Selvitän aluksi vähän taustaa että kaikki tietää mistä moinen otsikko.
Ensimmäinen:
Seurustelin melkein 2.5 vuotta yhden naisen kanssa, luulin että kaikki oli hyvin. Valmistumiseni oli vajaan puolenvuoden päässä ja sanoin hänelle, että josko etittäis yhteinen vuokrakämppä ja muutettais yhteen. Eipä mennyt hirveän kauaa, ehkä viikko tai pari jos muistan oikein, kun hänen piti tulla yksi perjantai-ilta opiskelijakämppääni. Odotin ja odotin, mutta ei kuulunut. Soitin missä hän on, oli naispuolisen ystävänsä luona joka sattui asumaan samassa opiskelija-asuntolassa kuin mä. Ei hän koskaan aiemmin noin tehnyt, ja aika monta kertaa kuitenkin hän luonani siellä kävi. Seuraavana päivänä hän jätti mut, joskus sen vuoden marraskuun puolivälissä taikka loppupuolella. Mitään hyvää syytä en saanut kuulla... ja sen verran yllättäen ero tuli että en siinä osannut mitään kyselemäänkään alkaa... Meni aikaa noin viisi kuukautta kun hän soitti, jutteli ensin niitä näitä ja sitten se alkoi: elvisteli urakalla uudella miehellään: -hän pääsee paikkoihin mihin muut ei pääse, -se rakentaa kahta taloa ja kolmas on myynnissä, -kaivaa järveä, jne jne jne... Kysyin missä hän on sen tavannut, kertoi sen (miehen) olleen asiakkaana liikkeessä (tämä exä työskenteli myyjänä puutarha-alan liikkeessä joka on auki vain kesäjakson). Sitten kysyin, ootko kauan seurustellut, hän vastasi: -No, useita kuukausia. Tästä meni vähän aikaa, ehkä pari päivää, kun kuulin siskoltani, että tämä exäni oli ollut tammikuun aivan alussa sen uuden miehensä kanssa liikkeessä, jossa siskoni oli ollut myyjänä... siis kävi näyttämässä uutta miestään mun siskolle, vähän reilu kuukausi siitä kun 2.5 vuotta pitkä suhde meni poikki... Tuossa vaiheessa aloin miettimään, onko käynyt niin että tämä sen uusi mies on ollut hänellä jo sillon kun olen ite seurustellut exän kanssa, kun se liike ei ollut edes tuolle kuluvalle vuodelle auennut, ja exä sanoi sen miehen olleen asiakkaana siellä firmassa ja seurustelleen sen kanssa jo useita kuukausia... ja kun sen verran hyvin tiesin sen työpaikkaa, että on erittäin pieni todennäköisyys että hän olisi muuten vain mennyt siellä käymään, tai että hänen pomonsa olisi soittanut ja pyytänyt käymään keskellä talvea, puutarhamyymälän myyjää...
Toinen:
Seurustelin yhden naisen kanssa noin kuukauden. Hän löi luukun ykskaks kiinni, ei vastannut puheluihini eikä pian tekstiviesteihinkään. Taisin olla hänelle jonkinlainen väliaikaissuhde, hän ei ilmeisestikään ollut päässyt edellisestä ukosta yli, ukosta joka ryyppäsi ja pahoinpiteli häntä. Ja jäin ilman mitään syytä miksi näin.
Kolmas:
Seurustelin tämän tapauksen kanssa vähän yli vuoden. Yhdessä vaiheessa hän asui luonani noin puolentoista kuukauden ajan. Yksi perjantaipäivä hän sanoi haluavansa olla yksin tulevan viikonlopun, ja tämä tuli mulle ihan yllätyksenä. Tietysti siitä itse vähän tyrmistyin, ja sanoin että no, okei. En ottanut häneen sitten sinä iltana yhteyttä ollenkaan, ja seuraavana päivänä hänen isosisko sanoi Messengerissä että "Se on ihmetellyt miksei susta ole kuulunut mitään", sanoin, "Hän on itse tämän tilanteen aiheuttanut, ottakoot itse yhteyttä". Lauantai-iltana lähdin kaverien kanssa vähän ottamaan, ja siinä myöhäisellä illalla laitoin hänelle viestin. Sain viestin takaisin jossa hän sanoi että "Jutellaan huomenna, mulla on sulle asiaa". Jotenkin siinä vaiheessa aavistin mitä tuleman pitää... Laitoin myöhään lauantai yöllä hänelle pitkääkin pidemmän viestin, jossa kerroin mitä hän mulle merkitsee ja muuta. Sunnuntaina sain aamusta tekstiviestin, jossa hän sanoi "Mun on ollut hyvä olla yksin, plaa plaa plaa, ei meidän kannata enää jatkaa tätä suhdetta". En mitään hyvää syytä saanut häneltä miksi hän noin oli päättänyt. Hän tuli hakemaan tavaroitaan, mutta jätti mulle tuosta noin vain yhdessä ostamamme ja maksamamme digikameran joka maksoi silloin reilusti yli 300e, ja muuta pientä tavaraa, esim: puutarhatuolit, yövalon, yms. Erosta meni parisen kuukautta, hän tuli ostamaan multa tietokonetta (kun olen töissä atk alan firmassa). Huomasin hänen kaulassaan ketjun jossa oli sydämiä sun muita. Hän sanoi: -Palasin tuttuun ja turvalliseen vanhaan syliin. Tämän jälkeen alkoi tulla tunne, että jum...uta, onko hän pettänyt mua exänsä kanssa, kun hän ja hänen ex asuivat samalla paikkakunnalla. Annoin kuitenkin hänelle Messenger osoitteeni jos koneen kanssa tulee ongelmia, saa kysyä neuvoa. Meni vähän aikaa, kun hänen uusi-vanha mies laittoi Mesengerissä: Vitun homo! ja katosi Offlineen samantien. Muutamia kertoja tämän jälkeen kirjoittelin exälleni neuvoja koneesta, mutta en puhunut hänelle tuosta mitään, mutta en enää pitkään pitkään aikaan. Suurinpiirtein tuona kesänä sain tietää naispuoliselta kaveriltani joka tunsi tämän kolmostapauksen exäni, että yhessä vaiheessa exäni oli kirjoitellut hänelle että exäni olisi halunnut kihloihin kanssani ja tämmöstä, mutta kummasti ei mun kanssa moisesta jutellut. Ja nyt sitten, pitkästä pitkästä, pitkästä aikaa, tämän vuoden helmikuun vipana päivänä hän laittoi sähköpostia: "Miksei sua ole enää Messengerissä, plaa plaa plaa, tuu takasi Messengeriin, tuuthan??" En ole vastannut tuohon mitään, enkä vastaa...
