Mulla on hirveä itsetunto-ongelma, en nimittäin ole koskaan seurustellut vaikka olen jo kohta 23 vuotias nainen. Ulkoisesti minussa ei pitäisi olla mitään vikaa, on minua kauniiksikin sanottu, mutta olen hirveän ujo tutustumaan miehiin ja baarissakin tulee aina vain juttelemaan ne kaikkein kännisimmät. Joskus mietin onko minussa jotain vikaa... Onko teidän mielestänne outoa, ettei tämän ikäisellä ole vielä yhtäkään seurustelusuhdetta takana? Kaikki kaverit kun joko seurustelevat, tai ovat ainakin joskus seurustelleet.
Ei koskaan
seurustellut...
61133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosin olen mies ja ikää jo 33. Syö lievästi sanottuna miestä ja fiilis on kuin enolla, joka tippui veneestä... :(
Siis onko sulla märkä olo? :)
No hei mutta elä anna syödä liikaa. Jos keskittyy kärvistelyyn, ni ei kerkee nauttia elämästä :)
Vaiket, ehkä uskokkaan on olemassa myös ikäluokkasi naisia, jotka eivät ole löytäneet sopivaa kumppania ja sen takia eivät ole ottaneet ketävain pelkän pariutumisen takia.
Onhan se totta, että 30-vuotiaasta ylöspäin aletaan jo ptätmään luuserina yleisellä tasolla, jos ei le tominut normin mukaisesti ja hankkinut perhettä. Mutta kuka tuota normia asettaa? Erot ovat lisääntyneet kun perustetaan perheitä painostuksen alaisena ja sitten ei mikään toimikkaan.
Kokematon nainen haluaisi mielummin kokemattoman miehen, jotta molemmat ymmärtäisivät toisiaan paremmin. Kaikki paineet seurutelun aloittamiseen , johtuvat siitä, että tänä päivänä pidetään normaalina jopa 13-vuotiaiden seurustelua vakavissaan. Ei ihmekään, että jo 20-vuotiaavat, luulevat itseään omituisiksi, jos eivät surustele.
Jos haluat ottaa yhteyttä, niin ota.
[email protected]
Nim. Myöskin sinkku..:)
Mä taas olen sua pari vuotta vanhempi ja seurustellut koko nuoruuteni. Ollut siis muutama pitkä suhde. Olen vain satuttanut itseäni pahasti. Nyt jätän seurustelut tähän...
En minäkään oo koskaan seurustellut ja oon lähempänä 23:a ku 22:ta. Toisinaan pidän itseäni suorastaan henkisesti eunukkiutuneena. Mutta ehkä se on vain itsesääliä. Tai sitte se on elämänpelkoa, jonka taas pitäs johtuu kuolemanpelosta tai sit mul on joku riivattu naimattomuuden armolahja eli sellanen taipumus et kestän yksin hautaan asti. Ja joskus tuntuu et en kehtaa mennä naimisiin enkä olla menemättä.