On se vaan yhtä tuskaa, kun syntymäpäivät on huomenna ja tekisi mieli ryömiä arkkuun ja vetää kansi kiinni perässään. Miten tää voi näin koville ottaa?! Olen koko menneen vuoden seurannut kavereiden naamoja, onko ryppyjä ja minkä verran..onko nuorempi vai vanhempi kuin minä. Kamalaa..en ole koskaan pitänyt itseäni ihmisen ikää tuijottavana tai niin pinnallisena, että ryppyjä kyttäisin, mutta nyt oma vanheminen pelottaa ihan kamalasti. Kovasti miettii mennyttä elämäänsä ja mihin sen on käyttänyt. Tosin viimeiset kaksi vuotta on ollut jatkuvaa kaaosta, kun erosin 20 avioliittovuoden jälkeen. Nyt on uusi suhde ja perhe, joten syytä panikoimiseen tai maailmanloppuun ei todella ole. Millaisia kokemuksia ikäkriiseistä teillä muilla on ollut ja kuinka nopeasti ne on helpottaneet...Tää on aika rasittavaa ja jos ne vaihdevuodetkin vielä puskee niskaan...niin sitten on jo niskalaukauksen paikka! No hurtilla huumorilla yritetään..
40-kriisi
iski
52783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voit lohduttautua sillä että kyllä kaikki muutkin..jokainen on joskus 20, 30 40 jned. ryppyjä tulee,mutta niittenkin kanssa voi humputella.
on niin kauheaa, pelkäättekö henkistä sammaloitumista vai fyysistä rupsahtamista? Vai onko se jonkinlainen "mitään en ole saanut aikaan"-fiilis? Ikäkriisit kai kuuluvat joillakin asiaan, vaikka nelikymppinen on tietysti nuori verattuna vaikka kuusikymppiseen.
Mä en usko ihan hirveästi keski-ikäistyväni huonossa mielessä, sen verran nuorta kapinallista asuu sielussa varmaan aina. Päin vastoin, odotus on se, että vanheneminen toisi mukavaa mielentyyneytttä ja vapautunutta fiilistä. Ulkokuoren rapistuminen ei ole iso huoli, kun se ei ollut kovin kummoinen nuorenakaan. Mutta saas nähdä, pankaa tytöt nicci mieleen, oon tietysti parin vuoden päästä täällä itkemässä ikääni! :D
en ole koskaan ollut kovin turhamainen enkä rakentanut itsetuntoani tai elämääni ulkonäön varaan. Nyt olen 42 ja vaikka näytän nuorekkaalta (hoikka, farkkutyyli, paksut pitkät hiukset jne) viimeisten parin vuoden aikan olen huomannut niin monia selkeitä ikääntymisen merkkejä, että kauhistuttaa. Hiuksiin on tullut valkeaa (!), uusia ryppyjä tulee päivittäin, on polvikulumat ja muuta pientä kremppaa liittyen ikääntymiseen. Muutenkaan en ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni enkä keksi keinoja miten sen saisin paremmaksi. No en kyllä osaa lohduttaa, itse olen suorastaan alamaissa. Mutta ikääntymiselle ei voi mitään, joten se on vain hyväksyttävä. Kaikki muutkin ikääntyvät. Kaipa tähän tottuu.
Ikähän on vain numeroita.
Itse täytän viikon kuluttua 42v, näytän kymmenen vuotta nuoremmalta ja sisälläni "asuu" yhä se leikkisä ja nuorekas mimmi, mikä olin parikymppisenä.
Edellä kirjoittanut nimimerkki oli oikeassa siinä, että kannaattaa todellakin pohtia MIKSI tuntee ns. pakokauhua vanhenemisesta.
Tuntuuko ettei ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka täyttää JO 40v!? Mainitset viestissäsi uudesta suhteesta ja perheestä,
iloitse siitä mitä olet saavuttanut esim. työ-perherintamalla.
Vaikeudetkin kuuluvat ihmiselämään.
Sinäkö rapistuneen näköinen? Höpö, höpö, kävin kurkkaamassa linkkiäsi ja upeahan sinä olet!
Onnea huomisten synttäreiden johdosta!
Korkkaa shamppanjaa ja hymyile aurinkoon! :)