Neljäs:
Tapasin työni puolesta yhden naisen. Seurustelin hänen kanssaan yhteensä noin vuoden. Olisin ollut hänelle ensimmäinen, jonka hän olisi vienyt kotiinsa vanhemmilleen näytille, kun edellinen mies hänellä oli rapakon takana kun hän oli siellä au-pairina, ja sitä ennen oli ollut ilmeisesti vain yksi mies. Kerroin hänelle, että olen siihen valmis, mennään käymään kotonasi, ja kun tiesin, että se olisi ollut hänelle iso asia, sanoin että mennään kun olet valmis, mutta haluan sun tietävän että mä haluan nähdä vanhempasi. Viime kesänä juuri juhannuksen jälkeen, noin 8kk seurustelun jälkeen, hän jätti, syynä se että hän ei tule mun kanssa juttuun niinkuin haluaisi, ei häneltä tule puhetta niinkuin hän haluaisi. Näytin hänet vanhemmilleni, näyttääksen että olen tosissaan hänen kanssaan. Koitin itse jutella hänelle jos jonkinlaisista asioista, ja hän yhtyi keskusteluun, mutta vähemmässä määrin. Hän ei hirveämmin aloitellut keskusteluja. Mulla alkoi suurinpiirtein samaan aikaan kuukauden kesäloma. Loma meni ja meni, kunnes elokuun alkupuolella kun juttelimme Mesengerissä, hän halusi lähteä mukaani yhelle matkalle, matkalle josta hänelle keväällä toimittelin ja sanoin että olisi hienoa jos pääsisit mukaan sinne. Olin kuin mailalla päähän lyöty, ihmettelin että miksi hän sinne mukaan haluaa. Mietin asiaa ja otin sitten hänet mukaan. Tullessamme reissulta, hän oli iloinen ja onnellinen, juttelimme niitä näitä. Aloimme sitten seurustelemaan uudelleen. Meni noin muutama viikko, kaikki oli hyvin. Mutta sitten alkoi aika, jolloin viikolla kun ei nähty, en tiennyt yhtään missä mennään, ja viikonloppuna kun nähtiin ja jos nähtiin, ei oikein asia tullut puheeksi, kun se ei ollut silloin mielessä, kun silloin ei tuntunut siltä. Tätä epävarmuutta jatkui noin pari kuukautta, kun hän taas halusi erota, samalla syyllä, viime vuoden joskus syys-lokakuun vaihteessa... Luvattiin olla ystäviä, ja juttelimme Skypessä joskus harvoin.
Viides:
Tapasin tämän naisen joskus tuossa viimevuoden marraskuun puolivälissä. Hän oli erikoinen ja ehkä siksi häneen rakastuin. Hän näytti mut vanhemmilleen, ja hän sanoi että olen kolmas jonka hän kotiinsa vie näytille. Mulla meni vähän aikaa, että uskalsin näyttää hänet vanhemmilleni, kun edelliset erot olivat kuitenkin mielessäni. (Koska se tuntuu pa...maiselta, kun esittelee tyttöystävän vanhemmilleen, ja jos pian sen jälkeen tuleekin ero... juuri noin kävi neljännen tapauksen kanssa...) Hän oli kotoisin Keski-Suomesta, ja asuu Etelä-Suomessa kahden siskonsa kanssa samassa kämpässä. Hän alkoi luottamaan minuun, ja kertoi menneisyydestään, joka oli aikamoinen: joutunut hyväksikäytetyksi lapsena, kävi suuren osan koulustaan lähellä kotipaikkakuntaansa, muutti Etelä-Suomeen, kirjoitti siellä ylioppilaaksi, mutta samaan aikaan mukaan oli tullut rötöksiä ja huumeita. Tuossa noin puolitoista kuukautta sitten hänellä alkoi yhdyskuntapalvelu. Sanoin hänelle, että en piittaa sun menneisyydestä, mua kiinnostaa se mikä on tässä ja nyt ja se mikä on tulossa, ja mä haluan olla sulle tukena ja apuna, ja ihmisenä jolle voi sanoa ja kertoa, ihmisenä johon voi turvautua. Oikeasti, noin mä sanoin häntä kohtaan, koska tunteet oli suuret. Jotenkin mä näin hänessä sisällään jotain hyvää, jonka ajattelin voivani nostaa pintaan. Meidän seurustelun aikana hän ei huumeita käyttänyt, siitä olen varma. Mutta ero tuli... noin puolitoista viikkoa sitten maanantaina, juuri syntymäpäivänään, hän sai haastemieheltä kirjeen, jossa hän joutui käräjille ja vastaamaan menneisyydestään. Edeltävänä sunnuntaina kaikki oli hyvin, ja ajattelin, kyllä tämä on tässä, hänet mä haluan kaikesta huolimatta. Haasteessa kuulema luki 8kk vankilaa. Hän kertoi soittaneensa lakimiehelleen, ja kysyneensä saako sitä mitenkään muutettua ykp:ksi, mutta ei kuulema saanut kun yksi ykp oli jo suorituksen alla. Mutta tuommoset tuomiot kuulema helposti puolitetaan. Mutta ilmeisesti on tulossa toinen samanlainen käräjä hänelle... Ja tämän vankila jutun takia hän ei halunnut olla mun kanssa missään tekemisissä, ei ollenkaan. Tiesin noista hänen menneisyyden jutuistaan kun hän niistä itse kertoi, mutta toi vankilajuttu tuli kyllä yllättäen... Ostin hänelle synttärilahjan, jota en edes ehtinyt nähdä hänen päällään...
