Rakastuminen ei katso identiteettiä!
Minä, hyvin suomalaiseksi itseni kokenut mies, siniset silmät ja vaaleat hiukset, olen rakastunut kiinalaiseen naiseen. Aiemmin, nuorempana, ajattelin että suomalainen menköön naimisiin suomalaisen kanssa. Ajattelin että suomalainen tehköön lapsia suomalaisen kanssa. Nyt ymmärrän että rakkaus, kohtalo, voi sanoa toisin. Suomalainen nainen on upea ja älykäs. En voi pahaa sanaa sanoa suomalaisesta naisesta. Onhan äitinikin suomalainen nainen. Entinen rakkaanikin oli suomalainen nainen. Peruspohjalaanen suomalainen nainen.
Yhdeksän vuotta asuin suomalaisen naisen kanssa. Upea, uskomattoman hieno nainen hän oli. Aiomme tehdä lapsen jos toisenkin mutta syöpä vei hänet. Kaunis vaalea suomalainen nainen. Juureva, rehellinen, nainen johon rakastuin aikoinani, kunnollinen "elovena" tyttönen, minun rakkaimpani, nainen johon rakastuin enemmän kuin kehenkään koskaan sitä ennen. Syöpä vei, kavala hallitsematon solujen villi kasvu vei hänet, naisen jota olin rakastanut enemmän kuin ketään koskaan. Tuntui että elämältä meni pohja. En uskonut enää mihinkään. Mietin että miksi näin? Nuori nainen, 29 vuotias, itse olin 31 vuotias. yhdeksän vuotta asuttiin yhdessä ja sitä ennen kun olin 18 vuotias ja hän 16, tavattiin lauantai-iltana kadulla. Olin juuri saanut ajokortin ja kun ajelin vanhalla opelilla "pillurallia" kaupungin kaduilla, hän värjötteli kylmissään bussipysäkillä, sateen kastelemana poloisena. Tarjosin kyydit hänen kotiinsa. Siitä se alkoi. Syöpä sen lopetti. 13 vuotta yhteistä tarinaa.
Työ. Kohtasin työni kautta ulkomaalaisia. Miehiä, naisia, monenlaisia, monen ikäisiä, sieltä sun täältä kotoisin olevia. Tapasin hänet, kiinalaisen naisen, Shanghaista kotoisin. Köyhän perheen tyttö mutta rikastunut omasta yritystoiminnastaan (selvisi vasta myöhemmin). Hän on sivistynyt, herkkä mutta hyvin urhea. Hänen miehensä oli kuollut syöpään (kohtalon sanelemaako?) ja tämä nainen oli yhden lapsen yksinhuoltaja. Tapasin hänet eräänä sateisena lyijynharmaana helsinkiläisen marraskuun päivänä. Salamat iskivät heti ensi näkemältä. Mustat, yötäkin mustemmat silmät kohtasivat suomenlipunväriset siniset silmät. Asiakaspalaverin jälkeen mentiin syömään. Sitten taidenäyttelyyn, kahville ja baariin. Jutustelua aamu kuuteen.
Hän lähti kotimaahansa. Minä jäin tänne. Neljä vuotta sähköposteilua ja puhelinsoittoja. Hän matkusti tänne ja sitten minä sinne, Shanghaihin. Sitten uudelleen ja uudelleen ja vielä kerran ja vielä kerran. Vietin aikaani Shanghaissa monta viikkoa, kesälomaa, pirunmoinen helle, 39 celsiusta ja kosteaa, suomipoika hikoili kuin sika. Rakastuin. Rakastuin tähän kiinalaiseen, ei suomalaiseen naiseen. Hänkin rakastui, rakastui minuun. Meidän kemiat natsasivat, täsmäsivät, kohtasivat. Tunteemme katalysoituivat toisistaan. Kuinka kaunis nainen voi ollakkaan, ei mikään missityyppinen mutta kaunis, viehättävä, kanelintuoksuinen, iho kuin silkkiä, pistävän älykäs mutta empaattissympaattinen, ah mikä nainen. Eksoottinen, mystinen mutta kuitenkin moderni ja länsimaalaistunut kiinatar. Hän ei ole helpolla päässyt vaan monen vaiheen ja vaikeuden kautta onnistunut elämässään ja perustamaan ihan menestyneet yrityksen.
