Hei! kaikki Äidit.
Minua alkoi askarruttaa lapsille anneltava "apu".
Täällä saa lukea kaikenlaista.
Olipa tuossa kirjoitus, jossa vaadittiin miehen vanhempia hankkimaan nuorten kotiin kalusteet.
Vanhaa suomalaista perinnettä ovat kapiot.
http://www.naimakaupat.com/haaopas/haapari/kapiot.php
"Kapiot: Kihlauksen jälkeen entisajan morsian keskittyi kapioiden valmistamiseen. Myötäjäiset tulivat morsiamen vanhempien puolesta, mutta hyvin tehdyt kapiot olivat osoitus morsiamen kädentaidoista."
http://www.naimisiin.info/haaopas/kapiot.html
Kapiot:
"Kapiot ovat vaatetavaroita, joita sekä talonpoikais- että säätyläismorsiamen piti tuoda mukanaan naimisiin mennessään osana myötäjäisiä. Myötäjäiset olivat eräänlaista ennakkoperintöä. Kapioihin kuului vaatteita morsiamen omaan käyttöön ehkä hänen loppuiäkseen tai ainakin avioliiton alkuvuosiksi, ettei aviomiehen tarvinnut kuluttaa varoja vaimon pukemiseen, sekä tusinoittain lakanoita, pyyhkeitä ym. liinavaatteita ja muutamia vuodepeitteitä. Nuoresta asti talontyttö valmisti äitinsä avustamana aittansa orsille tai kapiokirstuunsa näitä vaatetavaroita. Herrasperheissä käytettiin tietysti myös palkattua apua tyttären kapioitten ompeluun. Varsinkin kihlausaika oli kiireistä kasityöaikaa."
http://www.amoriini.com/Sivusto/Osasto/Perinteet/suomalaiset.php
"Myötäjäisiä ja kapioita varten saatettiin paremmissa säätytaloissa palkata kymmenpäisiä morsiuskökkäläisiä, joiden tehtävänä oli kapioiden valmistaminen. Alemmissa ja köyhemmissä luokissa morsiuskökkä, eli kapioita valmistava naisjoukko saattoi tehdä työtä ruokapalkalla talkoovoimin. Morsiankin usein vapautettiin tavallisista arjen askareista morsiusaikanaan. Morsian saattoikin koko vuoden keskittyä vain ja ainoastaan kapioidensa valmistamiseen, sillä tehtävää oli paljon. Häälahjoja annettiin puolin ja toisin, joskus jopa kuokkavieraillekin. Tällöin morsiamen ja hänen avustajiensa valmistettavaksi saattoi tulla useampikin sata sukkaparia, kirjailtua nenäliinaa tai muuta lahjaa. Eipä ihme siis, että häiden kerrotaan ylemmissä luokissa maksaneen morsiamen isän vuoden ansioiden verran!"
http://www.tkukoulu.fi/~hmantere/kapiot/index.html
Pohjalaista kapioperinnettä.
Elämme 2006 vuotta miten nykyäidit varustatte lapsenne omaan kotiin?
Miten olette varustaneet lapsenne, hän muuttaessaan esim.
A ) Poikamies boxiin, Tai siis Sinkuksi
B ) Opiskelija asuntoon,
C ) Nuorikon kanssa yhteen.
Minua alkoi askarruttaa lapsille anneltava "apu".
Täällä saa lukea kaikenlaista.
Olipa tuossa kirjoitus, jossa vaadittiin miehen vanhempia hankkimaan nuorten kotiin kalusteet.
Vanhaa suomalaista perinnettä ovat kapiot.
http://www.naimakaupat.com/haaopas/haapari/kapiot.php
"Kapiot: Kihlauksen jälkeen entisajan morsian keskittyi kapioiden valmistamiseen. Myötäjäiset tulivat morsiamen vanhempien puolesta, mutta hyvin tehdyt kapiot olivat osoitus morsiamen kädentaidoista."