Pähkinän kuoressa asiani:
Mut on ensin jätetty ykskaks vähän vajaan 2.5 vuoden suhteen jälkeen, ja sitten on elvistelty uudella miehellä ja kunnolla onkin, ja en tiedä vaikka olisi petettykin. Mua on käytetty hyväksi väliaikaissuhteena. Mut on jätetty yllättäen tekstiviestillä vähän yli vuoden suhteen jälkeen ja todennäköisesti petettykin, kuka tietää... Mut on jätetty kahdesti saman syyn varjolla ja tässä välissä pidetty epävarmassa tilassa parin kuukauden ajan. Mut on jätetty kun vastapuoli joutui vankilaan...
Olen ollut suhteessa aina täysillä mukana ja sillämielellä, että nyt seurustellaan eikä meinata, ei koskaan mikään lyhyt suhde mielessä. Jokaisessa noissa suhteissa mulla on ollut mielessä vain se, että josko nyt olisi tässä SE, ei nyt tietenkään heti alusta lähtien, mutta niin, että en ole koskaan suhteeseen lähtenyt sillä mielellä että "Okei, kattelen tätä naista pari viikkoa, sitten jätän ja siirryn seuraavaan". En ole koskaan edes ajatellut yhden yön suhteita, kun en oikein piittaa niistä ja siksi en ole niitä koskaan edes harrastanut. En ole mikään juoppo, toki juon jotain joskus, mutta en ole koskaan mitään änkyräkänkyrä känniä ottanut, enkä muutenkaan tissutellut joka keskiviikko, perjantai sekä lauantai. En ole koskaan haukkunut tyttöystävääni niillä muutamilla inhottavilla sanoilla. En ole koskaan lyönyt tai hakannut tyttöystävääni. Olen muistanut heitä aina jouluna, syntymäpäivinään, ja suhteen puolivuosi- tai vuosipäivänä. En ole koskaan heitä pettänyt, en käytännössä enkä mielessäni. En ole koskaan heille valehdellut mistään, olen aina ollut rehellinen.
En tiedä sitten, mitä ihmettä olen tehnyt väärin, tai teen väärin, että noin olen saanut kokea erossa ja/tai eron jälkeen. Tajusin tuon itse vasta äskettäin kun sain asiasta jutella yhdelle kaverille. Tämä kaveri sanoikin mulle, että "Kas kun sä et ole ite muuttunut sellaiseksi, joka ei piittaa muista mitään, käyttää naista hyväkseen ja vittuilee heille."
No en mä pystyisi olla naista kohtaan kus...pää, koska nainen on kuitenkin ihana olento, enkä tiedä mitään sen parempaa ja ihanampaa kuin se, kun saa herätä aamulla oman kullan vierestä, ja sanoa hänelle "Huomenta kulta", ja se, kun rakastelun jälkeen kietoudutaan toisiin, vedetään peitto korviin ja kuiskaan kultani korvaan: "Rakastan sua".
Mutta ongelmani on nyt, että en pysty naisiin luottamaan ollenkaan, en sitten pätkän vertaa... En uskalla lähteä mihinkään, en lyhyempään enkä vakavampaan suhteeseen, kun pelkään että petyn taas... Sisälläni on se yksi paikka joka on hajonnut säpäleiksi liian monta kertaa... Tällä hetkellä kaipaan vain hit...sti ymmärrystä ja hellyyttä, mutta en uskalla noita lähteä mistään hakemaan, varsinkaan jälkimmäistä, kun en uskalla alkaa mihinkään vakavampaan varmaan enää koskaan...
Joku varmasti pitää noita juttuja pienenä, mutta pitäkööt. Tää on suht iso juttu mulle, ja ainakin itseä tuo helpotti aikalailla, kun sai kirjoittaa noista tänne. Palautetta saa antaa, mutta en kaipaa mitään teinittely juttuja, niitä nämä ei todellakaan ole, ite olen tällä hetkellä 27 vuotias, ja kaikki exät ovat olleet 5 - 3 vuotta nuorempia.
