossa on sarjatulen hidastin mekanismi
-Suujarru on simppeli, mutta toimii, ei ole pelkkä liekinsammutin

Kevyestä kk:sta vielä:
-Painava
-Ei pikavaihdettavaa piippua
-Rakenne on alhaalta avoin, voi syödä sormet -tai taistelukentän paskaa
-Tähtäimet on krouvit.
Hyviä esimerkkejä oli tehty jo kymmeniä vuosia esim mg-42, sekä pikavaihdettavien piippujen edut oli tulleet selväksi jo ennen sotia.
Nythän sitten on PV:llä suht laajassa käytössä venäläinen kk kaliberissa 54R, hehehe.

Lue lisää

se SU- vai AK?

puhut! kirjoitti:

Puhut siitä mistä olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo 60-luvulla. Rk:n tauluammunta tähtäimet ovat huonointa mitä tämän tyyppisissä aseissa on vastaan tullut. Taistelussa kyseinen tähtäin on kelvoton. Suomalaisella rk:lla ei voi ampua nopeasti, ei liikkuvaan maaliin, ei hämärässä ja lumi tukkii tähtäimet heti.
Kehnoa päivätähtäintä on yritetty sitten korjata yhtä kehnolla yötähtäimellä.

Olisi kiva tietää, kenen päätöksellä tällainen susi päästettiin syntymään. Kai aseesta on tehty alkuun useitakin prototyyppejä joita on sitten testattu, myös taistelua silmällä pitäen?

Mielestäni rk:n tähtäimet olisivat saaneet olla melko leveällä jyvällä ja avoimella hahlolla varustetut avotähtäimet. Piippuun mittaa lisää vajaa 10cm ja puusta perä, siinä se. Vaan olisiko se silloin ollut, jonkun mielestä, liikaa Ak:n näköinen?

Jos Suomen hirvet pitäsi ampua rk:n diopterin läpi, niin sinne ne jäisivät metsään. Ei niitä kukaan näkisi ampua, saatikka ehtisi.

Jenkit käyttävät myös rengasta takatähtäimessä, mutta se on reijältään iso ja renkaaltaan kapea. Sen läpi kykenee näkemään ja löytämään maalin aivan eri lailla.

Tavallisista tähtäimistä toimisivat avotähtäimet jv-miehellä varmasti parhaiten.

Lue lisää

"uudessa" rk 95 taka tähtäimen saa avo hahlo asentoon..
Joten nopeampi tähdätä ja näkee myös yleis kuvaa sota alueesta samalla..
Jota itse pidän tst rata ammunnoissa avo hahlo asennossa asetta ns. yö asentonnossa taka tähtäintä nostamatta yö tähtäintä edessä ylös..

Vanha rk 62 on tarkka mutta hidas käsitellä pitkä perä ja tähtäimet...
Mutta niissä on eroa jotkut rk 62 minustaa joutais sulattoon sen verran kuluneita.. tai sitten asepajalle korjattavaksi..

Nyt on ongelmia ollut Arsenal kopio rynkyn kanssa en lainkaa sinut sen taka tähtäimen kanssa..
Taka tähtäin tuottaa ongelmia siinä avo tähtäin jossa ura.. ..ei oikein sovi minulla..

kertasäätö riittää. kirjoitti:

Hölmöä että Suomalainen rk, joka tehtiin periaatteessa puhtaalta pöydältä tehtiin niin huonosti, kuten kevyt kk:kin.
Yleensä kopio pyritään tekemään ainakin jossain määrin paremmaksi, eikä huonommaksi.
Jyrsitty runko ja tauluammunta tähtäimet ovat yliarvostettuja työkalussa.
Näillä kertausharjoitus määrillä ei säädöt tule tutuiksi, eikä todellisessa tilanteessa säädellä.