http://www.naimisiin.info/haaopas/kapiot.html
Kapiot:
"Kapiot ovat vaatetavaroita, joita sekä talonpoikais- että säätyläismorsiamen piti tuoda mukanaan naimisiin mennessään osana myötäjäisiä. Myötäjäiset olivat eräänlaista ennakkoperintöä. Kapioihin kuului vaatteita morsiamen omaan käyttöön ehkä hänen loppuiäkseen tai ainakin avioliiton alkuvuosiksi, ettei aviomiehen tarvinnut kuluttaa varoja vaimon pukemiseen, sekä tusinoittain lakanoita, pyyhkeitä ym. liinavaatteita ja muutamia vuodepeitteitä. Nuoresta asti talontyttö valmisti äitinsä avustamana aittansa orsille tai kapiokirstuunsa näitä vaatetavaroita. Herrasperheissä käytettiin tietysti myös palkattua apua tyttären kapioitten ompeluun. Varsinkin kihlausaika oli kiireistä kasityöaikaa."
http://www.amoriini.com/Sivusto/Osasto/Perinteet/suomalaiset.php
"Myötäjäisiä ja kapioita varten saatettiin paremmissa säätytaloissa palkata kymmenpäisiä morsiuskökkäläisiä, joiden tehtävänä oli kapioiden valmistaminen. Alemmissa ja köyhemmissä luokissa morsiuskökkä, eli kapioita valmistava naisjoukko saattoi tehdä työtä ruokapalkalla talkoovoimin. Morsiankin usein vapautettiin tavallisista arjen askareista morsiusaikanaan. Morsian saattoikin koko vuoden keskittyä vain ja ainoastaan kapioidensa valmistamiseen, sillä tehtävää oli paljon. Häälahjoja annettiin puolin ja toisin, joskus jopa kuokkavieraillekin. Tällöin morsiamen ja hänen avustajiensa valmistettavaksi saattoi tulla useampikin sata sukkaparia, kirjailtua nenäliinaa tai muuta lahjaa. Eipä ihme siis, että häiden kerrotaan ylemmissä luokissa maksaneen morsiamen isän vuoden ansioiden verran!"
http://www.tkukoulu.fi/~hmantere/kapiot/index.html
Pohjalaista kapioperinnettä.
Elämme 2006 vuotta miten nykyäidit varustatte lapsenne omaan kotiin?
Miten olette varustaneet lapsenne, hän muuttaessaan esim.
A ) Poikamies boxiin, Tai siis Sinkuksi
B ) Opiskelija asuntoon,
C ) Nuorikon kanssa yhteen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan mielenkiintoiset historiat, noissa linkeissä.
Minulla kaksi poikaa ja Poikamies Boxiin osti:
kaikki kodin astiat:
10 hengelle Arctica kaluston; mukit, kahvikupit, leipä- ja pullalautaset, matalat sekä syvänlautaset, sekä osan tarjoiluastioista joita kalustossa on, kermakko sokerikko.
Kattilat, Paistinpannun, sekä "työkalut"; veitset, lastat, kauhat, sun muut siis työvälineet.
Leipomisessa tarvittavat; paistovuoat, kaulin, pullasuti pizzapyörä jne.
Atraimia hankin 1 ½ tusinaa Savonia sarjaa kahvilusikat.
Kaikkea en nyt muista...
Pienkoneita;
Leivänpaahdin, pölynimuri, kahvinkeitin Mikroaaltouuni, Braun, Vatkain teholeikkuri sauva, toinen sai pesukoneen.
Samoin pyyhkeet, lakanat, peitot, tyynyt, verhot.
Kumpikin sai oman huoneensa kalustuksen; hyllyt, kirjoituspöydän, sängyn ja patjat, päiväpeite.
Toinen sai hyvän valikoiman viherkasveja ruukuissa n. 10 kpl (toinen ei huoli)
Matot ovat kummallakin minun hankkimat, sekä toisella valaisimet.
Radio levysoitin nauhuri siis stereot ja
TV oli huoneissa ja annoin mukaan.
Miksi?
Olen ollut yksihuoltaja minulla ei muuta omaisuutta, kun nyt kaksio joten perintö ei tule. Olen eläkkeellä nyt ja eläkkeeni on hyvin pieni.
Minulla kaksi poikaa, eikä noilla tavaroilla pahemmin heille arvoa ollut, minun ne hankkiessani Kiitos unohtui.