Elämä nykyään. Reissaamista. Yhteinen lapsi tulossa. Välillä hän siellä, minä täällä. Välillä yhdessä siellä tai täällä ja välillä tuollakin. Kulttuurierot kiusasivat ja kiusaavat vieläkin mutta kun moderneja ollaan, kaikki järjestyy, ymmärrys on välillämme. Olen oppinut häneltä paljon ja hänkin minulta. Aluksi englannilla selvittiin. Sitten opiskelin kiinaa ja hän suomea. Saksaakin käytimme toisinaan, kumpikin sitä opiskelleena. Nyt puhutaan sitä sun tätä, enimmäkseen englantia mutta aion opetella kiinaa niin hyvin että siitä tulisi perhe kielemme. Opimme päivittäin uutta, kumpikin meistä, toisiltamme, kulttuureistamme, ihmisyydestämme ja elämästämme. Työni tulee minut viemään Shanghaihin vielä pitkäksikin aikaa, en kuitenkaan tiedä kuinka pitkään saan olla Shanghaissa mutta näillä näkymin näyttää hyvältä. Hyvä niin sillä emme ole vielä lopullisesti päättäneet että mihinkä juurtuisimme. Kuitenkin helpompaa minun on muuttaa Shanghaihin kuin hänen tänne. Hänellä on sentään oma yritys pyöritettävänä. Uskon että juurrun Shanghaihin hiljolleen kunhan saan järjestettyä lopullisen työpaikkani sinne, yrityksellämme on konttori Shanghaissa joten eiköhän se onnistu. Se täytyy myöntää että sopeutuminen Shanghaihin, 15-19 miljoonan ihmisen kaupunkiin ja erilaiseen kulttuuriin. Se on kyllä aika vaikeaa näin metsäläis-suomalaiselle mutta pakkohan se on koska kohta olen isä ja haluan olla hyvä lapselleni sekä tulevan vaimoni edellisen avioliiton lapselle. Jos käy niin että työtäni en saa siirrettyä Shanghaihin lopullisesti niin muutan sinne kuitenkin ihan muuten vain. Uskon että osaavalle suomipojalle aina jotakin työtä löytyy.
Haluan vielä sanoa että suomalaisessa naisessa ei ole mitään vikaa. Paljon maailmalla reissanneena ja paljon ulkomaalaisia nähneenä voin sanoa että suomalaisella naisella ei ole mitään hävettävää. Suomalaiset naiset ovat kauniita mutta kauneutta löytyy myös muualta. Enkä tarkoita pelkästään ulkoista kauneutta. Kulttuurierot ja kauneuskäsitykset vaihtelevat. Ihmisiä ollaan kaikki, yksilöitä ja kaikelle löytyy sijansa ja kohtalonsa. Ja rakkaus, löytyy se sitten mistä vaan tai minkä värisestä ihmisestä tahansa niin rakkaus joka on pyyteetöntä ja tulee kummaltakin osapuolelta pyyteettömästi, se on aitoa rakkautta joka ei katso kulttuurieroja ja jonka avulla voitetaan kulttuurierot. Vaikeuksia tulee aina kuten byrokratiasta, kulttuuri- ja kielieroista, välillä aikaeroista;). Kyllä, me kohtaamme ennakkoluuloja kuitenkin. Meidän kummankin vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet hyvin skeptisiä suhteemme suhteen. Nyt kun lapsikin on tulossa niin se vielä on kärjistänyt tilannetta mutta toisaalta monet ihmiset ovat nyt ymmärtäneet suhteemme vakavuuden. Monikulttuurinen suhteemme on aiheuttanut päänvaivaa sukulaistemme keskuudessa sekä myös omassa pienessä kotikaupungissani. Ihmiset, sukulaiset, ystävät, työkaverit, entiset opiskelukaverit, ovat katsoneet meitä pitkään. Kiinatartani on jopa nipistelty täällä kun hän on ollut ostoksilla lähikaupoissa. Humalaiset miehet ovat toisinaan häntä kutsuneet huoraksi