Näin meillä elämä muutui miehen salarakas seikkailun jälkeen.
Itse olin ykkösnainen, kuka aikansa möykkäsi niin ex:lle kuin kakkoselle. Olin erittäin inhottava aikani, mutta kun sain asiani sanottua niin keskityin vaan omaan elämääni. Unohdin molemmat henkilöt kokonaan ja aloin pelkästään tekemään hyvää yhteistyötä ex:ani kanssa liittyen pieniin lapsiimme. Seurauksena sitten jotain tapahtui EX:n ja kakkosen välillä. Kai heiltä sammui se KUULUISA SALARAKKAUS, koska ex-mieheni kysyi voisiko hän palata takaisin kotiin. Muutenkin ex-mieheni viettää sen verran paljon aikaansa täällä meillä auttaen, etten usko että kakkonen on kovinkaan vakavalla mielellä ex:n elämässä. Jos on kuvioissa niin varsin pienen sivuroolin hän on saanut.
Tällä hetkellä teen edelleen erittäin hyvää ja tiivista yhteistyötä EX:äni kanssa. Olemme kuin parhaimmat kaverit. Asumme erillään eikä kummallakaan ole uutta näkyvää puolisoa. Ex edelleen haluaisi muuttaa minun kanssani yhteen***. Olisihan yhteenmuutto kiva kosto kakkoselle, mutta tosiaankin haluan keskittyä omaan elämääni ja jossain vaiheessa löytää itselleni mukavan miehen.
*** Olenkin miettinyt miksi ihmeessä ex haluaa
muuttaa takaisin minun luokse, vaikka hän saa varsin vapaasti ja joustavasti nähdä lapsiansa?
Muutenkin hän saa vaikuttaa lasten elämään niin paljon kun hän haluaa. Olen ollut hänelle tosi mukava menneistä huolimatta. Olisiko paluumuutto halun syynä se, että hänellä on huoli että elämääni ilmestyy mies? Vai kokeeko hän ettei se elämä aidan toisella puolella ole sen vihreämpää?
Tämä kakkosnainen oli ulkoisesti ja koulutuksen perusteella samaa tasoa kuin minä. Kakkonen vaan tarjosi ex-miehelle elämyksiä silloin kun minä keskityin raskauteeni ja myöhemmin vauvanhoitoon.
Itse olin ykkösnainen, kuka aikansa möykkäsi niin ex:lle kuin kakkoselle. Olin erittäin inhottava aikani, mutta kun sain asiani sanottua niin keskityin vaan omaan elämääni. Unohdin molemmat henkilöt kokonaan ja aloin pelkästään tekemään hyvää yhteistyötä ex:ani kanssa liittyen pieniin lapsiimme. Seurauksena sitten jotain tapahtui EX:n ja kakkosen välillä. Kai heiltä sammui se KUULUISA SALARAKKAUS, koska ex-mieheni kysyi voisiko hän palata takaisin kotiin. Muutenkin ex-mieheni viettää sen verran paljon aikaansa täällä meillä auttaen, etten usko että kakkonen on kovinkaan vakavalla mielellä ex:n elämässä. Jos on kuvioissa niin varsin pienen sivuroolin hän on saanut.
Tällä hetkellä teen edelleen erittäin hyvää ja tiivista yhteistyötä EX:äni kanssa. Olemme kuin parhaimmat kaverit. Asumme erillään eikä kummallakaan ole uutta näkyvää puolisoa. Ex edelleen haluaisi muuttaa minun kanssani yhteen***. Olisihan yhteenmuutto kiva kosto kakkoselle, mutta tosiaankin haluan keskittyä omaan elämääni ja jossain vaiheessa löytää itselleni mukavan miehen.
*** Olenkin miettinyt miksi ihmeessä ex haluaa
muuttaa takaisin minun luokse, vaikka hän saa varsin vapaasti ja joustavasti nähdä lapsiansa?
Muutenkin hän saa vaikuttaa lasten elämään niin paljon kun hän haluaa. Olen ollut hänelle tosi mukava menneistä huolimatta. Olisiko paluumuutto halun syynä se, että hänellä on huoli että elämääni ilmestyy mies? Vai kokeeko hän ettei se elämä aidan toisella puolella ole sen vihreämpää?
Tämä kakkosnainen oli ulkoisesti ja koulutuksen perusteella samaa tasoa kuin minä. Kakkonen vaan tarjosi ex-miehelle elämyksiä silloin kun minä keskityin raskauteeni ja myöhemmin vauvanhoitoon.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"..kun sain asiani sanottua niin keskityin vaan omaan elämääni. Unohdin molemmat henkilöt kokonaan.."