Minä ostelin ne pikkuhiljaa ja iloitsin, koska raaskin ostaa kunnon tavaraa, sellaistakin, jota en itselleni ole raaskinut ostaa.
Olin silloin vielä töissä, mutta perheen elättäjä.
Sohvaa ja Keittiöpöytää en ole hankkinut kummalekaan.
Avoliittoon ostin vielä lisää verhoja toiselle.
Kun ostelit mieleisiäsi tavaroita pojillesi, muistitko kysyä asiasta HEIDÄN mielipidettään? Ehkä he eivät olisi halunneet ko tavaroita -tai olisivat mieluummin ottaneet vastaan jotain muuta? --ehkä siksi kiitos unohtui?
MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpää, kun äiti, joka tekee hankintoja KYSYMÄTTÄ haluatko?/ tarviitko? ja jos, niin mitä/ millaisen?
Se, että jollakulla sinkkuboksiin muuttavalla nuorella ei ole Arctican 10:n hengen kalustoa EI automaattisesti tarkoita sitä, että hän sellaisen tarvitsee ja haluaa.. Uudella sukupolvella voi olla hyvinkin erilaiset käsitykset siitä, mitä ja missä järjestyksessä kotiin hankitaan..
Kyllä muistin ja yhdessä isoimmat ostokset kaupasta haettiin.
Koison myyjän pakatessa astiastoa viemäämme Saarioisten muovilaatikkoon kassa toin ostoksen hintatiedon, poika katsoi minua hämmästyneenä:
"Tiesitkö hinnat".
"Tiesin"
Myyjä totesi: "Sen on kuule laatu tuotetta, parasta posliinia olet vanhamies, ennekuin tarvitset uusia."
Olen itse kasvanut lasteni lähtöön, hankkimalla heille "kapiot".
Kyllä siinä aikaa meni, hyvinkin tuo kolme vuotta.
Kaikki se pikkutavara, joka kerralla maksaisi omaisuuden.
Kummallakin oli kapioarkku (penkki/pöytä) jonne tavaraa kasasin.
Iloitsin ja nautin jokaisesta lisäyksestä.
Itse en varsinaisia "kapioita" kotoani saanut.
Kyllä, avominiä pitää enemmän nykyisistä kuviollisista muoviastioista,
mutta juhlan tulle, astiastoa katetaan ja kauniit servietit laitetaan väriksi.
Jotkut aikuistuvat ihan itsestään, pienellä neuvoilla ja ohjauksella.
Molemmat olivat asuneet sinkkukämpässä 4-5 vuotta ja siitä oppi kotielämään ja sen yhteiselämän sopusointuun.
Juuri tuon vuoksi luen täällä toisinaa, tunnen itseni Miljonääriksi ja Miniäni on Lottovoitto.
Niin tavarattomana asiana, maksoin poikani autokoulun Kuorma-auto korttiin.
Nyt hain lainan pankista asunto-osakettani vastaan. Rukoilen nuorempaani menemään autokouluun. Tämä on kolmas kerta, kun tarjoudun autokoulun hänelle maksamaan ja viimeinen.
Mikä ihmeen tarve on litaniatolkulla luetella kaikkea, mitä on pojilleen ostellut?!
asuu pieni Piru.
Kun ei Miniälle ole edes syytä rytkyillä, se käy täällä kirjottaville "ihanille miniöille"
Kuulen ilkeistä miniöistä lähipiiristäni. Vain täällä pääsen kertomaan onnestani ja ilostani.
MINULLA ON HYVÄ MINIÄ.
Mikä olikaan älykkyysosamääräsi? Kun et tuota tajua!
Siis ihanko olet pitänyt kirjaa kaikesta mitä olet OSTANUT?! Voi kiesus --ja senkin muistit mainita, ettei kiitosta herunnut (miksiköhän..?!) ja että SOHVAA ja KEITTIÖPÖYTÄÄ et hankkinut kummallekkaan?! Luettelet kaiken pizzapyörää ja pullasutia myöten : D ..--miksi ihmeessä kaikki tämä yksityiskohtainen erittely?
Ai jaa, no NYT tajusin..
