Nainen haluaa olla kanssani, mutta ei sitoutua. Hän on mitä ilmeisesti sitoutumiskammoinen. Hän ei toki petä minua kenenkään kanssa. Haluaa pitää tietyn etäisyyden henkisellä puolella. Hän on sanonut, että ei halua satuttaa sydäntänsä ja siksi ei halua kokonaan omistautua. Ehkä hän pelkää tulevansa joskus sitten jätetyksi. Kuitenkin hän hakee minusta läheistä seuraa, petiin, viihteelle, harrastuksiin, yms.
Useasti hän kertoo pitävänsä minusta ja kun vastaan myönteisesti, niin sitten hän lässäyttää tunnelman jollain oudolla kommentilla. Esim "älä nyt sitten liikaa alkaa pitämään minusta". Hän ei halua että suhteemme on itsestäänselvyys, vaan koko ajan pitäisi olla varpaillaan, että jännitys säilyisi. Toki jännitys on jännää, mutta jaksaako sitä kovin kauaa. Pelkää että menettää toisen. Hän sanoi, että ei halua vakiintua koska silloin "se jokin" katoaa, ja jompikumpi sitten kyllästyy. Hän ei halua siis että suhde arkipäiväistyy.
Mutta mitä suhteesta voi tulla, jos usean kuukaudenkin jälkeen aina vaan sanotaan muille, että olemme kavereita. Mutta silti nukumme yhdessä, puuhaamme sängyssä kaikenlaista, käymme kaikenlaisissa aktiviteeteissa, kaipaamme toisiamme, pussailemme, hellimme, halimme yms. Niin, kavereita juu.
Miksi toisen on niin vaikeaa ottaa se askel, että uskaltaisi tunnustaa että olemme oikeasti yhdessä. Että hän on naiseni ja minä olen hänen miehensä. Miksi elää salasuhteessa, ketä hän pelkää, itseään, kavereitaan... On toki kivaa järjestää treffejä, iltoja, rafloja, yms kohtaamisia hänen kanssaan, ja lopuksi harrastaa railakasta seksiä mystisen mutta tutun ihmisen kanssa.
Kuitenkin hän välillä puhuu "vahingossa" että millaiset häät pidetään ja mitä annetaan lapsille nimiksi. Sitten menen aina vähän ymmyrkäiseksi, koska ensin olen kaveri ja taas yhtäkkiä sulhanen ja pian taas kaveri. Olen ottanut nykyään hänen puheet hieman kevyesti ja puhun pintapuolisesti niitä näitä. Pakko, kun ei ota toisesta selvää, vaikea tapaus. Sitten hän sanoo yhtäkkiä että "oot mulle tosi rakas ihminen, enkä voisi elää ilman sua". Mitä tähän sitten sanoa? Jos sanon samaten, niin pian hän oikaisee että "no ainakin tällä hetkellä". Aika realistista toki, mutta tylyä.
Miten tehdä tällaisen tapauksen kanssa? Suostuako hänen leikkiinsä ja katsoa mitä tapahtuu? Tai sitten hän laittaa minut rakastumaan häneen ja sitten jättää kylämsti, niikö? Miksei voisi vain suoraan sanoa, että rakastan sinua ja sillä siisti. Tai niin, se on liian tylsää, silloinhan KYLLÄSTYY. Tämäko on naisen logiikkaa vai mitä? No, pelataan nyt sitten peliä, jossa häviäjä on se joka rakastuu. Hullua mutta totta!
Useasti hän kertoo pitävänsä minusta ja kun vastaan myönteisesti, niin sitten hän lässäyttää tunnelman jollain oudolla kommentilla. Esim "älä nyt sitten liikaa alkaa pitämään minusta". Hän ei halua että suhteemme on itsestäänselvyys, vaan koko ajan pitäisi olla varpaillaan, että jännitys säilyisi. Toki jännitys on jännää, mutta jaksaako sitä kovin kauaa. Pelkää että menettää toisen. Hän sanoi, että ei halua vakiintua koska silloin "se jokin" katoaa, ja jompikumpi sitten kyllästyy. Hän ei halua siis että suhde arkipäiväistyy.
Mutta mitä suhteesta voi tulla, jos usean kuukaudenkin jälkeen aina vaan sanotaan muille, että olemme kavereita. Mutta silti nukumme yhdessä, puuhaamme sängyssä kaikenlaista, käymme kaikenlaisissa aktiviteeteissa, kaipaamme toisiamme, pussailemme, hellimme, halimme yms. Niin, kavereita juu.