Aika pitkän kirjeen kirjoitit ja kovasti päätäsi vaivaat henkilöillä, jotka kerrot unohtaneesi ja keskittyväsi omaan elämääsi..
tyhmyyden huippu. Että joku voi olla tyhmä. Jos ei ymmärrä uusioperheiden arkipäivää, niin jo on tyhmä!
Mitä mieheesi tulee, niin salarakkauden huuma on haihtunut ja katumapäälle tultu, tuskin ruohon vihreys vaikuttaa. Olit yksinkertaisesti parempi kuin uusi, nyt kun arvio tehdään tasavertaisessa tilanteessa.
En ole vakiväkeä täällä "uskottomuus" palstalla. Jos olisin, niin silloin voisi tosiaankin pohtia olenko tosiaan päässyt eroon tuosta tapahtumasta. Jonkun linkin kautta eksyin tänne ja päätin tehdä keskustelun avauksen, koska muuten viesti olisi jäänyt pitkän viestiketjun varjoon. Tuolla alla joku kakkosnainen taisi ihmetellä miksi ykkösnainen jahtaa häntä edelleen. Mielestäni "jahtaus" johtuu siitä, että ykkönen ei ole vielä päässyt tapahtuman yli. Toisaalta jos ykkönen pääsee tapahtuman yli niin silloin pettajämies saattaa alkaa arvostamaan ykköstä enemmän kuin vaativaksi muuttunutta kakkosta. Niistä ykkösistä, varsinkin mukavista sellaisista on paha päästä eroon.
Viestini tarkoitus oli siis kertoa, miten nämä kolmiodraamat voivat päättyä sielä perheen puolella.
niin että sinä keskityit "vain" raskauteen ja myöhemmin vauvan hoitoon? En todellakaan yritä puolustella exääsi mut hyvin usein miehet kokee vaimon raskauden pelottavana uhkana koko suhteelle eikä tilannetta ainakaan helpota jos nainen keskittyy vain itseensä. Mies on sillon muutenkin vähän mustasukkanen vaimon saamasta huomiosta ja on ehkä jollain kummallisella tavalla ymmärrettävää että mies kaipaa sitä huomioo sit muualta. Mutta hyväksyttävää se ei ole!! Teillä on nyt aika rankka tie kuljettavana mut jos molemmat sitä todella haluaa niin yhteen paluu on mahdollista, ja kuitenkin ehkä paras vaihtoehto. Jos taas jompikumpi haluaa vielä huomioo muualta niin erotkaa nyt heti, lapsi on vielä pieni eikä ero satu lapseen niin pahasti, lapsen etu on kuitenkin tärkeintä.
"....niin että sinä keskityit "vain" raskauteen ja myöhemmin vauvan hoitoon?"
Kyllähän minä muutakin tein esim. kävin töissä ja hoidin vanhemmat yhteisen lapset siinä ohella.
Illalla sitten olisi ollut aikaa miehelle jollei tämä salarakaskuvio olisi pitänyt häntä "ylitöissä".
MIes siis lähti lätkimään ennen vauvan syntymää eli vauvankin 100% hoito jäi minulle.
paremmin sua. Luin ekan juttusi vähän nopeasti, en huomannut että siinä luki "lapsiimme", monikossa. Luulin että vauva on ensimmäinen. Nyt miehes käytös ei ole mitenkään ymmärrettävää, sen olis pitänyt tietää miten asiat menee kun perheeseen tulee vauva. Olen itse kahden lapsen yh-isä, suunnilleen samasta syystä kun sä, enkä ikinä ottas exää takas, pysyköön reissuillansa. Mut tee sä niinkun parhaaks näät, kuuntele ittees, älä muita. Eikä mun tarkotus ollut alun perinkään syyllistää ketään vaan sanoa että tämäkin palsta voitas melkein lopettaa jos ihmiset kunnioittas enemmän toisiaan. Jos Matti ja Maija saa lapsen niin eihän ne sen jälkeen oo vain isä ja äiti, vaan edelleen myös Matti ja Maija, ja molempien pitäis pystyä huolehtiin toisen tarpeista myös aikuisina ihmisinä, se oli mun pointti. Koitahan jaksella...
Se, että mies ei ehkä kestä yksinoloa. Tekin olitte perhe ja siinä voi helposti tottua sellaiseen. Ajattele jos sinäkin asuisit yksin ja näkisit lapsia vain sen sovitun ajan. Jos miehelle ei yksi aikanaan riittänyt niin tuskin se pyöreä nolla kivalta tuntuu hänelle.
Ja hyvä että kantasi on tuo, sillä en usko että kosto pakolla toimisi. Jos he ovat päättäneet jättää jutun niin tuskin se kiinnostaa. Ei minua ainakaan exieni rakkauselämät kiinnosta. Sitäpaitsi ansaitset parempaa. Onnea tulevaisuuteen sinulle ja lapsillesi.