Ensimmäinen:
Seurustelin melkein 2.5 vuotta yhden naisen kanssa, luulin että kaikki oli hyvin. Valmistumiseni oli vajaan puolenvuoden päässä ja sanoin hänelle, että josko etittäis yhteinen vuokrakämppä ja muutettais yhteen. Eipä mennyt hirveän kauaa, ehkä viikko tai pari jos muistan oikein, kun hänen piti tulla yksi perjantai-ilta opiskelijakämppääni. Odotin ja odotin, mutta ei kuulunut. Soitin missä hän on, oli naispuolisen ystävänsä luona joka sattui asumaan samassa opiskelija-asuntolassa kuin mä. Ei hän koskaan aiemmin noin tehnyt, ja aika monta kertaa kuitenkin hän luonani siellä kävi. Seuraavana päivänä hän jätti mut, joskus sen vuoden marraskuun puolivälissä taikka loppupuolella. Mitään hyvää syytä en saanut kuulla... ja sen verran yllättäen ero tuli että en siinä osannut mitään kyselemäänkään alkaa... Meni aikaa noin viisi kuukautta kun hän soitti, jutteli ensin niitä näitä ja sitten se alkoi: elvisteli urakalla uudella miehellään: -hän pääsee paikkoihin mihin muut ei pääse, -se rakentaa kahta taloa ja kolmas on myynnissä, -kaivaa järveä, jne jne jne... Kysyin missä hän on sen tavannut, kertoi sen (miehen) olleen asiakkaana liikkeessä (tämä exä työskenteli myyjänä puutarha-alan liikkeessä joka on auki vain kesäjakson). Sitten kysyin, ootko kauan seurustellut, hän vastasi: -No, useita kuukausia. Tästä meni vähän aikaa, ehkä pari päivää, kun kuulin siskoltani, että tämä exäni oli ollut tammikuun aivan alussa sen uuden miehensä kanssa liikkeessä, jossa siskoni oli ollut myyjänä... siis kävi näyttämässä uutta miestään mun siskolle, vähän reilu kuukausi siitä kun 2.5 vuotta pitkä suhde meni poikki... Tuossa vaiheessa aloin miettimään, onko käynyt niin että tämä sen uusi mies on ollut hänellä jo sillon kun olen ite seurustellut exän kanssa, kun se liike ei ollut edes tuolle kuluvalle vuodelle auennut, ja exä sanoi sen miehen olleen asiakkaana siellä firmassa ja seurustelleen sen kanssa jo useita kuukausia... ja kun sen verran hyvin tiesin sen työpaikkaa, että on erittäin pieni todennäköisyys että hän olisi muuten vain mennyt siellä käymään, tai että hänen pomonsa olisi soittanut ja pyytänyt käymään keskellä talvea, puutarhamyymälän myyjää...
Toinen:
Seurustelin yhden naisen kanssa noin kuukauden. Hän löi luukun ykskaks kiinni, ei vastannut puheluihini eikä pian tekstiviesteihinkään. Taisin olla hänelle jonkinlainen väliaikaissuhde, hän ei ilmeisestikään ollut päässyt edellisestä ukosta yli, ukosta joka ryyppäsi ja pahoinpiteli häntä. Ja jäin ilman mitään syytä miksi näin.
Kolmas:
Seurustelin tämän tapauksen kanssa vähän yli vuoden. Yhdessä vaiheessa hän asui luonani noin puolentoista kuukauden ajan. Yksi perjantaipäivä hän sanoi haluavansa olla yksin tulevan viikonlopun, ja tämä tuli mulle ihan yllätyksenä. Tietysti siitä itse vähän tyrmistyin, ja sanoin että no, okei. En ottanut häneen sitten sinä iltana yhteyttä ollenkaan, ja seuraavana päivänä hänen isosisko sanoi Messengerissä että "Se on ihmetellyt miksei susta ole kuulunut mitään", sanoin, "Hän on itse tämän tilanteen aiheuttanut, ottakoot itse yhteyttä". Lauantai-iltana lähdin kaverien kanssa vähän ottamaan, ja siinä myöhäisellä illalla laitoin hänelle viestin. Sain viestin takaisin jossa hän sanoi että "Jutellaan huomenna, mulla on sulle asiaa". Jotenkin siinä vaiheessa aavistin mitä tuleman pitää... Laitoin myöhään lauantai yöllä hänelle pitkääkin pidemmän viestin, jossa kerroin mitä hän mulle merkitsee ja muuta. Sunnuntaina sain aamusta tekstiviestin, jossa hän sanoi "Mun on ollut hyvä olla yksin, plaa plaa plaa, ei meidän kannata enää jatkaa tätä suhdetta". En mitään hyvää syytä saanut häneltä miksi hän noin oli päättänyt. Hän tuli hakemaan tavaroitaan, mutta jätti mulle tuosta noin vain yhdessä ostamamme ja maksamamme digikameran joka maksoi silloin reilusti yli 300e, ja muuta pientä tavaraa, esim: puutarhatuolit, yövalon, yms. Erosta meni parisen kuukautta, hän tuli ostamaan multa tietokonetta (kun olen töissä atk alan firmassa). Huomasin hänen kaulassaan ketjun jossa oli sydämiä sun muita. Hän sanoi: -Palasin tuttuun ja turvalliseen vanhaan syliin. Tämän jälkeen alkoi tulla tunne, että jum...uta, onko hän pettänyt mua exänsä kanssa, kun hän ja hänen ex asuivat samalla paikkakunnalla. Annoin kuitenkin hänelle Messenger osoitteeni jos koneen kanssa tulee ongelmia, saa kysyä neuvoa. Meni vähän aikaa, kun hänen uusi-vanha mies laittoi Mesengerissä: Vitun homo! ja katosi Offlineen samantien. Muutamia kertoja tämän jälkeen kirjoittelin exälleni neuvoja koneesta, mutta en puhunut hänelle tuosta mitään, mutta en enää pitkään pitkään aikaan. Suurinpiirtein tuona kesänä sain tietää naispuoliselta kaveriltani joka tunsi tämän kolmostapauksen exäni, että yhessä vaiheessa exäni oli kirjoitellut hänelle että exäni olisi halunnut kihloihin kanssani ja tämmöstä, mutta kummasti ei mun kanssa moisesta jutellut. Ja nyt sitten, pitkästä pitkästä, pitkästä aikaa, tämän vuoden helmikuun vipana päivänä hän laittoi sähköpostia: "Miksei sua ole enää Messengerissä, plaa plaa plaa, tuu takasi Messengeriin, tuuthan??" En ole vastannut tuohon mitään, enkä vastaa...
