Kirkollisia opinkappaleita....

Sano totuuden mukaisesti, että meidän helluntailaisten oppi ei tunne noita asioita, joissa Kristuksen veri on mukana aiheessa lihaksi tulleena, koska meidän helluntailaisten uskonto syntyi vasta 1900-luvun alussa Los Angelesin slummikortteleissa ja sen opinmuodon uudestikasteineen ja hengen toi Suomeen T.B.Barrat v. 1906. Mihin uskontoon sen opin alullepanijat Afrikasta tulleiden orjien perilliset kuuluivat, siitä ei ole mitään varmuutta.

   HELLUNTALAISTEN JA RAAMATUN OPETUKSEN EROJA

EROJA pienistä lapsista:

1. Hellarit toteavat:
Lapsi ei kuulu seurakuntaan

RAAMATTU sanoo:
” Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja RINTOJA IMEVÄISET; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.”
” Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan.”
Koko Israel oli Jumalan seurakunta, ketään ei poissuljettu (satoja raamatunjakeita )

2.Hellarit opettaa:
Lapsi ei usko, eikä uskoa tarvitsikaan.

RAAMATTU sanoo:
” ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;”
” Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka USKOVAT minuun,”
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
” Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen,”


3. Hellarit opettaa:
Lapsi ei tarvitse Pyhää Henkeä.

RAAMATTU sanoo:
” jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”

4. Hellarit opettaa:
Lapsen ei tarvitse uudestisyntyä

RAAMATTU sanoo:
” joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
” jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”

5. Hellarit opettaa:
Lapsi ei tarvitse kastetta, eikä lasta saa kastaa.

RAAMATTU opettaa:
” ottakoon KUKIN TEISTÄ kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Teille ja teidän LAPSILLENNE tämä lupaus on annettu”

6. Hellarit opettaa:
Lapsi on synnitön ja pelastuu synnittömyytensä tähden

RAAMATTU sanoo:
Ps 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Ps 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
Jes 48:8 sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.
Job 14:4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Job 25: 4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?
1Ms 8:21 ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
Rm 5:19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki KAIKISTA syntisiä
Ef 2:3 ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
Rm 3:9 " Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
Rm 3:10.Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,


EROJA KASTEESSA

7. Hellarit opettaa:
Kasteessa ei saada syntejä anteeksi

RAAMATTU sanoo:
”ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
” anna KASTAA itsesi JA PESTÄ POIS SYNTISI.'”

8. Hellarit opettaa:
Kasteessa ei saada Pyhää Henkeä.

RAAMATTU sanoo:
”ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, NIIN TE SAATTE PYHÄN HENGEN lahjan”
” he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki,”
” Ja minä annan teille uuden sydämen, ja UUDEN HENGEN minä annan teidän sisimpäänne. ”

9. Hellarit opettaa,
kaste pitää suorittaa upottamalla

RAAMATTU sanoo,
että vihmomalla:
” Ja minä VIHMON teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
26. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.”

10. Hellarit opettaa:
Kasteessa ei uudestisynnytä:

RAAMATTU sanoo:
” Ja minä VIHMON teidän päällenne puhdasta vettä.
Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.”

” olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että NIINKUIN Kristus HERÄTETTIIN kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin UUDESSA elämässä vaeltaman.”

” hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”

11. Hellarit opettaa
Kasteessa ei Jumala anna uskoa.

RAAMATTU sanoo:
” ollen haudattuina hänen kanssaan KASTEESSA, JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt USKON kautta, jonka vaikuttaa Jumala,”

12. Hellarit opettaa:
Kaste ei pelasta.

RAAMATTU sanoo:
” vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena ”




Kasteessa Jumala tekee kastetun osalliseksi siitä mitä Kristus ristillä ansaitsi.
Siksi Jumala vie kastettavan läpi siitä mikä Kristusta kohtasi ihmisten synnin tähden:

Kastettu on Kristuksen KANSSA ristiinnaulittu ja kasteessa lihasta syntynyt vanha luonto kuolee ja haudataan YHDESSÄ Kristuksen kanssa
” Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan,”
"ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa"

Kasteesta Jumala herättää ihmiseen uuden luonnon- se on uudestisyntyminen:
” niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

Näin ollen Jumala näkee kastetun ihmisen synnit sovitettuna, koska kasteessa tapahtuu kastettavalle sama minkä tapahtui Kristukselle Golgatalla: Kristuksen ansion Jumala siis lukee kastetavan hyväksi..


Kun ihminen syntyy maailmaan hän syntyy AINOASTAAN LIHASTA, eli katoavaisuudesta. ja mikään liha, eli katoavainen, ei voi periä Jumalan valtakuntaa:
” minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”

JUURI TÄMÄN TÄHDEN JOKAISEN IHMISEN ON SYNNYTTÄVÄ KASTEESSA UUDESTI PYHÄSTÄ HENGESTÄ. Ketään ei ole tästä vapautettu jos mielii päästä Jumalan valtakuntaan.

AINOASTAAN katoavaisesta lihasta syntymisen perusteella ei kukaan taivaaseen pääse.
Sellaista mahdollisuutta ei Raamattu ole ilmoittanut, Jos pelkästä KATOAVAISESTA lihasta syntymisen perusteella joku voi päästä taivaaseen, niin Jumala ei joka tapauksessa ole sellaisesta tapauksesta ilmoittanut.    


Voitto ramu

Kommentteja helluntailaisten kasteopista.


Kun luin oppisuunnan kasteopista, niin hämmästyin, että miten köykäiset nuo lapsikasteen kieltävät perusteet ovat.
Toki oppisuunnan toiseksi kastekäytännön perusteeksi mainitaan ”käytäntö”, vaikka toisaalla korostetaan, että kasteoppi pitää löytyä yksin Uudesta Testamentista.

Historian vääristäminen toiseksi on myöskin tyrmistyttävää:
Job 13: 7. ”Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;” kysyy Job, saman kysymyksen olen pakotettu esittämään.

Kommentteja julkaisusta: ”Kaste helluntaiherätyksen käsityksen mukaan” Pastori Veikko Kokkonen.

(oppikunnan lausumat sitaateissa )

”Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.”

Apostolien käytössä oli ainoastaan Vanha Testamentti. Sieltä he joutuivat kasteoppinsa määrittämää. Sovituksen lisäksi (jälkeen) kaste on Uuden Liiton tärkein ja keskeisin asia. Ilman Vanhaa Liittoa on mahdotonta ymmärtää Uutta Liittoa oikein. Vanha Liitto on johdatusta Uuteen Liittoon.
Vanhan Liiton keskeiset asiat korvataan Uudessa Liitossa paremmalla. Monia Vanhan Liiton asioita ei siis poistettu, mutta monet niistä korvattiin Uudella ja paremmalla. Näinhän kävi keskeisten asioiden; Uhrien, eli syntien sovituksen kohdalla,- näin kävi Liiton merkin; ympärileikkauksen kohdalla.
Huomattavaa on se, että merkitys ei muuttunut, mutta tilalle tuli parempi.
Kumpikin Liitto vihittiin verellä.

Vanhan Liiton veriuhrit korvattiin Jeesuksen antamalla kertakaikkisella veriuhrilla ja Vanhan Liiton jäseneksi ottaminen ja sen merkki, ympärileikkaus korvattiin kasteella.
Myöskin velvoitteen kohdalla tapahtui muutos:
1.   Vanhaan Liittoon ympärileikkauksella otettu oli velvollinen täyttämään lain
( ja kun ei pystynyt, vaan teki syntiä niin tuli antaa veriuhri, joka tuotti
sovituksen.) Ympärileikattu siis kuului Mooseksen LAIN alle.
2.   Uuteen Liittoon kasteella otettu saa lukea Jeesuksen antaman uhrin hyväkseen joka tuottaa sovituksen. Kastettu otetaan kasteessa Kristuksen LAIN alle , hän ei enää ole Mooseksen lain alla.
Jumala teki tämän: ” joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt
meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. ”
Ja tuossa valtakunnassa vallitsee Kristuksen laki – ARMON laki.

Vaikka oppimonisteessa painotetaankin, että yksin Uudesta Testamentista pitää löytyä omattu kastemenetelmä, niin kuitenkin (ja myöskin historiaa vääristäen) vedotaan historiaan oman menetelmän tuoksi. Pidetään kasteasiassa vääränä vedota historiaan, mutta kuitenkin itse siihen vedotaan!?

” Jumalan luo ei voi tulla ilman aktiivista uskoa”.

Väittämä on väärä.
Saattoihan Jeesuksenkin luo tulla ilman uskoa, ei tarvinnut edes uskoa Hänen olevan Messias.
Väitteen perusteena mainittu kohta:
”joka Jumalan tykö tulee täytyy uskoa, että Jumala on” - ei puolla väitetä, sillä tuon uskonhan omaa saatanakin: ” saatanakin uskoo, että Jumala on ..” ja se on tullut monesti Jumala luo.


”uudestisyntymisessä ihminen vanhurskautetaan”

Oikein.
Mutta asia perustelevassa kohdassa mainitaan osuvasti (voi kun tuo uuden käännöksen käyttäminen häiritsee,- minä käytän siis vanhaa):
” Sillä KAIKKI ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,”

Lapsia ei Jumalan toimesta eroteta pois tuosta ”KAIKKI ovat syntiä tehneet”.
Kun Jumala sanoo KAIKKI, niin miksi ihmiset oppinsa puolustamiseksi väittävät, että Jumala ei tarkoittanut sitä mitä Hän sanoi?

Lapsi saa syntyessään syntisen lihan joka on jokaisella JA PYSYY– myös uskovalla ja lapsella – synnin asuinsija. Siksi mikään ”liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa”.
Eikä tuota syntistä lihaa millään pysty pesemään puhtaaksi. Se on perintönä saatu ihmiskunnan Aadamin lankeemuksesta asti.
Oppikunta väittää, että (perisyntikohtaa käsitellessään –palaan siihen tarkemmin myöhemmin):
”Lapsi on syntyessään puhdas. Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisparin, hän totesi että he olivat sangen hyvät. Lapsikaan ei ole syntinen ennen OMAA syntiinlankeemustaan”.
Kuitenkin Ristin Voiton pääkirjoituksessa kirjoitetaan, että:
”Aadamin lankeemus koskee kaikkia”.
”Emme väitä ketään viattomaksi, vaan jokaisessa asuu peritty turmelus”

Yhteisen oppikunnan oppia koskevan uskontunnustuksen puuttuminen johtaa juuri tuollaisen; yksi puhuu yhtä ja toinen toista, koska jokainen tulkitsee Raamattu hieman erilailla ja etenkin kulloiseenkin tilanteeseen opin kannalta soveltuvalla tavalla.

Kun Raamatusta ei löydy perusteluja opille niin joudutaan turvautumaan selittelyyn.

RAAMATTU sanoo:
Ps 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Ps 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
Jes 48:8 sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.
Job 14:4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Job 25: 4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas


”Mitä varten on kaste”

Ilmoitetaan, että
”Kaste on elämänsä Herralle antaneen USKOVAISEN kädenojennus Jumalalle”.
Selitys tyrmistyttävä ja on täysin väärinpäin.

Että kaste olisi IHMISEN kädenojennus JUMALALLE!!!!
Siis kaste on tuossakin esitetty IHMISEN TEKONA, eli kasteessa toimii opin mukaan IHMINEN –eikä Jumala. – Hyi!
Luulin Jehovakaisuuteen, mormonismiin ja joihinkin adventistien oppeihin tutustuttuani kohdanneeni kaikkein suurimman törkeyden, mutta ei.

”Parannuksen tehneelle kaste esiteltiin konkreettisena armon vastaanottamisena-..”

Missä ”esiteltiin” – jos viitataan Raamattuun, niin olisi hyvä mainita raamatunkohta.
Edellä aivan oikein esitettiin, että uudestisyntymisessä ihminen vanhurskautetaan, eli armahdetaan, - julistetaan syyttömäksi –rangaistuksesta vapaaksi.
Nyt esitetään, että kasteessa vasta tuo syyllisyydestä vapautuminen tapahtuu, eli tapahtuu armon vastaanottaminen. Armahtamisesta ja armon vastaanottamisesta tehdään kaksi erillistä,- ajallisestikin kaukana toisistaan oleva tapahtuma, - missä nuo kaksi erillistä tapahtumaa on Raamatussa sanottu?
Oppikunnassahan uudestisyntymisen, eli vanhurskauttamisen (syyttämäksi julistamisen) ja kasteen välillä saattaa olla kuukausia.
Jos minä menisin opin mukaiselle kasteelle, niin aikaero olisi yli 40-vuotta. Jos asia olisi niin, että vasta ”ymmärrettävässä iässä” otetussa kasteessa ( ja jos Jumala lukee kasteeksi on vasta ”ymmärrettävässä iässä” otetun kasteen) saadaan hyvä omatunto, niin minun olisi pitänyt opin mukaan kantaa huonoa omaatuntoa kaikki nuo vuosikymmenet. Vaan kun en ole sitä kantanut muuta kuin aina sen ajan ennen kuin olen pyytänyt anteeksi.

Siis oppikunnassa kaste tulkitaan olevan IHMISEN merkiksi Jumalalle!



Edellinen virke oppimonisteessa jatkuu:

”Tämä on konkreettinen ja selvä armon tarjous syyllisyyden tunnostaan vapautta etsivälle ihmiselle”.

Siis opin mukaan syyllisyydentunnosta ei päästä siinä kun Jumala vanhurskauttaa syntisen, - eli julistaa syyttömäksi, - vaan tuota syyllisyydestä vapautumista (eli vanhurskauttamista) anotaankin vasta kasteessa!
Mitä varten sitten on uskoontulo ja sen yhteydessä tapahtuva uudestisyntymien ja vanhurskauttaminen (syyttömäksi julistaminen )?

