onhan tätä silmäpeliä ja vähän muutakin ollut jo pitkään, ja nyt hän sitten eilen pyysi mut kahville. Vähän sitten olin innoissani ja ajattelin että joko saataisiin jotenkin juttua eteenpäin.
No, kahvilla oltiin ja mukavaakin oli, mutta minusta vaan tuntui että hän yritti sanoa jotain eikä vaan saanut sanottua. Siitä sitten huokaillen erottiin omille teillemme ja asiat yhtä epäselvinä kuin ennenkin :(. Nyt tässä sitten olen miettinyt pääni puhki että halusiko hän vaan sanoa ettei kiinnosta sen enempää muttei vaan saanut sitä kerrottua. Vai vaivautuisiko kukaan ketään sen vuoksi kahville kutsua? Pitäisi kai kysyä suoraan mutten oikein haluaisi vaikuttaa tungettelevalta.
No, kahvilla oltiin ja mukavaakin oli, mutta minusta vaan tuntui että hän yritti sanoa jotain eikä vaan saanut sanottua. Siitä sitten huokaillen erottiin omille teillemme ja asiat yhtä epäselvinä kuin ennenkin :(. Nyt tässä sitten olen miettinyt pääni puhki että halusiko hän vaan sanoa ettei kiinnosta sen enempää muttei vaan saanut sitä kerrottua. Vai vaivautuisiko kukaan ketään sen vuoksi kahville kutsua? Pitäisi kai kysyä suoraan mutten oikein haluaisi vaikuttaa tungettelevalta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Millä tavalla SINÄ olet edistänyt teidän juttua? Mies sentään pyysi kahville, eli teki oman siirtonsa. Mitä sinä teit? Huokailit vaan ja pyörittelit silmiäsi?
aika monella tavalla ;), mutta nyt on se vaihe, että en voi tehdä enempää, vaan on hänen vuoronsa saada sanottua, mitä haluaa vai haluaako mitään :).
En vaan ymmärrä että joku voi olla niin vaikeaselkoinen, yhtenä hetkenä tuntuu että hän pitää minusta tosi paljon ja on vähintäänkin erittäin ihastunut, ja seuraavana taas on niin asiallisen viileä. En enää jaksaisi tällaisia pelejä pelata, vaan mieluummin tietää, missä mennään vai mennäänkö missään vai onko kaikki vaan kuvitelmaani.
mä oon itse lyönyt kortit pöytään ja kertonut tosi lämpimistä tunteista erästä miestä kohtaan. muta jos laitan vaikka viestiä, et ois kiva nähä.. niin siltä tulee aina tosi lyhyt, viilee vastaus, että on kiire tai jotain.
No suren aina aikani ja yritän unohtaa, niin sit se toisena hetkenä tuleekin hyvittään ja on taas niin maailman ihanin, että jalat menee alta.. kunnes cool man taas saapuu, eikä siinä sit sen enempää. tällästä on jatkunu jo jonkin aikaa.
oon ihan pyörällä päästä kun en tiedä missä mennään. haluan unohtaa koko miehen, mutta auta armias, jos se taas tulee jossain mun eteen herttaisena, niin olen taas sulaa vahaa.....
kuin "Miksi fiksut naiset valitsevat väärin?" Sieltä selviää kaikki tarpeellinen. Taisi muistaakseni olla kahden miespsykologin kirjoittama kirja.
halata tai suudella mut sitten päätti ettei uskalla koska tajus että sä oot ollu koko ajan niin etäinen ettet varmasti oo kiinnostunu
Se minullekin tuli mieleeni. Miksi naisten pitää esittää niin etäistä ja viileää, vaikka olisivat kuinka kiinnostuneita? Ehkä suomalaisten miesten ei tarvitsisi aina hakea rohkaisua pullosta, mikäli naiset olisivat helpommin lähestyttäviä.
Niinkuin tossa muutkin uumoilivat. Mies halusi selvittää, haluaisitko sä viedä juttua eteenpäin. Kaveri oli luultavasti miettinyt päänsä puhki sitä, mitä se sanoisi ja millä tavalla. Ei vain saanut sitten sanottua, koska arvioi sun viileätä käytöstäsi siten, että turha sen on yrittääkään.
