Mä en ymmärrä poikakaveriani. Nyt sovittiin että pääsiäisenä tehään yhessä jotain ja mennään johonkin. Niin nyt se tulee kotiin ja haluaa lähteä kavereille ryyppäämään ja väittää et mä en päästä sitä mihinkään, vaik todellisuudessa se käy ainakin kerran kuussa kaljottelemassa. Mä en niinku jaksa sen juomista. Ja tuntuu et kaikki suunnitelmat aina murenee kun kaverit pyytääkin sitä pirskeisiin. Ja mua tietysti ei oteta mukaan, sanotaan et mitä mä sielä ukkojen seurassa teen. Oonko mä tosiaan nipo ja käyks muiden miehet kaljottelemassa ainakin sen kerran kuukaudessa?
Vaikea mies
Lyyli
8964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos omistatte omat aivot niin miksi ette käytä niitä ajattelemiseen? Näin kohteliaasti sanoen, kukapa meistä tietää oletko nipo vai et kun ei me sinua tunneteta ja tännekin annat vain oman versiosi tapahtuneesta. Ehkä tuo voi olla merkki siitä, että miehen vapauden kaipuu on kasvanut ja se suhteen alkuhuumaollaanyhdessäkokoajan onkin nyt mennyttä aikaa. Tätäpä voitkin sitten illan tullen miettiä ja tehdä ihan omat johtopäätökseksi.
Hyvä tyttö jos kaveri menee niin mene sinäkin ei tartte olla yksin kotona pidä hauskaa sinäkin kavereitesi kanssa .TASAARVO .
Ymmärrän sua erittäin hyvin, sillä olen itsekin aika samassa tilanteessa. Mutta mun poikakaverille ei riitä ryyppääminen kerran kuussa - kunpa olisikin niin, olisin enemmän kuin kiitollinen. Sen pitää päästä ryyppäämään kavereitten kans joka toinen viikonloppu, jos ei pääse niin se on jotenki huonolla tuulella ja ärsyyntyy kaikesta. Meidän suhteessamme ei ole juuri muita ongelmia kuin hänen alkoholinkäyttönsä. Suhteemme alussa yritin olla ymmärtäväinen ja lähdin itsekin mukaan aika usein vaikka olisin mieluummin viettäny mukavaa koti-iltaa kultani kanssa tai lähteny ulos syömään. Olen yrittäny kompromissia; että käydään baarissa kerran kuukaudessa, mutta ei se näytä onnistuvan.. Olen viime aikoina miettiny pitäiskö mun antaa sen valita - joko pullo tai minä. Tuntuu vaan ettei oo muuta ratkaisua. Oon niin kauan oottanu että se muuttais itseään, mutta toivo alkaa hiipua...
Neuvoni on että älä tyydy mihin vaan, äläkä usko että vaadit liikaa! Mulle tulee usein tunne että poikakaverini ei välitä tippaakaan musta ja mun mielipideistäni, kun se haluu ryypätä niin millään muulla ei oo väliä. Ei minkäänlaista kunnioitusta mua kohtaan. Oon sanonu sille monta kertaa etten jaksa enää jos me vaan riidellään, mutta aina mä annan sille kuitenki anteeks ku se pettää lupauksesna ja lähtee ryypiskelemään vaikka se ei ollu meidän suunnitelmissa. Nytkin se on ryyppäämässa. Se sanoi tulevansa mun luo huomenna, mutta enpä tiedä haluanko ees että nähään. Alan kyllästymään siihen että alkoholi on ekana, ja mä tuun vasta toisena.. Tsemppiä sulle/teille!
Pitäkää mielessä, että tuohon tilanteeseen ei varmasti tule muutosta ajan kanssa. Jos asettaa uhkavaatimuksen, voi tapahtua hetkellinen muutos, mutta luultavasti se hetkellinen muutos ennen pitkää johtaa paluuseen vanhoihin tapoihin tai suhteeseen tulee jokin ylimääräinen rasite.
Tehkää siis ratkaisunne siltä pohjalta.
Minä en usko, että käyminen kaljalla silloin tällöin (jos ei kyse ole alkoholismista) voisi olla suhteen ainoa ongelma. Jos suhde olisi muuten ihana jne. tällaisia ahdistuksia ei kaljalla käymisestä teille edes tulisi.
No, kohta se sinun poikakaverisi kaljottelee joka viikonloppu. Jäätkö sinä odottamaan sitä ja sitten pikkuhiljaa hyväksyt myös sen. Teillä olisi vakava keskustelu paikallaan.
Sekin, että kaverisi suuttuu ja tulee rauhattomaksi, jos hän ei pääsekään kaljottelemaan, kuvaa sitä, kuinka tärkeää se juominen on hänelle. Mieti itse mielessäsi, mitä haluat elämältäsi ja parisuhteeltasi ja tee päätöksesi sen perusteella. Vaikeaahan se tietysti on, mutta jos vaikka kirjaa ylös asioita, mitä haluaa ja veraa niitä nykytilanteeseen, niin se voisi selventää.
Mun mielestä meijän suhteen ongelma on ainoastaan toi kaljottelu. 'Poikien' kanssa on päästävä välillä ja nyt pääsiäisenä oltiin kaksi päivää ja nyt lähettiinkin kaverin luo vielä yheks päiväksi. kovasti vakuutti rakkauttaan ja ei ymmärtänyt miks mä oon niin jyrkkä tätä kohtaan. Mähän tietysti yritän ymmärtää ja antaa vapautta. Nyt se vielä huikkas et ens viikonloppu ollaan ihan kahestaan joten mun pitäs olla siitä tosi onnellinen jeee...
Onneksi kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Joillekin miehille on tärkeintä päästä kavereitten kanssa ryyppäämään ja toiset nauttivat eniten tyttöystävänsä kanssa olemisesta ja koti-illoista. Toki silloin tällöin voi mennä omien kavereittensa kanssa, mutta jos se on aina tärkeämpää ja hauskempaa kuin oma kumppani, niin sellainen ihminen ei välttämättä ole valmis parisuhteeseen.
Keskustelkaa asiasta, että mitä se mies oikein haluaa? Ja kertokaa mitä te haluatte! Eiköhän siihen kompromissiratkaisu löydy tai sitten pitää miettiä, onko hän se, jonka kanssa todella haluatte jakaa elämänne.
Kerran kuussa?! Sehän ei ole mitään. Lopeta se nalkutus ja anna miehelle mahdollisuus pitää lomaa. Jaksaapahan katella sitten suakin paremmin, kun pääsee silloin tällöin nollaamaan.