Neljäs:
Tapasin työni puolesta yhden naisen. Seurustelin hänen kanssaan yhteensä noin vuoden. Olisin ollut hänelle ensimmäinen, jonka hän olisi vienyt kotiinsa vanhemmilleen näytille, kun edellinen mies hänellä oli rapakon takana kun hän oli siellä au-pairina, ja sitä ennen oli ollut ilmeisesti vain yksi mies. Kerroin hänelle, että olen siihen valmis, mennään käymään kotonasi, ja kun tiesin, että se olisi ollut hänelle iso asia, sanoin että mennään kun olet valmis, mutta haluan sun tietävän että mä haluan nähdä vanhempasi. Viime kesänä juuri juhannuksen jälkeen, noin 8kk seurustelun jälkeen, hän jätti, syynä se että hän ei tule mun kanssa juttuun niinkuin haluaisi, ei häneltä tule puhetta niinkuin hän haluaisi. Näytin hänet vanhemmilleni, näyttääksen että olen tosissaan hänen kanssaan. Koitin itse jutella hänelle jos jonkinlaisista asioista, ja hän yhtyi keskusteluun, mutta vähemmässä määrin. Hän ei hirveämmin aloitellut keskusteluja. Mulla alkoi suurinpiirtein samaan aikaan kuukauden kesäloma. Loma meni ja meni, kunnes elokuun alkupuolella kun juttelimme Mesengerissä, hän halusi lähteä mukaani yhelle matkalle, matkalle josta hänelle keväällä toimittelin ja sanoin että olisi hienoa jos pääsisit mukaan sinne. Olin kuin mailalla päähän lyöty, ihmettelin että miksi hän sinne mukaan haluaa. Mietin asiaa ja otin sitten hänet mukaan. Tullessamme reissulta, hän oli iloinen ja onnellinen, juttelimme niitä näitä. Aloimme sitten seurustelemaan uudelleen. Meni noin muutama viikko, kaikki oli hyvin. Mutta sitten alkoi aika, jolloin viikolla kun ei nähty, en tiennyt yhtään missä mennään, ja viikonloppuna kun nähtiin ja jos nähtiin, ei oikein asia tullut puheeksi, kun se ei ollut silloin mielessä, kun silloin ei tuntunut siltä. Tätä epävarmuutta jatkui noin pari kuukautta, kun hän taas halusi erota, samalla syyllä, viime vuoden joskus syys-lokakuun vaihteessa... Luvattiin olla ystäviä, ja juttelimme Skypessä joskus harvoin.
Viides:
Tapasin tämän naisen joskus tuossa viimevuoden marraskuun puolivälissä. Hän oli erikoinen ja ehkä siksi häneen rakastuin. Hän näytti mut vanhemmilleen, ja hän sanoi että olen kolmas jonka hän kotiinsa vie näytille. Mulla meni vähän aikaa, että uskalsin näyttää hänet vanhemmilleni, kun edelliset erot olivat kuitenkin mielessäni. (Koska se tuntuu pa...maiselta, kun esittelee tyttöystävän vanhemmilleen, ja jos pian sen jälkeen tuleekin ero... juuri noin kävi neljännen tapauksen kanssa...) Hän oli kotoisin Keski-Suomesta, ja asuu Etelä-Suomessa kahden siskonsa kanssa samassa kämpässä. Hän alkoi luottamaan minuun, ja kertoi menneisyydestään, joka oli aikamoinen: joutunut hyväksikäytetyksi lapsena, kävi suuren osan koulustaan lähellä kotipaikkakuntaansa, muutti Etelä-Suomeen, kirjoitti siellä ylioppilaaksi, mutta samaan aikaan mukaan oli tullut rötöksiä ja huumeita. Tuossa noin puolitoista kuukautta sitten hänellä alkoi yhdyskuntapalvelu. Sanoin hänelle, että en piittaa sun menneisyydestä, mua kiinnostaa se mikä on tässä ja nyt ja se mikä on tulossa, ja mä haluan olla sulle tukena ja apuna, ja ihmisenä jolle voi sanoa ja kertoa, ihmisenä johon voi turvautua. Oikeasti, noin mä sanoin häntä kohtaan, koska tunteet oli suuret. Jotenkin mä näin hänessä sisällään jotain hyvää, jonka ajattelin voivani nostaa pintaan. Meidän seurustelun aikana hän ei huumeita käyttänyt, siitä olen varma. Mutta ero tuli... noin puolitoista viikkoa sitten maanantaina, juuri syntymäpäivänään, hän sai haastemieheltä kirjeen, jossa hän joutui käräjille ja vastaamaan menneisyydestään. Edeltävänä sunnuntaina kaikki oli hyvin, ja ajattelin, kyllä tämä on tässä, hänet mä haluan kaikesta huolimatta. Haasteessa kuulema luki 8kk vankilaa. Hän kertoi soittaneensa lakimiehelleen, ja kysyneensä saako sitä mitenkään muutettua ykp:ksi, mutta ei kuulema saanut kun yksi ykp oli jo suorituksen alla. Mutta tuommoset tuomiot kuulema helposti puolitetaan. Mutta ilmeisesti on tulossa toinen samanlainen käräjä hänelle... Ja tämän vankila jutun takia hän ei halunnut olla mun kanssa missään tekemisissä, ei ollenkaan. Tiesin noista hänen menneisyyden jutuistaan kun hän niistä itse kertoi, mutta toi vankilajuttu tuli kyllä yllättäen... Ostin hänelle synttärilahjan, jota en edes ehtinyt nähdä hänen päällään...
