Kun erosin, miksi elämäni on vaikeampaa. Ei autoa, rahaa, lapsista yksin murhe..
Luulin tätä helpommaksi..
Luulin tätä helpommaksi..
PETTYNYT
YKS HUOLTAJA
203331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
TOTTA HELVETISSÄ SINULLA ON VAIKEAMPAA YKSIN KUIN MIEHESI KANSSA.
Mutta onhansulla vapaus ja yh:n saamat edut. Saathan päättää asioistasi itsenäisesti ja tulla omillas toimeen.
Etkös sitä toivonutkin, kun olet yh:si halunnut.
Toivottavasti sukusi ja entinen kumppanisi on mahdollisimman kaukana. Niin saat olla todella yksinhuoltaja.
Aloittaja purki murheitaan ja ehkä ajatteli saavansa tukea täällä. Ei kai tämän palstan
tarkoitus ole olla "ilveilypalsta"?
Voiko joku luulla, että yksin eläminen lasten kanssa olisi joku paratiisi.
Silloin luultavasti pitää olla tosi varakas ja hyvä toimeen tulo.
Yksin eläminen tulee muutenkin kalliimmaksi.
Asunto, sähkö, kaikki kulut yksin.
Tulot jos on 2000 euroa puhtaana käteen, pärjää omillaan jotenkuten lasten kanssa. (Ilman sossun apua)
Tulot noin 1100e puhtaana käteen ja yksi lapsi. Tulemme toimeen, kun vuokra on kuin sattuman kautta
tosi pieni, 338e . Ei autoa, ei ulkomaanmatkoja. Ei ollut muita vaihtoehtoja, miehellä a-ongelma.En jaksa surra, potkitaan eteenpäin ja lujasti!!!!Tosiasiat on tosiasioita.
miten käy työttömän. Ei ne korvaukset ole mitään huiman isoja.
Auto on---->Romu mutta kulkee vielä tovin.
Rahaa---> nippanappa elämiseen.
Murhe lapsista (3)----> Niin......?
Koitan vain itse tuudittautua siihen jotta "KYLLÄ SE HELPOTTAA AJAN KANSSA"
Helppoa se ei ole kun joutuu elämään osapuilleen kädestä suuhun.
Ja se jotta kukaanhan meistä ei ole lapsia varmaan sillämielellä tehnyt jotta "haluaa yksinhupltajaksi" jotta pääsee valittamaan... viittaan ensimäiseen vastaajaan...
Toivotan sulle kaikkea hyvää ja jaksamista, meitä on monta niin äitejä kuin isiäkin.
Mitä merkkaa turvallisuus, perheen hyvinvointi, lasten ja oma tasapaino..ei rahaa, mutta henkistä vapautta elää ja hyvinvointia.
Muutenkin mietin monesti,kun yht valittaa surkeuttaan..miksi?
Olen kasvattanut 6 lasta yksin, yksin yhdessä avioliitossa, yksin eronneena, uudelleenkin yrittänyt avioliitossa ja silti taloudellisesti pärjännyt parhaiten yksin, ja tietenkin henkisestikkin.
Ei mies ole maksanut ruhtinaallisia elatusmaksuja, kyllä ollaan tultu toimeen elatusavulla, työtä piti tehdä aamu 5.00 - ilta 19.00. Eikä mitään helppoo, vaan raskasta maataloustyötä..otimpa elukoita ittellekkin..ja hyvin pärjättiin.
Meistä kasvoi PERHE, joka puhalsi yhteen hiileen,lapset oppivat tekemään töitä ja huolehtimaan toisistaan. Me olemme ME tänään, eikä tartte ruikuttaa.
Niin ja olen vasta 46 vuotias ja löysin nyt elämäni miehen; omillaan toimeentulevan raittiin työfriikin - omanlaiseni :))
juuri näitä asioita olen pelännyt, joista kirjoitit. Olen monenkin ystävän ja ammatti-ihmisen kanssa tästä asiasta puhunut... aina sanovat, että:
"kyllä sä pärjäät ja saathan sä sit asumistukea, elatusapua, työttömyyskorvausta ja lopuks sit viel sossusta, jos ei muuten tuu toimeen".
Ihmettelen vaan, että mitä iloa elämästä on sitte, jos tulee just ja just toimeen. Kaiken aikaa on tunne, että on veitsen terällä rahojen kans. Kun ei niin leveää ole nytkään tämä elo.
Kumpi siis puntarissa enemmän kallistuu: elo harmaassa liitossa, joka ahdistaa molempia osapuolia, vai harmaa elo lasten ja rahahuolien kanssa.
Tsemppiä sinulle aloittaja ja koita jaksaa.
Kyllä se siitä helpottaa. Minä ainakin olen kokenut eroni helpottavana arkihuolista riippumatta. Ei autoa, yksin vastuussa lapsista, ei rahaa mihinkään ylimääräiseen, ei töitä, mutta tästä kaikesta huolimatta olen elämän iloisempi, itsevarmempi ihminen. Ei tarvitse tuntea sitä ahdistusta jota tunsin eläessäni ex-mieheni kanssa.
Niin yksinhuoltajana pääsi vain pieni "lipsahdus" kasvatuksessa.
Poikani kasvoivat luulemaan, kaikki mitä äiti tekee; on naistentyötä.
Nuorimmasta tuli nykyajan kaupunkilaisperäkammarinpoika.
Makaa työttömyyskorvauksella vuokra yksiössään ja surfaa netissä yöt ja nukkuu päivät.
Olen sellainen tekevä ihminen, en jaksanut kerjätä, pakottaa tai käskeä, kokoajan ja jatkuvasti, tein itse.