Ensin oli tarve todistaa, että olet hyvä ÄITI.. Ja nyt on tarve todistaa, että olet hyvä ANOPPI.. joo uskotaan me vähemmälläkin : D..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000015610003
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000015638786
No IHAN TOTTA kyllä me jo uskotaan : D..
Siis miten ihmeessä linkki lehmäanopista olohuoneessa liittyy siihen, että yksityiskohtaisesti luettelet kaiken, minkä olet pojillesi ostanut?
Ketjun aloittaja on sama henkilö, kun siihen vastannut tavaroitten luettelija.. ei vaan muuten ole saanut tilaisuutta ansioitaan luetella, niin täytyi tekaista "kysymys", johon sitten pääsi "vastaamaan"..
Tarkoituksesi on varmasti hyvä ja rakentava. Ja jonkun mielestä tämä on OK, ehkä jopa loistavaa, että anoppi näin varustaa.
Mutta jos oma anoppini olisi näin satsannut mieheni poikamiesasuntoon tai meidän yhteiseen, niin olisin tukehtunut sinne. Minusta se oma koti on varustettava itse pala palalta ja sitä tahtia kuin varat ja halut ja tarpeet viitoittaa. Ja kun se on itse "rakennettu" niin se tuntuu omalta ja ehkä sitoutuminen kotiin ja suhteeseen on parempi.
Toisaalta anopin apukin kelpaa. Jos hän haluaa auttaa, siis todella auttaa eikä yritä sitouttaa kiitollisuudenvelalla tai pitää määräysvaltaa sillä verukkeella, että kun minä teille tätäkin hommasin. Mielestäni paras apu on raha. Joko yleisesti, että käyttäkää mihin haluatte. Tai täsmälahja: tämä on kodin laittoon - hankkikaa mitä tarvitsette ja haluatte.
Korostan vielä, että anoppien ei tarvitse auttaa ja antaa. En todellakaan edellytä tai toivo tai odota sitä. Mutta jos hän HALUAA, niin kyllä kiitos se kelpaa ja meillä toimii parhaiten se, että itse hankitaan.
Ai niinpä onkin --Samat kirjoitusvirheet ja isot kirjaimet väärissä paikoissa-- En silti tajua, miten lehmäanoppi jonkun toisen olohuoneessa liityy hänen poikiensa tavaraluetteloon?
http://video.google.com/videoplay?docid=9125208079228405100&q=quintuplet
http://www.hs.fi/viivijawagner/1135218987694
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kieliopintarkistin
Joku viirapää täällä vastailee kaikille kaikenmaailman linkeillä peräjälkeen : D.. taitaa olla sama tuplaäitianoppitaivaanlahjaomillepojilleenjaminiöilleen : D.. ihmiset vaan ei tajuu kehua sitä tarpeeks, niin pitää hakemalla hakea kehuja netissä : D..
Voit linkittää, mutta omalla nimimerkilläsi!
T. Vieläkin naurattaa
Mietiskelin, mitä oli lapsilleni antanut.
Oma tilanteeni noihin aikoihin oli vaikea ison velan vuoksi.
Niinpä en oikein edes muista, miten "kapiot" hoitelin.
Sen muistan, että ostin kunnon särviisin kummallekin, eli lautaset ja tarjoiluastiat samaa sarjaa. Ostin ne vähittäismaksulla, ja maksoin niitä yhteensä 3 v.
Isovanhempien ym. peruina on kotiimme tullut kauniita vanhoja esineitä, joita olen antanut heille eteenpäin, samoin pellavapöytäliinoja ym.
Mutta en istunut omepelemassa pyyhkeitä tai lakanoita tai virkannut pitsejä. Kyllä pyyheliinat ja pussilakanat on ostettu joululahjoina tai muina viemisinä vuosien kuluessa.
Toiselle ostin aikanaan astianpesukoneen ja toiselle puhelinosakkeen, kun sellaisia vielä myytiin.
Kovin on vähäistä ollut apuni nuorille. Olisin toivonut voivani enemmän auttaa, mutta kun ei ole itsekään hyvässä taloudellisessa asemassa, niin vähiin se on jäänyt.
