Mua ei kiinnosta etsiä seuraa enää.
Jos vaikka löytäisi jonkun taas, niin kyllästyisi henkilöön kumminkin ja aiheuttaisi vaan surua hänelle. Jos hän vaikka pitäisikin minusta? Kokemusteni ja itsetutkiskelun jälkeen olen vakaasti tätä mieltä, mitä vain epäilin vuosi sitten. Ei auta enää lähteä raflaan hakemaan seuraa, hetken kiinnostuksen jälkeen oma innostus lopahtaa ja vaikka sitä pitäisi yllä mahdollinen irtoseksi mielessä niin toki se paistaa päälle ja homma sitä myöten selvä, näin vaikka nainenkin olisi sitä etsimässä. Valintaani on tietty helpottanut että olen aika kädetön rafloissa. En kuitenkaan mikään perinteinen luuseri, vaan tinkimätön realisti.
Olen ilkeä ihminen vaikka luulen tarkoittavani hyvää. En ole parisuhteissani tehnyt pahaa toiselle. Mitään suhteita en kadu, mutta en myöskään sitä että olen ne loopettanut. En usko saavani enää kicksejä seurustelusta. Seksiä kaipaan mutta parempi olla ilman kun tietää seuraukset.
Hmm.. Lueskellaan deitti-ilmoja; laitetaan asuinpaikkakunnan ja iän mukaan. Saadaan joka päivälle viisi "naista hakee miestä" -ilmoa ja kolkyt "mies hakee naista". Viepä sinne oma ilmosi, pistä vaikka kuva mukaan vielä. Joku varmaan jaksaa lukee sen vielä? Oon ihan normaalinäköinen ja 5cm keskipituudesta (paha homma kai!). Johtopäätös: Ei naisten tartte etsiä miestä, hyviä kävelee kadulla vastaan, senku poimii vaan mukaansa. Antaa olla...
Maailma on paska paikka kun jokainen ajattelee vain omaa napaansa. Olemalla seurustelematta säästän sydänsuruilta muita. Ei enää kiinnosta rakentaa mitään vakavaa kun se kuitenkin päättyy. Pidän tämän tilanteen, olenhan kuitenkin tasapainoinen mieleltäni ja kaikessa muussa menestyvä, ja kartoitan tilanteen uudestaan vuoden kuluttua. Kai joku musta vielä kelvollisen äijän saa, saa kyllä itse rakentaa jutun, mä en ole motivoitunut. Mut on koko syksyn voinut löytää jostain kuppilasta kaverijoukon keskeltä itsekseen mietiskelemästä, voiko tämä tilanne olla mahdollinen juuri minulle.
Nyt voikin sitten suuntautua uudelleen ja vähentää "turhaa" alkoholin käyttöä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän ettei se oloa paranna. Nuorena jaksaa epäterveellistäkin elämää.
Pitäisi vain olla joku päämäärä...
Piste.
Jos vaikka löytäisi jonkun taas, niin kyllästyisi henkilöön kumminkin ja aiheuttaisi vaan surua hänelle. Jos hän vaikka pitäisikin minusta? Kokemusteni ja itsetutkiskelun jälkeen olen vakaasti tätä mieltä, mitä vain epäilin vuosi sitten. Ei auta enää lähteä raflaan hakemaan seuraa, hetken kiinnostuksen jälkeen oma innostus lopahtaa ja vaikka sitä pitäisi yllä mahdollinen irtoseksi mielessä niin toki se paistaa päälle ja homma sitä myöten selvä, näin vaikka nainenkin olisi sitä etsimässä. Valintaani on tietty helpottanut että olen aika kädetön rafloissa. En kuitenkaan mikään perinteinen luuseri, vaan tinkimätön realisti.
Olen ilkeä ihminen vaikka luulen tarkoittavani hyvää. En ole parisuhteissani tehnyt pahaa toiselle. Mitään suhteita en kadu, mutta en myöskään sitä että olen ne loopettanut. En usko saavani enää kicksejä seurustelusta. Seksiä kaipaan mutta parempi olla ilman kun tietää seuraukset.
Hmm.. Lueskellaan deitti-ilmoja; laitetaan asuinpaikkakunnan ja iän mukaan. Saadaan joka päivälle viisi "naista hakee miestä" -ilmoa ja kolkyt "mies hakee naista". Viepä sinne oma ilmosi, pistä vaikka kuva mukaan vielä. Joku varmaan jaksaa lukee sen vielä? Oon ihan normaalinäköinen ja 5cm keskipituudesta (paha homma kai!). Johtopäätös: Ei naisten tartte etsiä miestä, hyviä kävelee kadulla vastaan, senku poimii vaan mukaansa. Antaa olla...
Maailma on paska paikka kun jokainen ajattelee vain omaa napaansa. Olemalla seurustelematta säästän sydänsuruilta muita. Ei enää kiinnosta rakentaa mitään vakavaa kun se kuitenkin päättyy. Pidän tämän tilanteen, olenhan kuitenkin tasapainoinen mieleltäni ja kaikessa muussa menestyvä, ja kartoitan tilanteen uudestaan vuoden kuluttua. Kai joku musta vielä kelvollisen äijän saa, saa kyllä itse rakentaa jutun, mä en ole motivoitunut. Mut on koko syksyn voinut löytää jostain kuppilasta kaverijoukon keskeltä itsekseen mietiskelemästä, voiko tämä tilanne olla mahdollinen juuri minulle.
Nyt voikin sitten suuntautua uudelleen ja vähentää "turhaa" alkoholin käyttöä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän ettei se oloa paranna. Nuorena jaksaa epäterveellistäkin elämää.
Pitäisi vain olla joku päämäärä...
Piste.
Vastaukset 1
Vanhimmat
noin ajattelin, kuten sinä, elämääni ei mahdu miestä. Ensin olin reilun vuoden etsinyt, sitten päätin ruveta ikisinkuksi. sitä ikisinkkuutta kesti huimat kolme kuukautta, sitten tuli elämään mies, joka vei jalat alta.
Sun kirjoituksessa on pointtia, mielummin sitä suuntaa mielenkiinnon uraan, miettii, miten itse saisi elämästään enemmän irti, kuin epätoivoisesti etsii parisuhdetta, että saisi sisältöä päiviinsä.