Miksi toisen on niin vaikeaa ottaa se askel, että uskaltaisi tunnustaa että olemme oikeasti yhdessä. Että hän on naiseni ja minä olen hänen miehensä. Miksi elää salasuhteessa, ketä hän pelkää, itseään, kavereitaan... On toki kivaa järjestää treffejä, iltoja, rafloja, yms kohtaamisia hänen kanssaan, ja lopuksi harrastaa railakasta seksiä mystisen mutta tutun ihmisen kanssa.
Kuitenkin hän välillä puhuu "vahingossa" että millaiset häät pidetään ja mitä annetaan lapsille nimiksi. Sitten menen aina vähän ymmyrkäiseksi, koska ensin olen kaveri ja taas yhtäkkiä sulhanen ja pian taas kaveri. Olen ottanut nykyään hänen puheet hieman kevyesti ja puhun pintapuolisesti niitä näitä. Pakko, kun ei ota toisesta selvää, vaikea tapaus. Sitten hän sanoo yhtäkkiä että "oot mulle tosi rakas ihminen, enkä voisi elää ilman sua". Mitä tähän sitten sanoa? Jos sanon samaten, niin pian hän oikaisee että "no ainakin tällä hetkellä". Aika realistista toki, mutta tylyä.
Miten tehdä tällaisen tapauksen kanssa? Suostuako hänen leikkiinsä ja katsoa mitä tapahtuu? Tai sitten hän laittaa minut rakastumaan häneen ja sitten jättää kylämsti, niikö? Miksei voisi vain suoraan sanoa, että rakastan sinua ja sillä siisti. Tai niin, se on liian tylsää, silloinhan KYLLÄSTYY. Tämäko on naisen logiikkaa vai mitä? No, pelataan nyt sitten peliä, jossa häviäjä on se joka rakastuu. Hullua mutta totta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
... että tyttösi on epävarma itsestään, sinusta ja tunteistasi. Ehkä hän on polttanut näppinsä aiemmin jonkun toisen kanssa, eikä uskalla nyt tulla liian lähelle sinua. Sano sinä muille ihmisille, että te seurustelette ennen kuin tyttösi ehtii edes avata suutaan. Yksi onnistuneen parisuhteen jujuista on se, että kun toinen ei ole varma jutusta, se toinen on juuri silloin ihan vuorenvarma.
Älä ala pelata, siitä tyttösi murtuisi.
Pitää paikkaansa tuo epävarmuus. Mutta samalla hän vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta ja ehtii monesti avata sen suunsa ennemmin kuin minä. Jos sanon muiden aikana että seurustellaan, hän varmaan keskeyttäisi minut sanomalla "heeei, äläs nyt liioittele, hehheh, muut vielä luulevat että me seurustellaan". En ole kokeillut, mutta luulen näin. Enkä halua mokata myös itseänikään kavereiden edessä. Olisihan se nyt aika noloa, että tyttö ei olisikaan mukana kun kaikki sitä odottaisivat.
On myös totta, että hän on näppinsä polttanut aikanaan. Mutta siitä on jo aikaa. Syy on kai että häneltä ei löydy oikein aikaa tai halua oikealle suhteelle. Mutta toisaalta aikahan on vain järjestelykysymys ja riippuu halukkuudesta. Hän on melko itsenäinen nainen ja HÄNEN elämä on HÄNEN ja minun on sitten minun. Mutta kuitenkaan hän ei halua olla yksin. Mutta ei silti liiaksi kaksinkaan. Osoittaa välillä jonkinlaisia tunteita minua kohtaan, mutta ei ota vastaan mitä minä annan. En pelaa, olen pelinappula jota siirrellään mielen mukaan. Eri asia on sitten, annanko itseni olla pelinappula. Vaikka nainen on sanonutkin että ei pelaa minulla. Mutta hiljenee sitten, eikä anna mitään vastausta käyttäytymiseensä. Mystic girl...
Olen pelannut samaa peliä kuin tyttösikin. Nyt ei auta muu kuin 1)tyttösi vakuuttaminen, kuinka upea ihminen olet 2)etsit tytön, joka sinut tietää haluavansa.