Jos arvelin oikein, niin sun on aika turhaa odottaa siltä uutta yhteydenottoa. Me miehet ei hirveästi tykätä tuntea itseämme nöyryytetyiksi, eikä kukaan järkevä ihminen tee kahta kertaa samaa virhettä. Eli sun on otettava itse siihen yhteyttä tai unohdettava se.
"Nyt tässä sitten olen miettinyt pääni puhki että halusiko hän vaan sanoa ettei kiinnosta sen enempää"
Etpäs ole. Tiedät varmasti, ettei kukaan pyydä toista kahville kertoakseen, ettei tämän seura kiinnosta. Hei haloo!
kuka nyt sanoo että olisin ollut jotenkin viileä tai etäinen?? Paremmin päinvastoin, mutta en silti halua itseäni kenekään syliin tyrkyttää. Olen iloinen ja huumorintajuinen ja meillä on siis yleensä äärettömän hauskaa yhdessä...
Minusta hänelle pitäisi olla päivänselvää että hän ei ole mulle yhdentekevä, mutta en halua kuitenkaan epätoivoisesti roikkua ihmisessä joka ei minua haluaisi.
"kuka nyt sanoo että olisin ollut jotenkin viileä tai etäinen"
En mä ainakaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ko. mies ole uskaltanut sulle syystä tai toisesta avautua.
"en silti halua itseäni kenekään syliin tyrkyttää"
Ai sorry, tosta vaan sai sellaisen käsityksen, että haluaisit muttet uskalla.
"Minusta hänelle pitäisi olla päivänselvää että hän ei ole mulle yhdentekevä, mutta en halua kuitenkaan epätoivoisesti roikkua ihmisessä joka ei minua haluaisi."
Koittaisit nyt uskoa, ettei me miehet pyydetä kahville tyttöjä, joita me ei haluta.
Taisin mä sittenkin väittää. Se oli vahinko.
no joo, ehkä sitten kuitenkin tosiaan haluan syliin, mutta vain jos toinenkin on samoissa ajatuksissa :). Mutta ihan kiva kuulla tuo että kahvikutsua ei anneta ihan kelle tahansa, että mulla siis on ehkä toivoa tämän ihmisen kanssa, koska todella haluan sitä!
Ainakin itselläni käy ekoilla treffeillä uuden
ihmisen kanssa niin, että tulee vaan höpöteltyä
hermostuneena niitä näitä, ja jos toinen on yhtä
hermostunut ja passiivinen, niin ei pysty
päättelemään onko toinen kiinnostunut. Jos taas
ei voi päätellä onko kiinnostunut, en mä
herrasmiehenä ala ns. etenemään, eli ne treffit
voi mennä ilman mitään fyysistä kosketusta, edes
loppuhalausta. Joskus jää tokat treffitkin
kysymättä, jos oikein tuntuu siltä ettei toinen
ole tippaakaan musta kiinnostunut - nykyään sentään kysyn aina, jos oon kiinnostunut, mutta
aina en niin tehnyt.
Oikeasti, musta toi ainakin kuulosti just mun
tyypillisiltä ekoilta treffeiltä passiivisen
naisen kanssa.
Mikä ihme ajatus naisilla on, että miehen pitää
tehdä aloite kaikkeen, ja nainen on vaan täysin
passiivinen. Herätkää naiset, nykyainakana nainen
SAA olla aktiivinen toimija!
Lähetä vaikka tekstari ja kysy "koska mennään
taas kahville". Et voi hävitä mitään, mutta
kyllä voittaa ja paljon.
Hei!Pakko kirjoittaa sinulle, tekstisi oli elävää elämää omastani.Monia kertoja ihastukseni kävi kahvilla.(olen huoltsikan kassalla töissä)Joskus juotiin yhdessäkin.Laitoin tekstiviestejä; mutta koskaan en uskaltanut suoraan kysyä tai ehdotella mitää.Se "cool" mies sieltä aina joskus putkahti esiin.Sitä kesti ja kesti.Taisi mennä pari kuukautta niin ettei edes nähty.Vaihdoin valitettavasti työpaikkaa välillä.Sitten rohkenin tehdä uuden kahvikutsun..Hän tuli, ja iltavuorossa ollessani kysyi että minne menen sieltä???No,torvena vastasin että kottiin.Siitä toivuttuani tajusin mitä hän tarkoitti...Rohkeasti esitin tekstiviestin; vastauksena HÄN pyysi minut kottiinsa kahville...ja sitä rataa..