Miten voi olla mahdollista, että uskoontullut ja uudestisyntynyt ja syntinsä toki tuolloin myöskin anteeksisaanut voi omata vielä viikkoja huonon omantunnon synneistään? Syyllisen omantunnon johon vasta kasteessa etsitään vapautusta!
Eihän uskoontullut, uudestisyntynyt ja syntinsä anteeksisaanut voi enää kantaa huonoa omaatuntoa jo anteeksisaaduista synneistä? Jos ihmisellä on huono omatunto synnistä niin hän ei ole syntejään tunnustanut ja saanut anteeksi,- Huono omatunto syyttää tunnustamattomista ja anteeksisaamattomista synneistä. Miksi hakea vapautusta jo anteeksisaaduista synneitä, kun tuo vapautus on jo saatu?
Se on vähän samaa kuin luterilaisessa jumalanpalveluksessa synninpäästön jälkeen ihmiset laitetaan laulaen anomaan armahdusta.

Samainen kohta jatkuu vielä:
”Heitä (syyllisyyden taakan alla olevia) kutsutaan esille kokouksissamme, jossa he antavat elämänsä Jeesukselle ja sitten ottavat kasteen, ja näin hyväksyvät konkreettisesti Kristuksen armotarjouksen raamatun mukaan”.

Jos tuon jälkeen kastamattomat heti kastetaan niin silloin asia olisi kuten Raamatussa kerrotaan meneteltävän. Mutta kun matkaa kasteelle on nykyään tuon uskoontulon jälkeen monesti kuukasia, joka tapauksessa viikkoja. Ketään ei kasteta samana iltana niinkuin Raamatussa kerrotaan aina tapahtuneen.
Eihän oppikunnassa vallalla oleva kastemenetelmä ole Raamatun mukainen!
Onko siis nykyisin kehitetty ”parempi ” kastetapa kuin mistä Raamattu kertoo? Muutettu ainakin on siitä miten Raamatussa kerrotaan meneteltävän.
Nyt nuo ressukat ovat opin mukaan syyllisyyden ja huonon omantunnon alla monien viikkojen ajan, ja vasta kasteessa ”pyytävät hyvää omaatuntoa”.
Ja vasta kasteessa HYVÄKSYVÄT Kristuksen armotarjouksen!!!
Näinollen siis helluntailaisten omat lapset vasta 12-14 vuotiaana ”hyväksyvät” Kristuksen armontarjouksen!!!

Kappale jatkuu edelleen:
”Näin kaste on asetettu meille avuksi ja konkreettiseksi armon vastaanottamiseksi… Kaste on myöskin sydämen uskon kautta vastaanotetun vanhurskauden tunnustamista, joka on osa pelastusta”.

Jälleen IHMISEN suoritusta! Siis kasteessa toimii yksin IHMINEN opin mukaan!


Edelleen:
”Opetuslapsena olemien on elämistä kuuliaisuussuhteessa opettajaansa. Sentähden siihen tarvitaan kuuliaisuuden lupaus ja päätös” (tarkoitetaan kastetta)

Jälleen ihmisen suoritusta jossa kaste on : ”kuuliaisuuden lupaus ja päätös”
Koska Jeesuksen opetuslapset tuon ”kuuliaisuuden lupauksen ja päätöksen” antoivat.
Oppikunta väittää lapsikasteen kohdalla tulkintaan : ”kun ei ole erikseen mainittu, niin sellaista ei ole ollut”. Tuosta omaksutusta tulkintaperiaatteesta tulisi pitää kiinni kaikissa kohdin, eikä vain oppia puolustavissa näkökohdissa. Opetuslasten kasteesta ei mainita mitään – heitä ei siis kastettu?


”Usko syntyy ja uudestisyntymien tapahtuu sillä hetkellä kun ihminen nöyrtyy rukoilemaan syntisen rukouksen Herran edessä, katuu ja pyytää anteeksi.”

Eikö oppimestarit hallitse omaa oppiaan?
Edellä väitettiin ,että usko pitää olla jo Jumalan luo tullessa: ”Jumalan luo EI VOI tulla ilman aktiivista uskoa.”
Tuossa edellä kerrottu anteeksipyytäminen ei opin mukaan tuo vielä ”hyvää omaatuntoa” koska se edelleen opi mukaan pyydetään vasta kasteessa joka taasen usein on vasta viikkojen tai kuukausien päästä ( ja jos lapsikaste ei ole kaste, niin minulla ei koskaan koska en aio uudelleen mennä kasteelle).

Hieman jää opissa ilmaan roikkumaan ajatusmalli, että Jumala; ”harkitsee” anteeksiantamista ja vasta kasteessa antaa anteeksi ja vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja antaa hyvän omantunnon. Näinhän taasen oltaisiin ”kasteessa tapahtuvassa syntien anteeksi saamisessa, - jota asiaa taasen oppikunta vastustaa. Ollako vai ei olla?
Ompa ahdistava oppi.


”Opetuslapseksi tullaan kastamalla. Se on kuuliaisuuden askel”.

Raamattu kyllä väittää, että opetuslapseksi tullaan:
1.   kastamalla ja
2. opettamalla:
Mt 28:19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
Kuuliaisuuden askelista ei kyllä puhuta mitään. Varhainen apostolisen ajan historiakaan tiedä kertoa moisesta mitään.


Edelleen:
”kaste, uskoontulon jälkeen on juuri se hetki, jolloin uskoon tullut joutuu tekemään ratkaisevan päätöksen Jumalan edessä – annanko itseni sinulle elävänä ja kokonaisena uhrina.”

Tuohon sisältyy vaarallinen ajatusmalli jos se liitetään kasteen yhteyteen: Että IHMINEN ahtaa UHRIN Jumalalle!!
Kristuksen antama uhri muuttuu tuossa noin ymmärretyssä kasteessa salakavalasti IHMISEN antamaksi uhriksi! Kyllä kasteessa omistetaan JEESUKSEN antama uhri.
Ei Jumala tarvitse uhria meiltä uskontulossa eikä kasteessa! Mutta ihminen tarvitsee tuolloin Kristuksen antamaa uhria ja tulee kasteessa tuon uhrin sovituksen piiriin.
” Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.”
Ei edes ihmisen itsenä uhriksi antamista.
Toki Ut puhuu ja kehottaa antamaan uhreja, mutta toisessa yhteydessä: Mainitaan: joka aika annettavasta huultemme kiitosuhrista, ja ”että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri”.
Kuin myöskin: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne”
johon kyseisellä kohdalla oppimonisteessa viitataan. Raamattu ei kuitenkaan yhdistä tuota uhria tapahtuvaksi kasteessa, vaan mainitsee tuon olevan meidän ”järjellisen jumalanpalveluksen”, siis jatkuvasti jokapäiväisessä elämässä tapahtuvana asiana.

Siis uskoon tullessa tehdään ratkaisu antaa elämä Jeesukselle ( ihan oikein) , mutta sitten vasta kasteessa tehdään RATKAISEVA päätös. Onko siis uskoon tullessa tehty päätös ”epävirallinen tai väliaikainen päätös” koska vaaditaan vielä ”ratkaiseva päätös”?

Edelleen:
”Kasteessa tunnustaudutaan Kristuksen opetuslapseksi, se on järjellinen, omalla tahdolla päätettävä asia. Joku jää odottamaan, että kasteasia kirkastuisi”.

Opin mukaan jotkut siis odottavat pitkäänkin huonon omantunnon kanssa. Eikö syntien anteeksisaamisessa saakaan hyvää omaatuntoa? Mikä siinä sitten jää omaatuntoa painamaan, kun synnit on tunnustettu ja anteeksisaatu? Siis mitkä omaatuntoa painavat synnit vasta kasteessa vapautetaan syyllisyydestä?
Oppihan vihjaa huomaamattaan kasteessa tapahtuvaan anteeksisaamiseen.
Muuten, eka helluntaina Pietari puhui kai 20 minuuttia ja kuulijat kysyivät, mitä meidän pitää tekemän; ” Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Eikä muuta tarvittu: mentiin kasteelle. Ei puhuta mitään järjellisestä päätöksestä tulla Kristuksen opetuslapseksi ym. Yksinkertaisesti heitä alettiin kastamaan. Eipä ollut kovin mutkallinen uskoontulo eikä paljoa vaadittu kasteelle menoon.

Edelleen:
”Kaste on juuri JULKISTA tunnustautumista Kristuksen opetuslapseuteen.”

Ymmärretäänkö siis oppikunnassa :”jokainen joka tunnustaa minut ihmisten edessä”
uskovien edessä tapahtuvaksi tunnustamiseksi?
En nyt yhtään ihmettele sitä mainittua todistajaa joka todisti tulleensa niin pyhäksi ettei hänellä ole enää mitään kontaktia maailmanihmisiin.
Empä nyt ollenkaan ihmettele, että kristinusko pysyy visusti kokouspaikkojen seinien sisällä Suomessakin, kun tuo ”ihmisten edessä tunnustaminen” ymmärretään tapahtuvaksi kastetilaisuudessa.

”Piispa Erik Vikström mainitsi kerran, hyvin vakavan asian. Hän nimittäin totesi: ”Kastamattomuus on Kristuksen hylkäämisen osoitus”

Olen joskus ihmetellyt miksi mm helluntalaiset käyttävät luterilaisten asiayhteydestä irrotettuja lauseita oman oppinsa tueksi, tavalla jossa annetaan ymmärtää, että luterilaiset vastustavat lapsikastetta.
Edellä annetaan ymmärtää, että Vikström kannatti vasta aikuisena kasteelle menoa.
Tosiasiassa hän kuitenkin juuri lausui tuon lauseen niistä jotka ovat evänneet lapseltaan kasteen vuosikausiksi.
Tuollainen erillisen lauseen ja aivan toisessa yhteydessä ja tarkoituksessa lausutun lauseen käyttäminen oman opin tuoksi on halpamaista. Onkohan piispa tietoinen että hänen lapsikastetta korostavaa mainintaansa käytetään tavalla jossa annetaan ymmärtää hänen vastustavan lapsikastetta?
Tuollaisten halpamaisten valheellisten rinnastusten tekeminen on VALHETTA.
Aivan samalla tavalla Lutherin loppiaissaarnaa vuodelta 1526 käytetään vääristäen siten, että väitetään Lutherin tuolloin olleen lapsikasteen vastustaja. Kuitenkin kyseisen saarnan muissa kohdin hän puolustaa lapsikastetta voimakkaasti, mainiten mm, ”jos mikä niin lapsikaste on varma”.

Mitäköhän helluntalasipariskunta tykkää kun heidän lapsensa oppimonisteessa luetaan ”Kristuksen hylkääjiksi” kun eivät ole vielä käyneet kasteella.

Väite:
”Alkuseurakunnan aikana ei tunnettu kastamatonta kristittyä. Mahdotonta oli kastattaa itsensä, jos ei ollut uudestisyntynyt”.

Miksi ihmeessä on ollut tarve esittää moinen väite? Kun kaikenlisäksi väite on loppuosaltaan valhetta!
Efesossa oli opetuslapsia joita ei oltu kasvettu kriitillisellä kasteella.
Myöskin Apollos, vaikka puhui palavana hengessä, ja opetti tarkoin Jeesuksesta ja oli väkevä raamatuissa; ei oltu kastettu kristillisellä kasteella.


Väite:
”Mahdotonta oli kastattaa itsensä, jos ei ollut uudestisyntynyt:”

Tuo nyt on myöskin valhe.
Väitetään että alkuseurakunnan aikana tuo oli mahdotonta!
Samariassa itse apostoli Filippus kastoi Noita Simonin joka ei taatusti ollut uudestisyntynyt, eikä Filippus pystynyt tuota määrittelemään ja toteamaan.
Miksi siis kirjallisesti opetetaan sellaista mikä ei pidä paikkansa?

Varmasti tänäkin päivänä kastetaan helluntailiikkeessäkin sellaisia jotka eivät todellisuudessa ole uudestisyntyneet,- sellaiseksi kun nykyään luetaan jonkinlaisen tunne-elämyksen kokeminen taikka jostain asiasta innostuminen tms.

Mikä voima saa jotkut puolustamaan oppiaan väärällä puheella? – väitetäänkö ,että Pyhä Henki tai itse Jumala kehottaa valehtelemaan, jotta oppi tulisi uskottavaksi?
Eikö pitäisi järjelläkin osata ajatella, että jos oppia perustellaan valheella niin mitä se itse oppi sitten on jonka perusteluiksi ei totuus riitä. Luotettavuushan tuollaisessa menee oppiin lopullisesti. Ja vaarana on koko kristinuskon saattaminen kyseenalaiseen asemaan.



Edelleen:
Rm 6:3. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan,”

ja tuota käytetään UPOTUS-kasteen ilmoituksena ja perusteena!

Kristuksen kuolemaan kastaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että kastettu saa lukea, -
ja Jumala hänelle lukee - Kristuksen sijaiskuoleman syntiä tekevän hyväksi. Synnintekijän ei siis tarvitse itse kantaa syntinsä seurausta – kuolemaa - vaan Kristuksen kuolema ja hautaaminen luetaan kastetun hyväksi. Siis rangaistus on jo kärsitty. Sovitus on suoritettu.

Edelleen:
”Sanaa perisynti ei löydy Raamatusta”

Ei löydy muuten sanaa ”uskovien kaste”, ”ymmärrettävässä iässä” ym joilla lapsikasteen kieltämistä oppikunta perustelee.
Miksi siis niillä epäraamatullisissa sanoilla puolustellaan oppikunnan kastenäkemystä? Siis opin ilmoittaman raamattutulkinnan mukaan: ”kun ei mainita, niin ei ole” .
Miksi jatkuvasti kuitenkin itse käytetään mainintoja joita ei Raamatussa ole? Ja kuitenkin syytetään toisia asiasta? Tulkintaperiaatetta käytetään siis vain oppiin soveltuvin osin puolusteluna.

Eipä mm löydy oppikunnan käyttämää: ”uskovien kaste” ja ”ymmärrettävässä iässä” sanaa Raamatusta
Kun ei löydy, niin toiset ei saa käyttää, mutta me saamme! Vai?
Ai niin – toiset saa käyttää mutta toiset ei!

Varmasti on paljon nykyisiä sanoja joita ei Raamatusta löydy, ei ainakaan vanhimmista käännöksistä.
Oppikunnan logiikan mukaan ”uskovien kaste” ja ”ymmärrettävässä iässä” mainittua asiakaan ei voi olla koska sitä ei mainita Uudessa Testamentissa.