ja ehdottaneet vaikka mitä. Stereotypiaa, rikas länsimaalainen mies, köyhä aasialainen nainen joka lähettää länsimaalaisen miehensä rahoja sukulaisilleen. Joo just joo, meidän tapauksessa tilanne on vielä semmoinen että kiinattareni on huomattavasti rikkaampi kuin minä. Minäkään en ole mikään persaukinen mutta perusinsinöörinpalkalla elelin ja opinto- yms velkoja makselin. Kiinattarellani oma yritys, toimisto ja tehdas, hän työllistää noin 150 ihmistä Shanghaissa. Enkä ole edes likainen vanha mies joka nuorta lihaa olisi metsästänyt. Olemme 38 vuotiaita kokeneita aikuisia ihmisiä kumpikin. Suomalaiset naisetkin ovat häntä kutsuneet vaikka miksi mutta nyt kun sana on levinnyt tässä pienessä kaupungissa niin kukaan ei juurikaan enää irvaile ja vittuile paitsi nuo degeneroituneet nahkapäät, skinheadit. Täytynee sanoa että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan totaalisesti niin sillä pääsee kyllä hyvin pitkälle ja tällä rakkauden voimalla voidaan voittaa monetkin vaikeudet. Rasismia olen kohdannut myös Shanghaissakin mutta yllättävän vähäsen kuitenkin. Monikulttuurinen suhde ei ole meille mikään ongelma mutta tuntuu että se on ongelma monille muille ihmisille!
Näin minulle kävi. Minä suomipoika rakastuin kiinalaiseen naiseen. Kaipaan vieläkin suomalaista naistani kuten kiinattareni entistä miestään mutta kohtalo kuljettaa ja nyt kiinattareni on minulle enemmän kuin kukaan koskaan. Elämä on. Ihmeellistä elämä on.
Toivon kaikkea hyvää ja menestystä ihmisille jotka elävät monikulttuurisessa suhteessa.
T:Perusinsinöörinörtti ja kohta isä
Minä, hyvin suomalaiseksi itseni kokenut mies, siniset silmät ja vaaleat hiukset, olen rakastunut kiinalaiseen naiseen. Aiemmin, nuorempana, ajattelin että suomalainen menköön naimisiin suomalaisen kanssa. Ajattelin että suomalainen tehköön lapsia suomalaisen kanssa. Nyt ymmärrän että rakkaus, kohtalo, voi sanoa toisin. Suomalainen nainen on upea ja älykäs. En voi pahaa sanaa sanoa suomalaisesta naisesta. Onhan äitinikin suomalainen nainen. Entinen rakkaanikin oli suomalainen nainen. Peruspohjalaanen suomalainen nainen.
Yhdeksän vuotta asuin suomalaisen naisen kanssa. Upea, uskomattoman hieno nainen hän oli. Aiomme tehdä lapsen jos toisenkin mutta syöpä vei hänet. Kaunis vaalea suomalainen nainen. Juureva, rehellinen, nainen johon rakastuin aikoinani, kunnollinen "elovena" tyttönen, minun rakkaimpani, nainen johon rakastuin enemmän kuin kehenkään koskaan sitä ennen. Syöpä vei, kavala hallitsematon solujen villi kasvu vei hänet, naisen jota olin rakastanut enemmän kuin ketään koskaan. Tuntui että elämältä meni pohja. En uskonut enää mihinkään. Mietin että miksi näin? Nuori nainen, 29 vuotias, itse olin 31 vuotias. yhdeksän vuotta asuttiin yhdessä ja sitä ennen kun olin 18 vuotias ja hän 16, tavattiin lauantai-iltana kadulla. Olin juuri saanut ajokortin ja kun ajelin vanhalla opelilla "pillurallia" kaupungin kaduilla, hän värjötteli kylmissään bussipysäkillä, sateen kastelemana poloisena. Tarjosin kyydit hänen kotiinsa. Siitä se alkoi. Syöpä sen lopetti. 13 vuotta yhteistä tarinaa.
