Juu,olen lukenu näitä miniöiden "hylkäämiä" anoppeja, tai anoppien "piinaamia" miniöitä.
Olen itse anoppi ja ollut kyllä miniäkin ja enpä kylläkään ymmärrä ollenkaan näitä valittajia!
Juttuhan menee niin, tai pitäisi mennä niin, että kun kaikki elää omaa elämäänsä niin asioiden pitäisi sujua.
Itse en aikoinaan tyrkyttänyt seuraani anopilleni. Menin käymään pyydettäessä, jos minulla liikeni aikaa. En tuputtanut apuani.Pyydettäessä ja jos tarvittiin niin autoin, jos ei tarvitu niin hommasin jotain muuta. Ruokaa vein aina mennessäni, riippuen siitä grillattiinko, vai mitä haluttiin valmistaa ja teimme siitä anopin kanssa sitten kimpassa koko porukalle, sekä juttelimme asioista.
Nyt minulla on ihan ikioma miniä ja anoppina en osaa sulattaa/sietää koko naista, mutta välit pysyy edelleen hyvänä kun muistan olla vaan neutraali.
En tuputa heille seuraani/asioita. Pojan lasten kanssa (3-v) juttelen mesessä, tai puhelimessa (asuntojemme välimatka on n 200 km, onneksi).Minulle on pääasia, että pojallani on hyvä olla, olkoon miniä mun mielestä sitten mikä tahansa.
En tiedä onko siitä ollut "apua" vai haittaa ajattelumaailmaani, että on tullut reissattua elämän aikana vähän siellä sun täällä ja nähtyä/kuultua/koettua yhtä sun toista.
Ai niin asiaa!!!!Sanokaa niille miniöille/anopeille suorat sanat, jos eivät muuten ymmärrä. Mitä hiton elämää sellainen on, että joku piinaa toista jatkuvasti. Jos siitä sitten suuttuu, niin antaa suuttua. Helpompi on kuitenkin elää ilman piinaajia!!!!!
Mummu vm.-60
Olen itse anoppi ja ollut kyllä miniäkin ja enpä kylläkään ymmärrä ollenkaan näitä valittajia!
Juttuhan menee niin, tai pitäisi mennä niin, että kun kaikki elää omaa elämäänsä niin asioiden pitäisi sujua.
Itse en aikoinaan tyrkyttänyt seuraani anopilleni. Menin käymään pyydettäessä, jos minulla liikeni aikaa. En tuputtanut apuani.Pyydettäessä ja jos tarvittiin niin autoin, jos ei tarvitu niin hommasin jotain muuta. Ruokaa vein aina mennessäni, riippuen siitä grillattiinko, vai mitä haluttiin valmistaa ja teimme siitä anopin kanssa sitten kimpassa koko porukalle, sekä juttelimme asioista.
Nyt minulla on ihan ikioma miniä ja anoppina en osaa sulattaa/sietää koko naista, mutta välit pysyy edelleen hyvänä kun muistan olla vaan neutraali.
En tuputa heille seuraani/asioita. Pojan lasten kanssa (3-v) juttelen mesessä, tai puhelimessa (asuntojemme välimatka on n 200 km, onneksi).Minulle on pääasia, että pojallani on hyvä olla, olkoon miniä mun mielestä sitten mikä tahansa.
En tiedä onko siitä ollut "apua" vai haittaa ajattelumaailmaani, että on tullut reissattua elämän aikana vähän siellä sun täällä ja nähtyä/kuultua/koettua yhtä sun toista.
Ai niin asiaa!!!!Sanokaa niille miniöille/anopeille suorat sanat, jos eivät muuten ymmärrä. Mitä hiton elämää sellainen on, että joku piinaa toista jatkuvasti. Jos siitä sitten suuttuu, niin antaa suuttua. Helpompi on kuitenkin elää ilman piinaajia!!!!!
Mummu vm.-60
Vastaukset 4
Vanhimmat
Helppoa on sanoa, että sano sille anopille ja lopeta se meidän piinaaminen. Vaikeaa on miniän anopille vastaan sanoa, kun eivät edes tämän omat lapset osaa sille tehdä mitään. Ja appikin on vaan tyytyväinen, kun anoppi riehuu, ei sillä kertaa huuda ainakaan tälle. Tämä aviopari alkanut vuosien mittaan muistuttaa toisiaan niin pukeutumisessa kuin asenteiltaan. Mieheni ja sisaruksensa kertovat huumorilla näistä vanhempiensa edesottamuksista, aivan kuin se olisi normaalia, ja normaalia se erällä tavalla onkin tässä perheessä. Joissakin asioissa sanotaan vastaan, ollaan hetken aikaa hiljaa, kunnes sama meno jatkuu taas. Käpsytellään hissukseen miinakentällä, ja odotetaan milloin seuraava paukku jymähtää. Tässä ei sinällään ole siis mitään tekemistä anopin ja miniän suhteen kanssa, anoppi inhoaa lapsiaan ja huutaa kun sille päälle sattuu. Asettaa ehtoja, "kun menet viemään tuota ja hakemaan tuota, niin menet sitten tuota kautta". Kerran viime syksynä kysyi yrityksessä, että olemmeko menossa tuonnepäin, sanoin, että joo. Asioita piti kuitenkin hoitaa aivan vastakkaisella suunnalla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta tämän 7 vuoden aikana, kun olen sanonut anopille jotenkin vastaan. Kun kysyi, että voitteko hoitaa asian, olin hiljaa ensin vajaat puolisen minuuttia, ja katsoin kun anoppi kiehui pöydän takana, muttei voinut vastaansanoa, koska asia oli hoidettava, ja lusmuappi oli liennut cityyn. Ja kaksi kk sitten sanoin, ettei asia aivan noin ollut mennyt, kuin anoppi sanoi, ja sitten anoppi vasta riemastui ja ovet selkoselleen ja ulos taas mentiin.
Tahti on pikku hiljaa kiihtymässä, että tässä voi pamahtaa tältä suunnalta ihan koska tahansa, kun anoppi sanoo tai vaan katsoo väärällä tavalla. Kerään vaan matskua, jotta voin perustella, millainen idiootti ja ääliö hän tosiaan on.
kovin viisasta mennä heidän firmaansa töihin. Hanki toinen työpaikka niin saat olla rauhassa.
Anopilla on vain tapana soitella tutut ja sukulaiset läpi, aloittaen näistä hänelle lähimmistä, ja sitten haukkua perästä päin näiden suoritukset meille muille. Elikkä emme ole siellä "töissä", emme saa palkkaa, ihan omakustanteisesti autoimme, anoppi ja appi ne vaan soittelee, kun eivät itse viitsi. Appikaan ei itse viitsi pestä autoa, kohta soittaa varmaan miehelleni renkaanvaihdosta. Uusavuttomia. Pitävät ehkä taukoa hiukkasen nyt, kun saivat ison lahjan, eivät ehkä kehtaa pyytää ihan heti. Tosin tuntuu että kohta soi puhelin.
Alkaa mitta tulla täyteen tuota pummausta. "Väärin viety työ", "Väärin korjattu auto", "Väärin hoidettu koira"
että sää olet noin MAINIO miniä. Kun sun appivanhempasi ovatten NOIN huonoja. Ajatteleppas millainen anoppi susta tulee..ihan noin huvikses...sen verran hervotonta toi sun teksti on! Terv. miniä, jonka ei tartte netis..no joo..olkoon - meitähän on moneksi. Säälin sua