Aika köykäisesti sivuutetaan ”perisynti” kohdalla selkeä Raamatun sana:
” Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Miksi oppimestari ei tuota kaikkien kyseisessä yhteydessä tuntemaa kohtaa esille tuonut? Silloin olisi toki joutunut muilla Raamatunkohdilla kumoamaan tuota kohtaa. Juuri noin tosiasiassa menetellään kun asiakokonaisuuden vain yksi kohta otetaan perusteeksi,- joudutaan nousemaan toista kohta vastaa.
Toki jokainen tietää, että kyseisellä sanalla ”perisynti” tarkoitetaan edellä mainittua raamatunkohtaa. Myös opin kirjoittaja sen tietää. Miksi siis annetaan ymmärtää toista?
Vaatii toki vähän ymmärtämistä jotta tuon: ”Poika ei kanna isänsä syntivelkaa…” käsittää. Eivät kyseiset kohdat ole ristiriidassa keskenään ,jos olisivat niin yhdet voisivat käyttää toista kohtaa oppinsa tueksi ja toiset toista ja pitäisi toisilla raamatunkohdilla kumota toisia raamatunkohtia. Kumpikin on Jumalan sanaa, ja vielä VT:n puolella.
Syntivelan kantaminen (=vastuussa oleminen) on eri asia kuin; Jumala kostaa isien pahat teot jälkipolville.
Syntivelan kantaminen tarkoittaa yksiselitteisesti synnille määrätyn rangaistuksen kantamista.

Kyseinen ”Jumalan kostaminen isien pahoista teoista” ei taasen tarkoita iankaikkista rangaistusta isien synneistä. Joka tapauksessa tuo ”teen laupeuden tuhansille” tarkoittaa nimenomaan sitä sovitustyötä jonka Jumala Kristuksessa suoritti ristillä sovittaessaan maailman itsensä kanssa. Ja jonka sovituksen kastettu saa lukea hyväkseen.
Olen syvästi pettynyt oppikunnan raamatuntulkintaan.


Hieman laajemmin tuosta ”periytyvästä syntisyydestä” (tuo ilmaisu kertoo paremmin kuin ”perisynti” käsite mistä on kyse)

Kun ihmiskunta kuoli,- eli lankesi syntiin, niin silloin synti tuli ihmiselle pysyväksi ominaisuudeksi. Nimittäin ihmisen liha tuolloin turmeltui pysyvästi ja ihminen joutui eroon Jumalasta, eli ”kuoli Aadamissa”. Kristuksessa meidät tehdään eläviksi(sitä tarkoittaa tuo ”mutta teen laupeuden tuhansille..”) .
Jokainen meistä kantaa mukanaan hautaan asti tuota syntienlangennutta lihaa,- joka on jatkuvasti meissä asuvan synnin asuinsija. Kristuksessa eläväksi tehty henkemme taasen on Pyhän Hengen asuinsija (”Pyhä Henki joka teissä asuu”).
” Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”
Samaa ”kahtalaista” syntymäämme kertoo seuraava Joh 1: ”jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Synnin asuinsija syntyy miehen tahdosta, mutta Pyhän Hengen asuinsija,- henkemme,- syntyy Jumalasta. Noin yksinkertaista se on. Tuossa ”Hengestä syntymisessä on yhtä kuin uudestisyntyminen. Näinollen uskovien vanhempien lapsen kohdalla tuo Hengen saaminen tapahtuu jo äidin kohdussa kuten kerrotaan Johanneksen kohdalla käyneet. Eikä voida väittää, että kohdussa oleva lapsi ymmärryksemme mukaan ”kuuli”. Jos väitetään että Johannes kyllä sai Pyhän Hengen mutta ei uudestisyntynyt niin joudutaan ristiriitaan Raamatun kanssa. Pyhän Hengen voi saada uudestisyntymätönkin.

1 Kr 7:14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat PYHIÄ.

Toisaalta vain synteihinsä kuollut voi uudestisyntyä:
Ef 2:1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
Kol 2: 13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

Uudestisyntymisestähän tuossa puhuttaa. Vain kuollut voi uudestisyntyä:
”sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”
Uudestisyntyminen tuossakin tuhlaajapojan kohdalla.

----------------

Miehen tahdosta syntyy lihamme ja Jumalasta syntyy henkemme.
Tuo syntinen lihamme kulkee siis miehen turmeltuneen siemenen ketjussa aina seuraavalle sukupolvelle. Meissä on siis turmeltunut veri, eikä ”mikään liha eikä veri voi periä Jumalan valtakuntaa”. ne tulevat maaksi, mutta ”henki palajaa Jumalan tykö joka on sen antanutkin” Saar 12:7.

Jotta Jeesuksen antama uhri olisi ollut puhdas myöskin lihan puolesta, niin Jeesuksen ei saanut syntyä Joosefin siemenestä, vaan Pyhästä Hengestä.
Tuolloin vasta yhden täysin, myöskin lihan puolesta puhtaan vastaanottama rangaistus ihmiskunnan kaikista synneistä oli riittävä.

Täten ei kukaan ihminen vaikka ei tekisi yhtään ainoaa syntiä elämänsä aikana; esim vaikka syntymästään saakka koomassa vuosikymmeniä oleva ihminen ei pääse taivaaseen ”synnittömyydellään” eli vaikka hänellä ei tekosyntejä voi ollakaan.. Mutta Kristuksen antama uhri riittää maksamaan myöskin tuon perintönä saadun syntisen lihan ansaitseman rangaistuksen.
Kasteessa tuollainenkin otetaan tuon ”maksettu on” sovituksen piiriin- ja takulla yksin ARMOSTA- ilman minkäänlaista omaa ansiota.
Näin on myöskin aivan pienen lapsen laita. Kasteessa hänet otetaan tuon sovituksen sisältämän Uuden Armoliiton piiriin jossa perityn syntisen lihan kuin myöskin heti kohta mukaan tulleiden tekosyntien anteeksisaaminen on järjestetty ilman ihmisen pienintäkään omaa ansiota.
Juuri lapsen Jeesus asetti esimerkiksi tuosta armon vastaanottamisesta ilman pienintäkään omaa ansiota.
Lapsi on armosta tuossa sovituksen piirissä kasteestaan alkaen niin kauan kunnes mahdollisesti lähtee tuhlaajapojan tielle, ja jos ei lähde, niinkuin se vanhempi veli ei lähtenyt, niin hän on ilman mitään katkoksia tuon anteeksiantamuksen armon piirissä ja saa lukea jatkuvasti ”ansiokseen” Kristuksen ristillä suorittaman sovituksen. Ei siis ole tarpeellista uskovan kodin lapsen lähteä tuhlaajapojaksi (eli ei ole eikä tuolloin tapahdu lapsen ”omaa syntiinlankeemusta” niin kuin oppikunta esittää tapahtuvaksi jokaisen lapsen kohdalla) ja vasta sieltä palattuaan ”tehtyään oman ratkaisunsa” olisi uskossa kaavan mukaisesti.

Koska muuten se tuhlaajapojan vanhemman veljen tie muuttui taivastiestä helvettiin meneväksi teiksi? Eihän hänellä tapahtunut oppikunnan edellyttämää ”lapsen omaa syntiinlankeemusta”( –tuota ilmaisuakaan ei löydy Raamatusta).
Paljon siis vääristellään Jumalan suoria teitä. karmeaa se on juuri noitten uskovien vanhempien lasten kohdalla. ja yhtä surkeaa varmaan on noissa piireissä tuon uskovan kodin lapsen osa kun hän ei pysty osoittamaan mitään vaihetta elämässään jolloin hän olisi kieltänyt Kristuksen ja sitten taas tullut takaisin, - jota takaisintuloa voisi kutsu uskoontulemiseksi. Rituaali kuitenkin vaaditaan –yhteisön paine on kova.
Mitähän Jumala tuostakin ajattelee?
Kasteoppinsa kanssa helluntailaiset ovat paljon enemmän omien tekojen tiellä kuin Paavin kirkko. ja liikkeenä paljon lähempänä Rooman kirkkoa kuin luterilaiset
( joista ei niistäkään nykyään kehumista ole – ovat itse hyljänneet käytännössä luterilaisuuden. Ihmettelen vai miksi siitä luterilaisuudesta pitää välttämättä ajautua kokoajan aina vain kauemmaksi.)



Edelleen:
”Kasteessa ei uudestisynnytä”

No missä se sitten on sanottu, ettei kasteessa uudestisynnytä? Löytyisikö raamatunkohtia jotka sanovat ettei siinä uudestisynnytä?
Hämmästyttävää on se, että apostolisen ajan jälkeisessä historiassa puhutaan paljon apostolisten seurakuntien korostavan nimenomaan uudestisyntymistä kasteessa.
Missä se uskovan kodin lapsi uudestisyntyy, ei hänellä välttämättä ole koskaan mitään ”maailmaan menemistä” ja sieltä palaamista joka voitaisiin tulkita tuoksi uudestisyntymiseksi.

Muuten; Raamatun mukaan vain synteihinsä kuollut voi uudestisyntyä.
Ef 2: 1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,

Kol 2:13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

Toki Jeesuksen aikana kaikki olivat kuolleet, kaikki,- ainoastaan Hanna ja Simeon. Elisabet ja varmaan Maria olivat ehkä ainoat ”elossa” olevat.
Siksi Jeesus saattoi sanoa Nikodeeemukselle: ” "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Lapset olivat suuri väestöryhmä, heitä ei suljettu suosta sanasta ulos vaan heitäkin se tuli koskea.
Ottivatko edellä luetellut henkilöt kristillisen kasteen, siitä ei Raamattu puhu mitään.
Oppikunnan periaate: ”jos jotain ei nimenomaan mainita, niin sitä ei ollut” (ei mainita, että lapset olisi kastettu –siis ei niitä kastettu kun ei mainita – ei siis voi pitää paikkansa ja olla Raamatun tulkintaohje.)

Sille ei mahda mitään ,että Jumala ilmoittaa Hengestä syntymisen toisensi elementiksi veden ja kaiken lisäksi veri on mainittu ensin ja sitten henki:
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny VEDESTÄ ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Tuonkaan kohdan toiseksi todisteleminen on täysin turhaa.


Edelleen:
”Vedestä pelastavana esikuvana, tarkoittaa USKOSSA VARJELTUMISENA”
kaste ei ole saastaisuuden poistamista, puhdistuksen suorittaa Jeesuksen veri.
Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Se on uskoon tulleen vastus Vapahtajalleen, että Hän saa olla myöskin Herra minun elämässäni. Eli kuuliaisuussuhde Jumalan Sanalle.”

Jos Jumala ei tarkoittanut sitä mitä Hän sanoi, niin miksi hän ei sanonut mitä hän tarkoitti?
Miksi ihmeessä on syntynyt oppeja joita joutuu todistelemaan arveluttavilla menetelmillä ja jopa valheilla? Tuota tarvetta selittää Raamattuakin toiseksi kuin mitä on kirjoitettu en todellakaan ymmärrä.
Raamatun kirjoitusten selitysmalli ei tunnu monille oppikunnille kelpaavan: . ”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän”

Miten helppoa olisi oppiaan puolustaa sanomalla ainoastaan ”Näin sanoo Raamattu” - ja sanoa yksistään sen mitä kaikkea asiasta on kirjoitettu.
Valikoiva raamatunkohtien käyttäminen toki saa aikaan sen, että lumpputulokseksi saadaan melkein mikä tahansa. Kun otetaan huomioon KAIKKI mitä kasteesta sanotaan, niin kuva muuttuu aivan toiseksi.



Edelleen:
”puhdistuksen suorittaa Jeesuksen veri”

Verta konkreettisena ei kuitenkaan ole kasteessa läsnä,- se vuodatettiin ainutkertaisena suorituksena Golgatalla. Näyttää siltä, että Jumala asetti kasteveden symbolisoinaan tuota uhriverta, jollainka kastettu tulee osalliseksi tuosta Golgatalla vuodatetusta uhriverestä, eli tuo yhden kerran annetun uhriveren kastettu saa lukea hyväkseen.
Ja on siis Kristuksen kuolemaan täten kastettu.

Vanhan Liiton aikana veri oli aina konkreettisesti aitona elementtinä mukana kun uhraamalla veriuhri sovitettiin synnit. Tuohon vereen ei upottauduttu, vaan suoritettiin verenvihmonta.
Nyt Uuden Liiton aikana Jeesus antoi yhden kertakaikkisen veriuhrin jota ei tarvi uusia. Veri ei ole konkreettisena elementtinä kulloisessakin tapauksessa.
Tuon kertakaikkisen veriuhrin ja anteeksiantamuksen piiriin tullaa kasteessa. Kasteessa vesi on vertauskuvallisena elementtinä Jeesuksen antamasta uhriverestä. Näin ei tuohon vertauskuvalliseenkaan uhrivereen tarvitse upottautua vaan vihmonta on pätevä uhriverestä osalliseksi tulemisessa.



Edelleen:
”Tämän vertauskuvan mukaan VESI nyt teidätkin pelastaa, KASTEENA - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,”

Miten ihmeessä nyt VESI voi pelastaa? Tuohan tuntuu jopa epäraamatulliselta ja sovitusoppiin kuulumattomalta?
VESI yksiselitteisesti on Jumalan asettama symboli ja vertauskova Jeesuksen VERESTÄ jota ei toki konkreettisena elementtinä verenä ole kasteessa käytössä. (toki tuon veriuhrin kastettu saa lukea ansiokseen ”Kristuksen ansion tähden”)
Siksi VEDELLE Jumala on asettanut tuon pelastavan merkityksen. Onhan kastevesi myöskin vertauskuva Vanhan Liiton sovituksen tuovasta verenpirskottelusta.

Ja onhan niitä muitakin kohtia kasteesta, kaikkiaan yli 70 Uudessa Testamentissa. JA NE KAIKKI TULEE HUOMIOIDA.

”Lihan saastan POISTAMINEN” EI ONNISTU MILLÄÄN MENETELMÄLLÄ ei edes Jeesuksen veri voi meidän lihaamme puhdistaa, vaan lihamme on ja pysyy hautaan asti saastaisena synnin asuinsijana. ”synti joka minun lihassani asuu” Rm kirjeen luvut 5-7 ovat mainio oppitunti asiasta.
Tuota syntistä lihaamme joudumme raahaamaan mukanamme jatkuvasti kastesta huolimatta. Kasteellakaan ei tuota ”lihan saasta saa poistettua”. Mitään menetelmää saastaisen lihan puhdistamiseksi ei ole Jumala ihmiselle luonut.