Työ. Kohtasin työni kautta ulkomaalaisia. Miehiä, naisia, monenlaisia, monen ikäisiä, sieltä sun täältä kotoisin olevia. Tapasin hänet, kiinalaisen naisen, Shanghaista kotoisin. Köyhän perheen tyttö mutta rikastunut omasta yritystoiminnastaan (selvisi vasta myöhemmin). Hän on sivistynyt, herkkä mutta hyvin urhea. Hänen miehensä oli kuollut syöpään (kohtalon sanelemaako?) ja tämä nainen oli yhden lapsen yksinhuoltaja. Tapasin hänet eräänä sateisena lyijynharmaana helsinkiläisen marraskuun päivänä. Salamat iskivät heti ensi näkemältä. Mustat, yötäkin mustemmat silmät kohtasivat suomenlipunväriset siniset silmät. Asiakaspalaverin jälkeen mentiin syömään. Sitten taidenäyttelyyn, kahville ja baariin. Jutustelua aamu kuuteen.
Hän lähti kotimaahansa. Minä jäin tänne. Neljä vuotta sähköposteilua ja puhelinsoittoja. Hän matkusti tänne ja sitten minä sinne, Shanghaihin. Sitten uudelleen ja uudelleen ja vielä kerran ja vielä kerran. Vietin aikaani Shanghaissa monta viikkoa, kesälomaa, pirunmoinen helle, 39 celsiusta ja kosteaa, suomipoika hikoili kuin sika. Rakastuin. Rakastuin tähän kiinalaiseen, ei suomalaiseen naiseen. Hänkin rakastui, rakastui minuun. Meidän kemiat natsasivat, täsmäsivät, kohtasivat. Tunteemme katalysoituivat toisistaan. Kuinka kaunis nainen voi ollakkaan, ei mikään missityyppinen mutta kaunis, viehättävä, kanelintuoksuinen, iho kuin silkkiä, pistävän älykäs mutta empaattissympaattinen, ah mikä nainen. Eksoottinen, mystinen mutta kuitenkin moderni ja länsimaalaistunut kiinatar. Hän ei ole helpolla päässyt vaan monen vaiheen ja vaikeuden kautta onnistunut elämässään ja perustamaan ihan menestyneet yrityksen.
Elämä nykyään. Reissaamista. Yhteinen lapsi tulossa. Välillä hän siellä, minä täällä. Välillä yhdessä siellä tai täällä ja välillä tuollakin. Kulttuurierot kiusasivat ja kiusaavat vieläkin mutta kun moderneja ollaan, kaikki järjestyy, ymmärrys on välillämme. Olen oppinut häneltä paljon ja hänkin minulta. Aluksi englannilla selvittiin. Sitten opiskelin kiinaa ja hän suomea. Saksaakin käytimme toisinaan, kumpikin sitä opiskelleena. Nyt puhutaan sitä sun tätä, enimmäkseen englantia mutta aion opetella kiinaa niin hyvin että siitä tulisi perhe kielemme. Opimme päivittäin uutta, kumpikin meistä, toisiltamme, kulttuureistamme, ihmisyydestämme ja elämästämme. Työni tulee minut viemään Shanghaihin vielä pitkäksikin aikaa, en kuitenkaan tiedä kuinka pitkään saan olla Shanghaissa mutta näillä näkymin näyttää hyvältä. Hyvä niin sillä emme ole vielä lopullisesti päättäneet että mihinkä juurtuisimme. Kuitenkin helpompaa minun on muuttaa Shanghaihin kuin hänen tänne. Hänellä on sentään oma yritys pyöritettävänä. Uskon että juurrun Shanghaihin hiljolleen kunhan saan järjestettyä lopullisen työpaikkani sinne, yrityksellämme on konttori Shanghaissa joten eiköhän se onnistu. Se täytyy myöntää että sopeutuminen Shanghaihin, 15-19 miljoonan ihmisen kaupunkiin ja erilaiseen kulttuuriin. Se on kyllä aika vaikeaa näin metsäläis-suomalaiselle mutta pakkohan se on koska kohta olen isä ja haluan olla hyvä lapselleni sekä tulevan vaimoni edellisen avioliiton lapselle. Jos käy niin että työtäni en saa siirrettyä Shanghaihin lopullisesti niin muutan sinne kuitenkin ihan muuten vain. Uskon että osaavalle suomipojalle aina jotakin työtä löytyy.