Tsemppiä!
ja tyttöystävällesi tulee käymään kuten eräälle minun kaverilleni (mies) hän tekee tuota samaa ja on sitä jo tehnyt 20 vuotta ja tulee olemaan aina poikamies (tyttösi tulee siis olemaan poikamiestyttö). kaikki hyvät naiset on tämän kaverini jättäneet (kuten sinäkin teet tyttöystävällesi) kun ovat huomanneet että homma on pelkkää peliä ja pelleilyä. jotenkin kaverini on ilmeisesti tunnevammainen (lapsuudenkaverini ja todella kiva ja luotettava muuten) eikä osaa sitoutua ja antaa toiselle osaa itsestään ja elämästään.
valitettavasti joko "vahvistatte" suhteenne tai ennenpitkää tienne "haarautuvat", tämä on melko varma fakta mutta voi olla fiktiokin.
Nimenomaan niin että itse olen ollut kuin tuo tyttösi. Miten mä olisin silloin toivonut siihen reagoitavan on että toinen olis laittanut mut seinää vasten, varmasti mutta hellästi. Se että myötäilet ja odottelet ei kyllä johda mihinkään.
Miksi joku (sinä tms) käyttäytyy tuolla tavalla? Mitä hän hakee? Olen joitain kertoja ottanut vähän jyrkemmin kantaa hänen peliinsä, mutta silloin hän puolustautui ja oli niin MINÄÄ ITSEÄÄN että! Että HÄN ei ymmärrä sellaisia suhteita, joissa vain nyhjätään tutusti ja turvallisesti. Että HÄNELLÄ on oma elämä, johon pääsee vain harvat ja valitut. Ne jotka eivät pysy hänen mukanaan, jääkööt ulkopuolelle. Toki hänellä on ulkopuolisiakin ystäviä, joita hän kohtelee melko pinnnallisesti.
Voi olla että oikeasti kyse on siitä ettei tyttö ole varma mitä haluaa. Voi olla että hän ei ole täysin sinuun rakastunut, mutta kuitenkin jossain määrin, niin että haluaa pitää sinut mutta vain osittain. Voi olla että hän ei täysin halua juuri sinua, tai sitten voi olla ettei hän täysin juuri nyt ole valmis haluamaan ketään. Tai sitten juuri siksi että hän on rakastunut sinuun hän pelkää.
Sinussa on ehkä jotain mikä saa hänet epävarmaksi. Se on toisaalta kannaltasi hyvä koska jos hän olisi täysin varma sinusta niin luultavasti et merkitsisi hänelle paljoakaan. Sellaisten ihmisten kanssahan on loppujen lopuksi helpompi olla jotka eivät herätä kovin syviä ja vaikeita tunteita. Ei sinun kannata ajaa häntä nurkkaan, koska silloin siinä käy juuri niinkuin sanoitkin että hän puolustautuu ja vetäytyy entistä enemmän kuoreensa.
Voi olla että tuo "pelailu" menee ohi kun nainen huomaa että sinä et jätä häntä. Hän ikään kuin kesyyntyy kun huomaa ettei ole mitään syytä pelätä. Itse olen ollut tosiaan juuri tuollainen, mutta olen ihan tietoisesti yrittänyt kasvaa pois siitä.
Olen odottanut mielenkiinnolla kommentteja siitä asti, kun luin ensimmäisen viestisi, zettäbäri! Ja syynä siihen on, et taidan olla vähän samantapainen kuin tyttöystäväsi ja yritän selventää omalta osaltani, miks näin.
En myönnä sitä kysyville kavereilleni, että seurustelemme eikä meillä ole kylläkään ollut puhetta siitä poikaystävänkään kanssa. Vietämme ajoittain tiivisti aikaa yhdesssä ja meillä on hauskaa eli viihdymme siis. Sen olen kertonut hänelle, etten uskalla kertoa tunteistani hänelle, sillä silloin olen toisen armoilla. Pelkään, et jossain vaiheessa tunteitani käytetään aseena. Siinä ei oo mitään järkeä, koska en itsekään käyttäis toisen haavoittuvuutta häntä vastaan. En vaan kestä sitä, et jos suhde ei onnistuisi niin muut ihmiset poikaystäväni mukaan lukien näkisi kuinka paljon minuun sattuu! Tällä tavoin pystyn hallitsemaan tilannetta, kun en kerro kuinka paljon hänestä välitän.
Olen olevinani niin hirveän itsenäinen ja vahva, vaikken sitä sismmässäni ole ja sen toivoisin poikaystäväni ja muiden ihmisten näkevän. Kaikki aina pitävät minua niin päättäväisenä ja että mä hallitsen joka tilanteen, niin sitä on oltava sellainen kuin odotetaan! En osaa yhtäkkiä olla hempeä ja lempeä, vaikka haluaisin. Viime päivinä oon yrittänyt alkaa käyttäytymään "pehmeämmin" ja haluan kertoa poikaystävälleni mitä hän merkitsee minulle. En vain tiedä kuinka saisin suuni auki. Olen jo yrittänyt, mutta sisälläni on joku este, etten pysty siihen. Miksi, sitä ihmettelen itsekin.