Pähkinän kuoressa asiani:
Mut on ensin jätetty ykskaks vähän vajaan 2.5 vuoden suhteen jälkeen, ja sitten on elvistelty uudella miehellä ja kunnolla onkin, ja en tiedä vaikka olisi petettykin. Mua on käytetty hyväksi väliaikaissuhteena. Mut on jätetty yllättäen tekstiviestillä vähän yli vuoden suhteen jälkeen ja todennäköisesti petettykin, kuka tietää... Mut on jätetty kahdesti saman syyn varjolla ja tässä välissä pidetty epävarmassa tilassa parin kuukauden ajan. Mut on jätetty kun vastapuoli joutui vankilaan...
Olen ollut suhteessa aina täysillä mukana ja sillämielellä, että nyt seurustellaan eikä meinata, ei koskaan mikään lyhyt suhde mielessä. Jokaisessa noissa suhteissa mulla on ollut mielessä vain se, että josko nyt olisi tässä SE, ei nyt tietenkään heti alusta lähtien, mutta niin, että en ole koskaan suhteeseen lähtenyt sillä mielellä että "Okei, kattelen tätä naista pari viikkoa, sitten jätän ja siirryn seuraavaan". En ole koskaan edes ajatellut yhden yön suhteita, kun en oikein piittaa niistä ja siksi en ole niitä koskaan edes harrastanut. En ole mikään juoppo, toki juon jotain joskus, mutta en ole koskaan mitään änkyräkänkyrä känniä ottanut, enkä muutenkaan tissutellut joka keskiviikko, perjantai sekä lauantai. En ole koskaan haukkunut tyttöystävääni niillä muutamilla inhottavilla sanoilla. En ole koskaan lyönyt tai hakannut tyttöystävääni. Olen muistanut heitä aina jouluna, syntymäpäivinään, ja suhteen puolivuosi- tai vuosipäivänä. En ole koskaan heitä pettänyt, en käytännössä enkä mielessäni. En ole koskaan heille valehdellut mistään, olen aina ollut rehellinen.
En tiedä sitten, mitä ihmettä olen tehnyt väärin, tai teen väärin, että noin olen saanut kokea erossa ja/tai eron jälkeen. Tajusin tuon itse vasta äskettäin kun sain asiasta jutella yhdelle kaverille. Tämä kaveri sanoikin mulle, että "Kas kun sä et ole ite muuttunut sellaiseksi, joka ei piittaa muista mitään, käyttää naista hyväkseen ja vittuilee heille."
No en mä pystyisi olla naista kohtaan kus...pää, koska nainen on kuitenkin ihana olento, enkä tiedä mitään sen parempaa ja ihanampaa kuin se, kun saa herätä aamulla oman kullan vierestä, ja sanoa hänelle "Huomenta kulta", ja se, kun rakastelun jälkeen kietoudutaan toisiin, vedetään peitto korviin ja kuiskaan kultani korvaan: "Rakastan sua".
Mutta ongelmani on nyt, että en pysty naisiin luottamaan ollenkaan, en sitten pätkän vertaa... En uskalla lähteä mihinkään, en lyhyempään enkä vakavampaan suhteeseen, kun pelkään että petyn taas... Sisälläni on se yksi paikka joka on hajonnut säpäleiksi liian monta kertaa... Tällä hetkellä kaipaan vain hit...sti ymmärrystä ja hellyyttä, mutta en uskalla noita lähteä mistään hakemaan, varsinkaan jälkimmäistä, kun en uskalla alkaa mihinkään vakavampaan varmaan enää koskaan...
Joku varmasti pitää noita juttuja pienenä, mutta pitäkööt. Tää on suht iso juttu mulle, ja ainakin itseä tuo helpotti aikalailla, kun sai kirjoittaa noista tänne. Palautetta saa antaa, mutta en kaipaa mitään teinittely juttuja, niitä nämä ei todellakaan ole, ite olen tällä hetkellä 27 vuotias, ja kaikki exät ovat olleet 5 - 3 vuotta nuorempia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ymmärrän oikein hyvin, että luottamuksesi naisiin on mennyt... Niin, naisena itse mietin, että miehet ovat se epäluotettavampi sukupuoli, mutta se on kai väärä käsitys. Kysymys on kai ihmisestä, eikä niinkään sukupuolesta.