Älä yhtään väheksy itseäsi. Minä en saanut tuotakaan vertaa, mutta enpä odottanutkaan. Koko serviisin hankkiminen on jo ihan mieletön juttu. Samoin puhelinosake tai pesukone. Itse sain lähes kaiken hankkia, kun varoja riitti. Jotain pientä äitini osti enkä enempää odottanutkaan.
Paremmin sitä on rahan arvosta tietoinen, kun ei kaikkea saa kerralla. Vaikka ymmärrän minä senkin, että antaminen on myös kivaa. Jos omia lapsia olisi, heille keräisin mielelläni kapioita.
olivat varattomia opiskelijoita monta vuotta. Autoimme kaikin mahdollisin tavoin, mutta hankalinta oli asumisjärjestely. He jonottivat pitkän aikaa opiskelija-asuntoa ja laskivat mielessään kuinka monentena kuvittelivat kulloinkin jonossa olevansa. Sitten he menivät tutkimaan tilannetta ja huomasivat pettymyksekseen, että heidät oli siirretty jonon hännille, koska poikamme koti oli opiskelijapaikkakunnalla ja miniänkin naapuripitäjässä.
He olivat majailleet enimmäkseen miniän kotona, koska heillä oli omakotitalo. Toki he meilläkin kävivät lähes päivittäin mutta, kun toive opiskelija-asunnosta meni tuntui, ettei sitä jaksanut enää kukaan. Vuokra-asuntoa haettiin, mutta vuokraennakot ja vuokrat olivat korkeita.
Silloin me otimme lainaa ja ostimme pienen kaksion heidän käyttöönsä. He maksoivat siitä vain yhtiövuokran, mihin heidän rahansa riittivät, koska molemmat kävivät työssä opiskelujen ohessa. Se oli toimiva ratkaisu ja he asuivat siinä muistaakseni kolmisen vuotta. Sitten he ottivat itse pankkilainaa ja ostivat oman asunnon, koska tulevia lapsia ajatellen sen hetkinen asunto oli liian pieni. Me myimme sen ja maksoimme lainan pois. Ei se ollut mikään sijoitusasunto. Tuskin omillemme pääsimme,kun laskee kaikki remonttikulut ja korot, mutta ei se sellaiseksi ollut tarkoitettukaan.
http://www.riversongs.com/Flash/lotsofhugs.html
Olipa mukava yllätys.
Minä sain sellaisen kasvatuksen, että sanottiin suoraan; kun kotoa lähdet, älä tule enää mitään vaatimaan. Työelämään kannustettiin niin pian kuin kynnelle kykeni. Samaa kasvatuslinjaa olen jatkanut, mutta hienotunteisemmin, eikä mulla yksinhuoltajana ole ollut varaa, eikä haluakaan lasteni huusholleja kalustaa. Nykyajan nuorilla on oma itsenäinen maku mitä haluavat koteihinsa ostaa. Lahjoja olen toki antanut, mutta niitäkin vain juhlapäivinä. Ei lapsille tarvitse antaa kaikkea valmiina. Ei se ole vanhempien tai anoppien velvollisuus. jäitä hattuun ystävät. Antakaa nuorille mahdollisuus itsenäistyä.
linjoilla. Jokaisen täytyy oppia elämään omillaan ja yrittämään. Tietenkin tiukan paikan tullen voi auttavan kätensä ojentaa. Jos kaikki tulee automaattisesti, ei niitä asioita välttämättä opi edes arvostamaan, ja jää saavuttamisen ilo kokematt.
Vastaan tyttärenä (25 vuotiaana) miten minua varustettiin kun 16 v muutin omilleni vieraaseen kaupunkiin maalta. Eli lapsilisäni olivat säästetty vartavasten muuttoa varten ja niistä säästöistä haettiin sängyt, sohvat, astiat yms kaikki kotiini yhdessä äitini kanssa. JA osa tavaroista hankittiin esim kirpputoreilta... mutta minusta tärkein tuki oli se että lapsuudenkotiin olen aina tervetullut milloin vain kun siltä tuntuu ja jos hätä on, sieltä saa apua. Tokihan äitini opiskeluaikoina tuli kylään ruokakassi mukana mika oli todella mieluisa yllätys makaronin syönnin keskellä.. =)