Haluan vielä sanoa että suomalaisessa naisessa ei ole mitään vikaa. Paljon maailmalla reissanneena ja paljon ulkomaalaisia nähneenä voin sanoa että suomalaisella naisella ei ole mitään hävettävää. Suomalaiset naiset ovat kauniita mutta kauneutta löytyy myös muualta. Enkä tarkoita pelkästään ulkoista kauneutta. Kulttuurierot ja kauneuskäsitykset vaihtelevat. Ihmisiä ollaan kaikki, yksilöitä ja kaikelle löytyy sijansa ja kohtalonsa. Ja rakkaus, löytyy se sitten mistä vaan tai minkä värisestä ihmisestä tahansa niin rakkaus joka on pyyteetöntä ja tulee kummaltakin osapuolelta pyyteettömästi, se on aitoa rakkautta joka ei katso kulttuurieroja ja jonka avulla voitetaan kulttuurierot. Vaikeuksia tulee aina kuten byrokratiasta, kulttuuri- ja kielieroista, välillä aikaeroista;). Kyllä, me kohtaamme ennakkoluuloja kuitenkin. Meidän kummankin vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet hyvin skeptisiä suhteemme suhteen. Nyt kun lapsikin on tulossa niin se vielä on kärjistänyt tilannetta mutta toisaalta monet ihmiset ovat nyt ymmärtäneet suhteemme vakavuuden. Monikulttuurinen suhteemme on aiheuttanut päänvaivaa sukulaistemme keskuudessa sekä myös omassa pienessä kotikaupungissani. Ihmiset, sukulaiset, ystävät, työkaverit, entiset opiskelukaverit, ovat katsoneet meitä pitkään. Kiinatartani on jopa nipistelty täällä kun hän on ollut ostoksilla lähikaupoissa. Humalaiset miehet ovat toisinaan häntä kutsuneet huoraksi ja ehdottaneet vaikka mitä. Stereotypiaa, rikas länsimaalainen mies, köyhä aasialainen nainen joka lähettää länsimaalaisen miehensä rahoja sukulaisilleen. Joo just joo, meidän tapauksessa tilanne on vielä semmoinen että kiinattareni on huomattavasti rikkaampi kuin minä. Minäkään en ole mikään persaukinen mutta perusinsinöörinpalkalla elelin ja opinto- yms velkoja makselin. Kiinattarellani oma yritys, toimisto ja tehdas, hän työllistää noin 150 ihmistä Shanghaissa. Enkä ole edes likainen vanha mies joka nuorta lihaa olisi metsästänyt. Olemme 38 vuotiaita kokeneita aikuisia ihmisiä kumpikin. Suomalaiset naisetkin ovat häntä kutsuneet vaikka miksi mutta nyt kun sana on levinnyt tässä pienessä kaupungissa niin kukaan ei juurikaan enää irvaile ja vittuile paitsi nuo degeneroituneet nahkapäät, skinheadit. Täytynee sanoa että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan totaalisesti niin sillä pääsee kyllä hyvin pitkälle ja tällä rakkauden voimalla voidaan voittaa monetkin vaikeudet. Rasismia olen kohdannut myös Shanghaissakin mutta yllättävän vähäsen kuitenkin. Monikulttuurinen suhde ei ole meille mikään ongelma mutta tuntuu että se on ongelma monille muille ihmisille!
Näin minulle kävi. Minä suomipoika rakastuin kiinalaiseen naiseen. Kaipaan vieläkin suomalaista naistani kuten kiinattareni entistä miestään mutta kohtalo kuljettaa ja nyt kiinattareni on minulle enemmän kuin kukaan koskaan. Elämä on. Ihmeellistä elämä on.
Toivon kaikkea hyvää ja menestystä ihmisille jotka elävät monikulttuurisessa suhteessa.