Tällä palstalla törmää lasten rooliin ja tottumukseen parisuhteen jatkamisen motiivina vähän halveksivaan sävyyn, niin myös sinun kirjoituksessasi. Itse kunnioitan aikuisia ihmisiä, jotka ajattelevat myös lapsiaan, kun ensimmäiset merkit intohimon sammumisesta parisuhteessa ilmenevät. Yleensähän kolminelikymppiset lyövät hanskat tiskiin, kun MINÄ en saa tarpeeksi huomiota tai vaimo/mies lässähtää perheenäidiksi/-isäksi.
Tuossa tilanteessa kannattaisi ottaa järki käteen ja alkaa panostamaan parisuhteen ja perheen ylläpitoon eikä hankkia salarakasta tai eroa omaa oloa helpottamaan.
Lienee enemmän sääntö kuin poikkeus, että lasten ollessa pieniä ja asuntolainojen pahimmillaan, parisuhde on kriisissä. Kriisin keskellä varsinkaan naiset eivät tuota edes huomaa, koska päivät menevät ihan käytännön asioiden hoitoon. Tuo työteliäin aika on kuitenkin korkeintaan muutamia vuosia ja sen jälkeen lapset tuovat myös ilon ja parisuhteelle jää aikaa. Valitettavan moni ei kuitenkaan jaksa odottaa ja tehdä töitä elämänsä eteen, vaan tekevät erittäin lyhytjännitteisiä päätöksiä elämänsä suhteen. Noita katuvia perheensä jättäneitä henkilöitä taitaa olla tätä nykyä aikamoinen määrä.
Eiköhän se ole yksinkertaista että se mies tuntee olonsa hyväksi sun ja lasten luona.
Eiköhän se ollut kakkosen hankkiessaan kyllästynyt perhe-elämään ja ettei saanut sulta huomiota (siis ymmärrettävää kun on arkielämä pyöritettävänä).
Nyt kun suhatudut siihen kiltisti ja asiallisesti ja ette riitele mistään niin kai se muistaa vanhat hyvät ajat.
Muuttaminen sun ja lasten luo varmasti hakkaisi yksinäisyyden.
Enpä ymmärrä, miten tuo vastauksesi liittyi kommenttiini, mutta ehkäpä voisit vähän täsmentää. ???
suhtaudu asiaan. Sille en voi mitään, että minun olisi vaikeaa olla erossa lapsistani ja nähdä heitä joka toinen viikonloppu tai joka toinen viikko. Ehkä se on sitten kamalaa ja kylmää jos lapsista ei erossa halua olla.
Minua kehoitettiin myös näkemään puolison pettämisessä positiivisia puolia! Eli kakkonen hoiteli mieheni seksuaaliset tarpeet kun en itse sen hetkisessä elämän tilanteessa seksiin jaksanut panostaa, olinhan opiskelemassa uuteen ammattiin ja aikuisopiskelu on nykyisin kovaa ja armotonta. Sen tietää jokainen aikuisiällä opiskellut. Silti en jaksa ajatella asiaa positiiviselta kannalta... Ei päivääkään ettenkö ajattelisi miten kalliiksi uusi ammattitutkinto minulle tuli loppujen lopuksi.
noin paskamaisia neuvoja antoi. EI tainnut olla kuitenkaan ihminen, joka on sinun ystävä OIKEASTI. Kaikkea sitä saakin kuulla, olen vihainen sinun puolesta!
Ja jotai itsetuntemusta!?! En sisäistä ajatusta itsekkään, sillä olen periaatteen ihminen ja itse en ole koskaan pettänyt. Olen aataminaikuinen muinaisjäänne 1800-luvulta ja minun ilmeisesti pitää heittää romukoppaan periaatteeni ja hyväksyä sivusuhteet nykypäivään kuuluvana ilmiönä?!?!
EI ONNISTU!
Mieti mitä haluat.
Jos haluat antaa anteeksi, keskustelkaa asiat ihan loppuun asti, niin että toinenkin ymmärtää miten vakava asia sinun kannaltasi on kysymyksessä.
Jos haluat kostaa, pidä kumppanisi epätietoisuudessa mitä olet tehnyt asian vuoksi ja mitä suunnittelet tulevaisuudelta. Se on kaikkein pahinta mitä voit kumppanillesi tehdä.
Vanha kiinalainen viisaus sanoo "jos lähdet kostamaan, kaiva kaksi hautaa".
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Jos voit elää asian kanssa, ehkä ensimäinen vaihtoehto on parempi.
Vain sinä tiedät onko niin.
Mitä tuntee petetty:
- syyllisyyttä kun näin kävi.
- itsensä idiootiksi kun kaikki tiesivät paitsi itse.
- vihaa.