Kasteessa tullaan syntienteesisaamisen piiriin - osalliseksi Uuden Liiton tuomasta armosta pelastumiseen. Kaste tuottaa oikeuden lukea Jeesuksen antama veriuhri ja kuolema kastetun hyväksi.
Vanha Liiton aikaan joitakin pakanoita (palvelusväkeä ym) otettiin ympärileikkauksella Vanhan Liiton piiriin (sisälle) jossa uhraamalla sai synnit anteeksi. Nyt tuon oikeuden tuo kaste.

Eli hieman laajemmin kerraten:

Syntien ANTEEKSISAAMINEN ja LIHAN SAASTAN POISTAMINEN ovat kaksi aivan eri asiaa.

Ensimmäinen on kastetulle mahdollista, mutta jälkimmäinen ei ole kenellekään mahdollista.
Tehdyt synnit saadaan anteeksi, mutta syntisyyttä, eli LIHAN saastaa ei voida ihmisestä millään menetelmällä poistaa. Ihminen on ja pysyy syntisenä synnin saastuttamana. Ihmisen liha on ja pysyy synnin saastuttamana ja asuinsijana kuolemaamme asti. Lihaamme ei voi millään saada puhdistettua eikä sen saastaisuutta poistaa. Jumala ei ole luonut mitään menetelmää jolla tuo ”LIHAN saastaisuus” eläessämme voitaisiin meistä poistaa.
Vasta silloin kun lihassamme oleva himo synnyttää synnin, vasta silloin tuo syntynyt synti voidaan sada anteeksi: Jaak 1: 14 -15. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin,

Emme siis voi saada anteeksi SYNTISYYTTÄMME, vaan tehdyt SYNNIT.

Täten raamatunkohdat:
”ottakoon kukin teistä kasteen syntien anteeksisaamiseksi” ja ”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (huom ”syntisi”, ei ”syntisyytesi”) ja toisaalta:
”Kaste ei ole synnin saastan poistamista" - eivät ole ristiriidassa keskenään koska kyse on kahdesta aivan eri asiasta: Synnin saastaa (syntisyyttä) ei voi ihmisestä POISTAA, kun taas tehdyt synnit saadaan ANTEEKSI kun tullaan ”järjestelmän” piiriin jossa se on mahdollista. Eli kun tullaan kasteessa Uuden Liiton piiriin jossa Kristus on antanut veriuhrin syntiemme edestä, jollainka synnit saadaan anteeksi tuon annetun uhrin ansiosta, - ilman omaa itse antamaamme uhria.
Tuohon syntien anteeksiantamuksen piiriin tullaan KASTEESSA. Kasteessa ihminen KASTETAAN Kristuksen kuolemaan ( Rm 6:3), siihen kuolemaan jolla syntimme sovitettiin. KASTEESSA tulemme siis osalliseksi Kristuksen kuolemasta.
Tuo Kristuksen antama veriuhri luetaan KASTETUN ihmisen hyväksi niin ettei kastetun itse tarvitse syntejään uhreilla sovittaa, niin kuin VL:N aikana Vahan Liiton piiriin ympärileikkauksella otettu joutui tekemään.

Synnin POISTAMINEN JA syntien ANTEEKSISAAMINEN ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Kun tämä ymmärretään, niin kuva kasteesta; mitä kaste on ja mitä kasteessa tapahtuu muuttuu sellaiseksi miksi Jumala on kasteen asettanut.
Kasteessa toimii siis vesi joka on vertauskuva Jeesuksen verestä. Kastajana on itse Kristus. Kaste on siis Jumalan teko,- ei siinä ihmisellä ole mitään osuutta kuten ei syntien anteeksisaamisessa ja pestauksessakaan..
Kasteen merkityksen mitätöiminen ja muuttaminen se ihmisen teoksi on suuri opin kauheus.

Edelleen:
"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen KALTAISEKSI se on suurin taivasten valtakunnassa.”

Tuota kohtaa kyllä taas tulkitaan täysin väärin perustelemassa sitä, että lapsi ei tarvitse kastetta. että hänelle luetaan Jeesuksen kuolema hyväksi ilman kastetta.
Tuota kohtaa käytetään perusteluna myöskin sille, että Jeesus ei kastanut noita lapsia.
Eipä kerrota että olisi (tai opetuslapset) kastanut niitä tuojiakaan.

Lisäksi nuo lapset olivat lapsia jotka USKOIVAT Jeesukseen ( Mt 18:6). Kuitenkaan Jeesus tai opetuslapset eivät kastaneet heitä. Miksi Jeesuksen uskovia lapsia ei kastettu? Yksinkertaisesti Jeesus ei tuossa tilanteessa kastanut ketään, ei aikuisia eikä lapsia. Jos tuota tilannetta käytetään esimerkkinä siitä, että lapsia ei kasteta niin silloin ei tuon esimerkin mukaan tule kastaa aikuisiakaan. Ja toiseksi – kristillisen kasteen aika ei vielä tuolloin ollut, Johanneksen kasteella ei toki voitu kastaa, koska Johanneksen kasteella kastettiin VAIN ne jotka tunnustivat syntinsä.
Kyseinen kohta ei siis miltään osin sovellu esimerkiksi siitä, että lapsia ei kasteta.
Ei myöskään Jeesuksen oma kastekaan käy esimerkkinä aikuiskasteesta. Eihän Jeesus vasta 30-vuotiaana voinut tulla ”ymmärrettäväänikään”.
Todellakin lapsikasteen vastustajat puhuvat itsensä esimerkkeineen pahasti pussiin. Niin käy kun turvaudutaan opin ja oman mielipiteen mukanaan tuomiin olettamuksiisi.

Väite:
”Lapsi on syntyessään puhdas… lapsikaan ei ole syntinen ennen OMAA syntiinlankeemustaan”.

Taas sanaa ”oma syntiinlankeemus” ei löydy Raamatusta.
Tuollaista ”omaa syntiinlankeemusta” ihmiskunnan syntiinlankeemukseen verrattavaa käsitettä ei löydy Raamatusta.
Tuollainen oletus ei ole kristinoppia.

Toki uskovan perheen lapsi on jo syntyessään pyhä, mutta ei lihansa osalta,- jonka lihan osalta pieni lapsikin on synnin saastan asuinsija.
Mutta henkensä puolesta tuollainen lapsi on pyhä kuten Raamattu sanoo, ( eikä tuotakaan kohtaa voi toiseksi muuttaa).
” Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.”
Siellä lapsen puhtaassa hengessä se Pyhä Henki hänelläkin asuu. Siitä huolimatta lapsi tekee toki syntiä. Sillä ei tuollaisella lapsella sen enempää kuin uskovalla aikuisellakaan ole monestikaan voimaa tehdä hyvää. Lohdullista- tekijä kuitenkin
”. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Mahtava järjestelmä. Jumala sen teki, - Jumala - minun Jumalani.

Edellä oleva mitä Jeesus sanoo lapsista ei siis kerro mitään lapsen synnittömyydestä ( ei siis Jeesus kehota tulemaan synnittömäksi)eikä siitä, että lapset olisivat synnitön ihmisryhmä jotka eivät tarvitse Jeesuksen sovitustyötä.
Kyseinen kohta nimenomaan painottaa ”nöyrtymistä’” lapsen KALTAISEKSI -ei tarkoiteta lapseksi tulemista, vaan lapsen KALTAISEKSI nöyryydessä tulemista.


Kohta:
”Ympärileikkaus ja kaste”

Ympärileikkaus oli yksiselitteisesti Vanhan Liiton merkki, kaste on Uuden Liiton merkki ja Uuden Liiton sisälle ottaminen, joka kaste tuo mukanaan kaiken sen mitä Uusi Liitto ihmiselle antaa. Eri asia on se, että monet tuhlaajapojan tapaan lPitävät halpana tuon Liiton ja lähtevät omille teilleen. Jumala ei kuitenkaan Liittoaan riko vaikka ihminen Liiton rikkoisikin ( ”rikoitte Liiton”).

Vanha Liitto uhreineen on ymmärrettävä jotta ymmärtäisi kasteen.
Vanhan Liiton aikana veri tuotti sovituksen siten, että verta piti käyttää aina uudelleen ja uudelleen. Verellä pirskoteltiin kansa. Pirskottelulla ja sivelyllä puhdistettiin miltei kaikki. . On huomattavaa, että anteeksisaamiseksi ja puhdistamiseksi ei upotettu vereen, vaan veri pirskoteltiin tai siveltiin.
Veri oli merkki. Näin kaste on myöskin merkki anteeksisaamisesta.

Uuden Liiton aikana Jeesus antoi yhden ja kertakaikkisen veriuhrin, - uhria aina uudelleen ja uudelleen ei enää tarvita. Tosin kerrotaan, että monet yhä uudelleen ja uudelleen itselleen ristiinnaulitsevat Kristuksen.

Kaste kokonaisuutenaan on suurelta osin suuri salaisuus.
Kuitenkin Jumala on asettanut kastevedelle hämmästyttävän suuren merkityksen.
Koska veri vuodatettiin yhden ainoan kerran, niin näyttää siltä, että kastevesi on asetettu ainakin symbolisoinaan tuota puhdistavaa uhriverta.
Kasteveteen sisältyy vertauskuvallisuus verestä,- puhdistavasta Jeesuksen antamasta kertakaikkisesta uhriverestä. Koska veri ei konkreettisesti ole mukana Golgatan jälkeen konkreettisena elementtinä, niin näyttäisi siltä, että Jumala on asettanut kasteveden kuvaamaan tuota sovitusverta. Mutta sillä on sama merkitys kuin Vanhan Liiton uhriverellä, ”veri tuottaa sovituksen”. ”vesi pelastaa kasteen”
Vedelle Raamattu antaa (ilmeisesti vertauskuvallisen ) pelastavan ja uudestisynnyttävän merkityksen ( olette ”syntyneet vedestä ja hengestä”.)

Huomattava on, että Vanha Liiton aikana veri todellakin pirskoteltiin, mitään muutosta ei tuohon tehty Uusi Liiton aikana. Näin pirskottelemalla suoritettu kaste on aivan sama ja saa aikaan saman kuin Vanha Liiton aikana pirskoteltu tai sivelty veri.
(edellinen vaatisi laajemman tutkiskelun. En vain ole tuota näkökulmaa missään nähdyn esitettävän, - en tosin ole lukenut kai yhtään kastetta koskevaa esitystä, kuin mitä nyt tuon helluntailaisten kaste-esityksen)


”miten on mahdollista, että kirkko samaan aikaan kastaa lapsia ja aikuisia”

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kysymys on harhaanjohtaja jolla halutaan puolustella aikuiskastetta. Onko oppikunnan puolustusmahdollisuuden noin heikot?
Toki aikuinen joka ei ole kastettu kastetaan kun tämä tulee uskoon. Mutta aikuista joka on lapsena kasteltu ei varmasti uudellaan kasteta.
Lasten ja aikuisten kastaminen samanaikaisesti on yhtä mahdollista kuin apostolienkin aikana;- koko perhekunta kasettiin. ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” totesi Joosuakin lastensakin puolesta. Hän ei sanonut, että: ”minä palvelen Jumalaa ja lapseni päättävät asiasta kun tulevat ymmärrettävään ikään”. Kyllä perheenpää ratkaisi ketä perheessä palvellaan. Uskotontulemisessa ei apostolisena aikanakaan ollut muusta kyse kuin, että uskottiin, että tuo ristiinnaulittu Jeesus on Messias jonka kirjoitukset kertovat tulevan. Uskottiin asia kun Pietari helluntaina asiasta eka kerran kertoi. Muuta uskoa ei vaadittu, eikä tarvittu,- tarvittaisiinko nykyään?
Huomatkaa, että kerta toisensa jälkeen apostolit todistivat ja kirjoituksista toteen näyttivät, että Jeesus on tuo luvattu Messias ( Jh 20:31, Apt 9:22, 17:3, 18:5, 28.) ja kuka tuon uskoi niin hän oli tullut uskoon ja kastettiin. Kumma miten Jumalan suoria teitä väännetään mutkalle ja moninaisia tikapuita ja vaiheita,- ”päätöksiä ja lopullisia päätöksiä” luodaan uskoontulon ehdoiksi.

Tilannetta jossa vain aikuisia kastettiin ei yksinkertaisesti Raamatussa kerrota. (paitsi yksittäisen henkilön kaste josta on kolme mainintaa). Helluntain jälkeen kun kastettiin useampia henkilöitä kerralla niin aina oli kyseessä perhekunta taikka ”kaikki omaiset”.
Perhekuntaan luettiin Raamatun mukaan kuuluvaksi. Puoliso, lapset, palvelusväki –myös rahalla ostetut, - ja porteissa asuva muukalainen.

Mikä se purppuranmyyjä lesken perhe oli jos siinä ei ollut kuin itse purppuranmyyjä. Tuon ajan ilmaisutavan mukaan perhe mainittiin naisen niemellä vain silloin kun naisella ei ollut miestä. Kun Lyydian kohdalla puhutaan perheestä niin miestä ei ollut vaan perheen muodostivat Lyydia ja hänen lapsensa. Lyydia oli ammatissa oleva nainen, ei siis mikään vanhus. Aivan niinkuin ammatissa olivat sadanpäämies ja vanginvartijakin. Noiden miesten tuli olla ”sotakuntoisia miehiä” – siis parhaassa miehuuden voimissa. Ei siellä sotilaina ja vanginvartijoina mitään vanhuksia ollut.

Missä lapsia kastetaan vanhempiensa tietämättä ja luvatta, ja missä mennään lasten luo heitä kastamaan? Ei missään. Ei sitä pakanamaallakaan mennä suoraan lastenkotiin ja aleta lapsia kastamaan. Mutta vanhempien mukana heidät kastetaan tai kastettujen uskovien lapsia kastetaan kun vanhemmat lapsensa kasteelle tuovat.
Kyllä lapsi kastetaan vain jos vanhemmat tuovat hänet kasvettavaksi.
Esitetty väite on siis tosi kummallinen ja tarkoituksella harhaanjohtava.