T:Perusinsinöörinörtti ja kohta isä
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minulla kulki väreet kun luin hienoa, kypsää elämäntarinaasi.Näin voi kaikki loksahtaa paikoilleen , kun on kunnioitusta, rakkautta, ymmärrystä ja viisautta kohdata toiset kulttuurit. Toivon teille ja lapsille kaikkea mahdollista hyvää ja siunausta kaikkeen elämässänne.Kohtalo todella kuljettaa, ja jos on avoin uusien asioiden edessä, niin mitä hyvää tahansa voi tapahtua, niinkuin teillä.Kaikesta myös huomaa, että jo koetut menetykset ovat luoneet pohjaa tälle hienolle uudelle elämälle. Rakkautta teille aina!
Tämä oli kuin jonkun aloittelevan Hertta-sarjan kirjoittajan känninen kyhäelmä. "Mustat, yötäkin mustemmat silmät"...kiinalaisilla on kyllä punertavan ruskeat silmät, pitäisi tuo jo tietää kun noin läheisessä suhteessa on. Jos on.
Suomalainen mies erehtyy kertomaan julkisesti onnestaan täysin asiallisesti niin heti on katkeroitunut suomalainen nainen haukkumassa.
>kiinalaisilla on kyllä punertavan ruskeat silmät<
Yeah, right... Kiinattarilla/aasialaisilla on kyllä ihan omien kokemuksieni perusteella todellakin mustat, yötäkin mustemmat silmät tai korkeintaan pähkinänruskeat/suklaanruskeat silmät.
Taitaapi suomi-tytsä muistella omia krapulasta punottavia silmiään, jotka tuijottavat peilistä villin baariyön jälkeisenä aamuna!
Ja vielä: miksei suomalainen mies saa näyttää tunteitaan ja kertoa onnestaan? Kun suomalainen mies ei näytä tunteitaan, häntä haukutaan tunteettomaksi jurottajaksi ja kehutaan ulkomaalaisia miehiä siitä miten he osaavat näyttää tunteensa. Jos suomalainen mies erehtyy näyttämään tunteensa haukkuvat suomalaiset naiset häntä lapselliseksi kännipääksi. Niin tai näin, teit aina suomalaisen naisen mielestä väärinpäin! Turhaan naiset ihmettelette jos miehet yhä lisääntyvässä määrin "hakevat" elämänkumppaninsa Suomen rajojen ulkopuolelta ja jättävät teidät piehtaroimaan epätoivossa ja yksinäisyydessä!
ett älä valita jos joku nainen sanoo silmien väristä. Tietysti tuo sähköpostilla kirjoittelu aika oli aika pitkä... Mutta aivan sama mulle onko tarina tosi!
tarkemmin kommentteja, ei täällä minusta katkeria ollut ja suurin osa toivoi hyvää alkuperäiselle. Mutta alkuperäinen kirjoittikin rehellisesti eikä itse ollut katkera.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että jos joku on löytänyt onnen eikä itse koe katkeruutta niin ei kukaan muukaan häneen negatiivisesti suhtaudu. Onko sinulle kova paikka jos joku suomalainen nainen löytää rakkauden toisen suomalaisen miehen kanssa tai vaihtoehtoisesti ulkomaalaisen kanssa? Tuskin. Samaa pätee naisiinkin. Aika aikuistua ja tajuta ettei se vastakkainen sukupuoli niin paha ole.
Minusta toi oli lähinnä naiivin ja hölmön suomipojan itkupillikirjoitusta.
aina kun naiset täällä kirjoittavat löytäneensä rakkaan ulkomailta niin siihen perään haukutaan kaikki suomalaiset miehet rumiksi ja pienimunaisiksi juopoiksi.
kiinalaisilla saman väriset silmät? Siis miljoonilla ihmisillä ainoastaan mustia vai oliko sen nyt niitä punaisia silmiä??? :)))
Kaikille teille pikkusieluille, jotka ette älyä katsoa saatikka sitten tuntea omaa napaanne edemmäksi...Vielä koittaa teillekin kasvun paikka. Mikään ei ole maailmassa niin perin juurin kasvattavaa ja omaa arvomaailmaa mullistava kokemus, kuin oman puolison menetys (tai lapsen). Ihmisen, jota on rakastanut ja rakastaa vieläkin. Ihmistä, jota ei enää ole olemassa...Joten miettikää sanojanne ja suhtautumistapaanne. Täällä ollaan kovin lyhyen aikaa nauttimassa toistemme läheisyydestä, koskaan ei tiedä milloin menettää sen rakkaan ihmisen. Sitten voitte katsoa, kuka siinä tilanteessa on HÖLMÖ? Ihanaa, kun olet löytänyt elämääsi uuden rakkauden! Nauti kaikesta, mitä elämä sinulle antaa, mutta muista olla nöyrä.