- katkeruutta.
- petetyksi ja loukatuksi tulemisen tunne.
- itsetunnon mureneminen.
- masennus.
- unettomuus.
- paniikki ja ahdistuneisuuskohtauksia.
Tässä muutamia mainitakseni. Näitä tunteita olen käynyt läpi. Lääkkeiksi sain opamoxia, risperdalia, mokloblemidiä ja tenoxia. Mutta eivät ne sydänsuruihin auttaneet. Eivät ne poista sitä tuskaa mikä välillä rinnassa viiltää kuin puukkoa kiertäisi. Rakastan miestäni, olen rakastanut 25 vuotta ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Tiedämme molemmat ettemme ole täydellisiä ja elämään mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin ja tämän viimeisimmän ylämäen kiipeäminen otti miehessäni niin lujille, että sortui vieraisiin. Se loukkaa minua ja minulla on oikeus tunteisiini ja niiden läpikäymiseen.
Miten voi unohtaa, antaa anteeksi? Pelkään jo oman mielenterveyteni ja jaksamisen puolesta. Olin jo niin onnellinen uudesta työpaikastani ja ammattitutkinnostani niin lujan työn takana kuin se olikin! Sitten tällainen paskalasti kaatui niskaan!
Perheneuvolan terapeutit läpi ramppasin minäkin. Neuvottiin miten luottamusta rakennetaan petoksen jälkeen. Yritin, yritin ja yritin. Jaksoin yrittää muutaman vuoden. Ei luottamusta enää palauta mikään pettämisen jälkeen. Kaikesta tästä yrittämisestä on vain itsetunto mennyt huonommaksi. Välillä meni vähän paremmin, kunnes taas jokin pieni asia toi kaiken saastan mieleen. Kävin uudelleen juttelemassa ammatti-ihmisten kanssa. Turhaan, se ei luottamusta tuonut. Tänä päivänä minua suututtaa terapeutitkin, minut huijattiin yrittämään semmoista jonka tiesin mahdottomaksi. Jos olisin jättänyt pettäjän heti, olisin tähän päivään mennessä saanut elämäni jotenkin järjestykseen. Saanut mielelleni rauhan ja rakennettuani lapsilleni kunnollisen kodin. Kaikki tämä olisi jo ohi. Väsyttää ja itkettää käydä tätä läpi uudelleen ja uudelleen.
Näyttää olevan niin, ettei nämä ainakaan sukupuolikysymyksiä ole.
Exäni käy meillä siivoamassa ja pesemässä pyykit jne, vaikka on vihittynä uuden miehen kanssa.
Osaan toki tehdä taloustyöt itsekkin, mutta mukavuudenhaluisena hyväksyn tämän.
Lisäksi tässä on tietenkin aika paljon koston makua hänen uudelle miehelleen, joka suorastaan kannustaa hyväksymään nykyisen tilanteen.
Sängyssä olemme eron jälkeen Exän kanssa käyneet monet monituiset kerrat.
Heikkona hetkenä Exäni lähetti minulle tekstiviestin "alkaisitko kaiken alusta, jos se olisi mahdollista".
Lapsiaan Exäni on saanut tavata aina kun on halunnut, enkä koskaan ole pahaa sanaa hänestä lapsillemme sanonut.
Olen nyt poikamies ukkomiehen etuisuuksilla, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
En ole pohtinut Exäni ehdotusta, enkä osaa (enkä halua) vastata siihen.
En myöskään tunne huonoa omaatuntoa tilanteesta, koska historia on ollut kovin vaikea.
En tosin enää pitkiin aikoihin ole halunnut hankaloittaa exäni elämää, joten meidän keskeiset asiamme pidän omana tietonani, enkä käytä niitä väärin.
Voisi jopa sanoa että ero on lähentänyt meitä. Se että Äidin ja lasten yhteiseloa on kannustettu ja Äiti tuntee edelleen olevansa Äiti, varmaan auttaa asiaa.
En toki ole tehnyt sitä Exäni vioksi, vaan lasteni ja itsenikin vuoksi, Eihän tässä sentään mitään nunnia olla.
Tiedän että tämä on hyväksikäyttöä, mutta varsin tyylikkäässä muodossa minun silmin katsellen. Kaikki ovat tyytyväisiä, ja uusi mies tietämätön (kunnes ilkun kaiken esiin).
Sanotaan että kosto on suloinen, mutta vielä suloisempi on tilanne että voi tehdä sen milloin haluaa.
Se on kuin joulun odotusta, joka on parasta aikaa.
Kun pukki on käynyt on kaikki ohi (nyt tosin pukki on käynyt monen monta kertaa, mutta tilanne jatkuu).
muuta en voi todeta.. ja tietty sääliä teitä ja varsinkin lapsia!!