millainen on vakava

jossa molemmat yrittää olla väkipakolla ja niin tosissaan vaan kahdestaan ettei mitään muuta sovi suhteeseen sitten väsytään ja vitututaan ja ero edessä!

alistaa naisen henkisesti kynnysmatoksi, jolla ei saa olla omaa sosiaalista elämää. Vartioi naista sairaalloisella mustasukkaisuudella ja pyrkii kaikin keinoin mitätöimään tämän seksuaalisuutta ja ihmisarvoa, koska tuntee alemmuutta naista kohtaan. Nainen taas reagoi miehen alistamisyrityksiin hallitsemattomilla väkivallanpurkauksilla, koska ei muutenkaan voi kapinoida, koska ei uskalla lähteä suhteesta koska ei usko olevansa rakastamisen arvoinen. Tätä minä jo kutsuisin haudanvakavaksi suhteeksi.

Kai se on vakavaa, kun aletaan menoja suunnittelemaan me-muodossa, eikä minä-muodossa. Suunnitellaan yhteisiä tekemisiä ja reissuja. Se raja, millon seurustelu muuttuu vakavaksi vaan on kuin veteen piirretty viiva, toiselle yhteen muutto merkitsee sitä, toiselle yhteisen lapsen yrittäminen ja kolmannelle naimisiin meno.

Minulle se ehkä on se, että kun ajattelen itseäni yksin, ilman miestäni, siis jos meille tulisi ero, olisin todella surullinen ja onneton. Eli seurustelu on silloin minulle vakavaa. Kuolemanvakavaa ei kai ennen kuolemaa kuitenkaan.

kaipa se tarkoittaa sitä, että hölmöilyt loppuu siihen ja keskittyy olennaiseen ;)

ei nyt hauranvakavastakaan voi olla kyse..

multa on hymy hyytynyt kummallakin kerralla.

Kun tunteet on aidosti pelissä, niin suhde menee sillä tavalla vakavaksi ettei järki enää hallitse vaan suuremmat voimat ja silloin siitä on kevyt leikki kaukana. Ihan kuolemanvakavaakin se voi Romeoilla ja Julioilla olla.

Suhde on vakava jos molempien olo tuntuu erityisen hyvältä - ja kumpaakin naurattaa ilman syytä yhtäaikaa. Yksi vakavuuden merkki on myös voimakas halu elää yhdessä - ja ikävöidä toista silloinkin kun hän on läsnä.

Sellainen on vakava suhde, jossa kaksi ihmistä on sitoutunut sekä toisiinsa että yhteiseen tulevaisuuteen.