Silti lapseni ovat kuin yö ja päivä.
Vanhempi avoliitossa ja isä, tekee tasavertaisesti kotityötä, siitä miniä kiittää.
Nuorin saa sydämeni raskaaksi ja kammiovärinä jäi kodiksi tyhjään toiveeseeni/unelmaani.
Jäätyäni yksinhuoltajaksi 4.5 v 1,3 v., ensin opiskelin velaksi, sitten olin työtön, kunnes sai viran. Nyt olen eläkkeellä.
maksaa elatustukea 300 ekee joka kuukausi, ei ole rahaa perustaa uutta perhettä koska joutui puolittamaan omaisuutensa avioerotilanteessa. Kehtaatkin itkeä täällä, onhan sulla sentään tietokone yhteys, minun miesystävälle ei jääny edes sitä kun nainen oli petollinen.
Ehkä mies ei halua perustaa uutta perhettä kanssasi. Rahaan on helppo vedota.
Ajattelitko erotessasi ensisijaisesti taloudellista tilannetta? En minä ainakaan miettinyt hetkeäkään talouttani, vaan arvostin enemmän omaa hyvinvointiani.
Tosin, en valita taloudellista tilannettani, vaikkakin se huononi. Tulen hyvin toimeen, yhtiövastikkeen jälkeeen jää pari tuhatta euroa kulutukseen, tosin ruokin sillä pari lastanikin.
sulla on sitten pullat uunissa jos muutama tonttu jää viel kapulan!!!
Kyllä mä vaan ajattelin erotessa ekaksi taloudellista tilannetta, miten pärjään ja miten ruokin, vaatetan ja kustannan harrastukset ynm... mitä nyt vaan lapsi tarvitsee.
Kun sain talouteni osapuilleen kuntoon ja muutenkin hommat alkoi olemaan hanskassa huomasin myöskin jotta HYVINVOINTINI JA LASTENI HYVIN VOINTI riippui aika paljon siitä TALOUDELLISESTA tilanteesta.
ETTÄ KYLLÄ SE AIKA PALJON RAHA SANELEE TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA MITEN HYVIN VOIT NIIN HENKISESTI KUIN FYYSISESTI!
Oikein ihanaa kevättä kaikille meille!!!!
halua olla kynnysmatto vaan sen takia että oli enempi rahaa ja jo lastenkin takia on hyvä erota jos ei yhdessä pystytä elämään.
mikä oli syy eroosi. väkivalta, vaihtelunhalu vai mikä
Jos vaihtelunhalu. kärsi, kärsi, kirkasta kruunua et saa.
Itse kamppailen eroajatusten kanssa ja minulla on pieni tytär. Eroajatusten syy ei todellakaan ole vaihtelunhalu vaan se, että mieheni ei juurikaan selvää päivää näe ja on humalassa väkivaltainen.
Lapseni syntyi hätäsektiolla ja heti ensimmäisenä yönä, kun saavuimme tytön kanssa sairaalasta kotiin, mies lähti kavereineen juomaan. Minä sitten yritin haava vatsassani hoitaa pienokaista parhaan taitoni mukaan. Luojalle kiitos, että äitini saapui aamuyöstä hätiin. Mies ei mielestään tehnyt mitään väärin.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun mieheni on tullut kotiin yöllä rymistellen niin, että vauva on kehossaan herännyt - soittelee ovikelloa ja kännykkään, jos en ole sitä muistanut sulkea. Raskausaikana jouduin lähtemään keskellä yötä pelkkä lakana päälläni sairaalaan, koska mieheni pahoinpiteli minut lyömällä ja repimällä. Ja tämä sen vuoksi, että olin siirtynyt sohvalle nukkumaan, kun en saanut unta hänen viinanhajultaan ja kuorsaukseltaan.
Ennen raskausaikaa hän lukitsi minut pelkän peiton kanssa parvekkeelle joulukuussa yöksi samasta syystä.
Mistä tiedän, ettei hän vahingoita lastani, jos lapsi heittäytyy hankalaksi? Eli te, jotka tuomitsette avioerot, miettikää hetki, onko se kohtuullista. Itse menin naimisiin ja suostuin lapsen hankintaan, koska MIES SITÄ NIIN KOVASTI TOIVOI ja olin itsekin aina halunnut lapsia. Ne olivat virheitä, mutta lapseni ei pyytänyt tänne syntyä ja minun tehtäväni on suojella häntä! Satuttaa nuo kommentit yksinhuoltajien itsekkyydestä.
Miten ihmeessä satuli kamppailet eroajatusten kanssa. Sinuna keräisin heti kamppeet ja lähtisin lapsen kanssa turvakotiin.
Hankit miehelle lähestymiskiellon ja uuteen kotiin turvalukot.
Tuollaisen miehen kanssa sinun ei kannata olla missään tekemisissä.
Tiedän mitä on elämä alkoholistin kanssa. Mutta exäni oli kiltti juoppo. Herramiesjuoppo, joviaali ja kaikkien suosiossa. Ei kukaan vieläkään usko ja tajua millaisessa helvetissä elin.
Käy www.apua.info sivuilla ja lopeta kamppailu.
Kiitä Luojaasi siitä, että sinulla on netti ja osuit tällekin palstalle.
Kerro pahoinpitelystä poliiseille ja tee rikosilmoitus.
edes mieti eroa vaan eroa heti! Juuri sinunlaisessa tapauksessa olisi pitänyt erota viimeistään ensimmäisen väkivaltaisuuskohtauksen jälkeen.
Kysy miten huonosti menee lapsillasi. On sellaisiakin perheitä, kun lapset ei sovi kummankaan uuteen suunnitelmaan.