Miksi muuten nimenomaan helluntalaiset aikuiskastetta puolustaessaan vetoavat luterilaisten yksittäisiin ja asiayhteydestä irrotettuihin lausuntoihin? Kyllä kai luterilaiset tietävät luterilaisten mielipiteen asiata. Mutta kaikki eivät tiedä helluntalaisten perusteluja kasteesta.

Raamatullisia perusteita uskovien lasten kasteen epäämiselle ei ole. Historiallisia perusteita ensimmäisiltä vuosisadoilta lapsikasteen kieltämiseksi ei myöskään löydy. Lasikaste oli täysin luonnollinen asia apostolisissa seurakunnissa.
Ei ole mitään raamatullista perustetta sille, että olisi joki ihmisryhmä joka ei kastetta tarvitse.

Oppikunnan kasteesta käyttämiä ilmaisuja:

- ”Ymmärrettävä ikä”
- ”hyvän omantunnon pyytäminen ilman syntien tunnustamista”
- ”järjestys”

Noita sanoja ei löydy Raamatusta.

Hyvän omantunnon saaminen kasteessa ei ole mahdollista jos kasteeseen ei sisälly syntien anteeksisaaminen.
Kasteessa otetaan vastaan Jeesuksen suorittama rangaistus synnistä, eli Jumala ottaa kastetun tuohon Uuden Liiton armon piiriin, niin ettei kastetun tarvitse itse synneistään kuolemanrangaistusta kärsiä. Miksi lapselta tuo kieleltään. Juuri tuo häikäilemätön kovuus julmuus minua kauhistuttaa. Julmuus jonka oppi on saanut aikaan.

Edeleen:
”Vasta kolmannella vuosisadalla voidaan löytää todisteita lapsikasteesta.”

Väitteeseen sisältyy 100 vuoden valhe.

Jatkoksi väitetään:
N. 500 jKr lapsikaste tuli yleisesti katolisessa kirkossa hyväksytyksi kastetavaksi. Kirkko julistaa, että kasteessa saadaan synnit anteeksi.”

Tuohon sisältyy vähintään 300 vuoden valhe. Tosin siinä on osin totuutta kun mainitaan ”katolisessa kirkossa” sillä vasta tuolloin noin vuonna 500 voidaan alkaa puhumaan Roomalais-katolisesta kirkosta. Sitä ennen sitä ei ollut olemassa. (lukekaapa historiaa niin ei tarvi kirjoittaa omaa historiaa)
Lapsikaste oli ollut ennen mainittua vuotta jo satoja vuosia aivan yleinen apostolisesta ajasta alkaen. Tosin lapsikasteen suhteellinen osuus ei ollut niin suuri koska evankeliumin vasta valloitti paikkakunnan aikuiskastetavia oli suhteellisen paljon.
Aivan samoin tilanne oli kun ympärileikkaus aloitettiin niin aikuisten osuus oli suuri verrattuna myöhäisempään aikaan jolloin aikuisten osuus oli pieni ja tapahtui vain silloin kun pakanoita liitettiin Jumalan kansaan ympärileikkaamalla. Tässä on kuitenkin huomattava, että Vanhan Liiton aikana ei Jumala antanut tehtäväksi käännyttää ja ympärileikkaamaan juutalaisuuteen pakanakansoja.

( Kauhisteltu sana ”katolinen” muuten tarkoittaa ”yhteinen”, siis Paavalin perustamia seurakuntia voidaan kutsua nimellä ”yhteiseurakunta” – eli ”katolinen seurakunta”.
Sensijaan –sanan yhteydessä mainittu ”roomalaiskatolinen ” sana vasta kertoo paavin kirkosta.)

Totta se näköjään on että Neuvostoliiton systeemi, jossa ideologiaan sopimaton historia muutettiin on tullut käyttöön uskontokuntiinkin. Näin valitettavasti olen havainnut nyt jo useamman uskontokunnan tekevän.
Job 13: 7. ”Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;”

”Sodassa ja rakkaudessa” sanotaan kaikkien keinojen olevan luvallisia. Valitettavasti kolmantena on nyt tullut mukana oppikunnan oppi jonka puolustamiseksi näyttää kaikki keinot olevan luvallisia.

Historiatietoa kasteesta:

Origenes;
hänen kristityt vanhempansa kastoivat hänet lapsena. Origene oli Klemens aleksandrialaisen oppilas, ja missään ei käy esille, että Klemens olisi Origenestä nuhdellut lapsikasteesta.
Origenes itse lausuu :
”Lapsikaste on välttämättömyys, koska kaikki mikä on syntynyt vaatii puhdistusta.” Ja mainitsee ”lapsikasteen apostoleilta periytyneenä tapana”.
Origenes lausuu vielä: ”koska synnynnäinen lika kasteen kautta pestään pois kastetaan myös pieniä lapsia, sillä ainoastaan se, joka on syntynyt uudestaan vedestä ja hengestä( Jh 3:5) voi käydä sisälle Jumalan valtakuntaan”.

Origenes tutustui perusteellisesti Raamattuun. Hän kirjoitti suuren raamattuteoksen nimieltä HEXAPLA jossa kuudella rinnakkaisella palstalla oli eri kielillä Raamattu kirjoitettuna. Niistä muodostui 50 suurta kirjakääröä. Tuosta hexapla:sat tehtiin 700- luvulla orjallisen tarkka jäljennös Syyrian kielellä ja se on täydellisenä säilynyt.
Ogigenesin opetuksen mukainen Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen välinen suhde on se jonka tunnemme nykyisin kolminaisuusoppina.

Cyprianuksen (Garttaagon piispa , k. Marttyyrina V 258) teoksista käy ilmi, että lapsikaste Pohjois - Afrikassa oli yleinen tapa. (eikä ollut Rooman kirkko vaikuttamassa asiaan)
”Hänen aikanaan ei kiistelty siitä oliko lapsikaste oikeutettu tai pätevä, vaan ajasta milloin se oli toimitettava. Muutamat näet kastoivat pienokaisensa jo toisena tai kolmantena päivänä niiden syntymästä, toiset taasen lykkäsivät kasteen kahdeksanpäivän ikään”.

Origenesin opettaja Klemens aleksandrialainen tapasi laajoilla matkoillaan:
”sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkeutunut isältä pojalla aina Pietarin, Johanneksen ja Paavalin ajoista asti”

Klemens esittää kirjoittamassaan ”Kasvattajassa” laajasti kasteen siunauksen: ”kasteessa saamme lapsioikeuden. Kaste on kylpy jossa syntimme pestään pois, armolahja jossa saamme syntimme anteeksi” –
Klemens viittaa usein kasteenliittoon
Lapsikastetta ”Kasvattajassa” ei vastusta millään tavalla.
Muuten, kun tutustuu Gnostismiin, joka oli nuoren kristikunnan vaarallisin vihollinen ja Montalaisuuteen, (ensimmäinen ”Toronto-liike”) niin hämmästyttäviä yhtenäisyyksiä löytyy nykyajan hengellisistä virtauksista.


Kristikunnan ensimmäinen kirjailija TERTULLIANUS ( s. V- 160 – joka liittyi Montalaisuuteen joka oppi nosti hengen ilmoituksen yläpuolelle Sanan.) tunsi vastenmielisyyttä hänen aikanaan yleistä lapsikastetta vastaan. Hän nimittäin pani painon perisynnille. ”Hän ei suinkaan epäillyn kasteen armovaikutusta mutta hänen mielestään kasteen tuonnemmaksi lykkääminen pienelle oli lapselle hyödyllistä, minkä tähden viaton ikäkausi kiiruhtaa syntien anteeksisaamiseen?”

Lapsiasteen suhteen siis alussa ollut mitään riitoja. Sitävastoin riideltiin pääsiäisen oikeasta ajankohdasta, tuliko sitä viettää Egyptistä lähdön muistoksi vai Jeesuksen kuolleista nousemisen muistoksi.
Kolminaisuusoppi vasta varsinaisen suuren riidan aiheutti pariksisadaksi vuodeksi kunnes se sai lopullisen muotonsa Nikean kirkolliskokouksen päätöksellä.

Polykarpos (k. V 155 martyyrina korkeassa iässä. Smyrnan seurakunnan kaitsija) ja Papias olivat apostoli Johanneksen oppilaita ja he eivät missään vastusta lapsikastetta.

”Hermaan paimen” pani kasteelle ”Jumalan Pojan sinetille” suuren merkityksen.

”Bardabaan kirje” oli kauan aleksadrialaisten Uuden testamentin pysyvä osa.
Uuden testamentin osat levisivät suhteellisen hitaasti.
”Vasta toisen vuosisadan lopulla alkoi olla olemassa suurempia ja pienempiä Uudentestamentti osia ,paitsi latinan kelisinä, myöskin Syyrian ja koptinkilisinä käännöksinä”

Kaste-tavasta kertoo erään sydodin päätös neljännen vuosisadan alussa (siis heti vuoden 300 alussa) ”älköön pantako rahoja kastemaljaan, jollei pappi näyttäisi ottavan rahaa siitä minkä on saanut ilmaisiksi”
Siis kastemalja – siis valelukaste - oli tuolloin yleinen.

Vanhin säilynyt saarna on ”Toinen Klemensin kirje” on pidetty vuoden 100 ja vuoden 150 välillä. Se on täynnänsä Raamatunlauseita ja kehotetaan kuulijoita pitämään ” kasteen sinetti saastumattomana”.

DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta. Kirjoittamisajaksi aluksi määriteltiin vuodet 60-160, mutta sittemmin se on paikallistettu n v 120 kirjoitetuksi.
Siinä mainitaan ,että myöskin valelemalla suoritettu kaste on pätevä.

Kastetta ensimmäiset opettajat kutsuivat ”uudestisyntymisen kylvyksi”.

Bardabaskirjeessä tekijä mainitsee että kaste on ”kylpy” joka tuottaa syntien anteeksisaamisen ja kastutettuja hän kutsuu uuudestiluoduiksi”

Tertillanus kirjoitti tutkielman kasteesta ja mainitsee : ”siinä on syntien anteeksisaaminen , pelastus kuolemasta, uusi syntyminen ja Pyhän Hengen lahja”.
Cyproanus ( Karthagon paimen k. V-258)) puhuu ” synnyttävästä laineesta”
Klemens ja Origenes käyttävät ”kasteen armo” käsitettä.

”Kolmannen vuosisadan keskivaiheilta” ( siis n. V 250) on eräs esimerkki, että lapset jotka kastettiin saivat uuden nimen.”

Eri lahkoihin liittyneet tuolloin alussa kasettiin uudelleen lahkoon liittämisen merkiksi.
Cyprianus lausi: ”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä on samaa kuin panna toivo ihmiseen herran sijasta”. Lisäksi hän lausuu: että ” Kristus on se joka kastaa”.
Piispa Kyrillos jerusalemilainen jättänyt jälkeensä kirjoituksia mistä nähdään kuinka kaste n v 350 tietämiin kristikunnan emäseurakunnassa suoritettiin"

Missään kristikunnan alkuvaiheiden kirjoituksissa ei käy ilmi, että kaste olisi ”kuuliaisuuden osoitus”, taikka ”ihmisen lupautuminen ” eikä mainita kasteen suorittamisesta ”ymmärrettävässä iässä”.
Korostettiin että kasteessa toimii Kristus.

Käsittivätkö ja ymmärsivätkö nuo apostolien opettamat apostolisten ja heidän jälkeiset apostolisien seurakuntien vanhimmat asiat väärin ja vasta 1900 vuoden jälkeen asiat alettiin ymmärtämään oikein?
Nuo heidän dokumenttinsa josta heidän opetuksensa on luettavissa, on käytettävissä.
Väite, että ”historia on virheellistä ja epäluotettavaa” ei siis pidä paikkansa.
--------
Jälleen oppikunnan kaste opetukseen:

”Tietenkin suuri ja täydellisin erimerkki on itsensä Vapahtajamme antama”

Jeesus kastettiin Johanneksen kasteella, joka ei ollut ylösnousemuksen jälkeen enää pätevä kaste.
Jeesus ei voinut vasta 30- vuotiaana saavuttaa ”ymmärrettävää ikää”.
Toisaalta vesikastetta ei ollut olemassa kuin ehkä ½ v ennen Jeesuksen kastetta. Siinä syy miksi Jeesusta ei voitu kastaa lapsena edes Johanneksen kasteella.
Tuolloin Jeesuksen syntymän aikaan oltiin vielä Vanhan Liiton ajassa jolloin Liiton jäseneksi otettiin ympärileikkaamallapa, ympärileikatulle kuului kaikki Vanha Liiton velvollisuudet uhreineen ja uhrien tuomat oikeuden.
Jeesuksen ottaman kasteen esimerkillisyys kristilliseen kasteeseen ei siis täsmää miltään osin. Eihän meidän tule ottaa Johanneksen kastetta joka ei ole enää pätevä ja jonka kasteen merkitys on aivan toinen kuin kristillisen kasteen, jota Johanneksen kastetta suoritettiin vain muutaman,- ehkä parin vuoden aikana.
Kyse oli ylimenovaiheesta, ja emme varmastikaan ymmärrä miksi Johanneksen kaste piti olla siinä välissä. Johannes oli ”tienraivaaja” ja ehkä tuossa mielessä tuo muutamana vuoden aikana suoritettu poikkeuksellinen kastemenetelmä piti olla.
Miksi siis pitää esimerkkinä kastetta joka ei ole enää pätevä kaste?
Jeesuksen esimerkki: Tämähän merkitsisi sitä, että otetaam Johanneksen kaste, mutta ei kristillistä kastetta, koska Jeesusta ei kastettu kristillisellä kasteella.

Siis yksinkertaisesti kristillinen kaste (kuten ympärileikkauskin) alkoi tiettynä määrättynä aikana, ja sitä ennen sitä ei ollut. Siksi ympärileikkaus suoritettiin aluksi aikuisille, mutta myöhemmin ympärileikattujen lapsille. Tosin ympärileikkausta suoritettiin joskus myöskin niille pakana-aikuisille kun he liittyivät Jumalan kansaan.