Olipa ihana elämäntarina! Saisipa lukea useamminkin tuollaisia täältä. Minusta on vain rikkaus, jos perheessä on kaksi kulttuuria, koska lapset oppivat kahden kielen ja kahden kulttuurin tavat. Siitä ei kannata luopua!
PS.Älä välitä edellisen kommentista, koska voivathan silmien väri vaihtua esim.valossa. Nimim.kokemusta on
Rakastuminen ei katso identititeettiä?
Identiteetti on minätunne, minuus, yksilön suhteellisen pysyvä tapa kokea oma itsensä sekä elämänarvonsa ja tavoitteensa suhteutettuna yhteiskuntaan. Identiteetti sisältää sekä minäkuvan eli käsityksen omasta minästä että itsetunnon, jossa on kysymys siitä, miten yksilö arvostaa itseään.
Oli ihanaa lukea koskettava tarinasi, paljon onnea teidän yhteiselle taipaleelle! :) On mahtavaa lukea fiksun suomalaisen miehen kirjoitusta, siinä ei edes mollattu meitä suominaisia. Noin kirjoittaa hyvän itsetunnon omaava, maailmaa nähnyt mies. Itse olen löytänyt onnen Espanjasta enkä minäkään suomimiehiä ryhdy haukkumaan. Ihanaa kevään jatkoa!
Ihana kirjoitus ja ihana tarina. Ja vielä kerran ihanaa lukea kerrankin kaunis tarina tältä palstalta. Tosiaan, ketään ei haukuttu ennen kuin vastausviesteissä.
Tarinanne on kuin Bollywood-filmeistä ;) Eipä silti, en epäile sen todellisuutta. Todellisuus kun on joskus tarua ihmeellisempää.
Onnea teidän tulevaisuudelleni!
Mitä kiirettä on sulla lapsen tekoon? Ja mikä motiivi on naisella, jos yksi lapsi jo on ja heti pitää uuden miehen kanssa alkaa toista väsäämään.
Suhteutuisin hyvin varauksellisesti tuon naisen yrittäjyyspuheisiin. Olen käynyt aikanaan kiinalaisen kanssa treffeillä ja huomasin, että yrittäjyys oli ainut länsimainen puheenaihe. Politiikasta tai taiteesta ei voinut puhua, koska kiinan muurahaisyhteiskunnassa ei ole siihen totuttu. Yrittäjyys harvoja länsimaisia sallittuja puheenaiheita, minkä ohella kinuskeilta puuttuvat omat mielipiteet.
Yrittäjyydestä jankuttaminen tiivistyykin rahanahneuden eetokseen. En koskaan luottaisi naiseen jolla ei ole omaa persoonaa eikä mielipiteitä. Silloinhan muitten mielipiteet esim. sinusta voivat saada hänet jättämään ja häipymään lapsen kanssa. Ja lakimies ottaa yhteyttä.
Olet siis kerran käynyt kinuskinaisen kanssa treffeillä ja tämän perusteella tiedät kiinalaisten mieleipiteet politiikasta ym. ja että "kinuskeilta puuttuvat omat mielipiteet". No, ehkä omalta treffikaveriltasi puuttui persoona ja mielipiteet mutta miten se taas liittyy alkuperäiseen kirjoittajaan? Keksi muuten uusi nimimerkki, "kiihkoton" ei valitettavasti sovi kuvaamaan sinua kovin hyvin.
Niin, itse olen kiinalaisen naisen kanssa naimisissa. En tunnista yhtään samoja piirteitä vaimossani kuin sinun entisessä treffiheilassasi.
huijaamaan.Täällä on vaikka kuinka monen maalaisen kanssa naimisisa olevia miehiä ym. Kiinassahan on valtava naispulakin. Ei sun kaltasella sieltä naista ole...