Venäläisten versio on:
-Kevyempi
-Tähtäimet pysyy paikallaan, eivät ole kannessa heilumassa
-Etutähtäimen suojus on ylhäältä avoin, jota ratkaisua pidetään parempana
-Kaasumännän suojusputki on "uritettu" siten ettei lika tai vastaava haittaa toimivuutta
-Kaasumännän suojusputkella on suojus yläpuolella, ollut ihan alusta asti
-Puuperä on ammunnan kannalta huomattavasti mukavampi
-akms versiossa on sarjatulen hidastin mekanismi
-Suujarru on simppeli, mutta toimii, ei ole pelkkä liekinsammutin

Kevyestä kk:sta vielä:
-Painava
-Ei pikavaihdettavaa piippua
-Rakenne on alhaalta avoin, voi syödä sormet -tai taistelukentän paskaa
-Tähtäimet on krouvit.
Hyviä esimerkkejä oli tehty jo kymmeniä vuosia esim mg-42, sekä pikavaihdettavien piippujen edut oli tulleet selväksi jo ennen sotia.
Nythän sitten on PV:llä suht laajassa käytössä venäläinen kk kaliberissa 54R, hehehe.

Lue lisää

RK 62:n esikuvana toimineet AK-47:n vuosimallit 1949 ja 1954 ovat kumpainenkin jyrsittyjä rungoltaan. Prässätty alkuperäismalli ei kestänyt käyttöä, ja kestävä prässätty runko tuli vasta AKM:ssä. Suomessakin kehitettiin RK 62:een prässäämällä tehty levyrunko (RK 62 76), jota Valmet valmisti 1976-1982, mutta se ei osoittautunut odotusten vastaisesti merkittävästi edullisemmaksi kuin jyrsitty runko, sen sijaan sen korjaaminen oli vaikeampaa ja se menetti tarkkuutensa nopeammin, joten Valmet palasi runkojen valmistamiseen jyrsimällä vuonna 1972.

Varusmiehet oppivat jo alokaskaudella säätämään tähtäimiä oikein. Liikekannallepanossa joukko myöskin siirretään varustamisen jälkeen ensin laittamaan itsensä sotavalmiiksi, mukaanlukien aseiden kohdistamisen, joten kyllä siinä "todellisessa tilanteessa"kin kohdistettaisiin tähtäimet. Tähtäimet myös pitävät kohdistuksensa, ellei ase ole rikki (kansi meistynyt rikki) - riittävän lujan ja tiukasti istuvan kannen tekeminen oli yksi kehitystyön vaikeimmista osista. Suurin osa tähtäinten kohdistuksen menetystä valittavista on joko huonoja ampujia, tai ei ymmärrä diopteritähtäimen käyttäytymistä eri valaistusolosuhteissa (valon suunta muuttaa osumapistettä hieman).

RK 95 sai myös kiristysruuvin laatikon kanteen, tosin ei tähtäinten vuoksi, vaan siksi, että kiväärikranaattien ampuminen koeammunnoissa aiheutti useasti kannen lentämisen irti. Samalla se myös kiristää kannen niin, että tähtäinten kohdistus ei varmasti lähde, vaikka kansi olisi meistynyt.

RK 62:n etutähtäimen rengas ei ole pelkkä suojus, vaan kuten alkuperäisessä viestissä laitettiin, niin se muodostaa jyvän kanssa yhdessä oikeaa tähtäinkuviota (se pitää saada renkaana keskitettyä diopteriin, samalla kuin jyvä on diopterin keskellä). RK 95:ssä on tähtäinten asettelua muutettu hieman, ja suojus on avoin siksi, että myös korkeussäätö tapahtuu etutähtäimestä, jyvää kiertämällä (kuten Galilissa ja AK:ssa).

Kaasumännän suojaputki (oikeammin männänohjain) on paremmin toimiva ja helpommin puhdistettava - kaasumännässä on ohjainulokkeet, jotka myös hankaavat ohjainta puhtaaksi ja keskittävät männän paremmin kuin AK-47:ssä. AK-47:n männänohjaimen puhdistaminen on hyvin vaikeaa, ja se tyypillisesti ruostuu niissä vaikean puhdistettavuuden vuoksi.

RK:n kehittäjä Oksanen yritti saada aseeseen puista kädensuojusta ja perää, ja niin m/58-prototyypissä onkin. Puolustusvoimat sen sijaan ei halunnut puuosia, jonka vuoksi niitä ei tullut. RK 95:ssä tuli sitten suora perälinja, joka helpotti rekyylikäytöstä oleellisesti - siinä tuli myös tehokkaampi suujarru kuin AK:ssa.