mulla olis tässä tällanen pieni ongelma...
noo kerronpa tarinani:
ihastuin viime kesän jälkeen erääseen ihanaan, sydämmelliseen, juroon, vähän saavuttamattoman tuntoiseen, kilttiin, siis kerrassaan vain niin ihanaan toiset huomioon ottavaan miehen alkuun. kuvittelin aina ja koko ajan ettei hän voi edes ajatella kaverina minunlaista ihmistä, mutta kuinkas kävikään! tässä eräänä maaliskuun kauniinan iltana tämä hurrautti autollaan pihaan ja pyysin kyytiin. no, siitä tuli sitten elämäni nopeimmat viisi tuntia, jotka käytin yllättäen täysin avoimena poristen (normaalisti en edes paljoa juttele) ja omista tuntemisista kertoillen, kuten tuo mies myös. siitä lähtien olemme käyneet ajelemassa ja jopa syömässä kerran ja on ollut tosi mukavat viimiset pari viikkoa (tarkalleen ottaen kolme viikkoa) :). mutta nyt minulle on tullut jostain kumman syystä sellainen ärsyttävä tunne, että minulle saattaisi sittenkin riittää vain tämän kyseisen ihmisen ystävyys... MIKSI!!!!??? viime kesästä tuohon kyseiseen päivään saakka, jolloin ensimmäisen kerran juttelimme, olen unelmoinut vain ja ainoastaan tuosta yhdestä herrasta, ja sydämeni on ollu jo valmiiksi niin särkynyt ko olen kuvitellut ettei hän halua edes tuntea minua. (olemme likkuneet samassa kaveripiirissä) mitä minun pitäis tehdä? olen puhunut tästä hänen kanssaan ja pyytänyt aikaa ja vähän tilaa, jota hän on antanut minulle ajatusteni selvittämiseen... kertokaa ihmiset hyvät jos vain on samanlaisia kokemuksia... kiitos!
noo kerronpa tarinani:
ihastuin viime kesän jälkeen erääseen ihanaan, sydämmelliseen, juroon, vähän saavuttamattoman tuntoiseen, kilttiin, siis kerrassaan vain niin ihanaan toiset huomioon ottavaan miehen alkuun. kuvittelin aina ja koko ajan ettei hän voi edes ajatella kaverina minunlaista ihmistä, mutta kuinkas kävikään! tässä eräänä maaliskuun kauniinan iltana tämä hurrautti autollaan pihaan ja pyysin kyytiin. no, siitä tuli sitten elämäni nopeimmat viisi tuntia, jotka käytin yllättäen täysin avoimena poristen (normaalisti en edes paljoa juttele) ja omista tuntemisista kertoillen, kuten tuo mies myös. siitä lähtien olemme käyneet ajelemassa ja jopa syömässä kerran ja on ollut tosi mukavat viimiset pari viikkoa (tarkalleen ottaen kolme viikkoa) :). mutta nyt minulle on tullut jostain kumman syystä sellainen ärsyttävä tunne, että minulle saattaisi sittenkin riittää vain tämän kyseisen ihmisen ystävyys... MIKSI!!!!??? viime kesästä tuohon kyseiseen päivään saakka, jolloin ensimmäisen kerran juttelimme, olen unelmoinut vain ja ainoastaan tuosta yhdestä herrasta, ja sydämeni on ollu jo valmiiksi niin särkynyt ko olen kuvitellut ettei hän halua edes tuntea minua. (olemme likkuneet samassa kaveripiirissä) mitä minun pitäis tehdä? olen puhunut tästä hänen kanssaan ja pyytänyt aikaa ja vähän tilaa, jota hän on antanut minulle ajatusteni selvittämiseen... kertokaa ihmiset hyvät jos vain on samanlaisia kokemuksia... kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta kuulostaa vähän siltä, että olet kiinnostunut henkilöstä vain niin kauan kuin et voi häntä saada. Sitten kun selviää että olisi mahdollisuuksia, kiinnostus syystä tai toisesta lopahtaa. Voiko olla että alitajuisesti pelkäät sitoutumista?
Jokseenkin tutulta kuulostaa, mutta apua en valitettavasti osaa tarjota kun en ole omistakaan tunteistani koskaan päässyt perille. Ehkä tarvitset vain aikaa, onnea sinulle.