Olemme ollet yhdessä reilu 3-v josta alle vuoden naimisissa. Rakastan miestäni aivan sydämmeni pohjasta.Meillä on mennyt tosi hyvin.
Nyt kun tuli ensimmäinen ristiriita välilemme haluaa mies eron.! Eihän mikään liitto ole vain "piikittömillä" ruusuilla tanssimista. Minä tekisin kaikkeni liittomme pelastamiseksi koska rakastan ja olen lupautunut niin myötä kuin vastoin.... Nyt kun mieheni tuntee itsensä erittäin loukatuksi..(omaa syytäni tietty) ei tahdo antaa anteeksi.En ymmärrä miksi hän halusi kanssani naimisiin. Avioliitossa ja Rakkaudesta toiseen pitäsi kyetä ymmärtämään ja antamaan anteeksi.. loukattunakin ymmärrän että voi suuttumus ja loukkaus purkaantua haukkumiseen ja jöröttämiseen muutaman päivän nyt kuitenkin tilanne täysin lukossa ja anteeksiantoa ei tule. Minä itse olen antanut mielessäni ja sydämmessänikin anteeksi tiettyjä asioita.. Rakkaudesta häneen. Onko niin ettei mieheni edes rakasta minua oikeasti? Voiko olla että avioliittoon sitoutuessaan hänellä onkin ollut ihan toiset motiivit.
Nyt kun tuli ensimmäinen ristiriita välilemme haluaa mies eron.! Eihän mikään liitto ole vain "piikittömillä" ruusuilla tanssimista. Minä tekisin kaikkeni liittomme pelastamiseksi koska rakastan ja olen lupautunut niin myötä kuin vastoin.... Nyt kun mieheni tuntee itsensä erittäin loukatuksi..(omaa syytäni tietty) ei tahdo antaa anteeksi.En ymmärrä miksi hän halusi kanssani naimisiin. Avioliitossa ja Rakkaudesta toiseen pitäsi kyetä ymmärtämään ja antamaan anteeksi.. loukattunakin ymmärrän että voi suuttumus ja loukkaus purkaantua haukkumiseen ja jöröttämiseen muutaman päivän nyt kuitenkin tilanne täysin lukossa ja anteeksiantoa ei tule. Minä itse olen antanut mielessäni ja sydämmessänikin anteeksi tiettyjä asioita.. Rakkaudesta häneen. Onko niin ettei mieheni edes rakasta minua oikeasti? Voiko olla että avioliittoon sitoutuessaan hänellä onkin ollut ihan toiset motiivit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea sanoa mitään, kun ei asiasta tuon enempää tiedä. Mutta loukattuna ihminen sanoo kaikenlaista ja kestää yleensä hetken ennen kuin asiaa pystyy edes kunnolla käsittelemään. Aika saattaisi tässäkin tapauksessa auttaa? Toista ei yleensä pidä pakottaa puhumaan, vaan ehkä olisi hyvä antaa asian vain olla hetken aikaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Loukattu osapuoli ottaa luultavastikin itse asian esille, kun tai jos hänestä siltä tuntuu. Myöskin se erosta puhuminen voi olla ihan vain alkureaktio loukkaamiseesi. Ole kärsivällinen. Tuskin miehesi on kanssasi naimisiin mennyt ilman hyvää syytä.
Lainattua, mutta noin pitäisi...avioliitttoon suhtautua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000015453186
Miehenä voin vain sanoa että monasti me ajattelemme niin eri tavalla eri asioista kuin naiset. Tarkemmin tietämättä mistä välillänne on ollut kysymys on tietysti vaikea sanoa , mutta olen itsekin sellainen "jäärä" ..ja kertonut sen jo hyvissä ajoin puolisollenikin että esim. asioissa joissa tunnen itseni petetyksi ( puhun siis nyt niin henkisestä kuin myös mahd. fyysisestä) minulla on täysin 0 toleranssi. Ensimmäinen kerta on siis myös viimeinen. En sano että sinun miehesi olisi samanlainen jääräpää mutta miehen ei ole helppoa antaa anteeksi jos hän tuntee että häntä itseään on jotenkin käytetty hyväksi tai petetty..vie ainakin paljon aikaa..
Ihmettelen tuota 0 toleranssia.
Eikö se ole tosi vaikee ja kuluttavakin elämänkatsomus. Näin on! Mies ja nainen ovat ajatusmaailmoiltaan erillaisia. Sen tähden molemminpuolinen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.
Naiset ajattelevat monasti enempi tunteilla ja elävätkin niiden myötävaikutuksen alaisina.