Eräs inhokkisukulaisemme täytti vuosia. Inhokkisukulaisen lähisukulainen alkoi kerätä lahjarahaa meiltä muilta, vaikka nämä sisäpiiriläiset tiesivät hyvin, ettei tämä inhokki aio juhlia ollenkaan. Tätä eivät tosin kertoneet minulle. Kyse on vaan kohteliaasta eleestä, kakusta ja kahvista, sillä en odottanutkaan että hummeria toisi pöytään. Aika paljon saisi panostaa, että näkisi samanarvoisia tarjottavia pöydällä.
Mutta ettei aio juhlia ollenkaan. Miten voi sitten ottaa vastaan lahjaa? Ja kuinka joku kehtaa kerätä almuja meiltä? Inhokki tunnetaan yleisesti huutamisestaan, tälläkö ostettiin muutaman kk:n rauha taloon? Ja että sukulaiset alkavat kerää rahaa sen varjolla, että on tehnyt koko ikänsä töitä, osan tästä työurakasta on muuten tehnyt nämä rahan kerääjät ja kaikki sen antajat itse ja ilmaiseksi. Tämä inhokkisukulainen otti tiuskien lahjan vastaan, avaamatta sitä, vedoten kiireiseen aikatauluun. Saman päivän iltana, tunteja myöhemmin, tämä inhokki soitti keräyksen pääorganisoijalle ja ihmetteli, että kuinka te tällaisen olette menneet ostamaan? Oli kuulemma inhokin puolison mielestä ollut todella tyytyväinen lahjaan, arvannee kai tuon? Olisin itsekin tykännyt tuontapaisesta lahjasta. Tuli todella hyvä mieli, kun sai tietää totuuden keräyksen takana.
Meille kiitos(?)soitto tuli vasta parin päivän päästä. Aivan kuin pakosta soitti meidät nimenkirjoittaneet läpi. No, ne rahat menivät sitten sinne, aivan hukkaan. Ja koska tunnen inhokin puolisoineen, tiedän, että myöhemmin takuulla tulee jälkikommentteja tästä lahjasta. Jotain he kyllä keksivät. Heitä saa aina hävetä. Inhokin puoliso ei hoida itseään, kulkee mummovaatteissa, varmaan tuolla luksuskylpylälomallakin herkkuineen, jonka me maksoimme. Inhokki huutaa ja mekastaa, ja ei osaa ostaa kunnon vaatteita hänkään.
Miten ihmeessä osa lähisukulaisistaan kehtaavat kulkea näiden mukana tuolla kylpylässä? Ei pöytätapoja, kerran olemme olleet hienossa ravintolassa heidän kanssaan, ja se oli viimeinen kerta, kun me tarjosimme, oman juhlamme kunniaksi. He eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään, heidän asenteensa viestii, aivan kuin me olisimme jotain velkaa heille. Päinvastoin. Jos mieheni ja minun työtunnit yrityksen hyväksi muutettaisiin rahaksi, ja ne pitäisi maksaa ulos, pulju olisi mennyt kiinni ajat sitten. Moninkertainen konkka olisi edessä, jos kumminkaiman siskojenkin panokset laskettaisiin ja tilitettäisiin asianomaisille. Emme ole saaneet kiitosta tästä työstä, emmekä saaneet kunnollista kiitosta lahjasta.
Tiedän, että kun kysymme lomasta, valittamista löytyy. Ruoka oli sitä ja tätä, huoneet jne. Kunpa olisin tiennyt taustan, ennen lahjarahan antoa. Mielestäni aika olennainen juttu. Jos et järjestä juhlia, et aio juhlia, et siis ole oikeutettu lahjaankaan. Aivan samoin kuin ilmoittaisi lehdessä, paitsi että lähisukulaiset eivät välittäneet ja ostivat tavan mukaan, koska hän on tehnyt niiiiiin paljon töitä. Vältellyt ennemminkin.