Miksi Jeesus ei itse kastanut ketään? Oliko hänen tehtävänä pidätellä parkuvia lapsia rannalla sen aikaa kun aikuiset olivat kasteella? Ehkä tuotakin joskus aletaan pitämään perusteluna lapsikasteen kieltämiselle. ”Kakarat hiljaa- ei tää teille kuulu- tää on aikuisten juttu- ette te siitä mitään ymmärrä.” Olettamuksiin ei auta siis turvautua.
Lapsikastetta ei varmasti mikään taho suorita lapsille vanhempien tietämättä ja sallimatta. Kyllä KASTETUT vanhemmat tuovat lapsensa kasteelle, aivan kuten Jeesuksen luokin lapsia tuotiin, ja Jeesus nuhteli kieltäjiä. Kyllä kaikkialla vanhemmat tuovat lapsen Jeesuksen luo kastetavaksi, - valitettavasti estelijöitä on nykyäänkin ,kuten Jeesuksen aikanakin. Mitäköhän sanottavaa noille estelijöille Jeesuksessa olisi?

Jeesuksen luokse ei totu lapsia, että hän kastaisi heidät, vaan:” ”Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi;

Tulkintaperiaate. ”jos jotain ei Raamatussa erikseen sanota, niin sitä ei sitten ollut” ei täsmää.
- Opetuslasten kastamisesta ei puhuta mitään, mutta se ei merkitse ettei heitä olisi
kastettu.
-   naisten ehtoollisella käynnistä ei mainita mitään, mutta se ei merkitse sitä, etsikö naiset olisi ehtoolliselle kelvollisia tai että ehtoollinen ei kuulu heille.
-   Lasten ehtoollisesta ei myöskään mainita, mutta se ei merkitse sitä, että lapset olisivat odottaneet sivussa kun vanhemmat nauttivat rakkaudenateriaa.
-   ehtoollinen oli alussa nimenomaan ATERIA, mutta kaikkialla se on nyt muuttunut vertauskuvalliseksi. Miksi tuohon ei kukaan taho puutu? Ehtoollinenhan suorituksena nyt täysin Raamatun esimerkin vastainen?
-   Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja antoi esimerkin. Missään ei kuitenkaan tuota esimerkkiä ainakaan Suomessa ilmeisesti enää noudateta. Vaikka Jeesus sanoi antavansa esimerkin tuossakin; ”olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.”
-   Kaikissa evankeliumeissa ei kerrota kaikkia tapahtumia, Se ei kuitenkaan merkitse sitä etteikö esim vuorisaarnaa olisi ollut




Siis Mitä kaste on ja kuka kasteessa toimii?

Kasteen merkitys on täysin mitätöity kun opetetaan sen olevan ”kuuliaisuuden ositus” jossa ihminen toimii.
Raamattu kertoo seivästi kasteen olevan Kristuksen kuolemaan kastamista. Eli kastettu tulee osalliseksi Kristuksen kuolemasta, - synnille määrätystä kuolemanrangaistuksesta. Tuon Kristuksen kuolemanrengastuksen Jumala lukee jokaisen kastetun hyväksi eikä kenenkään kastetun ei tarvitse itse kantaa kuolemarangaistusta synneistään., -kunhan vain uskoo Jeesukseen ,- Messias teki tuon sovituksen minun puolestani.
Lasta ei suljette pois kun Jumala sanoi KAIKKI, niin se on KAIKKI ja niin siihen kuului myöskin perheen lapset. Lapset kuuluivat perheeseen ilman erityistä mainintaa.
On väärin väittää, että eivät kuuluneet koska ei erikseen mainita.
Ei erikseen mainita myöskään sitä, että perheen äiti kuuluisi perheeseen.
Peruste; ”kun ei mainita, niin ei kuulu, ei siis ole Raamatun tulkintaperuste.

Väitetään järjestykseksi: ”Ensin usko sitten kaste”,

”joka uskoo ja kastetaan” kohtaan vedoten. Toisaalla Raamatussa sanotaan: ”Joka on syntynyt VEDESTÄ ja hengestä” tuossa asia on toisinpäin. Kuten Matteuksen lähetyskäskyssäkin opetuslapseksi käsketään tekemään:
1.   Kastamalla ja
2.   opettamalla.
Kahdessa kohtaa asia on toisinpäin ja yhdessä asia on ilmastu toisinpäin.
Kumman puolta kukin on - Matteuksen vai Markuksen?

Luterilaiset ovat Matteuksen opetuslapsia ja helluntailaiset Markuksen!?
Asioiden kirjoitettu järjestys ei siis merkitse asioiden suoritusjärjestystä.

Edelleen:
”Lapsikaan ei ole syntinen ennen OMAA syntiinlankeemusta”

mainitaan Aabrahamin syntiinlankeemukseen vedoten.
Ompa outoa. Kunkin KOHDALLA TULEE tapahtua siis ensin oma syntiinlankeemuksensa! No mistä sitten tuo ”oma syntiinlankeemus”oppi löytää perustelunsa Raamatusta?

Koska siis helluntaiperheen lapsi pitää tulla uskoon? Hänhän on uskonut Jeesukseen aina. Ja Jeesuksen luo tuodut lapset uskoivat, kuten Jeesus itse todistaa:
” Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka USKOVAT minuun”,
Koska tuhlaajapojan vanhempi veli tuli uskoon ja päätti kuulua perheeseen ja päätti ojentaa kätensä isälleen lapseuden vastaanottamisen ja hyväksymisen merkiksi? Milloin hän osoitti kuuliaisuutta ja kastatti itsensä pyytäen hyvää omaatuntoa?

Ilmoitetaan kuitenkin, että oppikunnan kastekäsitys nousee Uuden Testamentin ilmoituksesta ja käytännöstä.

” perusteena Uuden testamentin käytäntö”

Eka apostolien kirje kirjoitettiin n.v 51 ja viimeinen n. 66. Kirjeissä kerrotaan siis ensimmäisen vajaan sukupolven käytännöstä. Miten uskotontulleiden vanhempien myöhemmin syntyneitten lasten suhteen meneteltiin, ei ole voitu kertoa, koska vain Joh kirjeet ovat myöhäisemmältä ajalta, eikä niissä puhuta kasteesta mitään.
Ei siitäkään syystä koska kun joskus samalle seurakunnalle lähetettiin kaksi kirjettä niin niiden aikaväli on vain parisen vuotta.

Sen sijaan on runsaasti kirjoituksia tuon ajan jälkeen miten meneteltiin. Ja missään ei ole vihjettä lapsikasteen vastustamisesta vaan on mainintoja lasten kastamisesta. Riitaa lapsikasteen ja aikuiskasteen välillä ei löydy kuin Tertulianuksen tapauksessa ja hänen perustelunsakin ovat aivan toiset kuin nykyään.
Lapsikastetta alettiin vastustamaan vasta 1200 luvulla.


Timoteuksen ympärileikkauksesta mainittiin.
Kohta on syytä lukea kokonaisuutena jolloin tulee esille syy miksi Paavali ympärileikkasi Timoteuksen. Ympärileikkaus oli ”juutalaisten tähden” jotta Timoteus olisi päässyt Paavalin mukana synagogaan opettamaan : Paavalihan oli itse ympärileikattu kuin myöskin kastettu. Myöhemminhän Paavali kiivaasti vastusti ympärileikkausta. Ylimenovaiheesta siis oli kyse, ei muuta.

Väite että lapsikaste vasta v 500 jälkeen olisi tullut yleiseksi on siis valhe.
Miksi valheella pitää puolustella oppikunnan oppia? Kun tuollaisia menetelmiä käytetään niin pitäisi puhua ”ideologian puolustelemisesta. Kristuksen oppia ei missään kehoteta valheella puolustamaan. Valhettelijoista nimenomaan mainitaan UT:ssakin ettei taivaaseen ole pääsevä yhtään valhettelijaa, ei vaikka kuinka ”Jumalan hyväksi” olisi valehdellut, puhumattakaan oppikunnaan opin hyväksi, Olenkin ihmetellyt miksi monet oppikunnat käyttävät valheita oppinsa tueksi. Ja miksi noihin valheisiin ei kukaan oppikunnassa puutu. Valheista pitää nuhdella vaikka menetettäisiin opin tärkeäkin tulipilari.

Edelleen:
”Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä”.

Tuo ”hyvä omatuntu” tarkoittaa Raamatun ilmoituksen mukaan nimenomaan syntien anteeksisaamista. Synnin saasta ei lihasta minnekään pois peseydy. Uskovankin liha on synnin asuinsija ja pysyy; ”synti joka minun lihassani asuu” toteaa Paavali. Anteeksisaamisesta se hyvä omatunto tulee. Hyvä omatunto ei voi tulla jos syntejä ei tunnusta ja saa anteeksi. Ja pahaa omatuntoa ei voi olla kun synnit on saatu anteeksi.
Miten helluntailaisella voi olla huono omatunto uskoontulon jälkeen? Mikä synti siellä kaivelee? Huonon omantunnonhan aiheuttaa vain tunnustamaton ja anteeksisaamaton synti. Ei omatunto ”paadu” kasteessa niin ettei huonoa omaatuntoa enää esiinny kasteen jälkeen. Huono omatunto tulee aina synnin tekemisestä,- ja synnittömyyttä ei h

HELLUNTAIOPPI KIELTÄÄ HERRAN TYÖN lapsen kohdalla



1. Piet 2: 1-3. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin KESKUUDESSANNE on oleva VALHEENOPETTAJIA, jotka salaa kuljettavat SISÄÄN turmiollisia HARHAOPPEJA, KIELTÄVÄTPÄ HERRANKIN, joka on heidät OSTANUT, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä TOTUUDEN TIE TULEE HÄVÄISTYKSI;
ja ahneudessaan he VALHEELLISILLA sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.”

”kieltävätpä Herrankin”.
Vaikka paljon olen joutunut tutustumaan Suomessakin kristikunnan keskuudessa vaikuttaviin harhaoppiin joilla ihmisiä eksytetään, niin en ole kertaakaan ymmärtänyt, että missä he jopa kieltäisivät Herran.


LAPSIKASTEEN MITÄTÖIMINEN ei onnistu.

Heiluntaoppi MITÄTÖI lapsikasteen sanomalla suoraan, että: ”lapsikaste on mitätön”. Ja opettamalla, että kun lapsikaskettu menee myöhemmin uudelleen kasteelle, niin kysymyksessä ei ole uudelleen kaste, vaan kyse on ensimmäisestä kasteesta, koska lapsikaste on opin mukaan mitätön.
Lapsikasteen mitätöimiseen on saatu rohkeus varmaan siitä syystä, että samalla selitettään, että kaste EI OLE Jumalan teko vaan ihmisen oma teko ja kuuluvaisuuden osoitus (kuuliaisuuden osoitus mihin?).

Kun siis opetetaan, että lapsikaste on mitätön ja selitetään, että kaste ei ole Jumalan teko vaan ihmisen teko, niin tosiasiassa mitätöidään Jumalan teko. Ja kun mitätöidään Jumalan teko, niin tosiasiassa KIELLETÄÄN HERRA, juuri niin kuin Raamattu kertoo valheopettajien tekevän.

Kun eka vuosisatojen joku aikalainen laskeskeli, että 6 miljoonaan luopui uskostaan noina aikoina, niin mitä tuo uskosta luopuminen oli? Ja mitä tämän päivän uskosta luopuminen on?
Toki nuo uskostaan luopuneet useimmat edelleen uskovat ,että Jumala ja Jeesus on.
Luopuminen on nimenomaan sitä, että ei uskota Jumalan tekoihin ja Jumalan mahdollisuuksiin omalla ja toisten kohdalla sovitustyön kohdalla.
Luovutaan siis uskosta Golgatalla tehtyyn sovitustyöhön.

Kaste on tapahtuma, jossa Jumala jakaa ihmiselle kaiken sen osallisuuden mitä Raamattu ilmoittaa kasteessa saatavan ja tapahtuvan ( luettelo kasteessa jaettavista asioista lopussa).Kaste on siis konkreettinen toimenpide jolla Jumala jakaa ihmiselle Jeesuksen suorittaman lunastustyön. Ja tällöin kastettu tulee tuosta lahjoitettavasta pelastuksesta heti osalliseksi, ja niitä heti häneen sovelletaan. Kaste on siis pelastuksen ” jakotilaisuus” ( huom epäraamatullinen ilmaisu, mutta tapahtumaa kuvaava)
Eikä ne lahja ole missään ”paketissa” joka pitää jollakin tavalla ”avata”, jotta sen saisi omakseen, tai että sen avaaminen tulee siirtää myöhemmäksi, kuten on haluttu selittää.


SYLILAPSEN TAVALLA.

Toinen asia joka yöllä kirkkaasti laskeutui mieleeni asia jota ja jonka merkitystä en ollut ennen huomannutkaan.

Jeesus otti luokseen tuotuja lapsia SYLIINSÄ, ja asetti sellaisen ESIMERKIKSI siitä MILLÄ TAVALLA PELASTUS tulee ottaa vastaan.(Mark 10:13-16).
PELASTUS tulee ottaa vastaan LAPSEN KALTAISELLA tavalla, Jeesuksen SYLISSÄ olevan sylilapsen tavalla.. Jeesus sanoi tuo lapsi sylissään ja asia tuli konkreettisesti selväksi kaikille paikalla oleville. Miksi sitten mm ei helluntailaisille ja muille jotka vuoden 1600 jälkeen ovat alkaneet kieltää lapsikasteen pätevyyttä?

Nyt oppikunnassanne kauhistellaan, että eihän tuollainen Jeesuksen syliinsä ottama sylilapsi mitään ymmärrä, eikä voi ottaa mitään vastaan kun ei ymmärrä mitään.
Opetetaan, että pitää tulla ensin ”YMMÄRRETTÄVÄÄN IKÄÄN”, jotta voisi ottaa pelastuksen lahjan ja uudestisyntymisen vastaa.
Opetetaan, että lapsella pitää ensin tapahtua ”omakohtainen syntiinlankeemus” jotta pelastusta tarvitsisi. (muuten tosi kummallinen ja raamatunvastainen ilmaisu, todellinen järkeisoppi josta Raamattu varoittaa).

