Vaikuttaa siltä että nämä ihmiset jotka pettävät ovat juuri sellaisia jotka tykkäävät käydä baareissa, reissussa, harrastuksissa yms. eli KAIKKI KIVA tehdään mieluiten sillä poika/tyttöporukalla kuin puolisonsa kanssa. Onko tämä sitten se seuraus vai syy? Mitäs olette mieltä? Vai onko tuo jo osoitus siitä että se puoliso ei kiinnosta muutakuin sen pakollisen kotona tapahtuvan arjen ja sukujuhlien verran. Tulipahan vaan mieleen.
Yksi kysymys
Hömppä
6889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun kokemukset on ihan vastaavia, mutta en tiedä voiko asiasta yleistystä tehdä. En osaa sanoa, mikä on syy tai seuraus. Tietystihän parisuhde on aina jatkuvaa taitelua yhdessäolon ja toisaalta omien juttujen säilyttämisen kanssa. Mutta jos käyttäisi saman ajan ja vaivan parisuhteen edistämiseen mitä näihin muihin harrastuksiin niin uskon että parisuhdekin alkaisi voida paremmin. Onhan se tietty aina kahden kauppa se parisuhde. Tottahan sekin on, että ne jotka paljon viettävät aikaa erillään puolisostaan ja reissaten, kohtaavat enemmän muita ihmisiä jne. Mutta jos haluaa olla uskoton, siihen on mahdollisuuksia jokaisella.
Korjaisin tuon "jos haluaa olla uskoton" muotoon "jos on jokin sisäinen tarve uskottomuuteen". Harvat nimittäin ihan haluavat vain olla uskottomia. Uskottomuuteen löytyy syyt jokaisen omista sielujen tai hormoonien sopukoista. Tahdosta siinä ei niinkään ole kysymys.
Aloinpa miettimään kysymystäsi ihan omien kokemusten pohjalta. Oikeastaan kysymykseesi ei ole olemassa ihan yksiselitteistä vastausta. Se on vähän kuin dog eat dog tilanne. Molemmat tapahtumat ruokkii toisiaan.
Toisaalta, useimmissa suhteissa ennen kuin pettäminen alkaa, on jotain menossa vituralleen. Ja kun suhde on vähän huonoissa kantimissa, tuppaa esim. baareissa pienessä siivussa asiat kärjistymään josta seuraa helposti riitaa. Tietenkään tämäkään ei ole selitys, vaan syventää noita molempia tapahtumia. Sekä yksin menoa, että pettämisen halua.
Joka tapauksessa yksin meno ruokkii pettämisherkkyyttä, koska ei ole "valvovaa" silmää. Ja taas pettäminen ruokkii yksin menemistä, koska mielessään saavuttaa helposti tietynlaisen statuksen "miesten/naisten nielijänä" ja tätä statusta ei saa ruokittua jos kumppani on lähellä.
Toivottavasti sait jotain selvää, asia ei todellakaan ole kovin yksiselitteinen, jonka ehkä sekavasta vastauksestakin huomaa.
On tässä reissussa oltu ja baareja kierrelty, muttei koskaan ole mitään tapahtunut. Mitä nyt joskus joku mukava mies on illan päätteeksi pyytänyt kertomaan miehelleni terveiset kuinka hyvän vaimon on saanut... Monet ovat olleet iloisia, että kerrankin ovat saaneet oikeasti keskustella Naisen kanssa yms. Suoranaisia ehdotuksia on tullut aniharvoin. Taidan olla niin tiukkapipoinen, että iskuherkät miehet kiertävät kaukaa... Mutta minulle on ihan turha selittää uskottomuuden olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
No kyllä se ainakin pettämisen riskiä nostaa, ja tuo enemmän hyviä tilaisuuksia, jos aina erikseen omien kavereiden kanssa baareissa rampataan... Toisaalta, toiseen on voitava luottaa vaikkei vieressä vahtimassa olekaan.
Omalta kohdalta baarireissut jäivät Sen Oikean löydyttyä itsestään pois, sitä ennen kyllä tuli rampattua. Ei vaan huvita enää.
Niin, tulipa joku tuossa maininneeksi "sen oikean" eli jos tuntee löytäneensä sen oikean niin ei tee enää yksin mieli mennä bailaan. Tuohon voisin kyllä yhtyä; jos mielestään on juuri sen oikean kanssa niin on myös ukollinen tilanteessa kuin tilanteessa. MUTTA kun olet sitten mennyt sen oikean kanssa naimisiin ja yhdessä on oltu sen viisi vuotta voi tilanne taas olla muutunut ihan päinvastaiseksi.
Eniten hirvittää ihmiset jotka tekevät LAPSIA ja käyttävät tätä keinona päästäkseen yksin menemään. Toinen on paksuna tai hoitamassa lasta/lapsia kotona joten pääsee vapaasti harrastamaan "hauskaa" yksin.
Moniko teistä myöntää että osasyy/ainut syy lasten tekemiselle on ollut tuo edellämainittu plus se että sitten kun jää kiinni niin toinen ei niin helposti lasten vuoksi eroakkaan?