Mutta ettei aio juhlia ollenkaan. Miten voi sitten ottaa vastaan lahjaa? Ja kuinka joku kehtaa kerätä almuja meiltä? Inhokki tunnetaan yleisesti huutamisestaan, tälläkö ostettiin muutaman kk:n rauha taloon? Ja että sukulaiset alkavat kerää rahaa sen varjolla, että on tehnyt koko ikänsä töitä, osan tästä työurakasta on muuten tehnyt nämä rahan kerääjät ja kaikki sen antajat itse ja ilmaiseksi. Tämä inhokkisukulainen otti tiuskien lahjan vastaan, avaamatta sitä, vedoten kiireiseen aikatauluun. Saman päivän iltana, tunteja myöhemmin, tämä inhokki soitti keräyksen pääorganisoijalle ja ihmetteli, että kuinka te tällaisen olette menneet ostamaan? Oli kuulemma inhokin puolison mielestä ollut todella tyytyväinen lahjaan, arvannee kai tuon? Olisin itsekin tykännyt tuontapaisesta lahjasta. Tuli todella hyvä mieli, kun sai tietää totuuden keräyksen takana.
Meille kiitos(?)soitto tuli vasta parin päivän päästä. Aivan kuin pakosta soitti meidät nimenkirjoittaneet läpi. No, ne rahat menivät sitten sinne, aivan hukkaan. Ja koska tunnen inhokin puolisoineen, tiedän, että myöhemmin takuulla tulee jälkikommentteja tästä lahjasta. Jotain he kyllä keksivät. Heitä saa aina hävetä. Inhokin puoliso ei hoida itseään, kulkee mummovaatteissa, varmaan tuolla luksuskylpylälomallakin herkkuineen, jonka me maksoimme. Inhokki huutaa ja mekastaa, ja ei osaa ostaa kunnon vaatteita hänkään.
Miten ihmeessä osa lähisukulaisistaan kehtaavat kulkea näiden mukana tuolla kylpylässä? Ei pöytätapoja, kerran olemme olleet hienossa ravintolassa heidän kanssaan, ja se oli viimeinen kerta, kun me tarjosimme, oman juhlamme kunniaksi. He eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään, heidän asenteensa viestii, aivan kuin me olisimme jotain velkaa heille. Päinvastoin. Jos mieheni ja minun työtunnit yrityksen hyväksi muutettaisiin rahaksi, ja ne pitäisi maksaa ulos, pulju olisi mennyt kiinni ajat sitten. Moninkertainen konkka olisi edessä, jos kumminkaiman siskojenkin panokset laskettaisiin ja tilitettäisiin asianomaisille. Emme ole saaneet kiitosta tästä työstä, emmekä saaneet kunnollista kiitosta lahjasta.
Tiedän, että kun kysymme lomasta, valittamista löytyy. Ruoka oli sitä ja tätä, huoneet jne. Kunpa olisin tiennyt taustan, ennen lahjarahan antoa. Mielestäni aika olennainen juttu. Jos et järjestä juhlia, et aio juhlia, et siis ole oikeutettu lahjaankaan. Aivan samoin kuin ilmoittaisi lehdessä, paitsi että lähisukulaiset eivät välittäneet ja ostivat tavan mukaan, koska hän on tehnyt niiiiiin paljon töitä. Vältellyt ennemminkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletteko heidän palveluksessaan, vai avustatteko miehen vanhempia heidän liikkeessään?
Pakkoko siihen on teidät ajanut?
Pysykää poissa. Miksi annatte polkea itseänne ja otatte tölväisyt vastaan, annatte työpanoksen ja rahaa lahjoihin ilman kiitoksen toivoa?
Ette kai kiillota omaa pyhimysrengastanne?
Oikeuttaako auttaminen ja vapaaehtoistyö teitä motkottamaan kaikesta, mitä he tekevät?
Koska välinne ovat noin kireät, alkakaa kasvattaa välimatkaa. Ei pidä suostua aina kaikkeen.
olen sitä mieltä että suraavan kerran kun näet nämä inhokit niin käske vetää pussi päähän ja vetää syvään henkeä.On omituista että annetaan lahja vaikka juhlakalu ei juhli. Jos imoitetaan että ei juhli niin se tarkoittaa että haluaa olla rauhassa ja sitä pitää kunnioittaa.