No valitan, aika moni suomalainen mies on naimisissa kiinalaisen naisen kanssa. Ahdistaako se sinua?
Mikähän on minun kaltainen, teet varmaan kattavan luonneanalyysin parin lyhyen viestin perusteella.
Toivon sydämestäni onnea yhteiselle tulevaisuudellenne.Kiitos, että kirjoitit tarinasi meille.
Olen erittain onnellinen puolestasi. Monet ulkomaalaisen miehen kanssa olevat suomalaiset naiset kylla ymmartavat etta vaikka suomalainen mies paatyisikin ulkomaalaisen naisen kanssa yhteen, ei vika ole kotimaan tytoissa. Naiset eivat ole yhta lailla katkeria/kateellisia suomalaisista miehista kuten suomalaiset miehet ovat suomalaisista naisista.
Itse paadyin etelamaalaisen miehen kanssa naimisiin hyvin nuorena, eika meilla ole koskaan ollut aikomustakaan muuttaa suomeen. taalla menee hyvin, toita riittaa ja avioliitto toimii. tykkaan puhua asioista suoraa ja vaitella kiivasti, tahan maahan luonteeni sopii taydellisesti. miehen perhe on muslimeja mutta erittain vapaamielisia, ramadanin aikana syodaan normaalisti ja minihametta pidemmat vaatteet ovat meilla aivan out. jos lapsia tulee, he kasvavat molemmissa uskonnoissa tasapuolisesti.
suomalaisissa miehissa ei ole mitaan vikaa, siskoni ovat erittain kivojen ja komeitten kotimaan miesten kanssa naimisissa. olisin itsekin paatynyt suomeen perhetta perustamaan ellen olisi tehnyt opintojani ulkomailla.
Usein kuitenkin toivon, etta suomalaisissa miehissa olisi enemman kaltaisiasi avomielisia ja positiivisia luonteita: surullista kuunnella jatkuvaa huorittelua ja tonnikeijukommentteja -- suurin osa tuntemistani suomalaisista naisista ulkomailla on todella upeita ja fiksuja tapauksia -- aivan kuten monet ulkomailla asuvat suomalaiset miehetkin. Anyway, kaikkea hyvaa sulle ja vaimollesi, oli todella kiva lukea tekstisi.
Koskaan ei tiedä todellakaan miten se elämä kuljettaa, tiedän kokemuksesta vaan elämä kuljetti minua hieman erilailla siksi tarinanne kosketti.
Kuulostatte hienolta ja hyviltä ihmisiltä ja ei kannata todellakaan välittää teidän tapauksessanne joidenkin ihmisten kommenteista, jättäkää ne omaan arvoonsa. Ymmrsin että vaimosi on hieno ja sivistynyt ihminen siispä jättäkää ne törkykommentit omaan arvoonsa ja arvottomuuteen.
Onnea teille ja yhteiselle lapsellenne ja teidän tulevaisuudelle missäpäin sitten asustelettekin.
-yvää kevään odotusta-
Minullakin puoliso (mies) toisesta kulttuurista ja uskonnosta. Asumme Suomessa, meillä on yksi yhteinen lapsi ja kaksi lasta edellisistä avioliitoista. Paljon olemme saaneet töitä tehdä sen eteen, että toisemme lopulta saimme, ja vielä on paljon mutkia tulevaisuudessa.
Koskaan emme ole ajatelleet, mitä muut suhteestamme ajattelee... Kaikki ihmiset on arvokkaita kulttuuriin tai uskontoon katsomatta. Kaikkea hyvää teille ja tulevalle perheenlisälle. Rakastakaa toisianne, se on kaikista tärkeintä.
Hyva edes noin, tilastoihin tuijottamalla elitte parhaat hetkenne ennen eroa, joten tarinasta jai kaunis muisto, eiko se olekin hienoa?
Elama jatkuu - kunnes se loppuu
Haluan toivottaa onnea yhteiselle taipaleelle... En tosin jaksanut vielä lukea kaikkea tuotostasi. Vaikutat hyvältä tyypiltä jolla on paljon sanottavaa:) Tulkaa onnellisiksi. Olihan tuo teksti vähän kuvitettu mutta kuitenkin "asiallinen".