Pelastus ja taivastenvaltakunnan vastaanottaminen on sama asia.
Mistä pelastutaan ja mihin? Pelastutaan taivaaseen. Pelastutaan saatanan vallasta Jumalan valtauntaan. Kasteessa synnytään Jumalan lapseksi.(Jumala uudestisynnyttää).

Eli taivasten valtakunta pitää ottaa vastaan KUTEN LAPSI, jotta sinne päästäisiin sisälle. Ja tuon Jeesus sanoi LAPSI SYLISSÄÄN, siis SYLIlapsenkin tulee ottaa vastaan pelastuminen taivastenvaltakuntaan, - ja nimenomaan juuri sillä SYLIlapsen tavalla, ilman omaa ymmärrystä, ollen TÄYSIN passiivinen osapuoli asiassa. Ollen ainoastaan pelastusteon KOHTEENA, - kasteessa KASTAJANA ja pelastuksen LAHJOITTAJANA ollessa Jumala. Ja pelastustyön suorittajan ollessa totaalisesti JEESUS, ilman ihmisen vähäisempääkään myötävaikutusta asiaan.

(älkää taas vedotko siihen, että Jeesus ei kastanut noita lapsia: Ei voinut kastaa koska lunastustyö ei ollut vielä jaettavissa, tulevaa tapahtumaa ei etukäteen voitu jakaa.)

Lunastustyö on totaalisesti suoritettu viimeistä piirtoa myöten Jeesuksen toimesta Golgatalla, ja vasta sen JÄLKEEN tuo pelastus oli jaettavissa. Eli, kuten Raamattu sanoo: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”, vasta tuon jälkeen tuo sovitus oli jaettavissa. (jätetään siis nuo Johanneksen ja opetuslapsien suorittamat kasteasiat omaan aikaansa kuuluviksi ja eletään kristillisen kasteen aikaa.)

Joku osuus jäi toki ihmisillekin:
” pitäkää huoli siitä, ettei KUKAAN jää OSATTOMAKSI Jumalan ARMOSTA” .
On pidettävä huoli, että ei edes lapsi tuosta pelastuksen ARMOSTA jää osattomaksi. .
Tehkäämme siis Jeesuksen käskemällä tavalla opetuslapsia; KASTAMALLA ja OPETTAMALLA. (mikä tuossa Jeesuksen käskemässä asiassa teitä niin pännii?)

Nyt helluntailaiset ym ovat kehittäneet opin, jonka mukaan lapsen pitää tulla ensin aikuisen kaltaiseksi, jotta tämä voisi ottaa pelastuksen vastaan.(vaikka Jeesus edellyttää, että aikuisen pitää tulla lapsen kaltaiseksi).
Tuossa vaiheessa oppikunta KIELTÄÄ HERRAN. Kielletään Herran opetus ja kielletään Herran mahdollisuudet ojentaa pelastusta 100% LAHJANA LAPSELLE.
Kielletään Herran sana jonka mukaan pelastus tulee nimenomaan ottaa vastaan KUTEN LAPSI, muuten ei edes päästä sisälle pelastukseen. Aikuinen nimittäin omaa kyvyn kieltäytyä ottamasta pelastuksen lahjaa vastaan. Tuota kyky ja ymmärrystä lapsella ei ole.

Pelastuksen LAHJAN, lahjana yksin ARMOSTA, vastaanottamisen ydin on tuossa, LAPSEN TAVALLA, - kuten lapsi.
Kun tuo lapsen tavalla vastaanottaminen kielletään ja selitetään, että Jumala ei pysty antamaan pelastusta lapselle kun tämä ei ymmärrä asiaa, niin kielletään Jumalan mahdollisuus ja Jumalan teko.
Kun selitetään, että ”lapsi ei synnittömänä” tarvi kasteessa lahjoiteltavaa pelastusta, niin taas kielletään Herra ja Hänen sanansa.
Herra kielletään kun kielletään Hänen Sanansa ja/tai Hänen tekonsa. Tuota eksyttäjät (=eksyttävät henget ihmisten kautta) käyttää aseenaan.

Toisin sanoen; salakavalasti pelastuksesta tehdäänkin itse asiassa ihmisteko selittämällä, että pelastus on mahdollista vain jos ihmisen sen ymmärtää ottaa vastaan. Pelastus tehdään ihmisen ymmärryksestä riippuvaisiksi.
Ymmärryksestä on tuolloin tehty epäjumala johon katsotaan ja vedotaan, kun Raamatun kokonaisilmoitus sen sijaan on, että tulee katsoa Herraan ja luotaa ja vedota Herraan ja hänen tekemäänsä työhön.

Tällä tavalla on tapahtunut se mitä Raamattu sanoo: ”salaa kuljettavat sisälle turmiollista harhaoppia, KIELTÄVÄTPÄ HERRANKIN.”
Herra kielletään kun kielletään Hänen mahdollisuus antaa lahjana pelastus, sovitustyö ja osallisuus sovitustyöhön lapselle.
Oppi lapsen pelastumisesta ”yleisen sovituksen mukaan” on raamatullinen mahdottomuus jo siksikin, että sylilapsen pelastuksen tiestä on tehty erilainen kuin aikuisen pelastuksentie.
Lapsesta on siis tehty erityistapaus, mitä pelastumiseen tulee. Itseasiassa noita ”erityistapauksia” on enemmän kuin ”normaalia” pelastuksentien omaavia aikuisia.
Näin ”erityistapaus” onkin yleisin tapaus ja suurin ihmisjoukko.

VL.n aikanakaan ei lapsi pelastunut sen vuoksi, että ympärileikkaus ja jumalan säätämä Liitto oli olemassa, vaan ympärileikkaus piti suorittaa lapselle ja vasta sen jälkeen lapsi tuli pelastuksesta ja Liitosta osalliseksi.
Jos joku jätettiin vaikka vanhempien toimesta johonkin oppiin tai muuhun vedoten ympärileikkaamatta, niin sellaisen Jumala käski hävittämään Jumalan kansasta. Ympärileikkaamaton oli totaalisesti Jumalan kansaan kuulumaton.
Näin myöskin kastamaton lapsi ei kuulu Kristuksen morsianjoukkoon, eikä ole myöskään Jumalan lapsi, eikä kuulu Uuteen Liitoon, vaan kastamattomat ovat sen ulkopuolella.
Miten Jumala noiden kastamattomina kuolleitten kanssa menettelee, on hänen asiansa josta ei paljoa ole ilmoitettu, jos olleen ole. Meidän ihmisten tehtäväksi on annettu tehtävä: ”pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta”.

Mitä Jumala noille eri syistä kastamattomille tekee jos kuolevat, sen Hän on jättänyt meille selkeästi ilmoittamatta, ja sitä on turhaa pohdiskella. Luulen, että tahallisille lapsiltaan kasteen epääville Jumala tarjoaa samaa myllynkiveä kaulaan ja meren syvyyteen upottamista kuin Jeesukseen kasteessa uskon saaneiden LASTEN viettelijöille.
Jos kohtelu tuntuu kohtuuttomalta, niin asia on helposti saatettavissa Raamatun mukaiseen järjestykseen kun vanhemmat vievät lapsensa kasteelle.

”Ei tarvi kastaa”; on yhtä irvokas menettely kuin jos VL:n aikaan joku jästipää ilmoitti lapsensa kohdalla: ”ei tarvi ympärileikata”, ja vetosi Jumalan rakkauteen; ”miten nyt rakkauden Jumala voisi tuollaisen viattoman hävittää kansastaan”. Pysyitkö ko. äiti tyynen rauhallisena kun tuo ympärilaikkamaton lapsi hävitettiin Jumalan kansasta, vedoten sitkeästi Jumalan rakkauteen; ”pelastuu varmasti ilman ympärileikkausta”, sitä ei kerrota, vai viekö lapsensa kiireesti ympärileikattavaksi?
Seuraamus ympärileikkaamattoman kohtelusta oli kuitenkin selkeästi Jumalan toimesta käsketty.


Kun lapsikaste kielletään, niin kielletään Herran työ, eli kun kielletään Herran työ, niin kielletään toisasiassa Herra ja hänen sanansa.

Kyseessä on hirvittävin asia mitä saatana on kristikuntaan onnistunut syöttämään.
Kyseessä on pelastuksen tekeminen riippuvaiseksi ihmisestä. Toivo pelastuksesta tosiasiassa pannaankin ihmisen omaan ymmärrykseen/suoritukseen /päätökseen/ratkaisuun, eikä Herraan.

Näinhän jo varhainen seurakunnan opettaja opetti nuhdellessaan Donatalaisia jotka kastoivat lapsena kasvettuja uudelleen kun nämä liittyvät heihin:
”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä on samaa kuin panna toivo ihmiseen Herran sijasta,” sanoi raitis ja arvostettu opettaja, joka raamatullisesti korosti ARMON keskeistä merkitystä pelastuksessa.

Kun lapsikaste mitätöidään niin samalla mitätöidään Jumala tekemä Uusi Liitto (Kasteenliitto, ei enää ympärileikkauksen liitto) yritetään muuttaa Uusi Liitto ihmisen ja Jumalan yhteistoimin tekemäksi sopimukseksi, - Liitoksi joka olakseen voimassa ihmisen kohdalla vaatii ihmisen ymmärryksellään tekemän päätöksen/ratkaisun.
Näin tehdään pelastus riippuvaiseksi ihmisen päätöksestä/ratkaisusta.

Tehdessään Aabrahamin kanssa Liiton Jumala ei vähääkään missään vihjaakaan, että kyyssä olisi ollut Aabrahamin ja Jumalan, taikka Aabrahamin myötävaikutuksella/suostumuksella tehty Liitto.
Raamattu puhua tuosta liitosta toistamiseen: ”MINUN Liittoni”, ”rikkovat MINUN Liittoni”, ”rikkovat JUMALAN Liiton”. Ei siis puhuta Jumalan ja Aabrahamin liitosta.
Aabrahamilla ei siis ollut vähäistäkään osuutta tuohon Jumalan tekemään Liittoon, hän vain alistui siihen ja ympärileikkautti itsensä ja kansan. Myöhemminkin Liittoon ”alistui” ja siitä tuli osalliseksi kaikki 8 päiväset ympärileikkauksessa, - huomaa ,- ilman omaa ymmärrystä ,- kuten lapsi.

Huomaa, että Jumalan tekemä ympärileikkauksen Liitto ei koskenut niitä lapsia jotka vanhemmat jostain syystä jättivät ympärileikkaamatta. Ympärileikkaamattomat lapset olivat tuon Jumalan tekemän Liiton ulkopuolella, eli olivat pelastuksen ulkopuolella. Jumala määräsi jopa ympärilakkaamattomat hävitettäväksi Jumalan kansasta.

Uuden Liiton aikana KASTE on Liitosta osalliseksi tuleminen, jossa Jumala jakaa pelastuksen osallisuuden ihmiselle. Missään muussa tuota pelastusta ei ihmiselle jaeta.
Tuossa kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, (”lihan ruumiin pois riisumien”, hengen uudestisyntyminen), Pyhän Hengen saaminen ja kaikki mitä Raamattu ilmoittaa siinä tapahtuvaksi ja kastettavalle ihmiselle jaettavaksi (vrt luettelo lopussa).
Kasteenliitto tehtiin ja astui voimamaan LIITTONA Golgatalla kun sovintoveri vuodatettiin, ja se astuu voimaan kunkin ihmisen kohdalla kasteessa, kun sen ottaa vastan KUTEN LAPSI.

Tuota sovintoverta konkreettisesti ole käytettävissä, se vuodatettiin vain kerran. Siksi Jumala sääti kasteveden toimimaan tuona joka YHDESSÄ SANAN, ja sanan kautta, ja sanassa tuon puhdistamisen suorittaa. (”puhdistaen sen vedellä pesten”).
Ef 5:25-26 ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, VEDELLÄ PESTEN, SANAN KAUTTA”.
Huomatkaa, että tuossa Vesi ja sana on selvästi erotettu eri asiaksi. Näin ollen myöhin Jeesuksen opetuksessa Nikodeemukselle mainittu VESI tarkoittaa yksiselitteisesti kasteveteen ,eikä sanaa, sillä sana on erikseen vaikkakin kasteveteen liitettynä.
( Jh 3:5) "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”

Lapsetkin on tarkoitettu tuohon vedellä pestyyn seurakuntaan.
Lupaus kuuluu lapsillekin: ”teille ja teiden LAPSILLENNE tämä lupaus on annettu” sanoo Pietari kun hän selventää eka helluntaina kenelle pelastus ja kaste on tarkoitettu:
Apt 2:39 ”Sillä teille ja TEIDÄN LAPSILLENNE tämä lupaus on annettu ja KAIKILLE, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Ja Jumala on kutsunut pelastukseen myöskin LAPSET, eikä jätä heitä pelastuksen ulkopuolelle Uudessakaan Liitossa, niinkuin ei jättänyt Vanhassakaan. Liitossa.
Pietari nimenomaan eka helluntain tilanteessa erikseen tähdensi, että myös LAPSILLE annettu lupaus kasteessa tapahtuvasta pelastuksesta ja Pyhän Hengen saamisesta myös nimenomaan kuuluu. Lapsi on siis mainittu tuossa eka kastetapahtumassa, myöhemmin lasta ei erikseen tarvinnut enää toisten mainita, mainitaan kastetun ”parhekunta” ja ”kaikki omaiset”, ketään erottelematta pois.

Eläytykääpä tuohon eka helluntain tilanteeseen: Teillä on pieni lapsi sylissäsi ja teille sanotaan: ”teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu”. Kuka tulkitsee, että lupaus kasteesta ja siinä annettavista asioista ei kuulu tälle sylissänne olevalle lapselle?

Uutta Liittoa siinä tapahtuva pelastus yksin ARMOSTA sovelletaan kasvettuihin, ei muihin. Kasteessa kastajana toimiva Jumala ja sanansa kautta Hän jakaa tuon
UL:n sovituksesta osalliseksi tulemisen kastetulle ja se pitää vastaan ottaa kuten lapsi. Siis lapsikin on kykenevä tuon lahjan vastaanottamaan niinkuin Jeesus sylissään olevaan lapseen vetosi.