Itse olen kaksi kertaa uskonut ja luottanut miehiin ja kummallakin kerralla olen tullut jätetyksi. Itse olin rakastunut ja onnellinen, joten maailmani meni säpäleiksi varsinkin jälkimmäisen eron jälkeen. Olimme yhdessä monta vuotta ja typerästi kuvittelin, että vanhenemmekin yhdessä...
Kun luin kirjoituksesi mietin, että juuri tuota pelkään omalla kohdallani eli epäonnistumisten sarjaa ihmissuhteissani. Tällä hetkellä en uskalla edes ajatella uutta ihmissuhdetta, enkä tiedä, olenko siihen valmis edes ensi vuosikymmenellä? Pahinta minusta on se, että itse kokee rakastaneensa ja olleensa hyvä kumppani ja kuitenkin tulee kohdelluksi todella huonosti... Olemmekohan liian kilttejä?
Haluaisin kirjoittaa sinulle, että älä lannistu ja vielä se oikeakin kohdallesi osuu, mutta tällä hetkellä olen itse niin maassa, etten pysty ketään rohkaisemaan. Toivon vain, ettet katkeroidu pettymyksistäsi... Pidä taukoa seurustelussa ja mieti, ihastutko aina jotenkin samantyyppisiin naisiin? Ehkä seuraavalla kerralla löydät jonkun ihan toisentyyppisen ihmisen, kuin johon yleensä ihastut? Voimia!
Voi, kyllä me naiset ollaan sitten julmia... =( Tuli paha mieli puolestasi, kun olet tuollaisiin naisiin törmänny. Kuulostat mielettömän hyvältä mieheltä, joten olisi kyllä sääli, jos et naista itsellesi saisi. Sinä jos kuka ansaitsisit kunnollisen naisen!
Minustakin tauon pitäminen tuossa seurusteluissa olisi paikallaan. Voit keskittyä itseesi ja haavojen parantelemiseen. =) Ehkä nuo edelliset suhteet ovat opettaneet sinulle jotain -en tiedä. Minä ainakin opin edellisestä suhteestani.
Toivon sydämestäni, että löytäisit jonkun ihanan naisen tai nainen löytäisi sut! Koska kerranhan täällä eletään ja elämä on liian lyhyt hukattavaksi. =) Itsestäni voin kertoa, että löysin vuosi sitten miehen, joka heti ensi silmäyksellä sai sydämeni sykkimään. Nyt ollaan seurusteltu melkein vuosi (kaukosuhteessa) ja hyvin menee! Olen huomannu hänen pitävän samoista asioista kuin minäkin esim. matkustelusta. Hän tuntuu niin sielunkumppanilta... Ihan uskomatonta! Olen varma, että Se Oikea löytyy sinulle! =) Onnea!
sulla on käynyt, ei voi muuta sanoa.
Niinhän siinä käy, että kun kokemuksia yksittäisistä ihmisistä tulee lisää, niin luottamus ihmisiin yleensä heikkenee. Se on ihan normaalia mun mielestä. Ei kai missään parisuhteessa luottamus kumppaniin tule ihan tapaamishetkellä, vaan sitä pitää rakennella pikkuhiljaa.
Omalta puoleltasi voit ehkä seuraavassa suhteessa aloittaa luottamuksen rakentamisen kertomalla, että taustalla on huonoja kokemuksia, mutta että olet valmis aloittamaan luottamuksen rakentamisen avoimin mielin. Kaikilla ihmisillä joilla on kokemusta aiemmista parisuhteista on omia oletuksiaan siitä, mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu, eikä näistä oletuksista pääse eroon kuin puhumalla niistä avoimesti kumppanin kanssa kumppania kuunnellen ja hänen sanojaan ja tekojaan vertaillen.
Useimmilla ihmisillä kun ei ole aiemmista, lopetetuista ihmissuhteista pelkästään hyvää sanottavaa: jos olisi, ne eivät olisi loppuneet. Jos menneitä suhteita pystyy kuitenkin ajattelemaan oppimiskokemuksina katkeroitumisen sijaan, voi niiden kokemusten avulla tehdä seuraavasta suhteesta paremman. Ei mua ihmetytä ollenkaan, että sua pelottaa, mutta jossain vaiheessa varmaan törmäät taas ihmiseen, jonka takia kannattaa ylittää se oma pelkokerroin.
Parempaa onnea jatkoon!
1. uskomattoman huono mäihä
tai
2. jostain syystä etsiydyt vääränlaisten naisten seuraan
tai
3. sinussa on ärsyttäviä luonteenpiirteitä, jotka saavat naiset jonkin ajan kuluttua etsiytymään parempaan seuraan
tai
4. kurotat kuuseen eli sinun ei olisi alunperinkään pitänyt edes päästä seurustelusuhteelle näiden naisten kanssa
Sulla on perusteellisesti väärä asenne. Lopeta toi lahjojen syytäminen ja yhteydenpito eksiin, vievät vain turhaa energiaa. Heität romukoppaan joka ikisen ihmisen, jonka kanssa ei jostain syystä tunnu hyvälle. Jos se parisuhde on tärkeä, voit ruveta tapailemaan vaikka useaa naista samanaikaisesti, heistä ehkä sitten valikoituu se joka jää viereesi kun huonostikin menee. Yleensä toiset naiset ovat vipuina hyviä olemassa jos se nyksä rupeaa kuvittelemaan liikoja markkina-arvostaan. Äläkä yli-investoi kaikkia odotuksia yhteen ihmiseen, sulla on jo 5 konkurssia takana. Etenkin huomiohuora-tyyppisten naisten kohdalla kannattaa tarkoin miettiä paljonko huomiota näille osoittaa, opettele huomioimattomuuden ja väheksymisen tekniikoita kun naiset eivät näy käytöksellään parempaa kohtelua ansaitsevan.