En usko, että poikaystäväni jaksaa pitemmän päälle tällaista käytöstä. Siksi yritän murtaa muurini, kun vain tietäisin miten pystyn siihen.
Tuollainen käytös ei johdu muusta kuin menettämisen pelosta. Noin sekopäisesti käyttäytymällä tyttöystäväsi yrittää kusettaa itseään "olemme yhdessä, mutta emme seurustele" Jos kyllästyt ja jätät jahkailijatytön niin hän voi vakuuttaa itselleen "minuun ei satu, koska emme edes seurustelleet".
Tosiasia vain on se, että ellei uskalla "heittäytyä" oikeasti suhteeseen, elää vain puoliksi.
Mjaa...
minä taas puolestani luulen, että aapeen "tyttöystävä" käyttää häntä hyväksi. Aapeen kanssa ollaan, koska juuri nyt ei ole parempaakaan tarjolla - ja aapeen kanssa on ihan kivaa, MUTTA...
Aapeesta ei ole hänelle oikeaksi mieheksi ja hän häpeää tunnustaa pitävänsä aapeen kanssa mitään peliä. Teistä ei koskaan tule oikeaa paria, ei ikinä. Ainoa tapa, jolla teistä voisi tulla pari on, että nainen huomaa vanhuuttaan jääneensä yksin, eikä löytänyt itselleen sitä oikeaa. Tällöin hän saattaa tyytyä seuraasi.
Siinä on se syy: häpeä. Kanssasi ei voi seurustella, koska et ole tarpeeksi hyvä hänelle ja hän pitää sinua itseään alempana.
""älä nyt sitten liikaa alkaa pitämään minusta". "
Tämä on ihan selkeä viesti sinulle. Täytyykö tämä ihan oikeasti suomentaa sinulle?
Tässä se suomennos: sinä olet minulle hätävara, jota voi käyttää, mutta rakkaussuhdetta meille ei tule ikinä.
""älä nyt sitten liikaa alkaa pitämään minusta". "
Toisenlainen suomennos: En halua kiirehtiä tunteissani koska pelkään, katsotaan rauhassa mitä suhteesta tulee.
Koska jos nainen oikeasti vain pelailis ja käyttäs hyväkseen, niin hän ei kyllä tällasia kommentteja heittelis. Pelurithan nimenomaan vakuuttelee rakkauttaan ja sitoutumisen haluaan ja lähtee vetään vasta kun saa toisen koukkuun. (näin karkeasti ilmaisten)
Kuvauksesi sopii taitamattomaan peluriin, useimmiten mieheen. Kokeneet pelurit ovat jo oppineet pitämään kumppanin vähän varpaillaan, jotta eron sattuessa voidaan sanoa: enhän minä mitään luvannut, minähän olin aivan rehellinen.
Ellette tuohon ole vielä törmänneet, olette tavanneet vain taitamattomia pelureita - ne kun ovat niin läpinäkyviä.
Taitamattoman ja taitavan pelurin ero on siis mielestäsi "läpinäkyvyys", uskottavuuden puute. No tuota hmm. Olen kyllä sitä mieltä, että jos ihminen haluaa nimenomaan pelata, hän tekee sen uskottavasti. Toinen on saatava koukkuun, hänet pitää hurmata keinolla millä hyvänsä. Minua ei vakuuttaisi ollenkaan tuollainen "päätä jo" - meininki. Loukkaisi oikeastaan - kenet voi vietellä loukkauksella?... Kyllä kysymys on tytön traumoista...
Näin se polku menee:
1) vietellään lupaamalla kuu taivaalta (ilman että sanotaan rakastavansa)
2) kun nainen ihastuu / rakastuu, aletaan ottamaan takapakkia (nainenhan on jo koukussa ja tekee ihan mitä mies haluaa)
3) sitten, kun mies haluaa jäähdyttää suhteen panotasolle, hän voi alkaa antamaan vinkkejä siitä, että hän ei ole koskaan naista rakastanutkaan, pitäen kuitenkin naisen varpaillaan toivorikkaana tyyliin "ehkä sittenkin, kunhan tässä aikaa kuluu" jne.
Pelimiehen taktiikka riippuu tietysti aina tapauksesta.