On huomattavaa, että kaste Raamatun kertoman mukaan tapahtui aina siinä samassa tilanteessa ja vasta kastettu saattoi olla pelasteltu ja omistaa UL: n lupaukset.

Pietari puhui eka helluntaina puolisen tuntia ja ilmoitti, että tuo tapettu Jeesus olikin luvattu Messias. Kuulijat ottivat sanotun todesta ja hädissään kyselivät mitä heidän on tehtävä. Pietari kertoi sen heille ja epäselvyyksien välttämiseksi korosti tuon eka kastetaantuman edellä, että lupaus kasteessa jaettavasta pelastuksesta kuuluu teille kaikille ja teidän LAPSILLENNE. Ja heti alettiin kastamaan kaikkia paikalla olevia. (eipä muuten kummoista uskoa vaadittu tuolloin kastetuilta, Nyt noita pelastuksen tikapuita on pidennetty mitä erilaisemmilla askelmilla. Taidetaan olla tehty jo uusi Baabelin torni taivaaseen ulottuvaksi omin tikapuin)

Merkillepantavaa on, se, että yleensä Raamattu ottaa mainitsemiinsa lukumääriin ainoastaan aikuiset miehet, lapsia ja maisia ei lukumäärissä huomioitu, vaikka asia koski heitäkin, esim ruokkimisihme: ” Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.”. Toki naiset ja lapsetkin söivät, ja viitataan heidän paikallaoloon, mutta lukumäärässä heitä ei otettu huomioon.
Tuostakin syystä ei siis lapsia erikseen mainita kaste tilanteissakaan kun perhekuntia kastettiin. (eihän naisille kerrota jaetun ehtoolistakaan). Jos siis jotain ikäryhmää ei mainita, niin se ei Raamatun kielenkäytön mukaan merkitse sitä ,että asia ei heitä koskenut.

Ei mainita erikseen mitään ihmisryhmää ”laadun” perusteella. Ei lapsia, vanhuksia, vammaisia, orjia, rikkaat, köyhiä, ei naimattomia, ei naituja ym siis mitään eri ihmisryhmiä kasteen kohdalla mainita erikseen. Mainitaan vain kattavasti: KAIKKI kansat, perhekunta ja KAIKKI omaiset kastettiin. Ja yksin siihen perhekuntaan
kuuluin kaikki perhekunnassa tuolloin olleet; myös lapset, naiset, palvelijat perheineen, porteissa majaileva (usein raajarikko) muukalainenkin ja monesti lastenkin perheet kaikki ikäryhmät kuluivat perheeseen. Ketään ei suljettu kasteen ulkopuolelle.
.
Mutta tuossa eka helluntain ensimmäisessä kastetilanteessa Pietari nimenomaan selvensi ja korosti, että luvatut asiat, kaste, pelastus ja Pyhän Hengen samainen koski MYÖSKIN LAPSIA ja niitä lapsi oli kaikki lapset sylilapsista alkaen.
Kenellekään ei jäänyt vähäisintäkään epäselvyyttä lasten kastamisen suhteen, vaan heidät kastettiin vanhempiensa mukana.
Lasten kuuluminen kastettaviin kerrottiin siis eka kastekerralla, myöhemmin lapsia ei tarvinnut enää erikseen uudelleen mainita.

Meneteltiin kastamisen suhteen siis samalla tavalla kuin vallalla olevan proselyyttikasteenkin kohdalla, jossa kastettiin perhekuntina lapsetkin kun perheenpää oli päättänyt liittyä juutalaisuuteen ja siirtyä Mooseksen lain alaisuuteen, eli pelastettujen joukkoon, Jumalan kansaan kuuluvaksi..


Kun olen tuonut ja jaksossakin tuon KASTE sanan yhteydessä vain yhden tai muutaman asian esille mitä kasteessa tapahtuu, niin se ei merkitse sitä, että kieltäisin kaikki nuo muut kastaessa tapahtuvat ja lahjoitettavat asiat. Kyse on vain siitä, että tekstiyhteydessä vaivan korostan selityksen kohteena olevaa kasteeseen liittyvää asiaa. Tai lyhykäisyyden vuoksi ei kaikkia mainitse.
Eli käyttämäni tapa on aivan sama kun mitä Raamattu käyttää. Esim kun Jeesus vastasi kysyjälle mitkä ne pidettävät käskyt ovat, niin Jeesus toi esille vain puolet käskyistä, eli tärkeimmät ja jätti loput mainitsematta. Tuo ei merkinnyt, että Jeesus olisi kieltänyt tai mitätöinyt loput käskyt. (Mt 19:19-19).

Kun siis olen aikaisemmin ja jatkossakin käytän sanaa KASTE, niin tarkoitan kaikkia seuraavia kasteessa tapahtuvia asioista jotka Jumala kastetulle tekee ja lahjoittaa ja jotka kasteessa tapahtuu:

MITÄ KASTEESSA TAPAHTUU JA KUKA KASTEESSA TOIMII?
-Kasteessa synnit pestään pois (Apt 22:16)
-Kaste tapahtuu syntien anteesisaamiseksi (Mk 1:4, Lk3:3, Apt 2:38)
-Kaste uudestisynnyttää (Jh 3:5, Tiit 3:5)
-Kaste pyhittää ja puhdistaa seurakunnan kirkastetuksi, tahrattomaksi, rypyttömäksi, pyhäksi ja nuhteettomaksi Kristuksen morsiameksi (Ef 5:26-27)
-Kaste liittää ihmisen Kristuksen kuolemaan ( (Rm 6:3)
-Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin) hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja synteihin kuolleesta olotilasta (Rm 6:4-5, Kol 2:12-13)
-Kasteessa tapahtuu peso, pyhittyminen ja vanhurskautuminen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (1.Kr 6:11)
-Kasteessa ihminen pukee Kristuksen ja hänen vanhurskautensa päällensä (Gal 3:27)
-Kasteessa ihmisen vanha luonto “lihan ruumis” poisriisutaan, koska kaste on Kristuksen ympärilaikkaus (Kol 2:11)
-Kasteessa Jumala vaikuttaa meissä uskon ( (Kol 2:12)
-Kasteessa ihminen pestään ja sydän vihmotaan puhtaaksi pahasta omastatunnosta (Hb 10:22)
-Vesikaste pelastaa (1.Piet 3:21)
-Kaste ei ole “lihan saastan poistamista” (liha pysyy aina syntisenä), vaan ennen kaikkea Jumalan meidän kanssamme solmima hyvän omantunnon liitto (1.Piet 3:21)
-Kaste ei ole ihmisen kuuliaisuuden teko Jumalalle, vaan se on Jumalan ARMOteko ihmiselle.


Voitto Ramu

YLEISEN SOVITUKSEN mukaan.

Helluntailaiset opettavat, että lapsi pelastuu ”yleisen sovituksen” perusteella.

Mikä ihmeen ”yleinen sovitus”, missä se mainitaan Raamatussa?

Jeesus itse opettaa, että taivastenvaltakunta pitää ottaa vastaan kuten lapsi, jotta pelastuttaisiin.
Miten ja mitä siis lapsi ottaa vastaan pelastuakseen?

Miten ottaa vastaan ja missä/milloin ja missä se annetaan lapselle?

Helluntailaisten opissa kasteessa otetaan seurakunnaan jäseneksi. Heillä siis lapsi on seurakunnan ulkopuolella.
Seurakunta on Kristuksen ruumis. Oppinsa mukaan heidän lapsensa on siis Kristuksen ruumiin ulkopuolella.
Voiko Kristuksen ruumiin ulkopuolella oleva pelastua?

Lapsen synnittömyys.
Job 15. 14. ”Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!”
(ja Hes 18 on luettava kokonaan )
Kukaan ei synny synnittömänä, se on raamatun opetus.(voiko saastaisesta syntyä---)
”minä olen synnissä siinnyt ja syntynyt”
Vetoatte ,että Jeesus antoi täydellisen esimerkin kasteesta.
Samalla opetatte, että kaste tulee ottaa vasta kun tullaan ”ymmärrettävään ikään” ja kun on tultu uskoon.
Tuliko Jeesus siis uskoon vasta 30-vuotiaana, taikka tuliko Hän vasta tuolloin ymmärrettävään ikään.

Missä Raamatussa tuo käsite: ”ymmärrettävään ikään” löytyy?

Miksi siis käyttää lapsenkasteen kielto-opissa raamatunkohtia jotka kääntyvät oppia vastaan?

Missä kielletään kastamasta lapsia? Eli missä saunotaan, että lapsi ei tarvitse Jeesuksen sovitustyötä. Väitättehän itsekin, että lapsi pelastuu ”yleisen sovituksen mukaan”. Hän siis tarvitsee sovitusta. Mutta jos on synnitön niin ei lapsi silloin sovitusta tarvitse.
Ristiriitaa yllinkyllin.

LAPSEN KASTE


A. Perhekuntien kaste.

Helluntailaiset opettavat kasteoppi-monisteessan, että raamatussa kerrotut neljä perhekuntaa olivat lapsettomia, ja että Filippin vanginvartijan KAIKKI omaiset, eli suku olivat lapsettomia.

Monilapsisuus oli noihin aikoihin tavoiteltava ja arvostettava asia.
Lapsettomuutta halveksuttiin, joka perheeseen kuuluvien orjien toimesta ( vrt Saaran ja Rebekkan tapaus).

Olisiko ollut mahdollista, että varsin pieneltä alueelta olisi Israelista löytynyt neljä perhekuntaa ja yksi hedelmätön suku, joilla ei olisi ollut lapsia?

Perhekunta oli tuolloin hyvin suuri ja siihen kuuluivat palvelijat ja orjat lapsineen ja myös porteissa asuva muukalainenkin.


B. . Lapsikasteen kieltävä helluntaioppi opettaa, ja rakentaa kasteoppinsa pääosin seuraavien oppipilarien varaan:

1.   Kasvettu pitää tulla ensin ”ymmärrettävään ikää” ( raamatunviite ???)
2.   Paras esimerkki kasteesta on Jeesuksen kastetapahtumassa antama esimerkki.
3.   Kasvettavat tulee tulla omalla ratkaisulla ensin uskoon, ennekuin ihminen voidaan kastaa. Siis :”ensin usko, sitten kaste”(raamatun viite, ”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu”, vedotaan siis tuohon sanajärjestykseen.
4.   Kasteelle menoa ei saa uskoontulon jälkeen viivyttää
5.   Raamatussa ei erikseen mainita, että lapsia olisi kastettu.

Oppipilarit sortuvat yksi toisensa jälkeen seuraavasti:

Kun mainitaan, että Jeesuksen antama esimerkki on paras esimerkki.

a)   Näin ollen opin mukaan Jeesus saavutti ”ymmärrettävän iän” vasta 30-vuotiaana ja tuli vasta tuolloin uskoon, (tuo on kuitenkin mahdotonta.)
Toiseksi Jeesus kastettiin Johanneksen kasteella ja se ei ole enää pätevä kaste.

b) Se, että ”kun jotain ei Raamatussa mainita”, niin se ei merkitse sitä, että sellaista ei olisi ollut.
Esim
- naisille ei mainita jaetun ehtoollista.
-   Ei myöskään mainita, että opetuslapset olisi kastettu.

Luonnollisia/käytössä/kaikkien tiedossa olevia asioita ei siis mainita/kirjoiteta.
Esim
-   2. Ts 2:5-5 ”Ettekö muista, että minä, kun olin vielä teidän tykönänne, sanoin tämän teille?

Edellä oleva siis osittaa, että asioitakaan jotka oli suusanallisesti sanotettu, ei enää välttämättä kirjeessä toistettu.

-kalkkien tiedossa oli proselyyttikaste, jossa perheen mukana kasettiin myös lapset.
Jeesuksen opetuksesta Nikodeemukselle käy esille , että Jeesus viittaa selvästi tuohon proselyyttikasteessa tapahtuvaan uudestisyntymiseen, ihmetellessään että Nikodeemus ei uudestisyntymää ymmärrä.
”joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki” (Jh 3:5-6)

c)    ”Ja” sanalla erotetut kaksi sanaa ei Suomen kielessä , eikä Raamatussakaan merkitse asioiden suoritusjärjestystä.

Esim
-”jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, sinä pelastut”.
- ensin siis suun tunnustus ja sitten usko??

d)   Tuon kohdan: ” joka uskoo ja kastetaan” jotkut kielioppineet ovat selittäneet vanhassa kreikan kielessä tarkoittavan/sisältävän sisällöltään seuraavan asian:
”joka uskoo KASTETTUNA LOPPUUN asti, se pelastuu, mutta joka ei loppuun asti usko se tuomitaan kadotukseen.”

Tämä selittää sen, miksi ko. lauseen loppuosassa ei kastetta uudelleen mainita pelastuksen toisena ehtona.

UT on kirjoitettu alkujaan kreikaksi.
Vanhaa kreikkaa on kielioppineittenkin jopa mahdotonta joiltakin kohdin ymmärtää ellei ole syntyperäinen kreikkalainen. Joitakin raamatussa käytettyjä vanhan kreikan ilmaisuja/kielikuvia pystyy ymmärtämään vain syntyperäinen kreikkalainen oikein.

Esim
Syväntöjen luokse tuli joku syntyperäinen kreikkalainen ja kysyi Syvännöiltä, mitä heidän mielestään tarkoittaa Raamatun kertoma kielikuva hedelmää tuottamattomasta oksasta josta raamattu sanoo: ”hakkaa se pois”.
Syvännöt vastasivat, että sitä mitä siinä on kirjoittetuna; ”hallaa se pois”.
Tähän tuo kreikkalainen vastasi, että tuota kohtaa ei pysty ymmärtämään kukaan muu kuin syntyperäinen kreikkalainen, ja kohta tarkoittaa vanhan kreikankielen mukaan
” nostaa ylös”.

Selitys:
Viinipuun versot luonnostaan kasvaa pitkin maata, ja siellä se ei tuota hedelmää. Siksi on tehty telineet, joille viinipuun köynnökset nostetaan. Kun joku köynnös on pudonnut tulta telineeltä (joka muuten on ristin muotoinen) niin puutarhuri nostaa sen telineelle, jossa se tuottaa kypsää hedelmää.


Voitto Ramu