Mä taas mietin mistä löytäisin oikeasti luotettavan miehen..
Heh :) Toi oli kyl hyvä! Hymyillyttää vieläkin...
No laitapa tulemaan postia [email protected]
Vai? :)
No, ikähän on numeroita vaan... :)
Syy ei ole sinussa. Naisesi nyt vain ovat olleet tuollaisia. Loppukappaleesta päätellen tytöt ovat myös olleet varsin nuoria. Monet nuoret nyt eivät vain tiedä, mitä haluavat, ja säheltävät sitten aikansa. Tuskin kannattaa 27-vuotiaana menettää toivoaan, jos joidenkin hädintuskin parikymppisten kanssa on tullut pettymyksiä.
Tuo viides tapaus sen sijaan on sellainen, johon en itse edes lähtisi mukaan. Kaikella kunnioituksella ihmisyksilöä kohtaan, ainahan voi muuttua, tehdä parannuksen tms. Usein tuollaisilla ihmisillä on kuitenkin niin syvällä olevia ongelmia, että ne pulpahtavat takaisin esiin ennemmin tai myöhemmin eikä niitä voi ulkopuolinen ihminen parantaa ymmärtämäläl ja tukemalla ja rakastamalla. Siihen tarvitaan enemmän.
olen myös oman osani saanut naisten leikeistä. mutta en läheskään näin paljon. mietin vaa et mikä o oikeesti ollu näiden nuorte naisten mielessä. ovatko he liian ahdistuneet su vakaasta tahosta 100% vakaaseen suhteeseen jos ja kun annat heidän ymmärtää et tää on se suhde johon sä panostat niin paljo et voisit perheen perustaa. pelästyvätkö he. voisko olla et kiirehdit ja sydämes ei ole vielä terve ja he aistivat sen su roikkumisena heissä.
mietin myös ku koko ajan mietit et onko kaikki hyvin. jos mu naisystävä miettis tommosta en jaksaas kauaa kattela ku toinen vaa pohtii et onko kaikki hyvin.
ite haluun ainakin oottaa ja katella rauhas ja unohtaa se tuskan mitä naiset ovat saaneet mus aikaan. et hän sä ole vielä edes vanha = )
En tiedä, oletko tarpeeksi kypsä tajuamaan, että maallista onnea ei välttämättä löydä, vaikka tekisi kaikkensa. Mikä on sitten se ihmeen elämän tarkoitus? Kun olet tarpeeksi rikki elämäsi kanssa, niin rikki, että tahdot saada kunnon ratkaisun, vaikkei se olisi omin voimin saavutettu, käänny Jeesuksen puoleen. Mitään muuta en osaa neuvoa, sillä sormi menee suuhun juttuasi lukiessa. Jumala kun on rakkaus, eikä hylkää, vaikka täytyykin uskoa.
Pitkän litaniasi luettuani tuli aivan paha olo itselle vaikka minulle ei tälläistä kokemusta olekaan paljon olen myös suhteita taakseni jättänyt mutta kaikkien kanssa ollaan ystävinä pysytty ja mukavaa on kun ei seurustelemaan pystytä niin ainakin saa ystäviä.Olen nimittäin oppinut huomaamaan että miehistä saa paljon parempia ystäviä kuin omasta sukupuolestaan eli minun vinkkini sinulle olisi että et ajattelisi existäsi noin ikävästi vaan ajattele niitä hyviä aikoja ja puolia exästäsi ja opi arvostamaan häntä sellaisena kuin hän on.Sitä kautta et jää yksin.Ja vaikka tuntuu toivottamalta että kaikki vain jättävät niin olisiko sekään kivaa jos joku tyttö olisi kanssasi vain sen takia koska sinä haluat olla juuri hänen kanssaan.Kyllä sinun pitää sitäkin ajatella!Ota yhteyttä näinhin exiisi ja kysy heidän kuulumisia.Varmasti ainakin joku heistä on innokas kuulemaan mitä sinulle kuuluu ja on valmis kuuntelemaan sinun huonoja päiviäsikin.Lauma ystäviä on paljon arvokkaampaa kuin olla ihan yksikseen.Kyllä se elämän kumppani sitten joskus löytyy kunhan sitä ei turhaan tressaannu ja etsi hädissään.Aloita nyt opiskelu ystävistä.Sekin tarvitsee työtä että ystäviä on ja he viihtyvät seurassasi.Ja ystäviä ei ole koskaan liikaa!Muista se!
sä kaipaat hellän naisen luottamusta tuon jälkeen ja koita saada se mitä sulla oli ennen kesää taas lähellesi se auttaa sua paremmin etenemaan elämässä jos vaan kuuntelisisit sitä mitä sil on sanottavaa.. sekä toteuta hänen mitä oot hänelle luvannut.. jos et tee sitä niin saat katua sitä aika pitkään.. hän on sua ymmärtänyt ja antanut tilaa sulle olla itsesi ja nyt sit petät häntä sen selän takana..vaik kumpikin ootte sinkkuja niin ajois kannattaa siitä mainita mitä tekee. ei viestein..
pikainen sopu kannattais tehä muuten käy hullusti molemmille..